Miksi vieläkin kaipaan ja rakastan häntä. Olen jo
löytänyt uuden ihmisen, josta pidän paljon mutta
en osaa kiintyä häneen. Vieläkin itken iltaisin
ja kaipaan miestä jonka kanssa minulla oli
muutavan vuoden suhde. Useasta yrityksestä
huolimatta hän aina palasi vaimon luokse
takaisin, joten luovuin leikistä ja päätin
yrittää tämän uuden ihmisen kanssa.
Rakastan tätä ukkomiestä ja uskon että hänkin
minua, mutta on liian vastuuntuontoinen että
uskaltaisi erota. Miksi hän taas ilmoitti
itsestään ja kysyi onko meillä tulevaisuutta
mikäli hän hakee avioeron, Miksi?????
Miksi tämä tunne ei voi kuolla pois minusta,
miksi emme voi olla yhdessä, mitä pitäisi tehdä?
Unohdanko, vaikka sydämeni itkee....
löytänyt uuden ihmisen, josta pidän paljon mutta
en osaa kiintyä häneen. Vieläkin itken iltaisin
ja kaipaan miestä jonka kanssa minulla oli
muutavan vuoden suhde. Useasta yrityksestä
huolimatta hän aina palasi vaimon luokse
takaisin, joten luovuin leikistä ja päätin
yrittää tämän uuden ihmisen kanssa.
Rakastan tätä ukkomiestä ja uskon että hänkin
minua, mutta on liian vastuuntuontoinen että
uskaltaisi erota. Miksi hän taas ilmoitti
itsestään ja kysyi onko meillä tulevaisuutta
mikäli hän hakee avioeron, Miksi?????
Miksi tämä tunne ei voi kuolla pois minusta,
miksi emme voi olla yhdessä, mitä pitäisi tehdä?
Unohdanko, vaikka sydämeni itkee....
Vastaukset 9
Vanhimmat
jospa se vaan houkuttelee kun on kuitenkin
mahdoton saada. minulla ainakin joskus vielä
sinkkuvuosina oli niin että kun sain haluamani
namin, hylkäsin sen... piti vaan saada, ja sit
huomas et samaa paskaa se on kun muutkin! heh...
noin vertauksellisesti.
Itse olen ollut 37 vuotiaan miehen kanssa n 5
kuukautta ja hän on sanonut rakastavansa minua ja
hänellä on avovaimo. Olen itse 25 vuotias ja
näinä kuukausina joina olemme olleet päivittäin
tekemisissä olen myös rakastunut häneen. Mutta
nyt hän jostain kumman syystä ei ota yhteyttä.
Hän ois ollut pari viikkoa sitten valmis
jättämään avovaimonsa mutta itse en ollut valmis
vielä silloin tekemään ratkasua. Nämä kuukaudet
jotka olemme olleet yhdessä seurustelin itse
niistä 3 kuukautta eli petimme molemmat
puolisoitamme. Itse olen nyt eronnut ja kahden
lapsen yksinhuoltaja. Hänen kaveri kysyi onko hän
valmis isäpuoleksi? olis kuulemma ollut mutta
itse arkailin ja nyt kadun sitä syvästi.
Toivottavasti saat hänet itsellesi ja vain
sinulle koska olen sitä mieltä että jos rakastaa
jotain on valmis tekemään kaikkensa tämän
saadakseen. Itse ainakin yritän saada hänet vielä
itselleni ja vain itselleni, ettei tarvitsisi
jakaa häntä enää tämän pidempään.
ukkomiehet haluaa pitää kaikki naisensa ja myös
elää ihanaa kaksois elämää kun saa kahta naista
panna(anteeksi toi ruma sana)kotona pitää tehdä
kaikkea ikävää arkipäiväistä ja onhan se juhlaa
mennä toisen naisen luo hellittäväksi.uskalla
rakastua vapaaseen mieheen äläkä pelkää että hän
pettää sinua.sillä elämässä ei ole takuita
kenenkään rakkaudesta.ei edes
omastasi.heittäydy/antaudu uuteen
suhteeseen.onnea yritykselle!
