Me uskovaiset, jotka luotamme Jumalan Sanaan, tiedämme, että tämän maailman tila tulee menemään koko ajan vain pahemmaksi ja pahemmaksi, vaikka mitä tekisimme. Olemme siis Jumalan Sanaan nojautuen "kehityspessimistejä".
Kuinka motivoitua parantamaan maailmaa, jonka uskovana tietää olevan joka tapauksessa tuhon oma? Kuinka motivoitua taistelemaan sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman ja luonnon suojelemisen puolesta?
Jumala haluaa meidän taistelevan esim. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta itse olen "poteroitunut" ja passivoitunut roimasti uskoon tulemiseni jälkeen. En jaksa mitään, ei kiinnosta mikään muu kuin evankeliumi ja Jumala ja tuonpuoleinen. Karmeammaksihan tämä maailma ja ihmiskunta kuitenkin menee eikä valtaosa ihmisistä halua vastaanottaa Jumalan Sanaa, vaikka kuinka evankelioisi. Vain harvat edes löytävät sen ahtaan portin, joka vie elämään, niin kuin Herramme sanoi.
Kaikki on lopussa, mitä tähän maailmaan tulee.
Kuinka motivoitua parantamaan maailmaa, jonka uskovana tietää olevan joka tapauksessa tuhon oma? Kuinka motivoitua taistelemaan sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman ja luonnon suojelemisen puolesta?
Jumala haluaa meidän taistelevan esim. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta itse olen "poteroitunut" ja passivoitunut roimasti uskoon tulemiseni jälkeen. En jaksa mitään, ei kiinnosta mikään muu kuin evankeliumi ja Jumala ja tuonpuoleinen. Karmeammaksihan tämä maailma ja ihmiskunta kuitenkin menee eikä valtaosa ihmisistä halua vastaanottaa Jumalan Sanaa, vaikka kuinka evankelioisi. Vain harvat edes löytävät sen ahtaan portin, joka vie elämään, niin kuin Herramme sanoi.
Kaikki on lopussa, mitä tähän maailmaan tulee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi kuitenkin kaikki tutkimukset ja tilastot osoittavat, että maailma tulee koko ajan paremmaksi ja paremmaksi paikaksi elää?
"Kuinka motivoitua parantamaan maailmaa, jonka uskovana tietää olevan joka tapauksessa tuhon oma? Kuinka motivoitua taistelemaan sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman ja luonnon suojelemisen puolesta?"
Minua motivoi toimintaan paremman ja oikeudenmulkaisemman maailman puolesta Martti Lutherin sanomaksi esitetty ajatus omenapuun istuttamisesta tänään, vaikka tietäisi maailmanlopun olevan huomenna käsillä.
Tuskin Luther on tuota sanonut. Uskon sen olevan legendaa. Ajatus sinänsä on oikea. Se pitäytyy tässä ja nyt - hengessä. Emme haikaile niinkään tulevia tai sure menneitä emmekä jää myöskään toivottomina "tuleen makaamaan", vaan toimimme kykyjemme ja Jumalalta saamiemme mahdollisuuksien mukaan hetkessä. "Carpe diem".
Jumalalla riittää mahdollisuuksia eikä Hänelle ole mikään mahdotonta.
Olemme joskus neuvottomia maailman suurten ja vähäisempienkin ongelmien edessä, mutta emme ole toivottomia. Usein tunnemme olevamme Paavalin tavoin ahdingossa. Olemme kuitenkin luottavaiset.
2. Kor. 4:8
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
Paavali jatkaa matkaa katsellen tulevaisuutta edelleen luottavaisin mielin:
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Älä anna tämän maailman pahuuden ja taistelun yltyessä periksi, vaan luota sinäkin siihen, että toimimalla nykyhetkessä luot edellytyksiä paremmalle tulevaisuudelle myös tässä ajassa.