Tuoreen näkökulman kirkkomme tilanteeseen tarjoaa kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan uunituore mietintö, josta lyhyt lainaus: "Kirkon kehityksen suunta on lähetyskäskyn tavoitteiden vastainen. Ei ole näkyvissä tilannetta, jossa kirkosta eroaminen loppuisi"
Elääkö kansankirkkomme siis kohtalonhetkiään?
Seitsemän tutustumisen arvoista ominaisuutta
Olen tiivistänyt omat havaintoni kasvavien seurakuntien piirteistä seitsemäksi kohdaksi:
Ensiksi: Kasvavien seurakuntien toiminnan keskipisteenä ja ainoana tienä Jumalan luo on selkeästi ja näkyvästi Jeesus Kristus.
Toiseksi: Niiden opetuksessa pidetään kiinni niin sanotusta klassisesta kristinuskosta ja Raamatusta Jumalan sanana. Sama koskee myös uskontunnustusta kaikkine osineen.
Kolmanneksi: Niillä on lähes poikkeuksetta vahva spiritualiteetti eli hengellinen elämä. Niissä rukoillaan paljon, käydään joukolla sanakuulossa ja kokoonnutaan koteihin tutkimaan Raamattua. Ne ovat eläviä yhteisöjä, joissa keskinäisellä’ rakkaudella ja huolenpidolla on tärkeä merkitys
Neljänneksi: Niiden opetuksessa, jumalanpalveluselämässä ja kaikessa muussa toiminnassa annetaan tilaa eläväksi tekevälle ja Kristusta kirkastavalla Pyhälle Hengelle. Hänen jakamansa lahjat ja armolahjat saavat olla käytössä. Ihmeet ja merkit vahvistavat julistetun sanan.
Viidenneksi: Kasvavilla seurakunnilla on käytössä kahden käden evankeliumi. Toisella kädellä julistetaan hyvää sanomaa armosta, syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta ja tarjolla olevasta iankaikkisesta. Toisella kädellä autetaan apua tarvitsevia, vaatetetaan palelevia, jaetaan ruokaa nälkäisille ja ollaan vaikeuksiin joutuneiden lähimmäistemme tukena kyselemättä heidän uskontoaan, tunnustuskuntaansa tai hengellisyyttään.
Kuudenneksi: Kasvavat seurakunnat ottavat Jeesuksen lähetyskäskyn todesta. Niinpä jo nyt Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on runsaasti idän ja etelän maista tulleita lähetystyöntekijöitä.
Seitsemänneksi: Jeesuksen Kristuksen ollessa kaiken keskipisteenä monet tulkinnalliset opilliset kysymykset, sinänsä arvokkaat traditiot ja omaksutut musiikkilajit jäävät kehällisiksi.
Vaikka Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous, ”että hänen omansa olisivat yhtä niin kuin hän on yhtä Isän kanssa” (Joh.17:21), on vielä kaikessa laajuudessaan toteutumatta, niin kasvavien seurakuntien eräänä merkittävänä piirteenä on käytännön ekumenia.
Jeesus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä. Olemmeko me?
http://www.reijotelaranta.fi/etusivu/millainen_on_kirkon_ja_seurakunnan_tulevaisuus/?session=79445068
Elääkö kansankirkkomme siis kohtalonhetkiään?
Seitsemän tutustumisen arvoista ominaisuutta
Olen tiivistänyt omat havaintoni kasvavien seurakuntien piirteistä seitsemäksi kohdaksi:
Ensiksi: Kasvavien seurakuntien toiminnan keskipisteenä ja ainoana tienä Jumalan luo on selkeästi ja näkyvästi Jeesus Kristus.
Toiseksi: Niiden opetuksessa pidetään kiinni niin sanotusta klassisesta kristinuskosta ja Raamatusta Jumalan sanana. Sama koskee myös uskontunnustusta kaikkine osineen.
Kolmanneksi: Niillä on lähes poikkeuksetta vahva spiritualiteetti eli hengellinen elämä. Niissä rukoillaan paljon, käydään joukolla sanakuulossa ja kokoonnutaan koteihin tutkimaan Raamattua. Ne ovat eläviä yhteisöjä, joissa keskinäisellä’ rakkaudella ja huolenpidolla on tärkeä merkitys
Neljänneksi: Niiden opetuksessa, jumalanpalveluselämässä ja kaikessa muussa toiminnassa annetaan tilaa eläväksi tekevälle ja Kristusta kirkastavalla Pyhälle Hengelle. Hänen jakamansa lahjat ja armolahjat saavat olla käytössä. Ihmeet ja merkit vahvistavat julistetun sanan.
Viidenneksi: Kasvavilla seurakunnilla on käytössä kahden käden evankeliumi. Toisella kädellä julistetaan hyvää sanomaa armosta, syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta ja tarjolla olevasta iankaikkisesta. Toisella kädellä autetaan apua tarvitsevia, vaatetetaan palelevia, jaetaan ruokaa nälkäisille ja ollaan vaikeuksiin joutuneiden lähimmäistemme tukena kyselemättä heidän uskontoaan, tunnustuskuntaansa tai hengellisyyttään.
Kuudenneksi: Kasvavat seurakunnat ottavat Jeesuksen lähetyskäskyn todesta. Niinpä jo nyt Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on runsaasti idän ja etelän maista tulleita lähetystyöntekijöitä.
Seitsemänneksi: Jeesuksen Kristuksen ollessa kaiken keskipisteenä monet tulkinnalliset opilliset kysymykset, sinänsä arvokkaat traditiot ja omaksutut musiikkilajit jäävät kehällisiksi.
Vaikka Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous, ”että hänen omansa olisivat yhtä niin kuin hän on yhtä Isän kanssa” (Joh.17:21), on vielä kaikessa laajuudessaan toteutumatta, niin kasvavien seurakuntien eräänä merkittävänä piirteenä on käytännön ekumenia.
Jeesus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä. Olemmeko me?
http://www.reijotelaranta.fi/etusivu/millainen_on_kirkon_ja_seurakunnan_tulevaisuus/?session=79445068
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää kansa heräis helposti kun olis kunnon herättäjiä.kirkon mallistuneet ja unettavat saarnat haukotuttaa ja vie mielenkiinnon uskosta. pitää olla tulta tappuraa ja raamatullisia ihmeitä kerran ne on luvattukkin,vapaat suunnat ovat taasen keskittyneet omiin ympyröihin ja ovat niin viimesen päälle vain oikeita.Juntti kansa.
Kelpaiskos tällainen?
http://www.youtube.com/watch?v=jDw7XhXcUO8
Uusilla uskiksilla hämäännys on todellista. Kaikenlaisia tuulia puhaltelee ja aiheuttaa ristiriitaa. Kasvavat srk. hyvin esiteltyinä myös aloituksessa.
Esim. Ne ovat eläviä yhteisöjä, joissa keskinäisellä’ rakkaudella ja huolenpidolla on tärkeä merkitys.