Uskovan elämän ohjenuorana pitäisi olla Jumalan sana, eli raamattu.
Näinollen luontevinta olisi etsiä otsikon kysymykseen vastausta Raamatusta.
Itse olen löytänyt ainakin 4 asiaan liittyvää kohtaa, joista 2 lohdullisia ja 2 tuomitsevaa.
Tässäpä nämä 4:
lohdullisia:
Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Room 8:1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
tuomitsevia:
Hebr 10:26-27 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
1 Joh 3:8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
joten...
Jos Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa ja siten kokonaan totta,
miten samasta aiheesta voi löytyä näin vastakkaisia tekstejä.
Eli 2 ensimmäistä löytämääni kohtaa lupaavat, että se, joka Jeesukseen Kristukseen uskoo, saa syntinsä anteeksi ja siis pääsee taivaaseen synneistään huolimatta.
Mutta 2 seuraavaa antavat ymmärtää, että voi olla helvetti edessä uskovalle synnintekijälle.
Haluaako esim. 1 Joh 3:8 ilkkua omasta mielestään uskovaa ihmistä, että jos teet syntiä, uskosi ei ole koskaan aitoa ollutkaan, ja siksi olet perkeleestä, ja määränpääsi on helvetti ?
Jos lukumäärän mukaan laskettaisiin, tämä äänestys menisi tasan 2-2 eli asia jäisi ratkaisematta.
Mutta: Jos kerran Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa ja siksi kokonaan totta, eihän asiasta pitäisi yrittää "äänestää" enemmistö ratkaisee -periaatteella.
Ainakin päällisin puolin näyttäisi siltä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa. Ja jos Raamatun tekstien inspiroijana todella on täydellinen Jumala, eihän tällaisen pitäisi olla edes mahdollista.
Tämä on yksi uskoa rapauttavia asioita.
Toinen on sitten tietysti se, jos ihminen rukoilee, mutta kerta toisensa jälkeen jää ilman vastausta, vaikka ei rukoile mitään sellaista, joka on Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista.
Samoin uskovana odottaisi Jumalalta tiettyä suojelua ja johdatusta.
Kun niistäkään ei ole merkkejä näkynyt omassa elämässä, niin laittaa tietysti ihmettelemään, mistä on kyse?
Ja esim. 1. Kor 7:2 antaa ymmärtää, että jokaiselle sitä kaipaavalle kuuluisi aviopuoliso.
Mutta jo syntyvyyden erot takaavat, että osa miehistä jää väistämättä ilman vaimoa, koska naisia ei ole tarpeeksi sittenkään, vaikka jokainen nainen menisi naimisiin. Ja tosiasiassa kaikki naiset eivät naimisiin mene, osa eroaa jne.
Suomessahan tilanne on se, että joka ikäryhmässä 0v - n. 54v on enemmän miehiä.
Vasta 55-59v ikäryhmässä on naisten ja miesten määrä suunnilleen sama, ja
60v ja sitä vanhemmissa on sitten enemmän naisia ja mitä enemmän tuo 60v ylittyy, sitä suurempi on naisylijäämä näissä ikäryhmissä.
Mutta eivätpä yli 60v naiset mitenkään innokkaasti ole miestä itselleen hakemassa.
Seurakuntien jäsenrekisterien mukaan uskovissa on enemmän naisia. Niin on, nimittäin noita 60v ja vanhempia naisia on niin paljon enemmän kuin saman ikäisiä miehiä, että pelkät kokonaislukumäärät näyttävät tältä.
Mutta eikös esim. lestadiolaisten joukosta pyritä heittämään nuoria naimattomia miehiä ulos juuri siksi, että kaikille ei riitä vaimoa, ja srk:n johto omasta mielestään on muka oikeutettu päättämään, kuka saa etsiä vaimoa seurakunnasta ja kuka ei. Jumala ei toki tällaista valtaa kenellekään anna, mutta jotkut häikäilemättömät ja vallanhimoiset ihmiset haluavat tällaisen vallan itselleen ottaa. En siis ole itse lestadiolainen, mutta onpa tullut seurattua esim tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/926
Näinollen luontevinta olisi etsiä otsikon kysymykseen vastausta Raamatusta.
Itse olen löytänyt ainakin 4 asiaan liittyvää kohtaa, joista 2 lohdullisia ja 2 tuomitsevaa.
Tässäpä nämä 4:
lohdullisia:
Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Room 8:1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
tuomitsevia:
Hebr 10:26-27 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
1 Joh 3:8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
joten...
Jos Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa ja siten kokonaan totta,
miten samasta aiheesta voi löytyä näin vastakkaisia tekstejä.
Eli 2 ensimmäistä löytämääni kohtaa lupaavat, että se, joka Jeesukseen Kristukseen uskoo, saa syntinsä anteeksi ja siis pääsee taivaaseen synneistään huolimatta.
