Jouluhan on saanut alkunsa auringonpalvojien yul juhlasta jota vietettiin jo tuhansia vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Joulukuun 25 oli selvästi havaittavissa päivän piteneminen ja se ettei aurinko jättänyt ihmiskuntaa, se oli ja on juhlan aihe.
Kristinuskoon tämän pakanallisen juhlan ymppäsi katolinen kirkko vasta n 300 jKr.
Miksi joulu kelpaa mutta sunnuntai ei? Molemmathan ovat pakanallisia, auringonpalvonnasta alkunsa saaneita juhlapäiviä
Kristinuskoon tämän pakanallisen juhlan ymppäsi katolinen kirkko vasta n 300 jKr.
Miksi joulu kelpaa mutta sunnuntai ei? Molemmathan ovat pakanallisia, auringonpalvonnasta alkunsa saaneita juhlapäiviä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Huomenta !
Kysymys on aiheellinen ja hyvä. Kiitos, mukavaa asiallisia kysymyksiä edes silloin tällöin saada.
Raamattu ei velvoita kuin 2-3 juhlaan: - Viikottaiseen lepopäivään ja uskovaisten kääntymyksen kasteeseen.
Mutta ehtoolliseen on suositus että niin on hyvä Jeesuksen muistoksi ja pitää lukea Raamatun velvoittamiin juhliin.
Pääsiäiseen ja jouluun ei löydy Raamatusta velvoitusta, Jeesus ei asettanut syntymäpäiväänsä juhlimisen asiaksi.
Pääsiäinen ikään kuin kuuluu asiaan kuitenkin itsestään selvänä sillä
Jeesuksen uhri on ihmiskunnan suurin asia toki syntisen puolesta.
Siihen koko maailman tulisi kiinnittää huomiota. Niin on tarkoitus ollut aina
jo 500 profetiaa ennen Jeesusta profetoi Messiaasta joka pois ottaa maailman synnin tuolla tavalla että uhrikaritsat eivät enää piisanneet liikuttamaan ihmistä vaan piti olla Jumalan viaton Poika uhriksi, mutta sekään ei tunnu liikuttavan.
Viattomampaa tapettavaa uhriksi ei kuitenkaan ole olemassa eikä tule toista uhria, pitää kelvata.
Joulua ei lueta "virallisiin" juhliin A-kirkossa juuri sen vuoksi ettei siinä ole Raamatussa velvoitteita. Jokainen seurakunta kuitenkin viettää joulua, se kuuluu tähän päivään. Joulua seurakunnat viettävät yksilölliseen tapaan ja yksilöt seurakunnissa viettävät yksilöllisen joulun jokainen.
Joulun henkeen -oikeaan viettoon kuuluu kiitollisuus Kristuksesta, eikä siinä ole mitään väärää. Hän on elävä Vapahtaja, Ylipappi joka on joka päivä kanssamme.
Luonnollisesti kristityn joulunvietto poikkeaa maailman tavoista.
Itse koen että joulu on tullut aikoinaan juuri siksi että kristityt halusivat viettää omaa juhlaansa mainitsemanasi pakanallisena juhlapäivänä. Tarkoitus on ollut hyvä poiketa siis pakanallisesta juhlasta. Ei olleskaan ole pakanallista juhlaa siis vietetty. Toki kuitenkin maailman tavat joulunvietossa ovat jotakin muuta mitä kristitty harras uskovainen viettää joulunsa eikä niitä sovi keskenään sekoittaa hyvää joulunviettotapaa ja kinkkujuoppojuhlia ylellisine lahjoineen keskenään.
Kristitty haluaa lahjoillaan muistaa enemmän niitä jotka tarvitsevat. Ei timanttisormuksia vaimolle jouluisin vaan pankkisiirto vähävaraisten hyväksi, esim, mm.
Viikottainen lepopäivä kuuluu 10- käskun moraalilakiin joka opettaa synnin ajan loppuun saakka, Room 3:20, Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:8-13, mm.
Se on ehdoton asia jota ei samalla tavalla voi rinnastaa joulun viettoon.
Koska kysymys synnistä on niin vakava ja arka haluavat Adventtilaiset viettää Jumalan säätämän päivän keisarin säätämän päivän sijasta.
Joulu sen sijaan ei liity tähän lakiin, ja on vapaaehtoinen ei virallinen kirkon juhla.
Joulua orotelles
Yst. t. Jari Laurila
"Itse koen että joulu on tullut aikoinaan juuri siksi että kristityt halusivat viettää omaa juhlaansa mainitsemanasi pakanallisena juhlapäivänä. Tarkoitus on ollut hyvä poiketa siis pakanallisesta juhlasta. Ei olleskaan ole pakanallista juhlaa siis vietetty."
