Luokkasotaa eli yhteiskunnallista vastakkainasettelua varmaan on olemassa. Suomessa se on toistaiseksi olut enmmän piilevänä ja potentiaalisena kuin minään todellisena ilmiönä. Mutta Kreikan ja Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet, että askel potentiaalista todellisuuteen voi olla aika lyhyt ja dramaattinen.
Luokkasota varsinaisena yhteiskuntaluokkien yhteenottona edellyttäisi marxilaista kurjistumista. Se tarkoittaisi työttömyyden rajua kasvua, sitä ettei matalapalkkatyöllä elä ja sosiaalisten turvaverkkojen purkautumista rahan puutteeseen. Nyt luokkasotaa pidättelevät toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja suuri keskiluokka. Kurjistumisen pitäisi kohdistua nimenomaan keskiluokkaan, koska siellä ei ole totuttu köyhyyteen ja sellainen suututtaisi välittömästi. Nykyiset köyhät ovat liiaksi tottuneet asemaansa ja ovat muutenkin yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä. Nämä kiakkovieraatkin olivat todennäköisesti köyhien ja syrjäytyneiden eräänlaisia korvikkeita tai edustajia, sillä he ovat nuoria ja viriilejä, jotka kykenevät vielä suuttumaan eikä masentumaan.
Yhteiskunnallinen herääminen tässä mielessä lähteekin etujoukon valistuneisuudesta aivan marxilaisuuden perusmatematiikan mukaisesti. Tätä edustavat tässä tapauksessa vasemmistolaiset ja anarkistiset nuoret. Pahasti kuitenkin näyttää, että he ovat etuajassa tai etunojassa kehityksen suhteen. Vallankumouksellinen kurjistuminen nimittäin odotuttaa vielä kovasti itseään eikä sen tulo ole paljon sen varmempaa kuin jonkun messiaankaan ilmestyminen. Teoreettisesti vihaisten viha ei tartu vielä tällä tavalla joukkoliikkeeksi. Päinvastoin suuret joukot näyttävät paheksuvan tempausta, mikä voi vaikeuttaa luokkasodan synnyttämistä edelleen.
Kun katsoo kehitystä vähän pitemmässä kaaressa, se kyllä voisi näyttää siltä, että luokkasodan mahdollisuus on astunut ainakin pienen askeleen lähemmäs meitä. Kurjistuminen on mahdollista. Sen käyttövoimana on ollut globaali rakennemuutos. Työ virtaa halpatyövoiman maihin ja kotimainenkin työ halpenee, kun ylläpidetään joukkotyöttömyyttä ja mahdollistetaan halpatyövoiman siirtyminen maahan. Tämä kaikki pudottaa työn hintaa, lisää työttömien määrää, lisää matalapalkkaisten töiden määrää, vähentää palkkasummaa ja ostovoimaa länsimaissa kuten Suomessa. Se puolestaan heikentää julkistaloutta ja tekee tulonsiirtopolitiikan vaikeammaksi. Samaan aikaan yrityksillä voi mennä ihan hyvin tai ainakin paremmin kuin julkistaloudella. Se taas mahdollistaa sen, että ne voivat jakaa tuloksensa yhä enemmän osinkoina ja yrityksen arvonnosuusta johtuvina voittoina kuin työtuloina. Tuloerojen kasvu Suomessa johtuukin ennen muuta siitä, että pääomatulot ovat rajusti lisääntyneet. Tämä vie uskottavuutta väitteeltä, jonka mukaan työnteko kannattaa aina. Empiirisen näytön perusteella pääoman omistaminen kannattaa moninverroin paremmin.
Tuloerot eivät ole vielä paljon kasvaneet alimmissa tuloryhmissä. Paino on sanalla vielä. Jos julkisen vallan kestävyysvajeongelmia ei kyetä ratkaisemaan, perälauta voi alkaa vuotaa ja silloin suhteellinen köyhyys voi vaihtua todelliseksi köyhyydeksi. Nämä suuntaviivat ovat siis paljolti vielä potentiaalisia ja poliittisilla pätöksillä niitä on mahdollisuus jarruttaa. Niin kauan kuin keskiluokan äänet ratkaisevat, tällaista jarrutusta tulee olemaan - vaikka velaksi. Pelkona on vain jokin äkkiliikkeenomainen romahdus kuten Kreikassa ja Espanjassa ja sen krronistuminen. Vasta sitten on eväät luokkasodan aloittamiseksi. Toivotaan, ettei sellainen aika koita, sillä jälki olisi silloin monta kertaa verisempää kuin mitä nyt on nähty.
