En ole pahemmin tätä palstaa seurannut, mutta haluaisin esittää kysymykseni teille.
Olen viime aikoina ollut sellaisen kriisin edessä josta en oikein tiedä miten sen kanssa pitää edetä. Kaikki s eperinteinen maailmankatsomus jota mulle on opetettu pienestä pitäen (Kolminaisuusoppi, raamatun noudattaminen jne) ja johon olen uskonut on ikään kuin kriisissä. Ja olen huomannut että nyt vajaan 30 vuotisen taipaleeni aikana on tullut yhä hankalammaksi uskoa että perinteinen Jumala-käsitys olisi oikea. En tiedä osaanko selittää hyvin, siis, en pysty enää hyväksymään että ainoa oikea oppi ja tieto elämästä ja tulevaisuudesta löytyisi raamatusta tai esim. muslimien mukaan koraanista. Se tuntuu hyvin ahdasmieliseltä.
Pikemminkin ole yhä enmpi ja enempi alkanut ymmärtämään omaa olemassaoloani siihen suuntaan että mitä itse teen sillä on valtavat vaikutukset. En pysty juoksemaan jonkun historiallisen henkilön helmojen juuriin (kristittyjen "Jeesus pelastaa ja antaa anteeksi" teoria) ja saamaan tehtyä tekemättömäksi vaan kaikella on seuraamuksensa niin hyvillä kuin huonoilla asioilla.
Jälleensyntymisestä en tiedä mitä ajatella. Mutta olisiko teillä mitään vinkkejä mitä minun tässä tilanteessa kannattaisi edetä, olisiko jotain kirjoja joita voisin lukea ja saada lisää tietoa tms? Onko teillä ollut tällaista kriisitilannetta koskaa elämässä? Tuntuu vaan että pääosin ihmiset on hyvin pinnallisia eikä heitä kiinosta tällaiset asiat eikä tiedä kenelle puhua tällaisesta.
Totuuden tie
34
1757
Vastaukset
- ex-jotakin?
"Kiinnostuneen" kysymys oli hyvä. Toivottavasti tulee vastauksia.
Itse haluaisin samaan putkeen esittää seuraavaa:
Olen ollut nuorena kristitty, mutta menettänyt siihen uskoni kauan sitten. Olen perehtynyt myös islamiin, mutta havainnut sen sangen köykäiseksi.
Nykyään minusta lähinnä tuntuu, että "kaikki käy niin kuin käy" ja "millään ei ole syvemmässä mielessä mitään väliä". Elän tietysti elämääni, kuin asioilla oli väliä - syvemmät tunteet ovat muuta.
Olo on välillä ahdistunut, välillä riemastunut näiden ajatusten kanssa. "Kiinnostuneen" lause sopii kyllä minuunkin: "Olen viime aikoina ollut sellaisen kriisin edessä josta en oikein tiedä miten sen kanssa pitää edetä." - matias
Olet liikkumassa valon ja varjon rajamailla. Sisimpäsi tuntuu olevan vielä kunnossa, kun näet ihmisten pinnallisuuden. Tänä päivänä on niin paljon turhaa ja pinnallista. Jos näet ja koet ihmisten pinnallisuuden johtuu kai siitä, että sinun arvomaailmasi on syvällinen. Näin ainakin ymmärrän. Johtunee kai siitä, että olet alkujaan kristitty.
En osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kehottaisin keskustelemaan kriisin syistä edes vähän jonkun luotettavan ja puolueettoman ihmisen kanssa. Kriisin aikana on altis etsimään hätäänsä jopa sellaistakin mikä ei valttämättä ole hyväksi sisimmälle ja voi johtaa elämän pitkäksi aikaa sivuraiteille. - tco
Minä aloin epäillä Kristinuskon sanomaa heti kun aloin siihen todella perehtyä, eli joskus rippikoulun aikoihin.
Mutta läpi elämän mulla on ollut luottamus hyvyyteen, siis siihen että jos tekee hyvää niin siitä seuraa hyvää.
Sitten Thaimaassa päätin kokeilla buddhalaisessa luostarissa oloa ja tutustua buddhalaisuuteen. Sen luostarin munkit olivat melkein kaikki läsimaisia, joten pystyin kommunikoimaan englanniksi. Sain ensimmäisen kirjan joka oli Ajahn Sumedhon "Now is the knowing" se allekirjoitti ajatukset joita mielessäni oli elämästä herännyt ja antoi vielä paljon uusia. Pikkuhiljaa huomasin että Buddhan opetukset painottavat aina ehdotonta hyvyyttä, eikä kuten kristinusko vain silloin kun se sopii kuvioihin.
Ainoa asia mikä Buddhalaisuudessa tarvii uskoa on Karman laki, eli juuri se mistä kirjoitit että kaikella on vaikutus. Siihen täytyy aluksi luottaa koska muuten on vaikea alkaa harjoitella.
Sen mitä Buddha saavutti voi jokainen saavuttaa itse jopa tämän elämän aikana.
Kysyit onko ollut vastaavaa kriisi tilannetta elämässä?; Mulla ei oo ollut, kun en ole varsinaisesti ollut Kristitty koskaan, ja ennen kuin törmäsin Buddhan opetuksiin oli elämän tyylinä ehkä enemmänkin sex, drugs & rokc'n roll jonkinlaisessa lievässä muodossa tosin. Sitten vain kyllästyin hauskan pitoon ja sitten näin yhden tyypin joka vain sanoi ohimennen että oli Buddhalainen, sen perusteella päätin sitten tutustua asiaan.
Buddhalaisia kirjoja on moneen lähtöön, hankala suositella mitään. Ja Buddhan opetusta on myös vaikea selittää lyhyesti.
Jos tulee mieleen kysymyksiä niin kirjoita minulle osoitteeseen: [email protected] ja voin yrittää vastata, kirjoituksessasi on paljon samanlaisia ajatuksia kuin mitä itselläni on ollut. Olisi kiva vaihtaa kysymyksiä ja ajatuksia. - Hermeticus
Buddhalaisuus on hieno filosofia. Monille länsimaisen kulttuurin kasvateille se on kuitenkin edelleen liian "itämainen", ja länsimaisiin arvoihin ja elämäntapoihin istuva buddhalaisuus on vielä tuloillaan.
Kristinuskon juuret ovat hellenistis-juutalaisissa uskonnollisissa uskonnollisissa liikkeissä, joissa saattaa olla mielenkiintoisia yhteyksiä buddhalaisuuteen, mutta se on toisen keskustelun aihe. Jos olet pettynyt kirkon oppeihin, mutta edelleen haluat hakea suuntaa oman kulttuuritaustasi suunnalta, kehotan tutustumaan gnostilaisuuteen, jossa myös historiallisen Jeesuksen opetus löytyy ilman vääristelyjä, joihin ryhdyttiin kun kristillisyys Nikean kirkolliskokouksessa sovitettiin maallisen vallan tarpeisiin, tiukkoine vaatimuksineen sokeasta uskosta ja palvonnasta, joilla korvattiin keisarikultti.
Jos olet englannintaitoinen, http://www.gnosis.org/ on hyvä paikka tutustua gnostilaisuuteen. Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy suomeksi teos 'Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä', joka tarjoaa varsin toisenlaisen näkökulman kristillisyyteen ja Jeesukseen huolimatta siitä, että kirja on teologien suomentama ja selityksin varustettu. - Sipoon Siddha
Kerrot että et ole enää varma siitä onko perinteinen Jumala-käsitys oikea, mutta et mainitse kyseenalaistatko Jumalan olemassaolon. Jos etsit edelleen pelastusta oman mielesi ulkopuolelta, voi olla että kristinusko on kohdallasi parempi vaihtoehto sillä buddhalaiset eivät pane toivoaan jumaliin. Pysyvä onnellisuus on löydettävissä omasta mielestä, ei mistään muualta.
Buddhalaisuuden mukaan ei ole olemassa sellaista jumalaa, joka olisi luonut maailman ja joka olisi kaikkivaltias. Monet raamatussa jne. mainituista Jumalan ominaisuuksista ovat keskenään ristiriitaisia. Jos tuo oletettu Jumala olisi sekä kaikkivaltias että rakastava, hän olisi jo poistanut kaiken kärsimyksen maailmasta. Tämän faktan ympäri ei pysty kiertämään. Pahaa jumalaa kukaan ei halua palvoa, mutta jos jumala ei ole edes kaikkivaltias, ei hän kykene meitä mistään 'pelastamaankaan'.
Yksijumalaisia uskontoja on ollut monia, ja jokainen niistä on väittänyt heidän jumalansa ja pyhän kirjansa olevan ainoa oikea. Ihminen on luonut jumalansa omaksi kuvakseen: niin tekivät kreikkalaiset ja niin tekivät Lähi-Idän paimentolaisheimot joiden vanhoja lakikokoelmia juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kirjat ovat.
Buddhalaisuuteen ei kannata suinpäin 'hurahtaa' elämän kriisivaiheessa. Dharman harjoittamisesta on huomattavaa hyötyä kriiseissä, myös kuolemassa, mutta sitä pitää harjoittaa ennen kriisiä koska sairauden, voimakkaan epäilyn tms. aikana on vaikea harjoittaa ylipäätään mitään. Kannattaa siis ensin tutustua vaikkapa kirjojen kautta opetuksiin, pohtia niitä perusteellisesti ja vasta opetukset hyviksi ja tosiksi havaittuaan omistautua dharman harjoittamiselle.
Yleensä ottaen buddhalaisuus ei perustu minkään dogmin sokeaan uskomiseen vaan omakohtaiseen toimimiseen ja kokemiseen, joten ennemmin tai myöhemmin kannattaa vierailla eri buddhalaisissa ryhmissä ja kenties aloittaa meditoiminen.
Allaoleva opetus lienee buddhalaisittain enemmän ateistipainotteinen, mutta siinä on tietty totuuden siemen.
---------------------------
http://www.buddhanet.net/10-gqga.htm
Uskovatko buddhalaiset jumalaan?
Ei, emme usko. Siihen on useita syitä. Buddha, kuten modernit sosiologit ja psykologit, uskoi että uskonnolliset ajatukset ja erityisesti käsitys jumalasta perustuu pelkoon. Buddha sanoo:
”Pelon vallassa miehet menevät pyhille vuorille, pyhiin lehtoihin , pyhien puiden ja alttarien luokse”. (Dhammapada 188)
Alkukantaiset ihmiset elivät vaarallisessa ja vihamielisessä maailmassa. Villieläinten, ruoan riittävyyden, loukkaantumisen tai sairastumisen, luonnonilmiöiden kuten ukkosen, salamoinnin ja tulivuorten pelko oli jatkuvaa. Koska turvaa ei löytynyt, hän loi ajatuksen jumalista antaakseen itselleen mukavuutta hyvinä aikoina, rohkeutta vaaran aikana ja lohdutusta silloin kun asiat menivät pieleen. Yhä nykyäänkin huomaat, että ihmiset tulevat uskonnollisemmiksi kriisiaikoina; kuulet heidän selittävän, että he uskovat tiettyyn jumalaan koska he rukoilivat hädässä ja heidän rukouksiinsa vastattiin. Kaikki tämä näyttää tukevan Buddhan opetusta siitä, että jumalan käsite on vastaus pelkoon ja turhautumiseen. Buddha opetti meitä yrittämään ymmärtää pelkojamme, vähentämään halujamme ja tyynesti ja rohkeasti hyväksymään asiat, joita emme voi muuttaa. Hän korvasi pelon, ei irrationaalisella uskolla, vaan rationaalisella ymmärryksellä.
Toinen syy, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on, että ei näytä olevan mitään todisteita tämän käsitteen tueksi. On olemassa lukuisia uskontoja ja kaikki väittävät että vain heillä on jumalan sanat tallennettuna omaan pyhään kirjaansa, että yksin he ymmärtävät jumalan luonnon, että heidän jumalansa on olemassa ja että toisten uskontojen jumalia ei ole. Jotkut väittävät jumalan olevan miespuolinen, jotkut naispuolinen ja joidenkin mielestä jumalalla ei ole sukupuolta. Heidän kaikkien mielestä on runsaasti todisteita heidän oman jumalansa olemassaolosta, mutta he nauravat epäuskoisesti toisten uskontojen tarjoamille todisteille oman jumalansa olemassaolosta. Ei ole yllättävää, että vaikka on perustettu niin monia uskontoja jotka ovat käyttäneet niin monia vuosisatoja yrittäen todistaa jumalansa olemassaolon, ettei edelleenkään todellista, konkreettista, substantiaalista tai pitävää todistetta ole löydetty. Buddhalaiset välttävät ottamasta kantaa (uskomasta) ennen kuin tuollaisia todisteita toimitetaan.
Kolmas syy siihen, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on se, että uskominen ei ole tarpeellista. Jotkut väittävät, että on tarpeellista uskoa jumalaan, jotta maailmankaikkeuden alku saataisiin selitettyä. Mutta asia ei ole niin. Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan onnellisen, mielekkään elämän elämiseksi. Jälleen voimme nähdä, ettei asia ole niin. On olemassa miljoonia ateisteja ja vapaa-ajattelijoita, puhumattakaan monista buddhalaisista, jotka elävät hyödyllistä, onnellista ja mielekästä elämää uskomatta jumalaan. Jotkut väittävät, että tarvitaan uskoa jumalaan, koska ihmisillä – ollen heikkoja – ei ole voimaa auttaa itseään. Jälleen todisteet viittaavat päinvastaiseen. Usein kuulee ihmisistä, jotka ovat ylittäneet suuren invaliditeetin tai vamman, huonot mahdollisuudet ja vaikeudet omien sisäisten resurssiensa avulla – omien ponnistelujensa kautta ja ilman uskoa jumalaan. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan pelastamaan ihminen. Mutta tämä väite pätee vain jos uskot pelastuksen teologiseen käsitteeseen, eivätkä buddhalaiset hyväksy sellaista käsitettä. Omaan kokemukseensa perustuen Buddha näki, että jokaisella ihmisellä oli kyky puhdistaa oma mielensä, kehittää rajaton rakkaus ja myötätunto ja täydellinen ymmärrys. Hän siirsi mielenkiinnon taivaista sydämeen ja kannusti meitä löytämään vastauksia ongelmiimme itseymmärryksen kautta.
