Pakko laittaa lyhennettynä stooria, mutta on sen verran osuvia kohtia näin nykyjoulun kynnykselle että kannattaa lukea linkistä koko juttu.
Osa tekstiä keskeltä:
"Tallissa syntynyt, huippuhetkenään aasin selässä pääkaupunkiin ratsastanut, epämääräisen oikeudenkäynnin ja kidutuksen jälkeen surkealla tavalla teloitettu nuori mies; Jeesuksen hahmosta puuttuvat kaikki tyypilliset sankarin piirteet.
Hänen opetuslapsistaan yksi on petturi ja muut ovat hölmöjä ja heikkoja. Pääjehu Simon Pietari tulkitsee Jeesuksen puheita jatkuvasti väärin. Getsemanessa Jeesus on paniikissa, suuressa ahdistuksessa ja kuolemanpelossa ja vetoaa ystäviinsä, jotka eivät kuitenkaan millään pysy valveilla edes tässä äärimmäisessä kriisissä. Kun katastrofi puhkeaa, he juoksevat karkuun ja Simon tunnetusti kieltää mestarinsa.
Tämä kaikki on – hyvin inhimillistä, ymmärrettävää ja koskettavaa. Eli kiinnostavaa ja lohdullista luettavaa.
Nasaretin Jeesus on henkilönä mitä mielenkiintoisin. Koditon kulkuri vailla omaisuutta, vailla ammattia, sukulaistensa ja heimolaistensa hyljeksimä, köyhien ja osattomien ystävä, vallitsevan elämäntavan arvostelija, omasta turvallisuudestaan piittaamaton piikki systeemin lihassa, selibaatissa elävä huorien ja muun hyvinkin epämääräisen alakastin ymmärtäjä, henkilökohtaisen omaisuuden ja vaurauden ankara kriitikko, rikkaiden ja mahtavien tuomitsija.
Nykytermeille käännettynä: edistyksellinen vasemmistolainen vallankumouksellinen hippi.
Jeesus ei ole kuitenkaan askeetti, hän on aivan toisenlainen kuin ankaran dieetin ja sosiaalisen vetäytymisen ekspertti, korven karhu Kastaja-Johannes. Jeesus nauttii kavereineen ruuasta, juomasta ja seuranpidosta liikkuen festivaalilta toiselle kehottaen ihmisiä karistamaan murheen ja stressin. Häntä jopa syytetään mässäyksestä ja juopottelusta. Jeesus on rennon elämäntyylin mestari. Hän viettää mielellään aikaa pitopöydässä syntisten kanssa ja juttelee mukavia.
Kun naisystävä rasvaa Jeesuksen jalat kalliilla linimentillä ja Juudas nipottaa, että tuhlausta ja että nämäkin rahat olisi pitänyt sijoittaa köyhiin, niin Jeesus ei ole moksiskaan vaan selvittää kiusallisen tilanteen luontevasti ja oman arvonsa tuntien. Kaverissa on sielukasta tyyliä.
Varsin tärskäyttävä on Johanneksen evankeliumin neljännen luvun juttu, jossa Jeesus kohtaa kaivolla samarialaisen naisen, jolla on takanaan varsin vilkas seksuaalihistoria viiden miehen kanssa. Tässä Jeesus avaa tuosta vaan kolminkertaisen lukon. Hän kohtelee kunnioituksella henkilöä, joka on a) samarialainen, eli juutalaiskulmasta kurjinta rupusakkia, b) nainen, eli vähempi kuin mies, puolikansalainen ja c) vieläpä seksuaaliselta taustaltaan epämääräinen nainen.
Jeesus hyväksyy tämän naisen ihmisenä ja lähimmäisenä ilman mitään nipinää, napinaa tai nupinaa ja tarjoaa hänelle veden lisäksi elämän vettä. Tämä on rajua, poikkeuksellista ja suurta!
Jeesuksella ei ole muutoinkaan seksuaalisuudesta mitään rajoittavaa tai pahaa sanottavaa toisin kuin hänen vaikutuksensa synnyttämällä kristillisellä kirkolla, jonka pääteemoja kaikkinainen seksin demonisointi ja nujertaminen on ollut.
Aleksis Kivi kiteyttää näytelmässään Lea evankeliumit kahteen sanaan: rakasta vihamiestäsi. Pidän Kiven pelkistystä perusteltuna.
Alaviitteinään tämä paradoksaalinen ohje ja vaatimus sisältää hyviä heijastuksia meille mietittäviksi: hyväksy toisenlaisuus, niele kiukkusi, tutki ennen kuin hutkit (ja niinpä ei tarvitsekaan hutkia), opi ymmärtämään, että on muitakin tapoja katsella tätä maailmaa kuin omasi."
Muita J. Hurmeen kolumneja löytyy Yle:n Radio 1:sen Kultakuumeesta(alla linkki), jonka muut kolumnistit ovat Saara Cantell ja Otso Kantokorpi.
