Hei,
Kreationistit puhuvat kuinka ihmisessä asia X on suunniteltu älykkäästi, mutta toisaalta sanotaan että kaikki rappeutuu. Tässä on selvä ristiriita, miten muka rappeutuminen on älykästä suunnittelua?
Esim, jos joku "evolutionisti" sanoo että elin X on rappeutunut alkuperäisestä tarkoituksesta, eli "myöntää" rappeutumisen, niin miksi kreationisti vuorostaan kiistää sen ja huomauttaa että rappeutuneella elimellä on funktio ja se on älykkäästi suunniteltu.
Eli lyhyesti, kreationisti sanoo kaiken rappeutuvan, mutta kun kun "evolutionisti" sanoo elimen X rappeutuneen, niin kreationisti kieltää sen ja sanoo sen olevan älykkäästi suunniteltu.
Voisiko joku kreationisti selittää?
Kreationistit puhuvat kuinka ihmisessä asia X on suunniteltu älykkäästi, mutta toisaalta sanotaan että kaikki rappeutuu. Tässä on selvä ristiriita, miten muka rappeutuminen on älykästä suunnittelua?
Esim, jos joku "evolutionisti" sanoo että elin X on rappeutunut alkuperäisestä tarkoituksesta, eli "myöntää" rappeutumisen, niin miksi kreationisti vuorostaan kiistää sen ja huomauttaa että rappeutuneella elimellä on funktio ja se on älykkäästi suunniteltu.
Eli lyhyesti, kreationisti sanoo kaiken rappeutuvan, mutta kun kun "evolutionisti" sanoo elimen X rappeutuneen, niin kreationisti kieltää sen ja sanoo sen olevan älykkäästi suunniteltu.
Voisiko joku kreationisti selittää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei.
Nämä on taas näitä kysymyksiä, jotka saavat kreationistin molemmat aivosolut solmuun.
Jumala tietää, muistaa. Jumala kostaa.
"Kreationistit puhuvat kuinka ihmisessä asia X on suunniteltu älykkäästi, mutta toisaalta sanotaan että kaikki rappeutuu. Tässä on selvä ristiriita, miten muka rappeutuminen on älykästä suunnittelua?"
Rappeutuminen ei ole soluihin ohjelmoitu asia eikä se siksi liity älykkääseen suunnitteluun mitenkään.
Rappeutuminen on käsite joka johtuu erinäköisistä geenivirheistä joita elimistöön monien ympäristön eri vaikutusten takia tulee. Kuten esim. säteilylle(vaikkakin vain auringonvalolle) alistaa geneettiselle rappeutumiselle.
Jos ajattelet geenit suunnitelluiksi, niin silloinhan se tosiasia, että geenivirheitä tapahtuu, on väistämättä suunniteltua.
Muussa tapauksessa Suunnnittelijasi on erehtyväinen, ei kaikkivaltias.
Suunnitelma voi perustua äärettömään matematiikkaan, mutta äärellisessä maailmassa virhe on väistämätön. Jo Feynman aikoinaan tuskaili kyseisen asian kanssa.
Mutta eikös täydellinen kaikkivoipa suunnittelija nyt olisi pystynyt tekemään virheettömät geenit.
Luonto taas ei ole täydellinen eikä koskaan valmis. Siksi virheet.
Ensimmäinen geeni oli rappeutumaton ainakin siihen saakka kunnes jokin rappeutti sitä.
Taas unohdit perusopit:
",,se tosiasia, että geenivirheitä tapahtuu, on väistämättä suunniteltua."
Kirosurangaistus tottelemattomuudesta tuossa Sepäsen mielestä yllää.
Ainakaan mukamas kaikkivoipa ei sitä osanut tai halunnut estää. Johtuuko se siitä, että Jumala halusi ihmisen olevan oma kuvansa, eli siis rappeutuva?