K: Mutta jos jumalia ei ole, kuinka maailmankaikkeus syntyi?
V: Kaikissa uskonnoissa on myyttejä ja tarinoita, jotka yrittävät vastata tähän kysymykseen. Muinaisina aikona kun ihmiset eivät yksinkertaisesti tienneet, tuollaiset myytit olivat riittäviä, mutta nykyaikana; fysiikan, astronomian ja geologian aikana tieteelliset faktat ovat syrjäyttäneet tuollaiset myytit. Tiede on selittänyt maailmankaikkeuden synnyn turvautumatta ajatukseen jumalasta.
K: Mitä Buddha sanoo maailmankaikkeuden alkuperästä?
V: On mielenkiintoista, että Buddhan selitys maailmankaikkeuden alkuperästä vastaa hyvin tarkkaan tieteellistä näkemystä. Aganna Sutta-nimisessä kirjoituksessa Buddha kuvasi maailmankaikkeuden tuhoutuneen ja jälleenkehittyneen nykyiseen muotoonsa lukemattomien miljoonien vuosien aikana. Ensimmäinen elämä muodostui veden pinnalle ja jälleen, lukemattomien miljoonien vuosien aikana, kehittyi yksinkertaisista monimutkaisiin organismeihin. Kaikki nämä prosessit ovat vailla alkua tai loppua, ja lähtivät liikkeelle luonnollisista (/luonnon) syistä.
K: Sanot, ettei jumalan olemassaolosta ole todisteita. Mutta mitä ovat ihmeet?
V: On monia, jotka uskovat että ihmeet ovat todiste jumalan olemassaolosta. Kuulemme hurjia väitteitä siitä, että on tapahtunut paranemista, mutta emme koskaan saa riippumatonta todistajanlausuntoa lääkäreiltä tai kirurgeilta. Kuulemme toisen käden kertomuksia jostakusta, joka pelastui ihmeellisellä tavalla tuholta, mutta emme koskaan saa silminnäkijän kertomusta siitä mitä oletettavasti tapahtui. Kuulemme huhuja, että rukous suoristi sairaan kehon tai vahvisti kuihtuneen raajan, mutta emme koskaan näe röntgenkuvia tai saa kommentteja lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta. Hurjat väitteet, toisen käden kertomukset ja huhut eivät korvaa vankkoja todisteita, ja vankat todisteet ihmeistä ovat hyvin harvinaisia.
Kuitenkin, toisinaan selittämättömiä asioita tapahtuu. Mutta kykenemättömyytemme selittää sellaisia asioita ei todista jumalan olemassaoloa. Se todistaa vain sen, että tietomme ei vielä ole täydellistä. Ennen kuin kehitimme nykyaikaisen lääketieteen, kun ihmiset eivät tietäneet mikä aiheutti sairauden, he uskoivat jumalan tai jumalien lähettäneen sairaudet rangaistuksena. Nyt tiedämme, mikä aiheuttaa sellaiset asiat ja kun sairastumme, otamme lääkettä. Ajan mittaan tietomme maailmasta tulee täydellisemmäksi ja kykenemme ymmärtämään mikä aiheuttaa selittämättömät tapahtumat, aivan kuten voimme ymmärtää mikä aiheuttaa sairauden.
K: Mutta koska niin monet ihmiset uskovat jonkinlaiseen jumalaan, sen täytyy olla totta.
V: Ei niin. Oli aika, jolloin kaikki uskoivat maailman olevan litteä, mutta he kaikki olivat väärässä. Se kuinka monta ihmistä uskoo johonkin ajatukseen ei ole mitta tuon ajatuksen totuudesta tai valheellisuudesta. Ainoa tapa jolla voimme kertoa, onko ajatus totta vai ei, on että katsomme faktoja ja tutkimme todisteita.
K: Jos kerran buddhalaiset eivät usko jumaliin, mihin uskotte?
V: Emme usko jumaliin, koska uskomme ihmiseen. Uskomme, että jokainen ihmisolento on kallisarvoinen ja tärkeä, että kaikilla on potentiaali kehittyä buddhaksi – täydellistyneeksi ihmiseksi. Uskomme että ihmiset voivat kasvaa yli tietämättömyydestä ja irrationaalisuudesta ja nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Uskomme että inho, viha, pahantahtoisuus ja kateus voidaan korvata rakkaudella, kärsivällisyydellä, anteliaisuudella ja ystävällisyydellä. Uskomme, että kaikki tämä on jokaisen henkilön saavutettavissa buddhalaisten toverien ja Buddhan esimerkin avulla, jos he vain itse ponnistelevat. Kuten Buddha sanoo:
”Kukaan muu kuin me itse ei pelasta meitä,
Kukaan ei voi, eikä kukaan saata.
Meidän itsemme täytyy kulkea polku,
Mutta Buddhat näyttävät selkeästi tien”
(Dhammapada 165)- Sipoon Siddha
http://www.buddhistinformation.com/buddhist_attitude_to _god.htm
Buddhalainen asenne jumaliin
tri V.A. Gunasekara
Johdanto
Tämä kirjoitus perustuu lähinnä theravada-buddhalaisuuteen, mutta suurin osa materiaalista soveltuu myös muihin buddhalaisiin perinteisiin. Theravada-perinne, jota kutsutaan myös eteläiseksi buddhalaisuudeksi, perustuu paalinkielisiin teksteihin, jotka ovat vanhimpia olemassaolevista buddhalaisista kaanoneista ja joiden sanotaan olevan lähimpänä Buddhan itsensä opetuksia.
Buddhalaisuuden mahayana-perinteissäkään ei ole paikkaa jumalalle, ja todellakin jotkut varhaiset intialaisiset mahayana-filosofit ovat kiistäneet jumalten palvomisen vieläkin voimakkaammilla termeillä kuin mitä theravada-kirjallisuudessa on käytetty. Jotkut Intian ulkopuolella kukoistaneet myöhäisemmät mahayana-koulukunnat antoivat jonkin verran ”jumalallisuutta” transsendentille Buddhalle, pitäen eläviä buddhia tämän adi-buddhan ilmentymänä. Mutta edes tässä ei voida puhua siitä, että Buddha olisi muutettu monoteististen uskontojen Jumalan tasoiseksi olennoksi.
Buddhalaisuus ei-teistisenä uskontona
Buddhalaisuus on uskontojen joukossa ainutlaatuinen koska sillä ei ole paikkaa Jumalalle soteriologiassaan. Todellakin, useimmat aasialaisista uskonnoista (mahdollisesti poislukien jotkut hindulaisuuden äärimmäisen palvonnalliset muodot) ovat olennaisilta osiltaan ei-teistisiä siinä mielessä, että Jumalalla ei ole niissä sitä keskeistä sijaa joka hänelle annetaan monoteistisissä uskonnollisissa perinteissä. Mutta buddhalaisuus menee pidemmälle kuin useimmat näistä muista uskonnoista siinä että se on selkeästi anti-teistinen, koska jo Jumalan peruskäsite on ristiriidassa joidenkin buddhalaisen maailmankuvan perusteiden ja siinä olevien ihmisten roolin kanssa (ks. alempana oleva osa ”Käsite Jumalasta ja buddhalaisuuden periaatteet”).
Buddhalaisuus ei kuitenkaan ole ateistinen siinä mielessä kuin modernin sekularismin, rationalismin, humanismin jne. voisi sanoa olevan ateistinen (vaikka buddhalaisuudella onkin paljon yhteistä näiden kanssa). Buddhalaisuuden pääpaino ei ole Jumalan olemassaolon kiistämisessä. Pääpaino on kehittää menetelmä paeta maailmallista pahaa. Tämä pitää sisällään sellaisen mielen kehittämisen menetelmän ja eettisen käyttäytymisen omaksumisen, joka on riittävä tyydyttämään pisimmälle menevät henkiset vaatimukset. Todellakin vain hyvin pieni osa Buddhan laajoista keskusteluista käsittelee suoraan kysymystä Jumalasta. Hän on enemmän kiinnostunut opettamaan tien henkilökohtaiseen vapautumiseen ja parantamaan ihmiskunnan hyvinvointia sekä tässä maailmassa, että tulevissa. Tämä tavoite leimaa useimpia Buddhan keskusteluja, jotka myöhemmin koottiin lukuisiksi buddhalaisuuden kaanoneiksi.
Buddhan asenne kysymykseen Jumalasta ei ollut epäselvä tai agnostinen kuten toisinaan näkee teistisyyteen nojaavien kirjoittajien väittävän. Buddha on kertonut kantansa Jumalaan selkein ja yksiselitteisin käsittein.
Jumalan käsite
Alkuun on tarpeen selvittää mitä tarkoitetaan käsitteellä ”Jumala”. Tätä käsitettä käytetään kuvaamaan ylivertaista olentoa jolla on kaikkivoipaisuuden ja kaikkitietävyyden ominaisuudet, joka on luonut maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan ja on ihmisille lakien antaja. Yleensä Jumalan ajatellaan kantavan huolta ihmisolentojensa hyvinvoinnista ja niiden lopullisesta pelastumisesta jotka seuraavat hänen käskyjään. Jumala on siten jonkilainen henkilö, ja kysymys siitä onko tuollaista yksikköä olemassa vai ei, on perustavaa laatua kaikille teistisille systeemeille.
Tästä jumalhenkilön käsitteestä poiketen jotkut modernit teologit ovat tulkinneet käsitteen ”Jumala” tarkoittavan jonkinlaista abstraktia hyvän periaatetta (tai ”olemisen perustaa”). Tämä näkemys kehittyi ensin muinaisissa Intian Upanishadeissa, joissa Jumala rinnastetaan abstraktiin periaatteeseen (Brahman). Muinaiset intialaiset filosofit kykenivät ylläpitämään tuota näkemystä koska heillä oli myös teoria karmasta, joka tosiasiassa tekee Jumal-henkilön tarpeettomaksi. Myös buddhalaisilla on teoria karmasta, mutta se eroaa hindujen vastaavasta ja tekee jumaluuden vieläpä enemmän tarpeettomaksi. On vaikea perustella sitä, että monoteistiset teologit joilla ei ole karman käsitettä käyttävät termiä ”Jumala” kuvaamaan abstraktia todellisuutta; voi epäillä tämän olevan lähinnä tapa selittää parhain päin jumal-henkilön käsitteestä syntyvät ristiriidat. Itse asiassa teistisen uskonnon varsinainen harjoittaminen jatkuu aivan samoin kuin Jumala olisi todellinen henkilö, tavalla tai toisella.
Aivan kuten buddhalaisuus hylkää ylivertaisen Jumalan, se myös hylkää käsitteen maailmankaikkeudessa toimivasta abstraktista jumalan käsitteestä. Brahmanista ei keskustella lainkaan buddhalaisissa teksteissä, ja jopa Intiassa kyse saattaa olla buddhalaisuuden jälkeisestä yrityksestä sopeuttaa usko Jumalaan/jumaliin Buddhan antamaan vahvaan kritiikkiin. Siten meidän täytyy tutkia buddhalaisuuden asennetta ylivertaiseen, maailmankaikkeutta hallitsevaan Jumal-henkilöön.
Buddhalaisuudessa kerrotaan devoiksi kutsuttujen olentojen olemassaolosta. Tämä termi käännetään tavallisesti ”jumaliksi” (pienellä j:llä ja monikossa). Käsite deva tarkoittaa kirjaimellisesti hohtavaa tai loistavaa olentoa, ja kuvaa enemmän heidän fyysistä ulkonäköään kuin yliluonnollisia voimia (kuten niiden kääntäminen ”jumaliksi” antaa olettaa). Välttääksemme sekoittamisen ylivertaiseen Jumal-henkilöön, kutsumme näitä buddhalaisen kosmologian olentoja devoiksi. Myös monet muut uskonnot väittävät, että on olemassa ”jumaliksi” tai ”enkeleiksi” kutsuttuja ei-ihmis –olentoja, mikäli näiden ajatellaan olevan ihmisiä paremmassa tilanteessa (suhteessa materiaalisiin olosuhteisiin tai olemassaoloon). Buddhalaisessa kosmologiassa on 32 olemassaolon tasoa, joista jotkut korkeimmista ovat joko meditatiivisen keskittymisen tiloja tai varsinaisia devojen maailmoja. Yleisesti ottaen meillä on suora kosketus vain kahteen näistä 32:sta tasosta (ihmisten ja eläinten). Näiden kahden maailman alapuolella sanotaan olevan olemassaolon tasoja ja niitä leimaa suurempi kärsimyksen ja epätyydyttävyyden aste. Näiden tasojen fyysisen sijainnin ei tarvitse olla huolenamme, sillä buddhalaisen maailmankaikkeuden mitat ovat vielä suuremmat kuin mitä moderni astronomia kertoo, ja siten tilaa on kaikille näille olemassaolon tasoille.
Pohdittaessa buddhalaista asennetta Jumalaan nämä devat voidaan unohtaa, sillä devat ovat olennaiselta osaltaan irrelevantteja ihmisten tilanteen kannalta. Olentoja syntyy deva-maailmoihin heidän keräämistään karmisista tekijöistä johtuen, ja kun nämä karmiset tekijät ovat kuluneet loppuun, he voivat päätyä mihin tahansa muista olemassaolon tasoista, riippuen jäljellä olevasta karmastaan. Devoilla ei ole mitään erityisiä voimia vaikuttaa toisiin, ja he eivät kykene pelastamaan toisia, sillä edes he itse eivät ole ”pelastettuja”. Buddhalaisuudessa pelastuminen tulee vain täydestä valaistumisesta, jonka saavuttaa parhaiten ihmisten maailmassa.
Buddhan aikainen vedalainen ja brahmaaninen uskonto väitti, että jumalia on suuri määrä ja monet niistä luonnonvoimien henkilöitymiä. Brahmaaninen teologia oli silti edennyt siihen pisteeseen, että yhtä näistä jumalista pidettiin ylivertaisena muihin nähden, ja jonka nähtiin jopa olevan luojajumala (Ishvara). Tätä ylintä jumalaa voidaan siten pitää Lähi-Idästä syntyneiden monoteististen uskontojen yhden Jumalan vastineena.