Mutta 2 seuraavaa antavat ymmärtää, että voi olla helvetti edessä uskovalle synnintekijälle.
Haluaako esim. 1 Joh 3:8 ilkkua omasta mielestään uskovaa ihmistä, että jos teet syntiä, uskosi ei ole koskaan aitoa ollutkaan, ja siksi olet perkeleestä, ja määränpääsi on helvetti ?
Jos lukumäärän mukaan laskettaisiin, tämä äänestys menisi tasan 2-2 eli asia jäisi ratkaisematta.
Mutta: Jos kerran Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa ja siksi kokonaan totta, eihän asiasta pitäisi yrittää "äänestää" enemmistö ratkaisee -periaatteella.
Ainakin päällisin puolin näyttäisi siltä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa. Ja jos Raamatun tekstien inspiroijana todella on täydellinen Jumala, eihän tällaisen pitäisi olla edes mahdollista.
Tämä on yksi uskoa rapauttavia asioita.
Toinen on sitten tietysti se, jos ihminen rukoilee, mutta kerta toisensa jälkeen jää ilman vastausta, vaikka ei rukoile mitään sellaista, joka on Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista.
Samoin uskovana odottaisi Jumalalta tiettyä suojelua ja johdatusta.
Kun niistäkään ei ole merkkejä näkynyt omassa elämässä, niin laittaa tietysti ihmettelemään, mistä on kyse?
Ja esim. 1. Kor 7:2 antaa ymmärtää, että jokaiselle sitä kaipaavalle kuuluisi aviopuoliso.
Mutta jo syntyvyyden erot takaavat, että osa miehistä jää väistämättä ilman vaimoa, koska naisia ei ole tarpeeksi sittenkään, vaikka jokainen nainen menisi naimisiin. Ja tosiasiassa kaikki naiset eivät naimisiin mene, osa eroaa jne.
Suomessahan tilanne on se, että joka ikäryhmässä 0v - n. 54v on enemmän miehiä.
Vasta 55-59v ikäryhmässä on naisten ja miesten määrä suunnilleen sama, ja
60v ja sitä vanhemmissa on sitten enemmän naisia ja mitä enemmän tuo 60v ylittyy, sitä suurempi on naisylijäämä näissä ikäryhmissä.
Mutta eivätpä yli 60v naiset mitenkään innokkaasti ole miestä itselleen hakemassa.
Seurakuntien jäsenrekisterien mukaan uskovissa on enemmän naisia. Niin on, nimittäin noita 60v ja vanhempia naisia on niin paljon enemmän kuin saman ikäisiä miehiä, että pelkät kokonaislukumäärät näyttävät tältä.
Mutta eikös esim. lestadiolaisten joukosta pyritä heittämään nuoria naimattomia miehiä ulos juuri siksi, että kaikille ei riitä vaimoa, ja srk:n johto omasta mielestään on muka oikeutettu päättämään, kuka saa etsiä vaimoa seurakunnasta ja kuka ei. Jumala ei toki tällaista valtaa kenellekään anna, mutta jotkut häikäilemättömät ja vallanhimoiset ihmiset haluavat tällaisen vallan itselleen ottaa. En siis ole itse lestadiolainen, mutta onpa tullut seurattua esim tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/926
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onx Teuvo hiihtämässä?
Tervettä pohdintaa uskovatkin syntiä tekevät,kysymys on paha kuka osaa vastata.
Hei uskova_pakkosinkku_M,
Pohdit monipuolisesti ja syvästi uskoa ja Raamattua. Hyvä niin! On tärkeä muistaa, että Raamatusta ei löydy kaikkiin elämäntilanteisiin suoraa vastausta, vaan sitä on luettava siten, että kysellen etsii Jumalan puhetta ja ohjeita.
Tiedäthän, että Raamatun eri kirjat ovat kirjoitettu eri aikoina, eri paikoissa ja ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Ne tuovat eri puolia esiin. Raamattua ei siis ole kirjoitettu yhtenäiseksi kirjaksi, vaan koottu eri osista.
Yksittäisten jakeitten vertaileminen vie myös usein siihen, että lopputulos näyttää ristiriitaiselta. Raamatusta onkin oleellista etsiä Jumalan tahtoa ja sanomaa eli eräänlaista punaista lankaa.
Syntiin ja synnintekemiseen viitaten Raamattu opettaa, että me kaikki ihmiset olemme syntisiä ja tarvitsemme armollista Jumalaa ja Kristuksen sovitustyötä. Tämä ajatus kulkee koko Raamatun läpi.
Terveisin,
Antti-pappi
" On tärkeä muistaa, että Raamatusta ei löydy kaikkiin elämäntilanteisiin suoraa vastausta "
Vai ei löydy ?
