luistovoiteet!!!

Aivan hyvin toimii......pakkaskelillä toimii oikein hyvin kun laitat tuon sinisen jälkeen LF vihreän.Noin perus hiihtonylkyn tarpeisiin......Keväällä sitten joku LF violetti tai HF keltainen.

Pakkasellahan ei noista fluoriyhdisteistä saa juuri iloa. Ne on tarkoitettu lähinnä kosteille keleille. Ja yksi kerros riittää, eli alusvoidetta ei juuri tarvita. Ainakaan, jos pohja on kunnossa.

Entäs HF? onko suomen talvet kosteita? kato kun en omista kosteusmittaria niin ei voi tietää aina ilmankosteuden määrää. Ja vihreiden voiteiden "käyttöalue" tuntuu olevan laajempi kuin sinisen. Olen ennen käyttänyt HF-vihreää ja tuntuu toimivan kelillä kuin kelillä, nollassa ja plussalla takkuaa. Kokeilumielessä tarkotus ostaa LF:ää.

Ilman kosteusprosentista voisi kirjoittaa tähän pitkän selostuksen, mutta yleisesti hiihdon kannalta tärkeimmät lämpötilat ovat nollakelin tuntumassa olevat lämpötilat. Jos lämpötila on plussalla, on keli mitä ilmeisimmin ns. kostea keli. Jos pakkasta on enemmän kuin jokin 5 astetta, on lumi yleensä melko kuivaa, ainakin sisämaassa. Nollan ja viiden pakkasasteen välissä onkin sitten enemmän miettimistä.

Suksivalintahan nämä seikat ratkaisee, koska suksen profiili tekee noin 95% luistelusuksen luistosta. Kannattaa lähestyä kysymystä niin, että jos on pehmeä lumi, ottaa pehmeän alustan suksiparin. Kovalle alustalle sitten siihen soveltuva pari. Joku taas ottaa yleensä plus-kelin parin, jos alusta on kova ja lämpötila on enemmän kuin -5, ja muuten cold-parin. Jos puolestaan on pehmeää lunta, ja lämpötila jotain nollan ja -5 välillä, voi harkita cold-paria. Muitakin näkemyksiä on.

Kovan alustan sukseen kovaa voidetta (vihreä tai grafiitti) ja pehmeän kelin sukseen pehmeämpää voidetta (sininen tai violetti), jos noista voiteista puhutaan. Mutta yleisesti sininen on hyvä kompromissi vähän joka kelille.

En oikein löydä jonkin LF-voiteen mielekkyyttä, Harjoituksissa kilpahiihtäjätkin käyttänevät fluoritonta ratkaisua, ja kilpailussa sitten korkeafluorisia.

No joo, taidatte olla lähellä maajoukkuetasoa. En tiedä, olenko himokuntoilija, itse pidän itseäni kuntoilijana. Viime talvena tuli 1326,5 hiihtokilometriä. Kaikki täällä keskisen Suomen vaativilla urilla. Osa tosin järven jäällä. Mutta mitään viikon mittaista pohjoisen leiriä ei ollut.

Minä pärjään kahdella voiteella: Rexin sinisellä ja Rexin sinisellä. Tänä talvena meinasin kokeilla pärjätä yhdellä voiteella: Rexin sinisellä. Saapa nähdä, onnistuuko. Perinteistä hiihdän huomattavasti enemmän, koska se on helpompaa. Viime talvena meni reilu 900 pertsaa ja loput luistelemalla. Luistelua lähinnä keväällä järven jäällä, kun on hankikanto tai vain vähän lunta. Tosin monena syksynä (myös tänä syksynä) joutuu aloittamaan luistelulla, koska pertsan latuja ei vielä ole.

Ilman kosteudesta en tiedä, mutta nuoskakelillä jään kotiin tai hiihdän pitkin hampain vapaata, jos on jo useampi luppopäivä takana. Minä olen downshiftannut tämänkin.

Ketjun aloittaja kyseli fluorivoitelusta. Näkemyksiä on erilaisia ns. fluorivoiteista, parafiineista ja muista pohjakäsittelyistä, mutta jos todella haluaa ottaa erilaiset kelit huomioon, tulee hommata erilaiset sukset eri keleille.