Ylimmälle jumalalle on annettu eri nimiä brahmaanisessa ja myöhemmässä hindulaisessa kirjallisuudessa, mutta buddhalaisissa teksteissä ylintä jumalaa kutsutaan Maha-Brahmaksi (tai vain Brahmaksi) joka oli brahmoiksi kutsuttujen jumalten päällikkö. Buddhalaisten tekstien Brahmaa voi pitää myöhemmin Lähi-Idässä syntyneen kolmen monoteistisen uskonnon jumalan vastineena. Ensimmäinen näistä kolmesta uskonnosta oli juutalaisuus, joka ylensi yhden jumalistaan, Yahweh:in, ainoaksi jumalaksi n. kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Seuraavaksi kristinusko omaksui saman jumalan (nimellä Jehovah) ja kyseinen jumala esitettiin Jeesuksen ”isänä”. Lopulta islam otti ainoalle jumalalleen nimen Allah. Saadaksemme selville Buddhan näkemyksen Jumalasta meidän täytyy siten tutkia hänen suhtautumistaan Brahmaan.
Tässä kohdin täytyy hankkiutua eroon eräästä yleisestä väärinkäsityksestä, joka on se, että Buddha olisi jonkinlainen jumalhahmo. Theravada-perinteessä Buddhaa pidetään ylimpänä valaistuneena ihmisopettajana joka on tullut viimeiseen syntymäänsä samsarassa (buddhalainen olemassaolon kehä). Edes mahayana-perinteet, joilla on taipumus ajatella transsendenttisten buddhien kautta, eivät suoraan väitä Buddhan olevan Jumala. Siten Buddhalla ei voi nähdä olevan jumalan kaltaista roolia buddhalaisuudessa.
Buddhalainen näkemys Jumalasta
Buddhalaisissa teksteissä Maha-Brahman esitetään väittävän omaavansa seuraavat ominaisuudet:
”Minä olen Brahma, Suuri Brahma, Ylin, Voimakas, Kaiken näkevä, Hallitsija, Kaikkien Herra, Tekijä, Luoja, Johtaja joka laittaa jokaisen paikalleen, Muinainen, Kaiken olevan ja tulevan Isä. ” (Digha Nikaya, II, 263).
Buddha hylkää kaikki nämä Maha-Brahman väitteet, sanoen niiden johtuvan Maha-Brahman omista tietämättömyydestä johtuvista harhoista. Hänen mielestään Maha-Brahma on vain tavallinen deva, jolla kenties on suurempi karmallinen voima kuin muilla jumalilla, mutta yhtä kaikki vain deva ja siten ei-valaistunut ja samsarisen prosessin alainen oman karmansa määräämänä. Suttissa (sutrissa) kuten Brahmajala sutta ja Aggaa Sutta, Buddha torjuu Maha-Brahman väitteet ja osoittaa hänen olevan karmisen (ts. kosmisen) lain alainen. Vaikka hän onkin pitkäikäinen, Maha-Brahma tuhoutuu maailman jokaisen väistämättömän hajoamisen ja uudelleenkehittymisen syklin lopussa. Khevadda Suttassa Maha-Brahma joutuu tunnustamaan kyselevälle munkille että hän ei kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja opastaa munkkia kysymään asiaa Buddhalta. Tämä osoittaa selkeästi että Brahma tunnustaa Buddhan ylivertaisuuden.
Buddhalainen näkemys on että vaikka jumalat saattavatkin elää mukavampaa elämää ja addiktoitua kaikkiin aistinautintohin, viisaudessa he voivat olla jäljessä ihmisiä. Heidät kuvataan jopa tulemaan saamaan oppia munkeilta ja jopa maallikoilta. Myöhemmin hinduismin uudelleenheräämisen ja Jumal-kulttien leviämisen myötä buddhalaiset olivat yhä enemmän äänessä Jumalan ja hänen seurueessaan olevien vähäisempien jumalten teeskentelyjä vastaan. Intialainen buddhalainen filosofi Nagarjuna (100-luvulla j.a.a.) ilmaisi yleisesti jaetun buddhalaisen näkemyksen kirjoittaessaan:
Jumalat ovat ikuisia konnia
Kykenemättömiä poistamaan pysymättömyyden kärsimyksen
Ne jotka palvelevat ja kunnioittavat heitä
Voivat jopa tässä maailmassa upota surun mereen
Tiedämme jumalten olevan valheellisia, eikä niillä ole konkreettista olemassaoloa;
Siksi viisas ei usko heihin
Maailman kohtalo riippuu syistä ja olosuhteista
Siksi viisas ei nojaa jumaliin.
Mahapajaparamitashastra [Lamotte I, p. 141]
Lännessä on tuotu esiin lukuisa väitteitä Jumalan olemassaolon todisteeksi tai sitä vastaan. Jotkut näistä Buddha ennakoi. Yksi suosituimmista on ”ensimmäisen syyn” väite, jonka mukaan kaikella täytyy olla syy ja Jumalaa pidetään maailmankaikkeuden ensimmäisenä syynä. Buddhalainen syyn ja seurauksen teoria kertoo, että jokaisella asialla täytyy olla olemassaololleen (sitä edeltävät) ehdot, ja että tämän lain täytyy myös ulottua ”Jumalaan” jos sellainen yksikkö on olemassa. Mutta kun ”ensimmäisen syyn” teoria väittää Jumalan luovan kaiken, se jättää Jumalan pois tämän lain piiristä. Kuitenkin jos poikkeuksia tehdään Jumalan suhteen, sellaisia poikkeuksia voitaisiin tehdä myös muiden asioiden suhteen, mikä olisi ristiriidassa ensimmäisen syyn periaatteen kanssa.
Buddhan tavallisimmin käyttämää argumenttia kutsutaan nykyään ”argumentiksi pahasta” jota voisi buddhalaisessa mielessä kutsua argumentiksi dukkhasta (kärsimys tai epätyydyttävyys). Sen mukaan dukkhan empiirinen tosiasia ei sovi yhteen kaikkivoipaisen ja kaikkitietävän olennon kanssa, joka on myös täysin hyvä. Seuraavat säkeet Bhuridatta Jatakasta tuovat tämän selvästi esiin.
Jos koko maailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Miksi hän määrää sellaista onnettomuutta
Eikä luo sopusointia?
Jos koko maailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Miksi ovat vallalla petos, valheet ja tietämättömyys
Ja hän luo sellaista epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta?
Jos koko mailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Silloin hän on paha herra (,Oi Aritta)
Tietäen mikä on oikein hän antaa vääryyden hallita!
Buddhan mukaan kolme Jumalalle tavallisimmin annettua ominaisuutta (kaikkivoipuus, kaikkitietävyys ja hyväntahtoisuus ihmiskuntaa kohtaan) eivät voi kaikki olla yhteensopivia dukkhan olemassaolon kanssa.
Buddhalaisesta näkökulmasta klassinen teistinen väittämä siitä, että ”Jumala loi ihmisen omaksi (ts. Jumalan) kuvakseen” täytyy kääntää päinvastaisesti. Ihminen on luonut Jumalan omaksi (ts. ihmisen) kuvakseen! Ja kun ihmisen oma kuva muuttuu, silloin muuttuu hänen Jumalansakin. Siten nykyaikana feminismin nousun myötä jotkut yrittävät muuttaa Jumalan sukupuolen miehestä naiseksi (tai jopa sukupuolettomaksi). Vapauttaakseen itsensä ihmiskunnan on päästävä eroon harhoistaan ja yksi niistä on jumalan olemassaolo.
Käsite Jumalasta ja buddhalaiset periaatteet.
Hyvin irrallaan Jumalan käsitteen torjuvista lausunnoista on olemassa perustavaa laatua oleva yhteensopimattomuus Jumalan ja buddhalaisuuden peruskäsitteiden kanssa. Olemme jo maininneet, että Jumala ei sovi yhteen buddhalaisen kausaliteetti-käsityksen kanssa. Kausaliteetti sisältyy teoriaan alkuriippuvuusketjusta (dependent origination), joka on yksi Buddhan valaistumisessa oivaltamista asioista. Varmuudella mitään tämän teorian kaltaista ei ole esitetty ennen Buddhaa.
Buddhalaisuuden perustavaa laatua oleva käsitys on että kaikilla ilmiöillä (sisältävät kaikki elolliset olennot) on poikkeuksetta kolme olennaista ominaisuutta. Nämä ovat dukkha (selitetty aiemmin), anicca (pysymättömyys) ja anatta (itsettömyys). Jumalan ominaisuudet eivät sovi yhteen näiden olemassaolon universaalien tunnusten kanssa. Siten Jumalan täytyy olla vapaa dukkhasta; hänen täytyy olla ikuinen (eikä siten aniccan alainen); hänellä täytyy myös olla erityinen muuttumaton identiteetti (ja siten häneltä puuttuu anattan ominaisuus).
Toinen Jumal-idean seuralaisilmiö, joka on perusteiltaan ristiriidassa buddhalaisuuden kanssa on, että Jumala toimii viimeisenä tuomarina ja kykenee päättämään menevätkö yksilöt taivaaseen vai helvettiin. Buddhalaisuuden mukaan yksilöiden päämäärän määrää karman laki johon mikään ulkoinen prosessi ei kykene sekaantumaan. Vain yksilöt kykenevät (teoillaan) määräämään karmisen kohtalonsa; edes Buddha ei kykene ”antamaan anteeksi” tai muuten sekaantumaan karmiseen prosessiin. Buddhalaisuudessa ei yksinkertaisesti ole tilaa Jumalalle vaikka sellainen olisi olemassa.
Myöskään ei ole paikkaa sijaiskärsimykselle, tai ”kärsivän” Jumalan suorittamalle ihmisen syntien sovitukselle. Buddha vakuuttaa, että ”itse synnyttää kamman (karman) ja itse poistaa sen”. Buddhalaisuuden mukaan kukaan (ja tämä sisältää jumalat tai Jumalan) ei voi pelastaa toista. Tämä on Buddhan ratkaisevan tärkeä periaate, jota ei voi sovittaa yhteen Jumalan julistettujen ominaisuuksien tai tekojen kanssa.
Buddhalainen polku pelastukseen perustuu tekoihin (mukaanlukien mielen jalostaminen meditaatiolla), ei rukoukseen. Buddhalaisille Jumala näyttää olevan turha olento, odottaen kaikkien toisten rukoilevan ja palvovan häntä. Todellakin tuollaiset rukoukset näyttävät olevan määräävä tekijä henkilön pelastumisessa, ei välttämättä hänen tekemänsä hyvät tai pahat teot. Mutta kuten yllä mainittiin, buddhalaisuudessa yksilön karman määräävät hänen tahdonalaiset tekonsa.
Epäilemättä buddhalaisuuden ja teististen uskontojen moraalisäännöksissä on joitakin yhtäläisyyksiä. Myötätunnon kaltaisia asioita painotetaan kaikissa uskonnoissa. Mutta buddhalaisuudessa tämä ei ilmesty taivaallisesta käskystä, eikä näiden hyveiden harjoittamisessa ole samanlaista rajoitusta kuin joissakin teistisissä uskonnoissa.
Jumal-idean sitkeys
Buddha torjui Jumalan käsitteen noin 2500 vuotta sitten, kenties juuri siihen aikaan kun idea yhdestä ylivertaisesta Jumalasta alkoi ilmetä Intiassa ja Lähi-Idässä. Modernin tieteen kehityksen ja sen myötä että löydettiin luonnolliset selitykset ilmiöille joita ennen pidettiin Jumalan aikaansaannoksina, jotkut filosofit ovat ilmaisseet uudelleen Jumal-olettamuksen perusvirheet käyttäen lähtökohtinaan modernia tiedettä ja logiikkaa (eikä Buddhan dhammaa). Miten buddhalaisuus selittää jumal-idean sitkeyden?
Ilmiölle on monia syitä. Jotkut niistä johtuvat sosiaalisista tai muista tekijöistä. Nämä sisältävät teististen uskontojen institutionalisoitumisen, valtavien taloudellisten resurssien käytön tuon idean levittämiseen (mukaanlukien massamedia) ja vanhemmille annetun laillisen oikeuden määrätä lapsensa uskonnosta. Sijaiskärsimys tai pelastuminen rukouksen tai anteeksiannon kautta on myös houkutteleva idea, sillä se sallii tehdä monia moraalirikoksia joista ei tarvitse maksaa. Niihin emme puutu tässä. Buddhalaisesta näkökulmasta perussyyt ovat tietämättömyys ja pelko, joista pelko on pohjimmiltaan tietämättömyyden synnyttämää. Ateistisen materialismin epäonnistuminen Jumal-idean poisajamisessa ei ole johtunut siitä että sen argumentit olisivat virheellisiä teistien esittämiin argumentteihin verrattuna, vaan siitä että myöskään se ei ole kyennyt poistamaan tietämättömyyttä.
Tässä tarkoitettua tietämättömyyttä (avijja) ei voi poistaa muodollisella koulutuksella tai tieteellisen tiedon levittämisellä. Ovathan monet johtavat tiedemiehet itsekin täysin teististen otaksumiensa harhoissa. Tieteen edistys on johtanut vain vähäiseen teististen uskontojen heikkenemiseen, ja joka tapauksessa teologeista on tullut taitavia ”uudelleentulkitsemaan” dogmaa, samanaikaisesti kun suuri yleisö toimii kuten aina ennenkin.
Buddha itse oivalsi tietämättömyyden kaiken läpitunkevan luonnon, johtuen titaanimaisesta kamppailustaan vapauttaa itsensä. Aluksi hän jopa osoitti haluttomuutta kertoa eteenpäin tietoaan haasteen valtavuudesta johtuen. Joka tapauksessa hän julisti tietoaan myötätunnostaan maailmaa kohtaan koska hän tunsi että ainakin muutama ”joilla on vain vähän tomua silmissään” kykenisi täysin hyötymään hänen ajatuksistaan. Buddhalaiselta kannalta katsoen teismin sitkeys, kaikkine historiassa nähtyinen pahoine seurauksineen, on väistämätön seuraus tietämättömyyden sitkeästä jatkumisesta.