Apostolien teot 17
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi ,
että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Opettaako joku kirkko tai lahko että tahallaan tehty synti mitätöi pelastuksen? Tulkitsevat niin tuon kohdan "Hebr 10Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"
Mielestäni tuo meinaa että uhrit eivät auta vaan ainoastaan Jeesuksen ristinkuolema on ainoa apu.
Mikä on tahallista synnintekoa?
Minusta ainakin monet synnit ovat tahattomia, tai on kykenemätön elämään sen mukaan. Vaikka tietäisikin jonkin synniksi, meistä näyttää jäävän kovin keskeneräisiä.
Mitä tuo kohta siis mahtaa oikein syvimmillään tarkoittaa?
Hebrealaiskirjeen tahallinen synti on Jeesuksen Kristuksen tahallinen hylkääminen, Hänen verensä maahan polkeminen ja Hänen herjaamisensa JULKISESTI JA JATKUVASTI.
Pääsääntöisesti voidaan sanoa että jos ihmisellä on synnintunto ja tahto saada syntinsä anteeksi, hän ei ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä. Sillä Raamattu lupaa että jos me tunnustamme syntimme, Jumala antaa ne anteeksi. Lue muuten opetustani syntien anteeksisaamisesta. Aloita lukemalla "Pyhän Hengen pilkka" kirjoitukseni. Käsittelen tätä aihetta useissa teksteissäni.
http://www.jaikal.se/48683132
http://www.jaikal.se/48683146
" Mikä on tahallista synnintekoa? "
Se, että sinä tiedät asian synniksi ja teet sitä tahallasi.
Mutta se, jos ET TEE syntiä tarkoituksella, vaan siksi , että olet heikko ja lankeat ja tulet katuen Jumalan eteen pyytämään tekoasi anteeksi saat sen anteeksi.
"Sillä jos tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon,
ei ole enää uhria syntien edestä,
vaan jokin kauhea tuomion vartominen ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.
Kun joku on HYLÄNNYT Mooseksen lain,
hän kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan sanan perusteella.
Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka
TALLAA JALKOIHIN JUMALAN POJAN ja
PITÄÄ EPÄPYHÄNÄ LIITON VEREN, jossa hänet on pyhitetty, ja
HERJAA ARMON HENKEÄ?"
Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen,
Hänen verensä antaman sovituksen
ja Jeesuksessa tarjolla olevan armon hylkääminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11870850
"Kristuksen, Hänen verensä antaman sovituksen ja Jeesuksessa tarjolla olevan armon hylkääminen" tarkoittaa sitä, että ihminen tieten tahtoen harjoittaa syntiä, VAIKKA on jo päässyt totuuden tuntoon.
Silloin asia on niin, että ihminen ei vastoin parempaa tietoa "välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille," Heb.2:3
Sellaiseen välinpitämättömyyden syntiin syyllistyvä ihminen ei pääse pakoon Jumalan tuomiota.
Onneksi vain uskovat voivat tehdä syntiä ja sitä he kilvan tekevätkin, muuten jumala olisi turhaan uhrannut itselleen kolmasosan itsestään.
Raamatun mukaan uskova ei voi harjoittaa syntiä.
Uskova ja vain uskova voi langeta/kompastua,
mutta ei voi elää synnissä.
Siis Pelastuksen Arkin sisäpuolella olevat voivat kompuroida,
mutta eivät enää ajelehdi niissä kuihuissa, joista heidät on pelastettu.
Arkin ulkopuolella olevien tilanne on päinvastainen.
" vain uskovat voivat tehdä syntiä "
Niin jumalattomalla ei ole synnintuntoa, mutta uskovalla on.
Ja kuten joku edellä sanoi, uskova EI ELÄ SYNNISSÄ. Mutta langeta hän voi heikkouttaan.
Ehkä se, että ei välitä armosta ja pelastuksesta voi johtua siitä, ettei ole niitä ymmärtänyt eikä jaksa niihin uskoa. Ihminen joka ei ole tullut oikeaan uskoon eikä ole ymmärtänyt uskonasioita saattaa luopua heikosta tai väärästä uskosta ja palata uskonnottomaksi. Mutta mikä estäisi myöhemmin heräämästä ja ajattelemasta uskoa ja näin tulla oikeasti uskovaksi?
Totaalinen paatumus vain estää uskoontulemisen ja ihmiset ovat erilaisia, toiset kovakalloisempia eli eivät tule yhtä helposti uskoon kuin muut.
Jotkut sanoo tahallaan tehdyn synnin olevan sama kuin PH:n pilkka. Perustuen ilmeisesti tähän tekstiin:
hepr. 10:26Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. 27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Mutta vanhurskashan seitsemästi lankeaa ja nousee, eli ei uskova ole synnitön.