Jos nyt kyse on vain luisteluhiihdosta, hommaa kaksi paria: plus-sukset ja cold-sukset. Cold-pari toimii kuivalla pakkaskelillä sekä mahdollisesti vähän kosteammalla pehmeällä kelillä ja plus-pari puolestaan kostean kelin sekä kovemman alustan suksipari. Jos haluaa hifistellä, voi hommata vaikka kuinka monta suksiparia tarkkaan eri keleille ja alustoille, mutta aika nopeasti homma voi karata käsistä, joten kaksi-kolme paria on aktiivisella kuntoilijalla sopiva määrä, jos sukset on osaavasti valittu.

Voiteilla pelaaminen on vaikutuksiltaan näpertelyä siihen verrattuna, mitä erikoistuneet suksiparit saavat luistossa aikaan.

LF vhreä ostettu, laitan pari kerrosta normisinisen jälkeen. Voide kovettuu äkkiä joten siklaus pitää tehdä heti levityksen jälkeen. Kuitenki aion yksillä suksilla pärjätä, ei niin väliä mulle jos ei aina luistokaan ole täysin kohdallaan mutta onhan se mielekkäämpää kun luisto on hyvä.

Täytyy laittaa tarkennus. Hiihtomies ja Mulkkumies ovat eri persoonia.

Hiihtomiehen pointti on, kuten Tamikin tapaa sanoa, keep it simple. Minä olen pärjännyt parikymmentä vuotta noilla kahdella voiteella. Olen tietysti kokeillut, lähinnä tuttujen suosituksesta, joitakin muitakin. Mutta minkäänlaista merkittävää parannusta sen paremmin luistoon kuin pitoonkaan en ole saanut aikaan. Minun reilut 10 vuotta vanhat Peltosen skate-sukset luistavat ihan riittävä hyvin vielä pienellä nuoskallakin. Vesikelillä en ole edes koettanut. Jokainen saa kuitenkin minun puolestani voidella miten haluaa, mutta vähemmälläkin pärjää.

Jos peruskuntoilija menettää "huonon" luiston takia vaikka ½ minuuttia kilometrillä (siis verrattuna omaan kuntoonsa ja huippuluistaviin suksiin), niin se tekee 20 km:n lenkillä 10 minuuttia. Minulla ei ole varsinaisesti mitään käyttöä tuolle 10 minuutille. Mutta kuitenkin luisto on vielä ihan OK.

Kuten sanoin: Hyvä suksipari on aarre. Ei sillä suksien iällä siinä mitään merkitystä ole. Meilläkin oli tytöllä yksi ikivanha Peltosen pari, ja tyttö taisi olla jo neljäs käyttäjä niillä. Ostin ne parilla kympillä tuttavaltani, jonka kilpaa hiihtävät lapset kaikki kolme olivat käyttäneet niitä, ja parhaiten niillä oli sijoituttu toiseksi Hopeasommassa. Annoin ne sitten kiertoon seuraavalle evästyksellä, että pitää niistä hyvää huolta, koska parempia suksia pikkupakkaselle on vaikea löytää. Kerrotaan, että Marja-Liisa ja Harri Kirvesniemellä oli aikoinaan yksi yhteinen suksipari jollekin tietylle kelille, eikä parempia Karhulta löytynyt, niin se vanha pari vain joka vuosi maalattiin tehtaalla, kuten olisivat olleet uudet. En tiedä onko tuo legendaa vai totta.

Hyvien suksien rinnalla sitten voitelu on toissijaista. Sen verran kuitenkin pohjista täytyy pitää huolta, etteivät voitelemattomuuttaan mene piloille. Minullakin on n.15 vuotta vanhat perinteisen Peltoset. Vaikka niitä onkin voideltu, niin sen verran huolimatonta se on ollut, että pohjat ovat kovettuneet, eikä voide niiden pohjissa enää kunnolla pysy. Hiomallahan ne ehkä vielä voisivat piristyä, mutta olen ajatellut, että olkoon. Eihän se kuntoilijalle muutama minuutti merkitse mitään. Tietysti jos ei huonon luiston vuoksi jaksakaan sitä 20 kilometrin lenkkiä vetää... Olisiko se katastrofi, jos täytyykin tyytyä vain kymppiin...? Monelle kuntoilijallehan viisikin kilsaa pari kolme kertaa viikossa riittää.