Vaikka älyllinen ja tieteellinen tieto ei ole ainoa (tai edes olennainen) viisauden komponentti, se voisi nykyajan korkeiden koulutuksellisten saavutusten maailmassa olla hyvä perusta sille. Mutta se mitä todella tarvitaan on mielen jalostamista (bhavana, samadhi). Tätä kutsutaan yleensä ”meditaatioksi” vaikka tämä käsite on varsin riittämätön kuvaamaan tarkoitetun asian koko merkitystä. Monet nykypäivän ”meditaatio-opettajista” eivät opasta buddhalaiseen mielen jalostamiseen, ja jopa monet niistä jotka väittävät niin tekevänsä saattavat ottaa kirjaimellisen näkemyksen muutamasta klassisesta, asiaa käsittelevästä buddhalaisesta tekstistä. Buddhalainen polku edellyttää oikeaa tasapainoa kolmen komponentin välillä: viisaus, moraalisuus (eettisyys) ja mielen jalostaminen. Näillä kaikilla kolmella alueella täytyy edistyä samanaikaisesti, ja keskittyminen vain yhteen niistä – erityisesti ”meditaatioon” pitkälle tyylitetyssä muodossa – ei ole tasapainoinen polku. Buddha on pyytänyt oppilaitaan erityisten opettajien sijasta pitämään oppaanaan dhamman. Buddhan viimeinen opastus seuraajilleen oli ”työskennelkää ahkerasti kohti omaa pelastustanne” Buddhan opetukset (dhamma) ainoana oppaana.
Buddhan polkua ei voi seurata jos henkilö on Jumalan käsitteen sokaisema. Tämän vuoksi Jumal-idean kaikkien seurannaisvaikutusten oikea ymmärtäminen on olennaista kenelle tahansa joka haluaa edetä buddhalaista polkua täydelliseen vapautumiseen. - Hermeticus
Tarkoitukseni ei ole saarnata kristinuskon tai sen gnostilaisen suuntauksen puolesta, arvostan suuresti buddhalaista filosofiaa, mutta mielestäni on hyödyksi tiedostaa, että myös kristillisyyden piiristä löytyy suuntauksia, jotka eivät ole ristiriidassa buddhalaisen ei-teistisen näkemyksen kanssa, koska täällä on kyselijöitä jotka tulevat kristillisestä kulttuuritaustasta.
Buddhalaisuus on ymmärtääkseni antimaterialistinen oppi siinä mielessä, että mieli on perustavampi prinsiippi kuin materian ja energian suhteellinen maailma (vaikka minä-harha ja muut ihmismielen rakenteet ovatkin ei-pysyviä, käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?). Jumala on (myös) sana sille, mistä ei voida sanoa mitään, miksei siis vaikkapa 'jakamatonta alkumieltä' tai 'kokonaisvirtausta' tms voisi nimittää jumalaksi, kai se on aika yhdentekevää millä nimellä nimeämätöntä kutsutaan?
Tämä on varsinainen gnostilaisuuden "jumal"käsitys. "Alkumielen" lisäksi tärkeällä sijalla gnostilaisessa pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä.
Tahdon tällä sanoa, että buddhalaistenkin olisi hyvä tiedostaa, että Nikean jälkeinen kirkollinen uskovais-kristillisyys edustaa vain yhtä puolta kristillisyydestä, joka on erkaantunut varsin kauaksi alkukristillisyydestä ja historiallisen Jeesuksen opettamasta dharmasta, ainakin viimeisimmän eksegeettisen tutkimuksen mukaan. Gnostilaisten mielestä kirkollinen uskovais-kristillisyys täyttää Jeesuksen profetian anti-kristuksesta, mutta yleensä tästä kohteliaasti vaietaan. Kun nyt ollaan buddha-palstalla, ehkä tämän ääneen sanominen ei loukkaa liian monen uskovais-kristityn tunteita.
Vielä seuraavaan väitteeseen kommentti:
"Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa."
Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä. Tiede on (ainakin vielä toistaiseksi) objektiivinen totuudenetsintämenetelmä, joka ei lähtökohtaisesti voi koskaan saavuttaa totuutta, vaan aina pelkän likiarvon, jonka toivotaan jatkuvasti tarkentuvan tieteen edistyksen myötä. Sinänsä hyvin kunnioitettava asenne. Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään, kun on jouduttu myöntämään olevaisen suhteellisuus siinä(kin) mielessä, että havainnointi eli viime kädessä havaitsija vaikuttaa havainnoitavan tilaan, eivätkä ne siis ole erillisiä (ja siis "itsellisiä") - ja tämä koskee myös mitä suurimmassa määrin teorioita maailmankaikkeuden syntymisestä.
Odotamme mielenkiinnolla, josko tiede pystyy totuudenetsinnässään voittamaan objektiivisuuden vaatimukseen liittyvät rajoituksensa, ja millä tavoin. :) - tco
Hermeticus kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole saarnata kristinuskon tai sen gnostilaisen suuntauksen puolesta, arvostan suuresti buddhalaista filosofiaa, mutta mielestäni on hyödyksi tiedostaa, että myös kristillisyyden piiristä löytyy suuntauksia, jotka eivät ole ristiriidassa buddhalaisen ei-teistisen näkemyksen kanssa, koska täällä on kyselijöitä jotka tulevat kristillisestä kulttuuritaustasta.
Buddhalaisuus on ymmärtääkseni antimaterialistinen oppi siinä mielessä, että mieli on perustavampi prinsiippi kuin materian ja energian suhteellinen maailma (vaikka minä-harha ja muut ihmismielen rakenteet ovatkin ei-pysyviä, käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?). Jumala on (myös) sana sille, mistä ei voida sanoa mitään, miksei siis vaikkapa 'jakamatonta alkumieltä' tai 'kokonaisvirtausta' tms voisi nimittää jumalaksi, kai se on aika yhdentekevää millä nimellä nimeämätöntä kutsutaan?
Tämä on varsinainen gnostilaisuuden "jumal"käsitys. "Alkumielen" lisäksi tärkeällä sijalla gnostilaisessa pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä.
Tahdon tällä sanoa, että buddhalaistenkin olisi hyvä tiedostaa, että Nikean jälkeinen kirkollinen uskovais-kristillisyys edustaa vain yhtä puolta kristillisyydestä, joka on erkaantunut varsin kauaksi alkukristillisyydestä ja historiallisen Jeesuksen opettamasta dharmasta, ainakin viimeisimmän eksegeettisen tutkimuksen mukaan. Gnostilaisten mielestä kirkollinen uskovais-kristillisyys täyttää Jeesuksen profetian anti-kristuksesta, mutta yleensä tästä kohteliaasti vaietaan. Kun nyt ollaan buddha-palstalla, ehkä tämän ääneen sanominen ei loukkaa liian monen uskovais-kristityn tunteita.
Vielä seuraavaan väitteeseen kommentti:
"Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa."
Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä. Tiede on (ainakin vielä toistaiseksi) objektiivinen totuudenetsintämenetelmä, joka ei lähtökohtaisesti voi koskaan saavuttaa totuutta, vaan aina pelkän likiarvon, jonka toivotaan jatkuvasti tarkentuvan tieteen edistyksen myötä. Sinänsä hyvin kunnioitettava asenne. Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään, kun on jouduttu myöntämään olevaisen suhteellisuus siinä(kin) mielessä, että havainnointi eli viime kädessä havaitsija vaikuttaa havainnoitavan tilaan, eivätkä ne siis ole erillisiä (ja siis "itsellisiä") - ja tämä koskee myös mitä suurimmassa määrin teorioita maailmankaikkeuden syntymisestä.
Odotamme mielenkiinnolla, josko tiede pystyy totuudenetsinnässään voittamaan objektiivisuuden vaatimukseen liittyvät rajoituksensa, ja millä tavoin. :)Hyvä kun tuot asian esille. Olen kyllä tiedostanut muutakin kuin nykyään vallalla olevan kristillisyyden ja huomannut paljon yhteistä buddhalaisuuden kanssa. Myös jossain saharan seudulla tiettyjen muslimien uskonto on hyvin lähellä buddhalaisuutta, noita on kiva tutkia.
Se mikä minusta tekee juuri buddhalaisen on se tarkasti opetettu tie jolla päästään mielen herraksi jonka buddha opetti, Buddha opetti hyvin yksityis kohtaisesti mitä täytyy tehdä kohdatakseen "jumalan"(yhtyäkseen kaikkeuteen)jo tässä elämässä. Yhtä tarkkaa opetusta ei tietääkseni muista uskonnoista löydy. - ajna
Hermeticus kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole saarnata kristinuskon tai sen gnostilaisen suuntauksen puolesta, arvostan suuresti buddhalaista filosofiaa, mutta mielestäni on hyödyksi tiedostaa, että myös kristillisyyden piiristä löytyy suuntauksia, jotka eivät ole ristiriidassa buddhalaisen ei-teistisen näkemyksen kanssa, koska täällä on kyselijöitä jotka tulevat kristillisestä kulttuuritaustasta.
Buddhalaisuus on ymmärtääkseni antimaterialistinen oppi siinä mielessä, että mieli on perustavampi prinsiippi kuin materian ja energian suhteellinen maailma (vaikka minä-harha ja muut ihmismielen rakenteet ovatkin ei-pysyviä, käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?). Jumala on (myös) sana sille, mistä ei voida sanoa mitään, miksei siis vaikkapa 'jakamatonta alkumieltä' tai 'kokonaisvirtausta' tms voisi nimittää jumalaksi, kai se on aika yhdentekevää millä nimellä nimeämätöntä kutsutaan?
Tämä on varsinainen gnostilaisuuden "jumal"käsitys. "Alkumielen" lisäksi tärkeällä sijalla gnostilaisessa pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä.
Tahdon tällä sanoa, että buddhalaistenkin olisi hyvä tiedostaa, että Nikean jälkeinen kirkollinen uskovais-kristillisyys edustaa vain yhtä puolta kristillisyydestä, joka on erkaantunut varsin kauaksi alkukristillisyydestä ja historiallisen Jeesuksen opettamasta dharmasta, ainakin viimeisimmän eksegeettisen tutkimuksen mukaan. Gnostilaisten mielestä kirkollinen uskovais-kristillisyys täyttää Jeesuksen profetian anti-kristuksesta, mutta yleensä tästä kohteliaasti vaietaan. Kun nyt ollaan buddha-palstalla, ehkä tämän ääneen sanominen ei loukkaa liian monen uskovais-kristityn tunteita.
Vielä seuraavaan väitteeseen kommentti:
"Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa."
Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä. Tiede on (ainakin vielä toistaiseksi) objektiivinen totuudenetsintämenetelmä, joka ei lähtökohtaisesti voi koskaan saavuttaa totuutta, vaan aina pelkän likiarvon, jonka toivotaan jatkuvasti tarkentuvan tieteen edistyksen myötä. Sinänsä hyvin kunnioitettava asenne. Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään, kun on jouduttu myöntämään olevaisen suhteellisuus siinä(kin) mielessä, että havainnointi eli viime kädessä havaitsija vaikuttaa havainnoitavan tilaan, eivätkä ne siis ole erillisiä (ja siis "itsellisiä") - ja tämä koskee myös mitä suurimmassa määrin teorioita maailmankaikkeuden syntymisestä.
Odotamme mielenkiinnolla, josko tiede pystyy totuudenetsinnässään voittamaan objektiivisuuden vaatimukseen liittyvät rajoituksensa, ja millä tavoin. :)Sori nyt jos kyselen väärällä palstalla mutta osaisitko kertoa mistä löydän lisää tietoa tästä Nikean kirkolliskokouksesta ja siellä tehdyistä gnostilaisen opin muutoksista?
- Sipoon Siddha
Hermeticus kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole saarnata kristinuskon tai sen gnostilaisen suuntauksen puolesta, arvostan suuresti buddhalaista filosofiaa, mutta mielestäni on hyödyksi tiedostaa, että myös kristillisyyden piiristä löytyy suuntauksia, jotka eivät ole ristiriidassa buddhalaisen ei-teistisen näkemyksen kanssa, koska täällä on kyselijöitä jotka tulevat kristillisestä kulttuuritaustasta.
Buddhalaisuus on ymmärtääkseni antimaterialistinen oppi siinä mielessä, että mieli on perustavampi prinsiippi kuin materian ja energian suhteellinen maailma (vaikka minä-harha ja muut ihmismielen rakenteet ovatkin ei-pysyviä, käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?). Jumala on (myös) sana sille, mistä ei voida sanoa mitään, miksei siis vaikkapa 'jakamatonta alkumieltä' tai 'kokonaisvirtausta' tms voisi nimittää jumalaksi, kai se on aika yhdentekevää millä nimellä nimeämätöntä kutsutaan?
Tämä on varsinainen gnostilaisuuden "jumal"käsitys. "Alkumielen" lisäksi tärkeällä sijalla gnostilaisessa pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä.
Tahdon tällä sanoa, että buddhalaistenkin olisi hyvä tiedostaa, että Nikean jälkeinen kirkollinen uskovais-kristillisyys edustaa vain yhtä puolta kristillisyydestä, joka on erkaantunut varsin kauaksi alkukristillisyydestä ja historiallisen Jeesuksen opettamasta dharmasta, ainakin viimeisimmän eksegeettisen tutkimuksen mukaan. Gnostilaisten mielestä kirkollinen uskovais-kristillisyys täyttää Jeesuksen profetian anti-kristuksesta, mutta yleensä tästä kohteliaasti vaietaan. Kun nyt ollaan buddha-palstalla, ehkä tämän ääneen sanominen ei loukkaa liian monen uskovais-kristityn tunteita.
Vielä seuraavaan väitteeseen kommentti:
"Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa."
Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä. Tiede on (ainakin vielä toistaiseksi) objektiivinen totuudenetsintämenetelmä, joka ei lähtökohtaisesti voi koskaan saavuttaa totuutta, vaan aina pelkän likiarvon, jonka toivotaan jatkuvasti tarkentuvan tieteen edistyksen myötä. Sinänsä hyvin kunnioitettava asenne. Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään, kun on jouduttu myöntämään olevaisen suhteellisuus siinä(kin) mielessä, että havainnointi eli viime kädessä havaitsija vaikuttaa havainnoitavan tilaan, eivätkä ne siis ole erillisiä (ja siis "itsellisiä") - ja tämä koskee myös mitä suurimmassa määrin teorioita maailmankaikkeuden syntymisestä.