Tässähän se tuli. Näin ovat kristityt aina sanoneet. Kristuksen kunniaksi vietämme joulua, pääsiäistä, pitkääperjantaita, helluntaita ja helatorstaita - ja sunnuntaita, ylösnousemuksenpäivää!
Vain pahanilkiset pilkkaavat toisten kristittyjen juhlapäiviä. Jokainen päivä vuodessa oli antiikin aikana omistettu jollekin jumaluudelle tai taivaankappaleelle, myös sapatti, Saturnukselle. Kristityt antoivat päiville uuden merkityksen pyhittämällä rukouksella jokaisen elinpäivänsä Kristukselle.
"Koska kysymys synnistä on niin vakava ja arka haluavat Adventtilaiset viettää Jumalan säätämän päivän keisarin säätämän päivän sijasta"
Tuossa taas sorrut adventtilaisten jorinoihin. Kristityt ovat viettäneet sunnuntaita Herran päivänä alusta asti juuri ylösnousemuksen kunniaksi, koska Kristus itse antoi tähän oikeuden ilmestymällä opetuslapsille juuri sunnuntaina.
Lisäys;
Kristikunta on aina viettänyt erilaisia juhlia.
Juhlista osalla on ollut jumalallinen asetus ja osa on ihmisten itsensä asettamia juhlia.
Vanhan Testamentin puolella on kaksi kohtaa jossa Jumala oli kyllästynyt ihmisten juhliin jotka eivät olleet Herran asettamia.
Kun Jumala suuttui kansan juhlintaan, oli asiayhteys aina sama; - Kansa ei ollut kuuliainen Jumalalle. Asiayhteyden voimme havaita lukemalla Raamattua ko. jakeiden ympäriltä. (Jes 1:11-20, Hoos 2:13 )
Jumala on hyväksynyt juhlien vieton vasta sitten kun kansa on sydämestään kuuliainen Jumalalle ja -uskollinen Jumalan tahdolle.
Jumala ei ole halunnut ottaa vastaan uhrejakaan ennen kuin on sopinut riidat kaikki lähimmäisensä kanssa.
Jumala ei halunnut tietenkään poistaa itse asettamiaan juhlapäiviä, ja siitä vakuuttaakin näin kysymyksessä viikottaisesta lepopäivästä; Jes 58:13-14.
Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-10) Mistä siinä on kysymys? Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia. Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9)
"Alkeisvoimat" (Gal 4:9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Astrologia oli käytössä palvonnassa. Filosofiaankaan uskovainen ei voi turvatua pelastuksen keinoina. Juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan.
Nykyisinkin meillä on suuri määrä erilaisia liputus- ja uskonnollisessa mielessä vietettäviä juhlapäiviä. Ihmiset ovat nämä juhlat asettaneet itse itselleen.
On kuitenkin silloin miettittävä asioita mitä näihin juhliin liittyy uskon ja pelastuksen kannalta.
Jumalan lain asettama lepopäivä on ollut aina voimassa maailman luomisesta lähtien. Jumalan valtakunnan perustuslakikin on aina ollut voimassa. (1 Moos 2:2-3, Matt 5:17-18, Room 3:31, Luuk 16:17, 1 Kor 7:19, Jaak 2:8-13, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3, Ilm 14:12, 12:17) Laki on voimassa ajan loppuun saakka.
Voidaan sanoa että Raamatullisia jumalallisen asetuksen juhlia uuden liiton aikana ovat vain lepopäivä, sekä kristillinen kaste ja ehtoollinen ovat juhlia jotka Jeesus asetti kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistoksi. (Matt 26:26-30, Luuk 22:14-20, Room 6:3-14, 1 Kor 11:23-29)
Juhlaa ylösnousemuksen muistoksi ei ole asetettu Raamatussa.
Uuden liiton ajalle ei ole joulusta eikä edes pääsiäisestäkään asetusta.
Kuitenkin joulua ja pääsiäistä vietetään. Juhlien vietossa on huomioitava että ne vietetään oikeassa hengessä. Juhlat sisältävät tapoja ja perinteitä joiden mielekkyyttä on jokaisen mietittävä itse. Juhlia on kalentereissa yllin kyllin monenlaista aina ihmiskunnan historiassa ollut.
Juhlien viettoa hengellisellä kristityllä ohjaa Jumalan Henki sydämessä kuten kaikkea muutakin hengellisyyttä. > Hes 36:26-27, Hebr 8:10.
