Voiko hypätä?

Miksi ihmiset yleensä sitten epäonnistuvat
itseään tappaessa? Ne, joilla on kokemusta
voisitteko kertoa ja ne jotka ovat "kaveriaan"
auttaneet, miksi ihmeessä? Eikö tässä maassa saa
tehdä mitään rauhassa, itsemurha ei ole rikos!

ei ole suositeltavaa, joku joutuu siivoamaan
jäljet. Samoin ehdottomasti tuomittavaa on ajaa
päin jotain rekkaa tai junaa, aiheuttaen sekä
taloudellisia vahinkoja että ennenkaikkea vaikka
minkälaisia traumoja viattomalle kuljettajalle.
Maastoon meno ja hirttäytyminen tai lääkkeet ovat
myös edesvastuuttomia tapoja, lapsetkin voivat
löytää ruumiin.

Pitää siis löytää tapa, joka on esteettinen,
ettei aiheuttaisi asian käsittelijöille
ylimääräistä vaivaa tai pahanolon tunteita, sekä
tapahtua yksityistiloissa, ettei kukaan
sivullinen saa painajaisia, kuitenkin siten, että
joku saa tiedon asiasta, sillä kolmen viikon
kuluttua yksityistiloista löytyvä ruumis saa
aikaan vielä pahemmat vibat kuin kahdeksannesta
kerroksesta hyppäävä.

Toivottavasti näistä neuvoistani oli SInulle
apua, vaikutit hieman kiihtyneeltä.

on väistämätöntä, jos itsensä tappaa; ystävät,
perhe.. Mielestäni itsemurha on aika itsekäs teko
loppujen lopuksi (ei kuitenkaan, jos sairastaa
parantumatonta tautia jonka seurauksena olisi
"vihannes" tai on jokin psykologinen sairaus),
sillä ei täällä kellään hauskaa koko ajan ole!
Kyllä mua ainakin vähän väliä vituttaa miksei
elämä voisi olla vähän helpompaa, ettei aina
tarvitsisi antaa kaikkeaan, joutua pettymään,
masentua... Mutta pahimpiin depiksiinkin saa apua,
kun sitä osaa oikeasta paikasta pyytää!!!!!

Mielestäni itsarin tekijän on kirjoitettava
erittäin kattava kirje lähimmäisilleen, jotta
näiden syyllisyydentunto minimoituisi (mikäli se
on edes mahdollista).

Siskoni on yrittänyt (ex-bulimikko), serkkuni
(teinirakkaus) sekä ystäväni sisko (skitsofrenia).
Nämä ovat epäonnistuneet, koska luulen että
taustalla on ollut kuitenkin avunpyyntö.

minun mielestäni voi. itselläni on ollut
viimeaikoina vaikeaa ja olen aikonut monesti
tehdä itsarin mutta se ei onnistu koska välitän
liikaa ihmisistä ympärilläni enkä halua että
heille tulee mitään syyllisyyden tunteita
teostani. olisin kiitollinen jos joku ystävistäni
auttaisi minua, mutta he vain luulevat että
yritän kerätä itsesääliä, eikä minua oikeasti
mikään vaivaa, koska henkiset tuskat eivät ole
näkyviä...

Joskus saattaa tuntua että ei ole muuta
vaihtoehtoa kuin itsemurha...mutta se ei
todellakaan ole ratkaisu asioihin...pitää yrittää
löytää asioista niiden valoisampi puoli vaikka se
joskus saattaa tuntuakkin turhalta...mutta
koskaan ei saisi ajatella että itsarilla kaikki
selvenee...lähinmmäisille jätettäisiin vain
kaikki taakat...no way...ja jos joku ihminen
meinaa itseään satuttaa niin hänen tuukenaan ja
turvanaan täytyy olla eikä vaan katsella
vierestä...ajatelkaa nyt hyvät ihmiset jos
olisitte itse samassa tilanteessa..uskon, että
jokainen haluaisi rinnalleen ystävän jonka
olkapäähän voi itkeä tarpeen tullen ja jolle voi
kertoa kaiken...taas yksi ongelma olisi ratkaistu
tästä maailmasta jos ihmiset vain tajuaisivat
tuskan jota muut kärsivät sillä aikaa ku he
viettävät ylenpalttista elämää...ajatelkaa nyt
vähän aikaa muitakin ihmisiä ettekä vain
itseänne...kaikki ei ole syntyny kultalusikka
suussa..Tässä on kaikille vähän mietittävää...ja
uskon että meillä on ainakin yksi ystävä joka on
joskus jäänyt sivu suun vain hänen ongelmiensa
takia...kuvitelkaa itsenne samaan
tilanteeseen...uskon että tekin haluaisitte
jonkun auttavan teitä..vaikka ihminen joka
kärsii, saattaa kieltäytyä avusta...niin hän vain
peittää tuskansa eikä halua tulla muitten
lellittäväksi..mutta yrittäkää silti
auttaa..parhaimpanne mukaan..pyydän teitä..olen
itsekkin ollut joskus pohjan porukkaa..!!ja
tiedän mistä puhun..!