Odotamme mielenkiinnolla, josko tiede pystyy totuudenetsinnässään voittamaan objektiivisuuden vaatimukseen liittyvät rajoituksensa, ja millä tavoin. :)"...käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?)."
Buddhaluonto (mahayanan ja vajrayanan mukaan), mutta sen kutsuminen 'jumalaksi' olisi mielestäni harhaanjohtavaa. Löysin netistä hyvän yleiskatsauksen buddhalaiseen käsitykseen mielestä.
http://www.diamondway.org/usa/3shamar_change1.php
http://www.diamondway.org/usa/3shamar_change2.php
"...pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä."
Ymmärtääkseni gnostilaisuudessa ajatellaan alemman tason hylkiöjumalan luoneen maailman, mutta tuon jumalan vajavaisuudesta johtuen maailmasta tuli epätäydellinen. Gnostilaisten mielestä on myös olemassa todellinen, Korkein Jumala.
Buddha ei kiistänyt Brahman ja muiden devojen olemassaoloa, mutta devat eivät ole kaikkivoipia, kaikkitietäviä tai edes ikuisia. Jumalat eivät voi poistaa hämmennystä ja tietämättömyyttä mielestämme, sen voimme tehdä vain me itse.
"Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä."
Olen tuossa 100% samaa mieltä, mutta juttua kääntäessäni en voinut tuota kommenttia poiskaan jättää. Tieteen teoria alkuräjähdyksestä saattaa hyvinkin osoittautua vääräksi. Jos katsotaan tiedettä, niin mielestäni yksi lupaavimmista teorioista on tässä: http://personal.netwrx.net/gk/reflect/hologram.htm
"Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään,..."
Totuutta ei tiede kykene koskaan löytämään, sillä totuus lienee ei-dualistinen ja sellaisenaan sen voi vain kokea, ei selittää dualistisella kielellä ja käsitteillä. Buddhalaisen filosofin Nagarjunan mukaan "kaikki näkemykset ovat vääriä". - tao
ajna kirjoitti:
Sori nyt jos kyselen väärällä palstalla mutta osaisitko kertoa mistä löydän lisää tietoa tästä Nikean kirkolliskokouksesta ja siellä tehdyistä gnostilaisen opin muutoksista?
- Hermeticus
Sipoon Siddha kirjoitti:
"...käsittääkseni buddhalaisuuden mukaan mielessä on myös joku pysyvä, jakamaton aspekti?)."
Buddhaluonto (mahayanan ja vajrayanan mukaan), mutta sen kutsuminen 'jumalaksi' olisi mielestäni harhaanjohtavaa. Löysin netistä hyvän yleiskatsauksen buddhalaiseen käsitykseen mielestä.
http://www.diamondway.org/usa/3shamar_change1.php
http://www.diamondway.org/usa/3shamar_change2.php
"...pantheonissa on luojajumala, joka LUULEE olevansa ainoa jumala ja kaikkivaltias, joka kenties vaatii uskovaista palvontaa omalle ylpeydelleen, ja jonka (suhteellista) olemassaoloa ei gnostilaisuudessa (eikä käsittääkseni myöskään buddhalaisuudessa) kielletä."
Ymmärtääkseni gnostilaisuudessa ajatellaan alemman tason hylkiöjumalan luoneen maailman, mutta tuon jumalan vajavaisuudesta johtuen maailmasta tuli epätäydellinen. Gnostilaisten mielestä on myös olemassa todellinen, Korkein Jumala.
Buddha ei kiistänyt Brahman ja muiden devojen olemassaoloa, mutta devat eivät ole kaikkivoipia, kaikkitietäviä tai edes ikuisia. Jumalat eivät voi poistaa hämmennystä ja tietämättömyyttä mielestämme, sen voimme tehdä vain me itse.
"Tämä on aivan liian vahvasti sanottu tieteestä."
Olen tuossa 100% samaa mieltä, mutta juttua kääntäessäni en voinut tuota kommenttia poiskaan jättää. Tieteen teoria alkuräjähdyksestä saattaa hyvinkin osoittautua vääräksi. Jos katsotaan tiedettä, niin mielestäni yksi lupaavimmista teorioista on tässä: http://personal.netwrx.net/gk/reflect/hologram.htm
"Lisäksi kvanttifysiikan myötä objektiivinen metodi ja paradigma on saavuttanut tiensä pään,..."
Totuutta ei tiede kykene koskaan löytämään, sillä totuus lienee ei-dualistinen ja sellaisenaan sen voi vain kokea, ei selittää dualistisella kielellä ja käsitteillä. Buddhalaisen filosofin Nagarjunan mukaan "kaikki näkemykset ovat vääriä"."Ymmärtääkseni gnostilaisuudessa ajatellaan alemman tason hylkiöjumalan luoneen maailman, mutta tuon jumalan vajavaisuudesta johtuen maailmasta tuli epätäydellinen. Gnostilaisten mielestä on myös olemassa todellinen, Korkein Jumala."
Osapuilleen näin. Suhtautuminen demiurgiin vaihtelee neutraalista negatiiviseen, erityisen negatiivista suhtautuminen oli juutalaisgnostilaisuudessa (Setiläisyys), jossa demiurgi samaistettiin Jahveen. Ajatus maailman epätäydellisyydestä on lähellä buddhalaista näkemystä kärsimyksenalaisuudesta. Huolimatta siitä, että Jeesus viittaa todelliseen Jumalaan yleensa sanalla Isä, persoonallisuus ja kaikkivaltius saati sitten sukupuolisuus eivät ole käsitteitä, joilla Jumalaa voitaisiin kuvata. Jossain mielessä gnostilainen jumalkäsitys vastaa Nirvanaa tai Paranirvanaa. Jumala ei myöskään gnostilaisuudessa voi vapauttaa Voimien vallasta eli "poistaa hämmennystä ja tietämättömyyttä mielestämme" vaan ihmisen itse täytyy "tulla lapsen kaltaiseksi", "tehdä kahdesta yksi", "riisuutua alastomaksi", löytää itsestään jumalaisen valon kipinä, joka on vain ihmisissä mutta joka puuttuu demiurgilta, jota myös kateelliseksi jumalaksi kutsutaan.
"Totuutta ei tiede kykene koskaan löytämään, sillä totuus lienee ei-dualistinen ja sellaisenaan sen voi vain kokea, ei selittää dualistisella kielellä ja käsitteillä. Buddhalaisen filosofin Nagarjunan mukaan "kaikki näkemykset ovat vääriä"."
Bohm, jonka hologrammivertaukseen laitoit linkin, siteeraa teoksessaan Tiede, järjestys ja luovuus amerikkalaista filosofia Alfred Korzybskia, jonka mukaan "mitä tahansa sanomme jonkin olion olevan, se ei ole sitä." ;) - tao
sanot:
>>Jos tuo oletettu Jumala olisi sekä kaikkivaltias että rakastava, hän olisi jo poistanut kaiken kärsimyksen maailmasta. Tämän faktan ympäri ei pysty kiertämään. >>
Kyllä voi, kas näin se käy: "tutkimattomia ovat Herran tiet" eli toisin sanoen, Jumalan tulkinta kärsimyksestä ei ole sama kuin sinun eikä sinun sitä yleisesti ottaen kannata yrittää ymmärtääkään, saati kommentoida.
Lopussa siteeraat Dhammapada'a. Käytössäni on Hugo Valvanteen v. 1953 käännös, jonka 165. säe kuuluu:
"Itse ihminen tekee pahat tekonsa, itse hän niistä tahriintuu.
Itse ihminen on tekemättä pahaa, itse hän myös silloin puhdistuu.
Ihminen on itsestään puhdas tai epäpuhdas.
Toinen ei tee toista puhtaaksi."
Hieman on eri sävy kuin siteeraamassasi, tämä ei Buddhien roolia niin korosta. Mikä käännös on käytössäsi ? - Sipoon Siddha
tao kirjoitti:
sanot:
>>Jos tuo oletettu Jumala olisi sekä kaikkivaltias että rakastava, hän olisi jo poistanut kaiken kärsimyksen maailmasta. Tämän faktan ympäri ei pysty kiertämään. >>
Kyllä voi, kas näin se käy: "tutkimattomia ovat Herran tiet" eli toisin sanoen, Jumalan tulkinta kärsimyksestä ei ole sama kuin sinun eikä sinun sitä yleisesti ottaen kannata yrittää ymmärtääkään, saati kommentoida.
Lopussa siteeraat Dhammapada'a. Käytössäni on Hugo Valvanteen v. 1953 käännös, jonka 165. säe kuuluu:
"Itse ihminen tekee pahat tekonsa, itse hän niistä tahriintuu.
Itse ihminen on tekemättä pahaa, itse hän myös silloin puhdistuu.
Ihminen on itsestään puhdas tai epäpuhdas.
Toinen ei tee toista puhtaaksi."
Hieman on eri sävy kuin siteeraamassasi, tämä ei Buddhien roolia niin korosta. Mikä käännös on käytössäsi ?"Kyllä voi, kas näin se käy: "tutkimattomia ovat Herran tiet" eli toisin sanoen, Jumalan tulkinta kärsimyksestä ei ole sama kuin sinun eikä sinun sitä yleisesti ottaen kannata yrittää ymmärtääkään, saati kommentoida."
Entä jos Jumalan tulkinta paratiisista vastaakin minun tulkintaani helvetistä? Entä jos Jumalan tulkinta kaikkivoipuudesta vastaakin minun tulkintaani voimattomuudesta? Kyllä ilmiselviä loogisia ristiriitaisuuksia on voitava tuoda esiin, muuten koko hommalta putoaa pohja pois. Oletetulla Jumalan sanalla täytyy olla joku vastaavuus ihmisten kokemukseen. Ei kristityn olisi mitään järkeä pyrkiä taivaaseen, jos ei voisi edes olla varma siitä ettei se ole ikuisen kärsimyksen paikka.
"Hieman on eri sävy kuin siteeraamassasi, tämä ei Buddhien roolia niin korosta. Mikä käännös on käytössäsi?"
Koko juttu oli käännetty siellä linkin takana olevasta englanninkielisestä tekstistä. Alkuperäinen kuuluu näin:
"No one saves us but ourselves,
No one can and no one may.
We ourselves must walk the path,
But Buddhas clearly show the way".
Dp 165
Dhammapadasta on maailmalla lukuisia eri versioita, joten yksikään ei ole "se ainoa oikea". En tiedä kyseisen opettajan suuntausta tarkemmin kuin sen, että theravada, joten sanskriitin- ja tiibetinkielisistä dhammapadan versioista tuskin on kysymys.
"There are many versions of the Dhammapada now extant: several recensions of the Pali Dhammapada from Burma, Cambodia, Laos, Sri Lanka, and Thailand; two incomplete manuscripts of a Gandhari Dharmapada found in central Asia; and a manuscript of a Buddhist Hybrid-Sanskrit Dharmapada found in a library in Tibet, called the Patna Dharmapada because photographs of this manuscript are now kept in Patna, India. There is also a Chinese translation of the Dharmapada made in the third century C.E. from a Prakrit original, now no longer extant, similar to -- but not identical with -- the Pali Dhammapada. Parts of a Dharmapada text are included in the Mahavastu, a text belonging to the Lokottaravadin Mahasanghika school. In addition, there are Sanskrit, Tibetan, and Chinese versions of a text called the Udanavarga, which is known in at least four recensions, all of them containing many verses in common with the Dhammapada/Dharmapada (Dhp) texts."
http://essenes.net/Dhamma.htm - tao
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Kyllä voi, kas näin se käy: "tutkimattomia ovat Herran tiet" eli toisin sanoen, Jumalan tulkinta kärsimyksestä ei ole sama kuin sinun eikä sinun sitä yleisesti ottaen kannata yrittää ymmärtääkään, saati kommentoida."
Entä jos Jumalan tulkinta paratiisista vastaakin minun tulkintaani helvetistä? Entä jos Jumalan tulkinta kaikkivoipuudesta vastaakin minun tulkintaani voimattomuudesta? Kyllä ilmiselviä loogisia ristiriitaisuuksia on voitava tuoda esiin, muuten koko hommalta putoaa pohja pois. Oletetulla Jumalan sanalla täytyy olla joku vastaavuus ihmisten kokemukseen. Ei kristityn olisi mitään järkeä pyrkiä taivaaseen, jos ei voisi edes olla varma siitä ettei se ole ikuisen kärsimyksen paikka.
"Hieman on eri sävy kuin siteeraamassasi, tämä ei Buddhien roolia niin korosta. Mikä käännös on käytössäsi?"
Koko juttu oli käännetty siellä linkin takana olevasta englanninkielisestä tekstistä. Alkuperäinen kuuluu näin:
"No one saves us but ourselves,
No one can and no one may.
We ourselves must walk the path,
But Buddhas clearly show the way".
Dp 165
Dhammapadasta on maailmalla lukuisia eri versioita, joten yksikään ei ole "se ainoa oikea". En tiedä kyseisen opettajan suuntausta tarkemmin kuin sen, että theravada, joten sanskriitin- ja tiibetinkielisistä dhammapadan versioista tuskin on kysymys.
"There are many versions of the Dhammapada now extant: several recensions of the Pali Dhammapada from Burma, Cambodia, Laos, Sri Lanka, and Thailand; two incomplete manuscripts of a Gandhari Dharmapada found in central Asia; and a manuscript of a Buddhist Hybrid-Sanskrit Dharmapada found in a library in Tibet, called the Patna Dharmapada because photographs of this manuscript are now kept in Patna, India. There is also a Chinese translation of the Dharmapada made in the third century C.E. from a Prakrit original, now no longer extant, similar to -- but not identical with -- the Pali Dhammapada. Parts of a Dharmapada text are included in the Mahavastu, a text belonging to the Lokottaravadin Mahasanghika school. In addition, there are Sanskrit, Tibetan, and Chinese versions of a text called the Udanavarga, which is known in at least four recensions, all of them containing many verses in common with the Dhammapada/Dharmapada (Dhp) texts."
http://essenes.net/Dhamma.htmkommenttini ei ollut selvimmästä päästä. Tarkoitukseni oli jopa hieman pilkata kristittyjen opettajien Jumala-tulkintaa.