Tarkkoja säädöksiä ei voida asettaa kaikessa.
Jumalan Henki kasvattaa, nuhtelee, puhuttelee, ojentaa, lohduttaa, syyttää mm. Ei pidä unohtaa tätä uuden liiton uskovan etuoikeutta päätellä ja ymmärtää itse Jumalan Hengen kanssa yhdessä asioita.
"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Jes 9:5
Jari Laurila
"Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-10) Mistä siinä on kysymys? Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia. Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9)"
Perinteisesti tämä Gal. kirjeen kohta on ymmärretty toisin. Juutalaiset olivat tehneet juhlapäiväkalenterista uskon perustan. Jumala oli kyllä antanut JUUTALAISILLE nämä juhlapäivät: ne viittasivat Kristukseen ja Jumalan valtakuntaan. VT:n juhlapäivät täyttyvät kristillisen kirkon juhlapäivissä. Pesah-pääsiäisestä (Egyptistä pääsyn juhla) tulee kristillinen pääsiäinen (syntien sovituksen juhla), viikkojuhlasta (Mooseksen lain saaminen ) tulee helluntai, Pyhän Hengen vuodatuksen juhla.
VT:n juhlapäivät ovat jo täyttyneet Kristuksessa ja sen tähden perinteiset kristilliset kirkot viettävät nyt kokonaan Kristukseen liittyviä juhlapäiviä sunnuntaista alkaen.
Lisäys;
Joulua alettiin viettämään Jeesuksen syntymän muistoksi Roomassa 350 luvulla. Jeesus ei kuitenkaan syntynyt vuonna 0 tai 1, vaan noin kolme vuotta aiemmin. (Matt 1:18-2:12, Luuk 1:26-56, 2:1-20)
Jeesuksen ensimmäiseen tuloon viittaavia profetioita on yli 200 Raamatussa. Kaikki toteutuivat juuri kuten oli ennustettu. Ensimmäinen lupaus Kristuksesta annettiin jo Aadamille ja Eevalle. (1 Moos 3:15) Vuosisatojen kuluessa profeetat saivat ilmoituksia tulevasta Vapahtajasta ja Lunastajasta. Kaikkina aikoina oli näitä profetioita tuntevia ihmisiä, ei aina juutalaisten keskuudessa. Itämaan tietäjätkin olivat pakanakansaan kuuluvia.
"Jouluevankeliumi" luetaan joulun hengellisissä tilaisuuksissa. Luuk 2:1-20
Alkuseurakunta ei Vapahtajan syntymäjuhlaa viettänyt, eikä joulunviettoon ole olemassa jumalallista Raamatullista asetusta. Siksi se ei ole “virallinen” juhla, mutta vietetään seurakunnassa juhlatilaisuuksin, sekä kodeissa yksilöllisesti.
Virallisia juhlia joihin on Raamatussa uuden liiton ajalle asetus, ovat vain ehtoollinen, kaste ja viikottainen lepopäivä.
Alkuseurakunta vietti ehtoollista päivittäinkin. (Apt 2:42, 46, 1 Kor 11:26)
Talvipäivän seisaus 25.12. määrättiin alunperin juhlapäiväksi, joka oli jo ennestään ollut juhla-aikaa. Joulunviettoon liittyvät tavat pohjautuvat kuitenkin paljolti myös vanhoihin pakanallisiin auringon- ja keskitalven juhlien tapoihin. Suomessa jouluaika alkaa 24.12 ja päättyy loppiaisena.
Suomalaiseen joulunviettoon liittyy paljon tapoja jotka ovat Skandinaavista alkuperää. Mm. joulutonttu, joulukuusi sekä lahjojen antaminen 1800 luvulta.
Vihreää on käytetty itämaillakin juhlaviin somistustarkoituksiin raamatun kirjoittamisen aikoihin.
Joulun viettoa on joskus vastustettu pakanallisten liittymäkohtien vuoksi, mutta on huomioitava että kristityt tahtoivat erottua pois pakanallisuudesta omaan juhlaansa, ja alkoivat siksi viettää joulua erikseen omana juhlanaan erotuksena pakanoiden juhlista. Vaikuttimet olivat siis varsin jalot. Myös joulukuusen pitoa on mietitty, onko se sopivaa? Kautta aikojen on vihreää tuotu sisään juhlistamaan juhlan aikaa. Omatunnon kysymyksissä ei voi antaa määräyksiä, mutta voidaan sanoa ettei koristeitakaan voida syntinä pitää, kunhan niitä ei ryhdytä palvomaan. (2 Moos 20:4-5, 5 Moos 5:8-9)
Joulua viettävät jossakin muodossa yleensä kaikki ihmiset.
