"Etyjillä oikeus puuttua Tshetsheniaan
Venäjän viralliset näkökannat saivat selvitystä 13.9. Heikki Ikosen kolumnissa ”Niin on kuin väittää” sivulla A12.Venäjän imperiumin ongelmia voi sikäläisistä väitteistä huolimatta kuitenkin pohtia monin eri tavoin ja näilläkin on oikeutuksensa.
Kannattaa tehdä ero Venäjän kerrosten välillä: Laajin alue on Venäjän federaatio eli siirtomaavalta, imperiumi, jonka rajat tunnetaan. Sen piirissä on paljon muun ohella itse Venäjä, jonka täsmällisiä rajoja ei kukaan tiedä, ei edes Kreml. Etninen Venäjän valtio on jotakin aivan muuta kuin vanha siirtomaaimperiumi, jonka tsaarit rakensivat ja jota Stalin ja hänen seuraajansa laajensivat innolla ja jota Vladimir Putin nyt väittää Venäjäksi.
Venäjän federaatio on imperiumi siinä kuin olivat Englannin, Ranskan, Italian, Espanjan ja vaikkapa Portugalin imperiumit. Jokainen niistä kehitti omaa lainsäädäntöään, jonka tarkoituksena oli hämätä muuta maailmaa ja alistaa paikalliset kansat kuvaamalla kaukaiset siirtomaat vaikkapa ”merentakaisiksi lääneiksi” tai Jumalan lahjoiksi. Silti nuo valtiot kaikki ovat menettäneet siirtomaansa, kun petos ei enää tehoa eikä kukaan pidä siirtomaarajoja juridisesti oikeina eikä ikuisina.
Venäjä on kolonialistina onnekkaampi kuin aiemmat kilpailijansa siinä, että sillä on alusmaihinsa maayhteys eivätkä meret erota siirtomaita emämaasta. Silti Venäjänkin vuoro menettää loputkin siirtomaansa koittaa jossakin vaiheessa, vaikka se säätäisi mitä lakeja tahansa.
Läntiset imperiumit hajosivat suuriin murroksiin. Venäjän federaation hajottava murros voi olla vaikkapa islamin nousu tai jokin muu satunnainen asia, joka odottaa kulman takana. Suomi itsenäistyi Venäjästä tarttumalla tilaisuuteen. Poliittinen mullistus auttoi Baltian ja Kaukasuksen tasavallat itsenäistymään.
Ukraina oli kolme vuosisataa tsaarien imperiumin hohtava helmi,mutta niin sekin vain itsenäistyi, vaikka asia saa Kremlin yhä puristelemaan nyrkkejään raivosta ja väittämään, että Venäjän rajat ovat ikuisia eikä niihin saa koskea.
Hieman toisenlainen historian kulku olisi tehnyt Karjalastakin itsenäisen valtion vuonna 1991, jos Stalinin 1939 Suomen valloittamiseksi ja liittämiseksi perustama Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta olisi jatkanut olemassaoloaan. Olisi vain pitänyt jättää yksi hallinnollinen päätös tekemättä.
Vain muutama pieni satunnainen asia olisi voinut tehdä Tshetsheniasta itsenäisen samana vuonna. Historian ja tulevaisuuden leikeissä mikään ei ole ennalta määrättyä eikä ikuista. Sitä paitsi 1970-luvulta alkaen on vaikuttamassa Etyk, jonka puitteissa jäsenvaltiot päättivät, etteivät ihmisoikeudet ole yhdenkään jäsenvaltion sisäinen asia.
Niinpä kaikki Ety-järjestön jäsenmaat ovat nykyisin täysin oikeutettuja ottamaan Tshetshenian ja Ossetian ongelmat Venäjän kanssa esille eikä Venäjällä ole mitään mahdollisuutta kiemurrella irti niistä keskusteluista paitsi ero Etyjistä.
Sanonkin, ettei Ikosen toteama Putinin mieliajatus ”niin on kuin väittää” pidä paikkaansa edes Venäjällä saati sen federaatiossa. Venäjän federaation käymiin siirtomaasotiin ja siis myös Tshetshenian sotaan Ety-järjestön jäsenillä on täysi oikeus puuttua.
Syy puuttumattomuuteen ei ole juridinen vaan itsekäs taloudellinen halu varmistaa Venäjän öljyn virtaaminen länteen.
Ety-järjestön jäsenmaiden nykyiset poliittiset johtajat saavat niskaansa aikanaan historian tuomion ja häpeän omien pyhimpien periaatteittensa pettämisestä ja ihmisoikeuksien unohtamisesta, mutta virtaahan öljy.
Martti Valkonen
Vapaa toimittaja"
Aamulehti Lauantai 18. syyskuuta 2004
Mielipide Kirjeet Aamulehti/Mielipide Pl 327, 33101 Tampere Faksi 03–2666 199 Puhelin 03–2666 209 (ma-pe klo 10–11) Sähköposti [email protected]
Venäjän viralliset näkökannat saivat selvitystä 13.9. Heikki Ikosen kolumnissa ”Niin on kuin väittää” sivulla A12.Venäjän imperiumin ongelmia voi sikäläisistä väitteistä huolimatta kuitenkin pohtia monin eri tavoin ja näilläkin on oikeutuksensa.