Ei niitä suksiani kuumavoitelulla pilattu ole. Aika vain on tehnyt tehtävänsä, ultraviolettisäteily ja alkuaikojen voitelun huolimattomuuskin. Laitapa vain vaikka muoviämpäri vuodeksi ulos kaikkien säiden armoille. Todennäköisesti muovin koostumus on muuttunut, ja ämpäri käynyt hauraaksi. Samoin voi käydä myös suksen pohjille, ainakin kovettuvat, vaikka niitä säilytetään varastossa. Aikaa tietysti menee enemmän kuin vuosi. Paras olisi, että jo keväällä vetää hiihtokauden päätyttyä pohjiin parafiinit ja jättää siklaamatta. Se suojaa pohjaa tuolta säteilyltä. Syksyllä sitten ennen käyttöönottoa siklaa ja harjaa pohjat kunnolla. Kysymys on siis kemiallisesta reaktiosta. Samoin myös liiallisella liuottimien käytöllä saadaan pohja muuttamaan kemiallista koostumustaan, siis kuivumaan. Noita tytön ikivanhoja Peltosiakin edellinen omistaja oli hoitanut huolella,ja myös minä hoidin, joten ne lähtivät suksien kuudennelle käyttäjälle priimakunnossa.

Minulla on kolmet sukset käytössä. Mitkään niistä eivät ole kilpasuksia, vaan ihan tavallisia harrastajan välineitä. Yhdet Peltosen Vega Cap luistelusukset (>10 v), toiset Atomic Pro Classic (6 v.) ja kolmannet Salomonin perinteiseen hiihtoon. Nuo viimeisimmät ostin vissiin kolme vuotta sitten keväällä Cittarista 40 eurolla siteineen. Niitä ei saanut edes kokeilla, kun ne oli valmiiksi sidottu yhteen, pituuden perusteella valitsin. Ajattelin, että saa niistä siteet ainakin, jos eivät pelitä.

Atomiceilla olen hiihtänyt pertsaa varmaan likemmäs 5000 km. Pohjat eivät ole ihan uuden veroiset, mutta eivät mitenkään kovettuneet ja voide pysyy kyllä hyvin kiinni. Peltosilla on mennyt vähän vähemmän, mutta ne ovat reilusti yli 10 vuotta vanhat. Niissäkin pohjat ovat OK. Naarmuja on molemmissa suksissa, mutta eipä näy luistoa haittaavan, kun vertaa kanssakuntoilijoihin. Mutta luistelumonojen ulkosivut ovat jo liki puhki kuluneet. Materiaali on sellainen, että se on latuun hankautuessaan kulunut. Salomonit ovat alkukauden vähille lumille tarkoitetut ja toimivat sattumalta oikein hyvin.

Minä säilytän suksia kesäajan vintillä ja talvella talon pohjoisseinustalla. Näyttää riittävän hyvin säilyttämään suksen pohjan ominaisuudet. Parafiinia olen sulatellut suksiin vaimon vanhalla made in DDR-silitysraudalla. Raudan lämpötila on sellainen, että parafiini sulaa, mutta ei juurikaan käryä eli siellä säädön kylmässä päässä.

Niinhän niille vanhoille 70-80-luvun suksille oli tapana käydä, että jäykkyys heikkeni. Syynä ehkä oli, että rakenteissa edelleen käytettiin paljon puuta. Alkuaikojen ns. lasikuitusuksissa myös sivut olivat vaneria, joka oli peitetty paksulla muovi tai maalikerroksella. Parin talven hiihdon jälkeen se sivuja suojannut kerros alkoi murtumaan, ja kosteus pääsi suksen rakenteisiin. Lopulta pohjat alkoivat irtoamaan. Ystäväni "Näkökulmia" nyt varmaankin väittää, että kuumalla raudalla pilasit sukset:))) Niin se ei kuitenkaan mennyt, koska irtoaminen alkoi juuri kengän kohdalta, ja nimenomaan siihen kohtaan, joka oli pitovoiteen kohta, en raudalla koskenutkaan. Yritin estää tuota kehitystä mm. epoksiliimalla, mutta ei siinä lopulta mikään auttanut, vaan sukset menivät hylkyyn. 80-luvun lopulla tuli sitten tämä cap-rakenne, ja sukset ovat ympäriinsä muovia, ja nehän kestävät melkoista rynkytystä hajoamatta.