Siksi joulun vietto on suurimmalta osin myös “pakanallista” juhlaa mässäilyineen, juominkeineen, ja kalliiden lahjojen tuhlailuineen niille jotka eivät lahjoja tarvitse. Joulua vietetään maailmassa suurimmaksi osaksi paljolti ilman asiaan kuuluvaa vakaumusta ja kristillisen vakaumuksen henkeä.
Joulun juhlavuus voi herkistää ihmisen tietysti muistamaan Jeesusta edes kerran vuodessa.
Jeesus Kristus ei elänyt maallisessa loisteliaisuudessa. Loistokkuus oli maallisessa merkityksessä kaukana Jeesuksen elämässä ja toiminnassa.
Jeesus loisti Jumalan Hengessä, rakkaudessa ja nöyryydessä uhraten ihmisten eteen. (Matt 4:24, 6:19-21, 7:20-21, 8:20, 25:45, Fil 2:8) Tätä Hän odottaa seuraajiltaankin.
Joulun oikeaan henkeen kuuluu hiljentyminen ja ilo Vapahtajasta. Lahjojen antamisessa tulisi huomioida, että lahjoja annetaan niille jotka tarvitsevat. Yltäkylläiset eivät lahjoja tarvitse.
Ylensyöminen ei kuulu kristityn tapoihin koskaan, ei myöskään alkoholin käyttö. Miettiä voi myös kinkun syöntiä Raamatun valossa. (3 Moos 11:7, Jes 66:15-18) Joulua vietetään myös lepopäivän hengessä. (Jes 58:13-14) eli arkiaskareet, kaupanteko ja työ jäävät.
Joulun henkeen kuuluu rakkaus, ja anteeksianto. (Ef 4:32, Kor 2:10, Matt 26:28) Ihminen vapautuu iloon vasta kun on antanut anteeksi kaikille. Kaunassa ihmisen viha kääntyy vain ihmistä itseään vastaan.
On tärkeätä muistaa ettei Jumala ole koskaan hyväksynyt uhreja joita on annettu ennen kuin on sovittu kaikki riidat ja pantu pois kaikki katkeruus.
Kaiken kristillisen hengellisyyden ensimmäinen ehto ja vaikutin aina kaikessa on rakkaus. (Ef 3:19, Joh 13:34, 15:10, 1 Joh 4:16, 1 Kor 13:1-13)
Jumalan valtakunnan perustuslaki on rakkauden- vapauden ja täydellisyyden laki. (Jaak 2:10-13, 1 Joh 4:8, 5:3)
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla Vapahtajan Hengen mukaan. Gal 5:22
Jari Laurila
Lisäys;
Miksi lepopäivän vietto on tärkeätä?
Eikö kristityn tarvitse olla joka päivä uskovainen ?
Jumalan valtakunnan perustuslaki on ollut aina olemassa. Perustuvathan sanakieleen puetut lain kymmenen käskyä kaikki rakkauteen. Lain tuli olla ennen kivitaulujakin sydämen lihatauluissa.
Joka päivä uuden liiton uskovallakin on Jumalan laki uskossa mieluisena sydämenasiana. (2 Kor 3:3, 1 Joh 5:3)
”Laki on pyhä, käsky on pyhä oikea ja hyvä” (Room 7:12)
Lepopäivän asetuksesta on selvät sanat luomistyön yhteydessä;
”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi työstään. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. ” (1 Moos 2:1-3)
Kivitauluihin laki ja lepopäiväkäsky saatiin 2 Moos 20 ja 5 Moos 5 luvuissa. Lepopäiväkäsky on yksi lain käsky. Laissa on kymmenen- ei yhdeksän käskyä. Yhdenkin käskyn rikkominen merkitsee koko lain rikkomista. (Jaak 2:8-13, 1 Joh 2:3-6) Lepopäivä erotti Jumalan kansan jumalattomista. (2 Moos 31:13-17)
Jumalalle pyhitettyä päivää onkin vietetty aivan kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti olisi vain "juutalaisten juhla" ei pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Lepopäivä ei liity juutalaisuuteen mitenkään, vaan on koko universumin ja kosmoksenkin globaali asia iankaikkisesti liittyen moraalilakiin.
Lepopäivää ei voi koskaan sekoittaa Jeesuksen aikaisten fariseusten arvottomiin 660 ihmiskäskyyn. Jeesus nuhteli sapatilla orjuuttamisesta ankarasti fariseuksia.