itse olen naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Tutustuin erääseen toiseen sytämmeni valittuun
n 9v sitten. suhteen-nimeä ei meijän välisessä
yhteydessä ei voi käyttää, varsinaisesti. olemme
olleet sängyssä (humalassa js selvinkin päin)
rakkauven tunnustuksia mä en oo kuullu. itse
tunnen olevani rakastunut häneen. itken iltaisin
ja yksin ollessani hänen peräänsä. kun kuulen
hänen äänensä tai näen hänen kuvansa, tuntuu ett
sydän käpertyy kasaan, kuin joku kylmä koura
puristaisi sydäntä. tuntuu ett mä tuun kohta
hullux. sen virheen mä tein, ett tunnustin
hänelle rakkauteni, sen jälkeen hän ei oo
pahemmin ottanu yhteyttä. ennen sitä saatoin
aikaisin aamulla saada puhelimella herätyksen,
sähkiksellä hyvän vitsin tms. ny o hiljasta.
haluaisin nousta katolle ulvomaan ja huutamaan
et 'vxp, rakastn suaaaaa!!'
en tiä miten kauan mä jaksan odottaa, ja mä
odotan edelleen ...
ja kerroin, että minulla on vieläkin ikävä ja
olen surullinen kun loppui se minkä olin toivonut
jatkuvan ikuisesti. Sitä ei tietenkään olisi
pitänyt tehdä, jälleen sekoitin hänen ajatuksensa.
Mutta miksi minun pitäisi olla hiljaa ja tyytyä
siihen että hän jää kotiin, ei hän sinne enään
kuulu vaan jonnekkin ihan muualle.
Siksi vain en saisi ottaa mitään yhteyttä, koska
hän heti soittaa ja taas tulee kamala ikävä.
niin en saa mitää vastinetta yhteyven
otoilleni. on vuosi aikaa ku viimex kuulin
hänestä. mutmiten tuon 'tunnehanan' saa kiinni?
miten saan itteni uskomaan siitä ei tule
kuiteskaa mitää.
kaipaan häntä jatkuvasti. haluaisin olla hänelle
hyvä ja hellä, haluaisin olla se hiljainen tuki
ja turva. jos jossai nähtiin ja keskustelumme
keskeytettiin, hän pyysi mua jäämään,'elä sä lähe
vielä'. Hän huolehti musta, joskus tuntui et
vähän turhan takia. Tällähetkellä kaipaan tuota
kaikkea yhä vai enemmän kuin eilen. Miten saan
hänet keskusteleen kanssani ees yhen kerran?
Haluaisin selvittää asioita jotka kaivavat
mielenrauhaani yhä pahemmin. En ilinä halua hälle
mitää pahaa, mut puhe-etäisyytelle hän ei mua
päästä.
en tiä mitä mun pitäs tehä. kaikki maholliset ja
mahottomat on käyneet mielessä. mulla ei oo kelle
puhua. hänelle pystyin kertoon asioita, mut muita
eo. mix rakkaus on näi tuskallista? mä pakahun...
hänelle, jos voit ja kerro tunteesi.
Mutta toisaalta jos siitä on jo vuosi kun olet
kuullut hänestä, eikä hän vastaa viestihin yms.
on ehkä parasta unohtaa, vaikka se onkin vaikeaa.
Hän ei ilmisesti halua jatkaa suhdetta.
Itse ainakin yrittäisin unohtaa jos toinen
osapuoli ei reagoi mitenkään viesteihini.
Rakastukaa vain ukkomiehiin (ja varsinkin perheellisiin), tulet olemaan aina VAIN se toinen nainen....
Se toinen voi saada enemoi kuin se varsinainen nainen...sehän on usien teatteria....se liitto jossa on tilaa muillekin jutuille:-)