Ehkä et osannut kuvitella pilkkaa ?
Olen siis tasan samaa mieltä kanssasi.
Dhammapada: Merkittävän paljon tulkinnat eroavat ?! - Sipoon Siddha
tao kirjoitti:
kommenttini ei ollut selvimmästä päästä. Tarkoitukseni oli jopa hieman pilkata kristittyjen opettajien Jumala-tulkintaa.
Ehkä et osannut kuvitella pilkkaa ?
Olen siis tasan samaa mieltä kanssasi.
Dhammapada: Merkittävän paljon tulkinnat eroavat ?!>Olen siis tasan samaa mieltä kanssasi.
...väärinymmärsin viestisi, eli otin sen kirjaimellisesti :-)
>Dhammapada: Merkittävän paljon tulkinnat eroavat ?!
Niin tekevät, mutta saattaahan olla että kysymyksessä ei edes ole sama säe, kun niiden numerointitapakin oletettavasti vaihtelee. Kaikki kokoelmat eivät myöskään sisällä kaikkia säkeitä - oletan että varsinaisissa buddhalaisissa sutrissa on huomattavasti vähemmän eroavuuksia. - Sophia
Sanoit, että jos Jumala olisi rakastava, hän poistaisi kärsimykset maailmasta.
Ensinnäkin tämä taso on viimeinen ennen helvettiä, meidän kuuluisi kultivoida itsemme ylemmäksi. tässä tasossahan me valitsemme hyvän ja pahan väliltä.
Ihminen on antanut pimeiden voimien ottaa valtaansa maapallon. Jos jumala tulisi heiluttaen taikasauvaa, ei olemisellamme olisi mitään merkitystä. Kyllä ajatuksista ja teoista pitää ottaa vastuu. Se on maailmankaikkeuden karman laki!
Jumala on täysi puhtaus, ei hän voi tulla pimeyden lähelle... Pimeyshän valaistuu. Meidän kuuluu yrittää mennä takaisin korkeammille tasoille, jotta Jumalan valo taas saavuttaisi meidät, ja lopettaa tämä moraaliton maapallon raiskaus. Jos ihmiset rakastaisivat Jumalaa, ja tekisivät hyvyyttä, ei täällä olisi pimeydellä sijaa, tämähän olisi paratiisi.
Turha koittaa laittaa tätä Jumalan niskaan.. Hän varmasti itkee jokaista kadotettua sielua.
IHMINEN AINA HALUAA POIS VASTUUSTAAN, EIKÄ YMMÄRRÄ OMAA OSUUTTAAN. MILLOIN HÄN ALKAA AJATTELEMAAN HYVYYTTÄ, JOLLOIN SEN HEDELMÄT JOSKUS VOISI SAAVUTTAA...? - Sipoon Siddha
Sophia kirjoitti:
Sanoit, että jos Jumala olisi rakastava, hän poistaisi kärsimykset maailmasta.
Ensinnäkin tämä taso on viimeinen ennen helvettiä, meidän kuuluisi kultivoida itsemme ylemmäksi. tässä tasossahan me valitsemme hyvän ja pahan väliltä.
Ihminen on antanut pimeiden voimien ottaa valtaansa maapallon. Jos jumala tulisi heiluttaen taikasauvaa, ei olemisellamme olisi mitään merkitystä. Kyllä ajatuksista ja teoista pitää ottaa vastuu. Se on maailmankaikkeuden karman laki!
Jumala on täysi puhtaus, ei hän voi tulla pimeyden lähelle... Pimeyshän valaistuu. Meidän kuuluu yrittää mennä takaisin korkeammille tasoille, jotta Jumalan valo taas saavuttaisi meidät, ja lopettaa tämä moraaliton maapallon raiskaus. Jos ihmiset rakastaisivat Jumalaa, ja tekisivät hyvyyttä, ei täällä olisi pimeydellä sijaa, tämähän olisi paratiisi.
Turha koittaa laittaa tätä Jumalan niskaan.. Hän varmasti itkee jokaista kadotettua sielua.
IHMINEN AINA HALUAA POIS VASTUUSTAAN, EIKÄ YMMÄRRÄ OMAA OSUUTTAAN. MILLOIN HÄN ALKAA AJATTELEMAAN HYVYYTTÄ, JOLLOIN SEN HEDELMÄT JOSKUS VOISI SAAVUTTAA...?"Ensinnäkin tämä taso on viimeinen ennen helvettiä, meidän kuuluisi kultivoida itsemme ylemmäksi."
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta en ole kuullut että raamatussa opetettaisiin tällaista. Jos haluamme keskustella kristinuskon logiikasta tai sen puuttumisesta, emme voi sekoittaa keskusteluun muualta poimittuja käsitteitä, aivan samaan tapaan kun emme voi arvostella buddhalaisia hindulaisuuden mahdollisista epäkohdista.
"Ihminen on antanut pimeiden voimien ottaa valtaansa maapallon. Jos jumala tulisi heiluttaen taikasauvaa, ei olemisellamme olisi mitään merkitystä."
Niin, kenties ajatus vapaasta tahdosta on ristiriidassa raamatun opettaman Jumalan kaikkivoipuuden kanssa.
"Kyllä ajatuksista ja teoista pitää ottaa vastuu. Se on maailmankaikkeuden karman laki!"
..jonka olemassaoloa kristinusko ei tunnusta, siispä sitä ei kannata sekottaa tähän.
"Jumala on täysi puhtaus, ei hän voi tulla pimeyden lähelle..."
Toisin sanoen, Jumala ei voi olla kaikkivoipa, toisin kuin raamattu väittää.
"Pimeyshän valaistuu. Meidän kuuluu yrittää mennä takaisin korkeammille tasoille, jotta Jumalan valo taas saavuttaisi meidät,..."
Minkä ihmeen takia Jumala loisi sellaisen maailman jossa hänen oma 'valonsa' ei saavuta hänen omia luomuksiaan?
"Jos ihmiset rakastaisivat Jumalaa, ja tekisivät hyvyyttä, ei täällä olisi pimeydellä sijaa, tämähän olisi paratiisi."
Ja jos tuo oletettu Jumala rakastaisi ihmisiä, hän ei pitäisi heitä kärsimyksessä vaan antaisi heidän kaikkien nauttia tuosta oletetusta paratiisista ilman että yhdenkään olennon tarvitsisi kokea kärsimystä. Kuten olen jo moneen kertaan todennut, kaikkivoipuus ja rakastavuus sopivat huonosti yhteen sen jatkuvan kärsimyksen kanssa jota näemme maailmassa.
"Turha koittaa laittaa tätä Jumalan niskaan.. Hän varmasti itkee jokaista kadotettua sielua."
Kysymys oli kristinuskon opetusten loogisista ristiriidoista: siitä että yhtäällä väitetään Jumalan olevan kaikkivoipa ja toisaalla väitetään hänen olevan rakastava. Jos Jumala itkee jokaista kadotettua sielua, nuo kyyneleet ovat varmasti krokotiilinkyyneleitä, sillä hänellähän (kaikkivoipana Jumalana) olisi mahdollisuus laittaa kaikki olennot paratiisiin, MUTTA EI TEE SITÄ. Mitä rakkautta sellainen on?
Pysyn kannassani: jos raamatun väitteitä tarkastellaan logiikan keinoin, huomataan väistämättä ristiriitaisuuksia. Joko tuo oletettu Jumala ei ole kaikkivoipa tai hän ei ole rakastava. Tai sitten tuon oletetun Jumalan 'rakkaus' pitäisi määritellä uudelleen lakimiesten voimin.
- Mamaki
"En tiedä osaanko selittää hyvin, siis, en pysty enää hyväksymään että ainoa oikea oppi ja tieto elämästä ja tulevaisuudesta löytyisi raamatusta tai esim. muslimien mukaan koraanista. Se tuntuu hyvin ahdasmieliseltä. "
Tämä on erittäin hyvä kysymys, ja sitä sinun kannattaakin miettiä tosi perusteellisesti. Itse ajattelen niin kuin vanhassa buddhalaisessa sanonnassa verrataan, että uskonnot ovat kuin sormia, jotka osoittavat kaikki kohti samaa kuuta. Eli polkuja voi olla monia, mutta lopulta niiden päässä odottaa vain yksi ja sama Totuus.
Se ei silti ratkaise kysymystä Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta.
Sipoon Siddha kirjoitti, että "Buddha ei uskonut Jumalan olemassaoloon". Tämä sanonta on hiukan epätarkka. Buddha ei yleensäkään "uskonut" mihinkään vaan luotti omaan ajatteluunsa ja meditaatiokokemukseensa. Siksi voisi pikemminkin sanoa, että Buddha "tiesi", valaistumiskokemuksensa perusteella, ettei mitään maailmankaikkeuden luojajumalaa ole.
Miljoonat ja miljoonat ihmiset kuitenkin uskovat Jumalaan, Allahiin, Krishnaan tai kuka minkin nimiseen jumalaan. Mistä tuo varmuus tulee? Mikä asia on jumalakokemuksen takana? Mitä ihminen kokee silloin, kun hän kokee tuntevansa Jumalan armon tai Jumalan rakkauden? Tunnen monia vilpittömiä kristittyjä, jotka eivät varmaankaan valehtele näistä kokemuksistaan puhuessan. No, pitkään meditoituani arvaan (korostan, arvaan, en väitä tietäväni), että tällaiset uskovaiset ovat olleet kosketuksissa omaan buddhaluontoonsa. Se voi olla niin väkevä elämys, että ihminen tuntee kokemuksen olevan niin paljon "minää" suurempi, että sen on pakko olla oman uskonnon mukainen Jumala.
Eli kokemus tulkitaan oman viitekehyksen mukaan.- Mamaki
Hyvä (ja pitkä, varaa aikaa) buddhalaisuuden yleisesittely netissä: http://www.fwbo.fi/buddhalaisuus.htm
- Sipoon Siddha
"Itse ajattelen niin kuin vanhassa buddhalaisessa sanonnassa verrataan, että uskonnot ovat kuin sormia, jotka osoittavat kaikki kohti samaa kuuta. Eli polkuja voi olla monia, mutta lopulta niiden päässä odottaa vain yksi ja sama Totuus."
Sori jos takerrun pikkuseikkaan, mutta käsittääksei tuollaista buddhalaista sanontaa ei ole. On olemassa sanonta, "kuuta osoittava sormi ei ole kuu", mikä tarkoittanee sitä että dualistisella kielellä kuvattu totuus ei ole sama kuin totuus, joka on kaiken dualismin ulkopuolella.
Buddhan opettama dharma on tie valaistumiseen. Noiden muiden polkujen heikkous buddhalaisuuteen nähden on siinä, että niissä ei tajuta minän/itsen/havannoijan olevan vain harhaa. Niin kauan kun samaistuu alati muuttuvaan mieleensä ja kehoonsa, vaeltaa samsarassa. - Mamaki
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Itse ajattelen niin kuin vanhassa buddhalaisessa sanonnassa verrataan, että uskonnot ovat kuin sormia, jotka osoittavat kaikki kohti samaa kuuta. Eli polkuja voi olla monia, mutta lopulta niiden päässä odottaa vain yksi ja sama Totuus."
Sori jos takerrun pikkuseikkaan, mutta käsittääksei tuollaista buddhalaista sanontaa ei ole. On olemassa sanonta, "kuuta osoittava sormi ei ole kuu", mikä tarkoittanee sitä että dualistisella kielellä kuvattu totuus ei ole sama kuin totuus, joka on kaiken dualismin ulkopuolella.
Buddhan opettama dharma on tie valaistumiseen. Noiden muiden polkujen heikkous buddhalaisuuteen nähden on siinä, että niissä ei tajuta minän/itsen/havannoijan olevan vain harhaa. Niin kauan kun samaistuu alati muuttuvaan mieleensä ja kehoonsa, vaeltaa samsarassa.Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella. Eri asia on, miten tehokkaasti/tehottomasti ne tuota totuutta kohti johdattavat tai sitä selittävät. Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille.
- tco
Mamaki kirjoitti:
Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella. Eri asia on, miten tehokkaasti/tehottomasti ne tuota totuutta kohti johdattavat tai sitä selittävät. Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille.
sanonta:
Totuus on kuin ilmaa, kukaan ei voi omistaa sitä, se on kaikkien hengitettävissä.
Eli uskonnot voivat omistaa teitä totuuteen, mutta eivät totuutta. - Mamaki
tco kirjoitti:
sanonta:
Totuus on kuin ilmaa, kukaan ei voi omistaa sitä, se on kaikkien hengitettävissä.
Eli uskonnot voivat omistaa teitä totuuteen, mutta eivät totuutta.... tälläkin palstalla usein toistettu Buddhan vertaus
Dharmasta lauttana, joka on aikanaan hylättävä. - Sipoon Siddha
Mamaki kirjoitti:
Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella. Eri asia on, miten tehokkaasti/tehottomasti ne tuota totuutta kohti johdattavat tai sitä selittävät. Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille.
"Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella."
Se että meillä buddhalaisilla on opetukset jotka osoittavat kohti kaiken dualismin ulkopuolella olevaa totutta, ei tarkoita että asia olisi sama myös muissa henkisissä perinteissä. Uskonnoista löytyy huomattavan paljon yhtäläisyyksiä, mutta en silti väittäisi että kaikki polut johtavat täsmälleen samaan paikkaan.
En tarkoita etteikö vaikkapa kristinuskon tai juutalaisuuden harjoittamisesta olisi hyötyä, mutta hieman epäilen että niiden harjoittajien saavuttama totuus olisi sama kuin täydellinen, ylittämätön valaistuminen. Koska jos esim. islam osoittaa kohti samaa totuutta kuin dharma, luulisi että miljardin islamin harjoittajan populaatiosta löytyisi paljon tuon tavoitteen saavuttaneita. Tuollainen ei jäisi huomaamatta. Luulisi myös, että jos tavoitteena on dualismin ylittävä totuus, tuo tulisi paremmin esille kyseisten uskontojen opetuksissa.