Jos kirpparilta löytää hyvän 80-luvun parin, niin kannattaa ostaa. Jotkut heittävät hyvät vanhat suksensa kirpparille, ja ostavat uudet pelkästään koska vanhat, eivät ole trendikkäät. Saattavat sitten saada vanhoja paljon huonommat tilalle.

Mielestäni varsinainen huippuostos kirpputorilta on ollut Karhu Matrix multigrade -pitopohjasukset vuodelta 1985. Sattui olemaan itselleni sopiva jäykkyyskin.

Vaihdoin Y-siteet uudempiin siteisiin ja vähän puhdistelin ja kiillottelin suksia. Ovat nyt sitten minulla lähes täysin huoltovapaina suksina, joilla voi huoleti lähteä hiihtolenkille, jos on vähänkin kosteampi keli eikä jaksa laitella uusia pitoja noihin uudempiin suksiin. Luisto ei ole ihan huippua mutta täysin riittävä.

Joo se on kumma,kun karhu poisti tuon suksimallin aikoinaan markkinoilta,olisiko ollut voidetehtaat asialla?Nyt kun pitopohjat on taas sallittu niin kannattas otaa ko suksimalli käytöön,se on edelleen paras pitopohjista.nanot ja optit on lähinnä vitsi.

Joo olen testannut kaikki nykypitopohjat ainoastaan fischer ja madshus toimivat karhun tavoin 0...plus keleillä, nanoja ja opteja en ottas ilmankaan.

Mitähän Martilla oli suksien pohjissa Davosissa url http://2.bp.blogspot.com/-qFXnOtu00Vw/Uq4xtI51TiI/AAAAAAAAMVQ/QnYmr6rJWMc/s1600/bild-798835.JPG /url pohjat näyttää "hurjan" näköisiltä, mutta luistossa ei näyttänyt olevan moittimista :)

Kuinka sen fluorin näkee tuosta pohjasta? Eiköhän se pohja siklauksien ja harjailujen jäljiltä näytä samanlaiselta oli siellä pohjassa sitten fluoria tai fluoritonta?

Fluorilliset voiteet HF ja LF (ja rexiltä noiden välimalli RCF tms) ovat kulutusherkkiä voiteita. Ne eivät kestä kovinkaan suurta kulutusta.

Mitä karkeampi / pakkaskeli suosittelen itse mustan molybdeenin laittoa alusvoiteen ja kelivoiteen väliin.

Itse käytän peruställinä seuraavaa 6-10 asteen pakkasella lumen ollessa karkeaa.

Alusvoide: Vihreä LF

Kelivoide: Sininen LF / jos kisat mixaan tarkemmin raudalla HF voiteet sekaisin esim sininen ja violetti.

Pinnoitus: Pulveri / Nappi / nappi geeli (kosteusprosentin ollessa suuri)

Minulla on sukset hiihtämistä varten, ei voitelua. Laitan pitoteippiä suksen keskikohtaan ja vetäisen vähän luistovoidetta luistokohtaan. Mistään pohjustuksista tai silitysrautavoiteluista en tiedä.
Miksi hiihdosta tehdään niin pirun vaikeaa.

Nyt jo aloit voitelemaan. Parissa muusa ketjussa mainostat ettet voitele ollenkaan. Niin se mieli muuttuu ☺

Eikös nuo fluorivoiteet ole ympäristömyrkkyjä?
Itse laitan kymmenen vuotta vanhoihin luistelu-Karhuihini pohjustusparafiinia kaksi kertaa vuodessa, ja luistoparafiinia silloin kun viitsin.
Liian harvoin..... Kyllä hyvä luisto maistuu kuntoilijallekin.

Norjalaisethan tuon Holmenkollenilla tutki. Vaelluskengistä kuulemma liukenee kesän aikana vastaavia myrkkyjä enemmän luontoon kuin suksivoiteista. Pitää vissiin vaeltaa paljain jaloin...☺