Luokkasota varsinaisena yhteiskuntaluokkien yhteenottona edellyttäisi marxilaista kurjistumista. Se tarkoittaisi työttömyyden rajua kasvua, sitä ettei matalapalkkatyöllä elä ja sosiaalisten turvaverkkojen purkautumista rahan puutteeseen. Nyt luokkasotaa pidättelevät toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja suuri keskiluokka. Kurjistumisen pitäisi kohdistua nimenomaan keskiluokkaan, koska siellä ei ole totuttu köyhyyteen ja sellainen suututtaisi välittömästi. Nykyiset köyhät ovat liiaksi tottuneet asemaansa ja ovat muutenkin yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä. Nämä kiakkovieraatkin olivat todennäköisesti köyhien ja syrjäytyneiden eräänlaisia korvikkeita tai edustajia, sillä he ovat nuoria ja viriilejä, jotka kykenevät vielä suuttumaan eikä masentumaan.
Yhteiskunnallinen herääminen tässä mielessä lähteekin etujoukon valistuneisuudesta aivan marxilaisuuden perusmatematiikan mukaisesti. Tätä edustavat tässä tapauksessa vasemmistolaiset ja anarkistiset nuoret. Pahasti kuitenkin näyttää, että he ovat etuajassa tai etunojassa kehityksen suhteen. Vallankumouksellinen kurjistuminen nimittäin odotuttaa vielä kovasti itseään eikä sen tulo ole paljon sen varmempaa kuin jonkun messiaankaan ilmestyminen. Teoreettisesti vihaisten viha ei tartu vielä tällä tavalla joukkoliikkeeksi. Päinvastoin suuret joukot näyttävät paheksuvan tempausta, mikä voi vaikeuttaa luokkasodan synnyttämistä edelleen.
Kun katsoo kehitystä vähän pitemmässä kaaressa, se kyllä voisi näyttää siltä, että luokkasodan mahdollisuus on astunut ainakin pienen askeleen lähemmäs meitä. Kurjistuminen on mahdollista. Sen käyttövoimana on ollut globaali rakennemuutos. Työ virtaa halpatyövoiman maihin ja kotimainenkin työ halpenee, kun ylläpidetään joukkotyöttömyyttä ja mahdollistetaan halpatyövoiman siirtyminen maahan. Tämä kaikki pudottaa työn hintaa, lisää työttömien määrää, lisää matalapalkkaisten töiden määrää, vähentää palkkasummaa ja ostovoimaa länsimaissa kuten Suomessa. Se puolestaan heikentää julkistaloutta ja tekee tulonsiirtopolitiikan vaikeammaksi. Samaan aikaan yrityksillä voi mennä ihan hyvin tai ainakin paremmin kuin julkistaloudella. Se taas mahdollistaa sen, että ne voivat jakaa tuloksensa yhä enemmän osinkoina ja yrityksen arvonnosuusta johtuvina voittoina kuin työtuloina. Tuloerojen kasvu Suomessa johtuukin ennen muuta siitä, että pääomatulot ovat rajusti lisääntyneet. Tämä vie uskottavuutta väitteeltä, jonka mukaan työnteko kannattaa aina. Empiirisen näytön perusteella pääoman omistaminen kannattaa moninverroin paremmin.
Tuloerot eivät ole vielä paljon kasvaneet alimmissa tuloryhmissä. Paino on sanalla vielä. Jos julkisen vallan kestävyysvajeongelmia ei kyetä ratkaisemaan, perälauta voi alkaa vuotaa ja silloin suhteellinen köyhyys voi vaihtua todelliseksi köyhyydeksi. Nämä suuntaviivat ovat siis paljolti vielä potentiaalisia ja poliittisilla pätöksillä niitä on mahdollisuus jarruttaa. Niin kauan kuin keskiluokan äänet ratkaisevat, tällaista jarrutusta tulee olemaan - vaikka velaksi. Pelkona on vain jokin äkkiliikkeenomainen romahdus kuten Kreikassa ja Espanjassa ja sen krronistuminen. Vasta sitten on eväät luokkasodan aloittamiseksi. Toivotaan, ettei sellainen aika koita, sillä jälki olisi silloin monta kertaa verisempää kuin mitä nyt on nähty.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luokkasota on jo täällä. Nuoria ja köyhiä syrjitään. Rikas eliitti ajaa omia etujaa ajaen hyvinvointiyhteikunnan alas. Näin on jo tapahtunut.
Nyt tarvittaisiin nopeita korjausliikkeitä jos halutaan välttyä enemmältä väkivallalta Suomessa. Valinta on meidän kaikkien.
Ja nyt luettelo niistä korjausliikkeistä? Vinkiksi sellainen pikku juttu, että Suomessa on Euroopan pienimmät tuloerot. Ne tulevat kyllä kasvamaan, koska kurjistuminen tulee jatkumaan vuosikymmeniä. Jos ei keksitä uutta sampoa. Ehkä vasemmisto keksii sen? Ymmärrän nuo jutut ainoastaan siinä mielessä, että valtion pitäisi tarjota työtä jokaiselle, ettei jää aikaa tuollaiselle hourailulle.
Suomen kouluisssa käydään luokkasotaa joka päivä.
Luokaton pasifisti........hah hah haaa.
Pasifismi on aina kommunistinen suden kuoppa.
Pasifismi ajaa aina marxilaista vallankumousta kapitalismissa.
Näin se vaan on.
Mua ei hämätä.