Niinpä pysyttelen, talvisodan henkeen, kannassani: eri uskonnoilla [jos niiden opetuksista etsitään hyvät puolet] on hyödyllisiä päämääriä, jotka jalostavat ihmistä ja tekevät heistä miellyttävämpiä kanssaihmisiä sekä hyödyllisempiä yhteiskunnalle. Hyvin eletty kristillinen elämä antaa paremman seuraavan jälleensyntymän, mutta ei tuo poispääsyä samsarasta.
"Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille."
Tästä en ole lainkaan varma. Perinteisesti opetetaan, että valaistumismielen (bodhicittan) synnyttämiseksi täytyy nähdä vaivaa. Ensin ilmaantuu näennäinen, älyllinen toive valaistumisesta ja myöhemmässä vaiheessa tuosta toiveesta tulee todellinen.
Itse olen aina tulkinnut dharmaa siten, että johtuen tietämättömyydestämme kierrämme samsarassa ikuisesti, ellei halua valaistumiseen ilmaannu. Ja toiselta kannalta tarkasteltuna: jos kaikilla ihmisillä olisi halu valaistua, luulenpa että olisimme jo kaikki 'saavuttaneet' valaistumisen, koska onhan meillä ollut lukemattomia elämiä aikaa toteuttaa tuota halua.
Minusta ei myöskään näytä siltä, että yhteiskunnan enemmistöllä olisi kovin suurta halua valaistua. Kaikki haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä - se on todella universaalia kaikille olennoille - mutta halu valaistua on vielä jotain muuta. - Sipoon Siddha
tco kirjoitti:
sanonta:
Totuus on kuin ilmaa, kukaan ei voi omistaa sitä, se on kaikkien hengitettävissä.
Eli uskonnot voivat omistaa teitä totuuteen, mutta eivät totuutta."Totuus on kuin ilmaa, kukaan ei voi omistaa sitä, se on kaikkien hengitettävissä."
Tuosta olen minäkin samaa mieltä. Buddhalaisilla ei ole yksinoikeutta totuuteen [eikä edes halua pitää totuutta yksinoikeutenaan].Pelkkä buddhalaisen leima tuo henkilöä yhtään lähemmäksi totuutta. Jos perimmäinen totuus on olemassa, sen täytyy olla olemassa aina ja kaikkialla, kaikkien niiden saavutettavissa jotka käyttävät menetelmiä joilla tuo totuus on mahdollista saavuttaa.
Ja kuten jo tuli ilmi, viime kädessä myös buddhalaisuuden käsite tulee unohtaa. Saattaahan olla, että perimmäisestä totuudesta tarkasteltuna buddha, dharma, sangha, neljä jaloa totuutta, kahdeksankertainen polku jne. ovat kaikki vain tyhjiä symboleja, nimilappuja. Suhteellisella tasolla ne ovat kuitenkin taitavia keinoja tuon perimmäisen totuuden saavuttamiseksi. - Mamaki
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella."
Se että meillä buddhalaisilla on opetukset jotka osoittavat kohti kaiken dualismin ulkopuolella olevaa totutta, ei tarkoita että asia olisi sama myös muissa henkisissä perinteissä. Uskonnoista löytyy huomattavan paljon yhtäläisyyksiä, mutta en silti väittäisi että kaikki polut johtavat täsmälleen samaan paikkaan.
En tarkoita etteikö vaikkapa kristinuskon tai juutalaisuuden harjoittamisesta olisi hyötyä, mutta hieman epäilen että niiden harjoittajien saavuttama totuus olisi sama kuin täydellinen, ylittämätön valaistuminen. Koska jos esim. islam osoittaa kohti samaa totuutta kuin dharma, luulisi että miljardin islamin harjoittajan populaatiosta löytyisi paljon tuon tavoitteen saavuttaneita. Tuollainen ei jäisi huomaamatta. Luulisi myös, että jos tavoitteena on dualismin ylittävä totuus, tuo tulisi paremmin esille kyseisten uskontojen opetuksissa.
Niinpä pysyttelen, talvisodan henkeen, kannassani: eri uskonnoilla [jos niiden opetuksista etsitään hyvät puolet] on hyödyllisiä päämääriä, jotka jalostavat ihmistä ja tekevät heistä miellyttävämpiä kanssaihmisiä sekä hyödyllisempiä yhteiskunnalle. Hyvin eletty kristillinen elämä antaa paremman seuraavan jälleensyntymän, mutta ei tuo poispääsyä samsarasta.
"Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille."
Tästä en ole lainkaan varma. Perinteisesti opetetaan, että valaistumismielen (bodhicittan) synnyttämiseksi täytyy nähdä vaivaa. Ensin ilmaantuu näennäinen, älyllinen toive valaistumisesta ja myöhemmässä vaiheessa tuosta toiveesta tulee todellinen.
Itse olen aina tulkinnut dharmaa siten, että johtuen tietämättömyydestämme kierrämme samsarassa ikuisesti, ellei halua valaistumiseen ilmaannu. Ja toiselta kannalta tarkasteltuna: jos kaikilla ihmisillä olisi halu valaistua, luulenpa että olisimme jo kaikki 'saavuttaneet' valaistumisen, koska onhan meillä ollut lukemattomia elämiä aikaa toteuttaa tuota halua.
Minusta ei myöskään näytä siltä, että yhteiskunnan enemmistöllä olisi kovin suurta halua valaistua. Kaikki haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä - se on todella universaalia kaikille olennoille - mutta halu valaistua on vielä jotain muuta."Koska jos esim. islam osoittaa kohti samaa totuutta kuin dharma, luulisi että miljardin islamin harjoittajan populaatiosta löytyisi paljon tuon tavoitteen saavuttaneita."
Mahtaako sufilaisuus olla sinulle tuttua?
Itse luen mielelläni myös kristittyä mystikkoa Mestari Eckhartia, jolle itäiset opit olivat ehkä tuttuja.
"Hyvin eletty kristillinen elämä antaa paremman seuraavan jälleensyntymän, mutta ei tuo poispääsyä samsarasta. "
Ei niin, mutta voi johtaa askelen verran lähemmäs valaistumista, eikä näin ollen välttämättä ole hukkaan heitetty lenkki elämien pitkässä ketjussa.
"Kaikki haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä - se on todella universaalia kaikille olennoille - mutta halu valaistua on vielä jotain muuta."
Näin kyllä. Mutta mitä halu olla onnellinen pohjimimmiltaan ja syvimmältään on? Halua valaistua. Ihminen ei sitä vain itse tajua, ennen kuin bodhicitta on herännyt. Siksi hän hakee onnea muualta.
Mutta talvisodan hengessä Sipoon Siddha - hyviä kirjoituksia sinulla! - Sipoon Siddha
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Se, että meidän buddhalaisten mielestä oma polkumme on paras, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin polkujen "sormi" osoita kohti sitä totuutta, joka on kaiken dualismin ulkopuolella."
Se että meillä buddhalaisilla on opetukset jotka osoittavat kohti kaiken dualismin ulkopuolella olevaa totutta, ei tarkoita että asia olisi sama myös muissa henkisissä perinteissä. Uskonnoista löytyy huomattavan paljon yhtäläisyyksiä, mutta en silti väittäisi että kaikki polut johtavat täsmälleen samaan paikkaan.
En tarkoita etteikö vaikkapa kristinuskon tai juutalaisuuden harjoittamisesta olisi hyötyä, mutta hieman epäilen että niiden harjoittajien saavuttama totuus olisi sama kuin täydellinen, ylittämätön valaistuminen. Koska jos esim. islam osoittaa kohti samaa totuutta kuin dharma, luulisi että miljardin islamin harjoittajan populaatiosta löytyisi paljon tuon tavoitteen saavuttaneita. Tuollainen ei jäisi huomaamatta. Luulisi myös, että jos tavoitteena on dualismin ylittävä totuus, tuo tulisi paremmin esille kyseisten uskontojen opetuksissa.
Niinpä pysyttelen, talvisodan henkeen, kannassani: eri uskonnoilla [jos niiden opetuksista etsitään hyvät puolet] on hyödyllisiä päämääriä, jotka jalostavat ihmistä ja tekevät heistä miellyttävämpiä kanssaihmisiä sekä hyödyllisempiä yhteiskunnalle. Hyvin eletty kristillinen elämä antaa paremman seuraavan jälleensyntymän, mutta ei tuo poispääsyä samsarasta.
"Halu valaistua on ihmisluonnon yleisinhimillinen ominaisuus, yhteistä meille kaikille."
Tästä en ole lainkaan varma. Perinteisesti opetetaan, että valaistumismielen (bodhicittan) synnyttämiseksi täytyy nähdä vaivaa. Ensin ilmaantuu näennäinen, älyllinen toive valaistumisesta ja myöhemmässä vaiheessa tuosta toiveesta tulee todellinen.
Itse olen aina tulkinnut dharmaa siten, että johtuen tietämättömyydestämme kierrämme samsarassa ikuisesti, ellei halua valaistumiseen ilmaannu. Ja toiselta kannalta tarkasteltuna: jos kaikilla ihmisillä olisi halu valaistua, luulenpa että olisimme jo kaikki 'saavuttaneet' valaistumisen, koska onhan meillä ollut lukemattomia elämiä aikaa toteuttaa tuota halua.
Minusta ei myöskään näytä siltä, että yhteiskunnan enemmistöllä olisi kovin suurta halua valaistua. Kaikki haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä - se on todella universaalia kaikille olennoille - mutta halu valaistua on vielä jotain muuta.Käytin viestini loppupuolella valaistumismielen yhteydessä termiä 'ilmaantuu' pariinkin otteeseen. Valaistumismieli, halu valaistua ei kuitenkaan 'ilmaannu' tai 'ilmesty' itsestään, vaan sen synnyttämiseksi täytyy ponnistella. Lauseet korjattuina:
"Ensin kehitämme näennäisen, älyllisen toiveen valaistumisesta ja myöhemmässä vaiheessa tuosta toiveesta tulee todellinen (aito)."
"Itse olen aina tulkinnut dharmaa siten, että johtuen tietämättömyydestämme kierrämme samsarassa ikuisesti, ellemme kehitä halua valaistua."
Tämä näkemys perustuu Gampopan välittämiin opetuksiin kirjassa "The Jewel Ornament of Liberation", jossa bodhicitta jaotellaan "aspiration bodhicittaksi" ja "action bodhicittaksi". - Sipoon Siddha
Mamaki kirjoitti:
"Koska jos esim. islam osoittaa kohti samaa totuutta kuin dharma, luulisi että miljardin islamin harjoittajan populaatiosta löytyisi paljon tuon tavoitteen saavuttaneita."
Mahtaako sufilaisuus olla sinulle tuttua?
Itse luen mielelläni myös kristittyä mystikkoa Mestari Eckhartia, jolle itäiset opit olivat ehkä tuttuja.
"Hyvin eletty kristillinen elämä antaa paremman seuraavan jälleensyntymän, mutta ei tuo poispääsyä samsarasta. "
Ei niin, mutta voi johtaa askelen verran lähemmäs valaistumista, eikä näin ollen välttämättä ole hukkaan heitetty lenkki elämien pitkässä ketjussa.
"Kaikki haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä - se on todella universaalia kaikille olennoille - mutta halu valaistua on vielä jotain muuta."
Näin kyllä. Mutta mitä halu olla onnellinen pohjimimmiltaan ja syvimmältään on? Halua valaistua. Ihminen ei sitä vain itse tajua, ennen kuin bodhicitta on herännyt. Siksi hän hakee onnea muualta.
Mutta talvisodan hengessä Sipoon Siddha - hyviä kirjoituksia sinulla!"Mahtaako sufilaisuus olla sinulle tuttua?"
Tuttua on päällisin puolin, vaikka Rumin kirjaa ei (vielä) löydykään hyllystä. Silloin kun puhun islamista, en laske mukaan sufilaisuutta ja baha'i:ta. Tietääkseni monet muslimit pitävät sufeja harhaoppisina ja heitä on myös vainottu.
"Itse luen mielelläni myös kristittyä mystikkoa Mestari Eckhartia, jolle itäiset opit olivat ehkä tuttuja."
Olen joskus kirjoittanut, että mitä syvemmälle mennään kristinuskon luostariperinteeseen, sitä enemmän löytyy yhtäläisyyksiä buddhalaisuuden kanssa. Pieniä erojakin löytyy: esim se, että trappistimunkit valmistavat vahvaa kaljaa... http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/2645521.stm
"Ei niin, mutta voi johtaa askelen verran lähemmäs valaistumista, eikä näin ollen välttämättä ole hukkaan heitetty lenkki elämien pitkässä ketjussa."
Samaa mieltä. Monet ihmiset eivät voi ymmärtää buddhalaisuuden perusteesejä, saati sitten opetusta sunyatasta (tyhjyys) jne. He haluavat etsiä totuutta oman mielensä ulkopuolelta ja toivovat että joku pelastaisi heidät kärsimykseltä. Tällaisessa tapauksessa dharma-opetuksista on kovin rajallista hyötyä, niinpä tarvitaan taitavien keinojen hengessä jotakin muuta uskontoa joka opettaa rakkauden, viisauden ja myötätunnon tärkeyttä.
Jos pitäytyy raamatun(?) lauseessa "Jumala on rakkaus" ja lauseessa "Hyvän tekeminen, pahan tekemisen välttäminen, se on buddhain opetus", niin tällä tasolla on vaikea löytää eroa buddhalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Silti: Vimalakirti Sutra says, 'The Dharma is incomparable because it is not relative.' eli dharma on ylittämätön koska se ei ole suhteellinen.
"Näin kyllä. Mutta mitä halu olla onnellinen pohjimimmiltaan ja syvimmältään on? Halua valaistua. Ihminen ei sitä vain itse tajua, ennen kuin bodhicitta on herännyt. Siksi hän hakee onnea muualta."
Hmmm... selitit asian niin nokkelasti, että en kykene sitä ainakaan heti kumoamaan. Kuitenkin: ilman valaistumismielen heräämistä onnea haetaan muualta ikuisesti. Tästä johtuen tekisin edelleen eron valaistumismielen [jota kuten mainitsin pitäisi erikseen herättää] ja tavanomaisen onnellisuuden tavoittelun [joka on meissä kaikissa] välillä.