Kannattaa tehdä ero Venäjän kerrosten välillä: Laajin alue on Venäjän federaatio eli siirtomaavalta, imperiumi, jonka rajat tunnetaan. Sen piirissä on paljon muun ohella itse Venäjä, jonka täsmällisiä rajoja ei kukaan tiedä, ei edes Kreml. Etninen Venäjän valtio on jotakin aivan muuta kuin vanha siirtomaaimperiumi, jonka tsaarit rakensivat ja jota Stalin ja hänen seuraajansa laajensivat innolla ja jota Vladimir Putin nyt väittää Venäjäksi.
Venäjän federaatio on imperiumi siinä kuin olivat Englannin, Ranskan, Italian, Espanjan ja vaikkapa Portugalin imperiumit. Jokainen niistä kehitti omaa lainsäädäntöään, jonka tarkoituksena oli hämätä muuta maailmaa ja alistaa paikalliset kansat kuvaamalla kaukaiset siirtomaat vaikkapa ”merentakaisiksi lääneiksi” tai Jumalan lahjoiksi. Silti nuo valtiot kaikki ovat menettäneet siirtomaansa, kun petos ei enää tehoa eikä kukaan pidä siirtomaarajoja juridisesti oikeina eikä ikuisina.
Venäjä on kolonialistina onnekkaampi kuin aiemmat kilpailijansa siinä, että sillä on alusmaihinsa maayhteys eivätkä meret erota siirtomaita emämaasta. Silti Venäjänkin vuoro menettää loputkin siirtomaansa koittaa jossakin vaiheessa, vaikka se säätäisi mitä lakeja tahansa.
Läntiset imperiumit hajosivat suuriin murroksiin. Venäjän federaation hajottava murros voi olla vaikkapa islamin nousu tai jokin muu satunnainen asia, joka odottaa kulman takana. Suomi itsenäistyi Venäjästä tarttumalla tilaisuuteen. Poliittinen mullistus auttoi Baltian ja Kaukasuksen tasavallat itsenäistymään.
Ukraina oli kolme vuosisataa tsaarien imperiumin hohtava helmi,mutta niin sekin vain itsenäistyi, vaikka asia saa Kremlin yhä puristelemaan nyrkkejään raivosta ja väittämään, että Venäjän rajat ovat ikuisia eikä niihin saa koskea.
Hieman toisenlainen historian kulku olisi tehnyt Karjalastakin itsenäisen valtion vuonna 1991, jos Stalinin 1939 Suomen valloittamiseksi ja liittämiseksi perustama Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta olisi jatkanut olemassaoloaan. Olisi vain pitänyt jättää yksi hallinnollinen päätös tekemättä.
Vain muutama pieni satunnainen asia olisi voinut tehdä Tshetsheniasta itsenäisen samana vuonna. Historian ja tulevaisuuden leikeissä mikään ei ole ennalta määrättyä eikä ikuista. Sitä paitsi 1970-luvulta alkaen on vaikuttamassa Etyk, jonka puitteissa jäsenvaltiot päättivät, etteivät ihmisoikeudet ole yhdenkään jäsenvaltion sisäinen asia.
Niinpä kaikki Ety-järjestön jäsenmaat ovat nykyisin täysin oikeutettuja ottamaan Tshetshenian ja Ossetian ongelmat Venäjän kanssa esille eikä Venäjällä ole mitään mahdollisuutta kiemurrella irti niistä keskusteluista paitsi ero Etyjistä.
Sanonkin, ettei Ikosen toteama Putinin mieliajatus ”niin on kuin väittää” pidä paikkaansa edes Venäjällä saati sen federaatiossa. Venäjän federaation käymiin siirtomaasotiin ja siis myös Tshetshenian sotaan Ety-järjestön jäsenillä on täysi oikeus puuttua.
Syy puuttumattomuuteen ei ole juridinen vaan itsekäs taloudellinen halu varmistaa Venäjän öljyn virtaaminen länteen.
Ety-järjestön jäsenmaiden nykyiset poliittiset johtajat saavat niskaansa aikanaan historian tuomion ja häpeän omien pyhimpien periaatteittensa pettämisestä ja ihmisoikeuksien unohtamisesta, mutta virtaahan öljy.
Martti Valkonen
Vapaa toimittaja"
Aamulehti Lauantai 18. syyskuuta 2004
Mielipide Kirjeet Aamulehti/Mielipide Pl 327, 33101 Tampere Faksi 03–2666 199 Puhelin 03–2666 209 (ma-pe klo 10–11) Sähköposti [email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainahan keskustella voidaan. Niinhän ennenkin on tehty. Periaatteiden pyhyydestä en tiedä. En yleensä ymmärrä, mistä periaatteista on kysymys. Puheiden takana nimetyistä vai kautta historian tapahtuneiden tekojen perustana selvästi näkyvistä periaatteista?