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuume/kolumnit/joulusaarna_43687.html
Osa tekstiä keskeltä:
"Tallissa syntynyt, huippuhetkenään aasin selässä pääkaupunkiin ratsastanut, epämääräisen oikeudenkäynnin ja kidutuksen jälkeen surkealla tavalla teloitettu nuori mies; Jeesuksen hahmosta puuttuvat kaikki tyypilliset sankarin piirteet.
Hänen opetuslapsistaan yksi on petturi ja muut ovat hölmöjä ja heikkoja. Pääjehu Simon Pietari tulkitsee Jeesuksen puheita jatkuvasti väärin. Getsemanessa Jeesus on paniikissa, suuressa ahdistuksessa ja kuolemanpelossa ja vetoaa ystäviinsä, jotka eivät kuitenkaan millään pysy valveilla edes tässä äärimmäisessä kriisissä. Kun katastrofi puhkeaa, he juoksevat karkuun ja Simon tunnetusti kieltää mestarinsa.
Tämä kaikki on – hyvin inhimillistä, ymmärrettävää ja koskettavaa. Eli kiinnostavaa ja lohdullista luettavaa.
Nasaretin Jeesus on henkilönä mitä mielenkiintoisin. Koditon kulkuri vailla omaisuutta, vailla ammattia, sukulaistensa ja heimolaistensa hyljeksimä, köyhien ja osattomien ystävä, vallitsevan elämäntavan arvostelija, omasta turvallisuudestaan piittaamaton piikki systeemin lihassa, selibaatissa elävä huorien ja muun hyvinkin epämääräisen alakastin ymmärtäjä, henkilökohtaisen omaisuuden ja vaurauden ankara kriitikko, rikkaiden ja mahtavien tuomitsija.
Nykytermeille käännettynä: edistyksellinen vasemmistolainen vallankumouksellinen hippi.
Jeesus ei ole kuitenkaan askeetti, hän on aivan toisenlainen kuin ankaran dieetin ja sosiaalisen vetäytymisen ekspertti, korven karhu Kastaja-Johannes. Jeesus nauttii kavereineen ruuasta, juomasta ja seuranpidosta liikkuen festivaalilta toiselle kehottaen ihmisiä karistamaan murheen ja stressin. Häntä jopa syytetään mässäyksestä ja juopottelusta. Jeesus on rennon elämäntyylin mestari. Hän viettää mielellään aikaa pitopöydässä syntisten kanssa ja juttelee mukavia.
Kun naisystävä rasvaa Jeesuksen jalat kalliilla linimentillä ja Juudas nipottaa, että tuhlausta ja että nämäkin rahat olisi pitänyt sijoittaa köyhiin, niin Jeesus ei ole moksiskaan vaan selvittää kiusallisen tilanteen luontevasti ja oman arvonsa tuntien. Kaverissa on sielukasta tyyliä.
Varsin tärskäyttävä on Johanneksen evankeliumin neljännen luvun juttu, jossa Jeesus kohtaa kaivolla samarialaisen naisen, jolla on takanaan varsin vilkas seksuaalihistoria viiden miehen kanssa. Tässä Jeesus avaa tuosta vaan kolminkertaisen lukon. Hän kohtelee kunnioituksella henkilöä, joka on a) samarialainen, eli juutalaiskulmasta kurjinta rupusakkia, b) nainen, eli vähempi kuin mies, puolikansalainen ja c) vieläpä seksuaaliselta taustaltaan epämääräinen nainen.
Jeesus hyväksyy tämän naisen ihmisenä ja lähimmäisenä ilman mitään nipinää, napinaa tai nupinaa ja tarjoaa hänelle veden lisäksi elämän vettä. Tämä on rajua, poikkeuksellista ja suurta!
Jeesuksella ei ole muutoinkaan seksuaalisuudesta mitään rajoittavaa tai pahaa sanottavaa toisin kuin hänen vaikutuksensa synnyttämällä kristillisellä kirkolla, jonka pääteemoja kaikkinainen seksin demonisointi ja nujertaminen on ollut.
Aleksis Kivi kiteyttää näytelmässään Lea evankeliumit kahteen sanaan: rakasta vihamiestäsi. Pidän Kiven pelkistystä perusteltuna.
Alaviitteinään tämä paradoksaalinen ohje ja vaatimus sisältää hyviä heijastuksia meille mietittäviksi: hyväksy toisenlaisuus, niele kiukkusi, tutki ennen kuin hutkit (ja niinpä ei tarvitsekaan hutkia), opi ymmärtämään, että on muitakin tapoja katsella tätä maailmaa kuin omasi."
Muita J. Hurmeen kolumneja löytyy Yle:n Radio 1:sen Kultakuumeesta(alla linkki), jonka muut kolumnistit ovat Saara Cantell ja Otso Kantokorpi.
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuume/kolumnit/joulusaarna_43687.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.