Itse ymmärrän asian näin: tavoittelemme onnellisuutta koska tietämättömyydestä johtuen mielemme erottelee asiat 'minuun' ja 'muihin', 'sisäpuoleen' ja 'ulkomaailmaan' jne. Samaistumme joihinkin muuttuviin asioihin ja kuvittelemme sen olevan 'minä'. Tuota kuvitteellista 'itseä' yritämme sitten puolustaa yhtä kuvitteellisia uhkia vastaan ja yritämme haalia ja pitää kiinni sellaisista ilmiöistä joiden kuvittelemme tekevän meidät onnellisiksi. Tätä on onnellisuuden tavoittelu.
Valaistumisen tavoittelu, valaistumismielen kehittäminen, on ymmärtää olevansa tuossa noidankehässä ja halua päästä siitä pois ja mahaynana-buddhalaisuudessa auttaa vielä muutkin vastaavaa unta näkevät heräämään. - Mamaki
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Mahtaako sufilaisuus olla sinulle tuttua?"
Tuttua on päällisin puolin, vaikka Rumin kirjaa ei (vielä) löydykään hyllystä. Silloin kun puhun islamista, en laske mukaan sufilaisuutta ja baha'i:ta. Tietääkseni monet muslimit pitävät sufeja harhaoppisina ja heitä on myös vainottu.
"Itse luen mielelläni myös kristittyä mystikkoa Mestari Eckhartia, jolle itäiset opit olivat ehkä tuttuja."
Olen joskus kirjoittanut, että mitä syvemmälle mennään kristinuskon luostariperinteeseen, sitä enemmän löytyy yhtäläisyyksiä buddhalaisuuden kanssa. Pieniä erojakin löytyy: esim se, että trappistimunkit valmistavat vahvaa kaljaa... http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/2645521.stm
"Ei niin, mutta voi johtaa askelen verran lähemmäs valaistumista, eikä näin ollen välttämättä ole hukkaan heitetty lenkki elämien pitkässä ketjussa."
Samaa mieltä. Monet ihmiset eivät voi ymmärtää buddhalaisuuden perusteesejä, saati sitten opetusta sunyatasta (tyhjyys) jne. He haluavat etsiä totuutta oman mielensä ulkopuolelta ja toivovat että joku pelastaisi heidät kärsimykseltä. Tällaisessa tapauksessa dharma-opetuksista on kovin rajallista hyötyä, niinpä tarvitaan taitavien keinojen hengessä jotakin muuta uskontoa joka opettaa rakkauden, viisauden ja myötätunnon tärkeyttä.
Jos pitäytyy raamatun(?) lauseessa "Jumala on rakkaus" ja lauseessa "Hyvän tekeminen, pahan tekemisen välttäminen, se on buddhain opetus", niin tällä tasolla on vaikea löytää eroa buddhalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Silti: Vimalakirti Sutra says, 'The Dharma is incomparable because it is not relative.' eli dharma on ylittämätön koska se ei ole suhteellinen.
"Näin kyllä. Mutta mitä halu olla onnellinen pohjimimmiltaan ja syvimmältään on? Halua valaistua. Ihminen ei sitä vain itse tajua, ennen kuin bodhicitta on herännyt. Siksi hän hakee onnea muualta."
Hmmm... selitit asian niin nokkelasti, että en kykene sitä ainakaan heti kumoamaan. Kuitenkin: ilman valaistumismielen heräämistä onnea haetaan muualta ikuisesti. Tästä johtuen tekisin edelleen eron valaistumismielen [jota kuten mainitsin pitäisi erikseen herättää] ja tavanomaisen onnellisuuden tavoittelun [joka on meissä kaikissa] välillä.
Itse ymmärrän asian näin: tavoittelemme onnellisuutta koska tietämättömyydestä johtuen mielemme erottelee asiat 'minuun' ja 'muihin', 'sisäpuoleen' ja 'ulkomaailmaan' jne. Samaistumme joihinkin muuttuviin asioihin ja kuvittelemme sen olevan 'minä'. Tuota kuvitteellista 'itseä' yritämme sitten puolustaa yhtä kuvitteellisia uhkia vastaan ja yritämme haalia ja pitää kiinni sellaisista ilmiöistä joiden kuvittelemme tekevän meidät onnellisiksi. Tätä on onnellisuuden tavoittelu.
Valaistumisen tavoittelu, valaistumismielen kehittäminen, on ymmärtää olevansa tuossa noidankehässä ja halua päästä siitä pois ja mahaynana-buddhalaisuudessa auttaa vielä muutkin vastaavaa unta näkevät heräämään."Tietääkseni monet muslimit pitävät sufeja harhaoppisina ja heitä on myös vainottu. "
Niin on käynyt monille totuuden etsijöille kaikkina aikoina. Luulen, että sufilaiset itse laskevat itsensä kuitenkin Allahin palvelijoiksi, ja se lienee ratkaisevaa.
"Hmmm... selitit asian niin nokkelasti, että en kykene sitä ainakaan heti kumoamaan."
Tämä lienee sanghani kanta, olen kuullut sen verran monta kertaa useilta eri opettajilta.
Ei siis ihan omaa keksintöä. - Mamaki
Sipoon Siddha kirjoitti:
"Mahtaako sufilaisuus olla sinulle tuttua?"
Tuttua on päällisin puolin, vaikka Rumin kirjaa ei (vielä) löydykään hyllystä. Silloin kun puhun islamista, en laske mukaan sufilaisuutta ja baha'i:ta. Tietääkseni monet muslimit pitävät sufeja harhaoppisina ja heitä on myös vainottu.
"Itse luen mielelläni myös kristittyä mystikkoa Mestari Eckhartia, jolle itäiset opit olivat ehkä tuttuja."
Olen joskus kirjoittanut, että mitä syvemmälle mennään kristinuskon luostariperinteeseen, sitä enemmän löytyy yhtäläisyyksiä buddhalaisuuden kanssa. Pieniä erojakin löytyy: esim se, että trappistimunkit valmistavat vahvaa kaljaa... http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/2645521.stm
"Ei niin, mutta voi johtaa askelen verran lähemmäs valaistumista, eikä näin ollen välttämättä ole hukkaan heitetty lenkki elämien pitkässä ketjussa."
Samaa mieltä. Monet ihmiset eivät voi ymmärtää buddhalaisuuden perusteesejä, saati sitten opetusta sunyatasta (tyhjyys) jne. He haluavat etsiä totuutta oman mielensä ulkopuolelta ja toivovat että joku pelastaisi heidät kärsimykseltä. Tällaisessa tapauksessa dharma-opetuksista on kovin rajallista hyötyä, niinpä tarvitaan taitavien keinojen hengessä jotakin muuta uskontoa joka opettaa rakkauden, viisauden ja myötätunnon tärkeyttä.
Jos pitäytyy raamatun(?) lauseessa "Jumala on rakkaus" ja lauseessa "Hyvän tekeminen, pahan tekemisen välttäminen, se on buddhain opetus", niin tällä tasolla on vaikea löytää eroa buddhalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Silti: Vimalakirti Sutra says, 'The Dharma is incomparable because it is not relative.' eli dharma on ylittämätön koska se ei ole suhteellinen.
"Näin kyllä. Mutta mitä halu olla onnellinen pohjimimmiltaan ja syvimmältään on? Halua valaistua. Ihminen ei sitä vain itse tajua, ennen kuin bodhicitta on herännyt. Siksi hän hakee onnea muualta."
Hmmm... selitit asian niin nokkelasti, että en kykene sitä ainakaan heti kumoamaan. Kuitenkin: ilman valaistumismielen heräämistä onnea haetaan muualta ikuisesti. Tästä johtuen tekisin edelleen eron valaistumismielen [jota kuten mainitsin pitäisi erikseen herättää] ja tavanomaisen onnellisuuden tavoittelun [joka on meissä kaikissa] välillä.
Itse ymmärrän asian näin: tavoittelemme onnellisuutta koska tietämättömyydestä johtuen mielemme erottelee asiat 'minuun' ja 'muihin', 'sisäpuoleen' ja 'ulkomaailmaan' jne. Samaistumme joihinkin muuttuviin asioihin ja kuvittelemme sen olevan 'minä'. Tuota kuvitteellista 'itseä' yritämme sitten puolustaa yhtä kuvitteellisia uhkia vastaan ja yritämme haalia ja pitää kiinni sellaisista ilmiöistä joiden kuvittelemme tekevän meidät onnellisiksi. Tätä on onnellisuuden tavoittelu.
Valaistumisen tavoittelu, valaistumismielen kehittäminen, on ymmärtää olevansa tuossa noidankehässä ja halua päästä siitä pois ja mahaynana-buddhalaisuudessa auttaa vielä muutkin vastaavaa unta näkevät heräämään.Suufilaisuutta arvostelevan muslimin kirjoituksesta:
Näin kauas suufit harhautuivat, koska he luottivat kreikkalaiseen ja itämaiseen filosofiaan ennemmin kuin Koraaniin ja Sunnaan. Heille Jumala ei ole vain ja ainoastaan Allaah, jolla ei ole seuralaista YliHerruudessaan, mutta kaikki se, mitä me näemme ympärillämme ja vieläpä omat itsemme!
Katsoen, mistä suufilaisuus sai ymmärtämyksensä, me löydämme samat juurtuneet uskomukset:
"Kun asut viisauden kodissa, et enää löydä estettä "Minun" ja "Sinun" välillä, "Tämän" ja "Tuon" välillä, "Sisäisen" ja "Ulkoisen" välillä, olet vihdoinkin tullut oikeaan kotiisi, non-dualisimin tilaan."
- Sophia
Kävin itse samanlaisen kriisin läpi kuin sinäkin, (kristin uskosta) tutkin itämaisuutta ja kyseenalaistin raamatun, ja raamatun Jumalan. lopulta löysin totuuden. Elämääni tuotiin henkilö, joka johti minut totuuden lähteille. Hän opetti: Opi ensin rakastamaan itseäsi, niin opit rakastamaan lähimmäisiäsi, mutta tie on aloitettava ensin itsesi rakastamisesta. Sano peilikuvallesi että "rakastan sinua (nimi)"?
Kaiken löydät sisäisesti, opettele meditoimaan. Hiljenny iltaisin, ja rukoile apua Enkeleiltä, jos tarvitset apua. saat vastauksen ennenpitkää, (pääsi sisältä, ja älä pelästy) :)
Jumala olet myös sinä itse; olet vastuussa itse siitä minkälaisen elämän luot itsellesi. Jumala on toki myös koko maailmankaikkeus, ja Hän on tietoinen itsestään.
Tee itsellesi mielikuvituksessasi linna, maja tai ihana paikka, johon menet ennenkuin nukahdat. Se on totta kun kuolet, sillä sinne siirryt. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, ajatuksesi jäävät jäljelle. Tämä on tärkeää, jottei sinun tarvitse enää syntyä uudelleen, vaan olet luonut itsellesi kodin toiselle puolelle, valoon. Älä koskaan pelkää, sillä olet valosta kotoisin.
Rukoile! Rukoile Maan Jumalaa... hän on feminiini; Äitimaa. Elämme maapallolla, se on elävä olento. Koita suojella sitä omalla tahollasi, ja kehoita muitakin tekemään sitä. Anna rakastavia ajatuksia maapallolle. Se on tärkeää, sillä se elää rakkaudestamme. Se on Jumalan keho. Ja tämä olisi paratiisi, jos antaisimme rakkaudelliset ajatuksemme sille.
Kirjoita minulle s-postiin, jos haluat lisää... ;-)
taivassusi.hotmail.com - etsijä
Isäni kuoli jonkun aikaa sitten ja siitä lähtien olen toden teolla yrittänyt löytää totuutta kuoleman jälkeisestä elämästä ja uskontojtn todenperäisyydestä. Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja uskon edelleen omalla tavallani Jumalaan. Uskonnot pohjautuvat rakkauteen ja Jumala on rakkaus ja me olemme osa Jumalaa. En usko että meitä tulee joku kuoleman jälkeen tuomitsemaan. Uskon jälleen syntymiseen ja karmaan, mutta en ole budhalaisuuden kannattajakaan. Äitini opetti minulle jo lapsuudessa että jokaisessa uskonnossa on osa totuutta. Äitini kuolemakokemuksen johdosta tiedän että kuoleman jälkeen sielu kulkee tunnelia pitkin valoon. En ole vielä löytänyt uskontoa joka olisi minun Totuudelleni sopiva ja tuskin koskaan löydänkään. Kirja "Portti elämän jälkeen" (Ritva Fagerström)on ollut hämmästyttävän lähellä sitä mihin minä uskon. Kannattaa lukea! Toivon sinun löytävän oman Totuutesi ja muista että Rakkaus on elämän ydin uskontokuntaan katsomatta!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut eivät ole kertoneet euronkaan edestä säästökohteita
Mutta änkyttävät kysellä niistä muilta jatkuvasti. Vaikuttaa ettei persuilla ole kykyä omaan ajatteluun ja päätöksenteko2743415Työeläkeloisinta Suomen suurin talousongelma
Työeläkeloisinta maksaa vuodessa lähes 40 miljardia euroa, josta reilut 28 miljardia on pois palkansaajien ostovoimasta.1031713Israel euroviisujen 2.
Israel sai taas eniten yleisöääniä. Suomesta täydet 12 pistettä, poliittinen ”ammattiraati” antoi 0 pistettä. Hyvä Is2091324- 721309
- 621174
Mun mielestäni on tosi loukkaavaa
Nainen, että luulet palatan typeriä, sekavia ja ilkeitä viestejä mun kirjoittamiksi. Mä en ole katkera, epätoivoinen, ra1991097Odotettu tulos Taivalvaaran hiihtokeskuksen osalta
"MCS Finland Oy on ilmoittanut Taivalkosken kunnalle 30.4.2026, että se irtisanoo Taivalkosken kunnan ja MCS Finland Oy:521029- 63991
Maalaisliiton nuorilta paljon puhuva idea
Taas vongataan lisää tukea... kehdosta hautaan! Maalaisliiton nuoret aka Keskustanuoret haluaa Suomeen valtiollisen dei17858- 42847