Paratiisin käärmeen purema helluntailainen

Ei siihen pysty lapsikastekaan :D

Lpetttaisit " Eenokki " nuo jonniinjoutavat uskovien mollaamiset, ei niistä hyödy kukaan, vähiten Taivasten Valtakunta, teetTaivaalliselle Isällemme ja Jeesukselle Kristukselle hallaa koko ajan noilla turhilla jaarituksillasi.

Et taida sitä kyllä ymmärtää, näyttä vahvasti siltä.

Heti kun lopetat, teet parannuksen synniillisistä touhuistasi palstoilla, taivaassa iloitaan yhdestä syntisestä parannuksen tehneestä.

Jos täällä maan päällä et voi ola yhtä kaikkien Jeesukseen Kristukseen uskovien, uudestisyntyneitten kristittyjen kanssa, et voi päästä siihen Taivaassakaan.

Kuinkas suu pannaan silloin, kun Jeesuksen eteen joudut, Hänen tulisilmiensä poltteeseen.

No niin, Eenokki alat pääsemään lähelle sitä, että ymmärrät, kun sana avaa sydämen.
On uudestisynnyttävä Ylhäältä.

Kirjoituksessasi lainaat ja lainaan lainaamasi tähän.

Ymmärtävässä iässä oleva aikuinen sen sijaan haluaa jo paratiisissa langenneen olemuksensa tähden aina itse ryhtyä jumalaksi: itse ymmärtää, itse päättää, itse valita, itse hallita ja itse erottaa oikean ja väärän, valheen ja toden rajat. Tähän emme kuitenkaan tosiasiassa koskaan pysty

lainaus päättyy.

Sinä Eenokki olet tuossa risteyksessä seisomassa "" tähän emme kuitenkaan tosiassa koskaan pysty... Aivan ja niin me jokainen tuohon tietoon uskomme.
Mutta, me emme jää tuohon risteykseen seisomaan h-moilasena, kun liha ja rienaaja jankkaa, että ei pysty.... ja tässä ollaan, emmekä muuta voi.

Me kuuntelemme sanoman Taivaasta, Jumalan pelastussuunnitelman sisällön.
"Antakaa pelastaa itsenne.""

ts. Jumala, jo ennen ihmisen luomista päätti Kristuksessa pelastaa ja Vapahtaa.

Se on Jumalan työ meissä, kun uskomme ja annamme Jumalan tehdä se työ.
Avaamme sydämen Kristukselle.

Seisoimme tuossa risteyksessä, aivankuin Aabraham aikoinaan kotonaan, kun Jumala kutsui lähtemään kohti luvattua maata. Siellä varmasti oli suku, porukkaa joka oli uskossaan, mitä uskoivat. Seisoivat tavallaan siinä risteyksessä, ettei ihminen pysty. Mutta Aabraham läksi.

Niin mekin lähdimme tuosta pohtimisristeyksestä kohti luvattua maata KRISTUKSESSA. Sen antoi Sana, se on Jumalan työ meissä ja Jumalan Voima, eli Henki kuljettaa ja päämäärä on Jumalan taivas.

Siihen kuuluu lähtö, kuin Israelin kansa Egyptistä, oli ensin uskottava sanaa.
On siveltävä veri pihtipieliin siinä ovella, että kuoleman enkeli kulkisi ohi.

Eli tuli usko Sanaan. Veri lunastaa ja vapahtaa. Sitten se teurastettu lammas syötiin ja lähdettiin. Kohti luvattua.

Vihollinen ajoi takaa, mutta kaste tuli matkalla, kun vedet jakaantuivat.
Kuka hukkui tuohon veteen oli vihollinen. Se ei lähtenyt uskossa. Se tuli alistamaan Jumalan kansaa, se hukkui, kaikkine taisteluvarustuksineen.
Eli Eenokki, ei kannata astella asein Jumalan pelastussuunnitelmiin.

Siis, kannattaa uudestisyntyä Uuden Aadamin Jeesuksen Kristuksen, Voidellun elämään, että Hän täyttää sydämen, antaa tahtonsa siihen, joka kunnioittaa Jumalan tahtoa ja antaa Hänelle sen elämänvaltikan, joka Hänelle kuuluu.

Jeesus sydämessä, johtaa matkaa. Uskosta lähtee valintamatka, josta tehdään tili.
Jumala on tuomari. Hän tietää luotunsa, sekä tuntee luotunsa. Ei kannata taistella tutkainta vastaan, vaan Aabrahamin usko, kodista, isänopetuksen kodista, kun Jumala kutsuu, kutsuu Sanan mukaiseen matkaan.
Sinulta ei kysytä Eenokki isien uskon perustuksia, vaan Raamatun Sanan mukaista uskoa ja matkantekoa, jossa on Jumalan pelastussuunnitelma.
Oletko Aabrahamin uskon lapsen omaisuudessa, vai isien opin härkäpäisessä omaisuudessa, se on sinun ratkaisu. Siis huomaa se ratkaisu on sinun kädessäsi, avaatko tai et.
Eli kotiin syntynyt lapsi ei voi isien opissa elää, jos Herra sanoo sanan.
Ja Herra Sanoo Sanan jokaiselle. Lähde kodistasi, isiesi kodista ja päämäärä on Minun viitoittama polku elämäsi tiellä. Ja taas, olet valinnan kohdalla.
On hyväksyttävä Raamatullinen usko, ei niin ajateltuna kuin Nikodeemus, "kuinka minä voin mennä äitini kohtuun!", jos kääntäisi asia näin. Hän käsitti inhimillisen järjen päätelmin, joka soti Sanan Herran sanoja vastaan. Ei ymmärtänyt, että on valittava tie, jota kulkea, on lähdettävä, aivankuin Aabraham.

Raamatussa on nämä monet kertomukset meille, jotka pukevat tähän alhaalle, maan matkalaiselle esimerkin. Esimerkin siihen, kuinka inhimillisesti Jumala johtaa.

Toisille se on satua. Satua, kuten taivaan kultakadut. "" eihän kultakatuja ole"" moni toteaa, mutta he eivät ymmärrä lihassa sitä symboliikkaa, mitä Jumala käyttää opettaakseen asioiden merkitystä.
Kun meillä on kulta käsissä, vaikka se "löytyisi" maaperästä, "merirosvojen aarresaarelta", tai vanhasta haudasta, kuninkaallisesta haudasta. Kulta säilyy.
Se aarrearkku, vaikka olisi ollut maan uumenissa haudattuna, se kultaketju, se vain huuhtaistaan, niin se on loistava syöpymätön, siinämielessä iätön.

Näin raamatun sanoman kertomus kultakadusta, se kertoo ajankulkijan ymmärrykseen, se on ikuista, se kestää, se ei syövy, se loistaa jne.

Millainen se on, sen näkee sitten, mutta se iankaikkisuusnäköala on sanoitettu meille, että sen arvo jotenkin piirtyisi ymmärrykseen. Käytettiin niitä ajallisia mittamääreitä, joihin meidän käsityskyky yltää.
Meille ei voi mitata kirkkautta, emme kestäisi, mutta meille mitataan ihmisen mitalla Jumalisuutta, että käsitettäisiin. Siksi Jeesus astui meidän saappaisiin, ja toteutti Jumalan tahdon. Uusi Aadam. ja siksi meidän on synnyttävä tämän Aadamin jälkeläiseksi Kristuksessa, voidellussa.