”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark 2:27)
Kaikkina aikoina ihminen tarvitsee päivän jolloin levätä ja panna syrjään kaikki arkeen liittyvät asiat -työn, opiskelun, harrastukset, kaupankäynnin ja omilla asioilla kulkemisen. Lepopäivä on Herran päivä, kokonaan Jumalalle pyhitetty. Muinakin viikonpäivinä kristitty kulkee Jumalan Hengen yhteydessä, mutta yksi päivä viikossa on varattu kokonaan Herralle rakkaiden ja läheisten seurassa. Arjen taakat ja arkiset ajatuksetkin katoavat kokonaan yhdeksi päiväksi ja ihminen saa uusia voimia. Päivä kuuluu jumalanpalveluksen tehtäviinkin. Omaisiakin ehtii tapaamaan ja voi tehdä hyvää. (Jes 58:12-14)
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13)
Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa. (Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain Jaakobin mukaan. (Jaak 2:10-12) Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta, mutta taakka se ei ole koskaan oikein vietettynä. (1 Joh 2:4)
jatkoa alla...........
jatkoa edelliseen.............
Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat lepopäivän vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo. -Sen Jumalan joka on luonut taivaan, maan ja ihmisen ja tietää mikä ihmiselle on hyväksi.
Lepopäivää on vietetty hiukan erilaisissakin merkityksissä; -Ensin luomistyön muistomerkkinä, sitten kivitauluissa ihmisen fyysistäkin lepoa varten ja myös Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Uudessa liitossa ja uudessa maassakin Herran pyhäpäivää vietetään. Muitakin merkityksiä ihmisellä ollut on Herran kunniaksi vuoden jokaisena viikkona yhtenä päivänä viikossa. Ihmiskunnan historiassa on aina vietetty sapattia. Ikuinen asetus ei koskaan lopu.
"Niin kuin uusi taivas ja uusi maa jotka minä luon pysyvät minun edessäni sanoo Herra- Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni; Sanoo Herra." >Jes 66:22-23.
(Uudenkuun päivää ei vietetä, vanhat juhlat- kaikki seremonialakien asiat päättyivät ristille- ja ajan saatossa. Lepopäivällä on ollut eri aikoina erilaisia merkityksiä miksi päivää on vietetty. Varmasti uudessa maassakin sapatilla on joku erityinen merkitys. Uuden maan luomisen kunniaan liittyvä ilmeisestikin. (Ilm 20-21)
Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Jeesus muuttanut sapattia; Matt 5:17-20 Jeesus puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr: "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)
Aikamme ihmiset uupuvat ja masentuvat. Hengellinen lepopäivä on hyvä stressin poistaja, mielen virkistäjä ja voimien ylläpitäjä. Jos ihmiset olisivat aina noudattaneet Jumalan käskyä ja viettäneet Herran pyhän päivän maailmassa ei olisi jumalatonta menoa ja kärsimystä. Ihmiset tekisivät hyvää, eivät puhuisi pahaa >2 Tim 3 luku. (Ps 34:15)
”Jumalattomalla ei ole rauhaa sanoo Herra” (Jes 48:22)
Jumalan rakkaudessa ihminen lepää ja on tyytyväisempi. Elämässä usko on vahva ”oljenkorsi” huolissa ja vaikeuksissa kamppaileville. Varmuus. (Room 5:1-11)
Elämä Herrassa Jeesuksessa ihminen ei jatkuvasti murehdi ja kärsi vaikka puutta olisikin. Maailman menot ja halut tuovat kärsimystä ja pettymyksiä. (1 Tess 4:1-12, Kol 3:1-17, Ef 2:1-10, 4:17-32, Room 8:1-17, 2 Piet 3:3,9-10) Ihmisen on elettävä maailmassa mutta ei voi liikaa rakastaa maailman asioita. (1 Joh 2:15-17)
”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Katsokaa minua: Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt 11:28-30)
Ihminen muuttaa tapojaan ja arvojaan elämässä. Isä ja Poika odottavat myönteistä vastausta. Jumala tahtoo että kaikki kääntyisivät rauhan ja uskon tielle. (Room 5:1-11) (Apt 26:18)
Jokainen tahtova saa levon Herrassa. Että ihmisellä olisi onni. Aamen.
Jari Laurila
"Niin kuin uusi taivas ja uusi maa jotka minä luon pysyvät minun edessäni sanoo Herra- Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni; Sanoo Herra." >Jes 66:22-23.
Käännösvirhe. Alkutekstissä lukee "sapatista sapattiin" , mikä tarkoittaa suomeksi viikosta toiseen, eli joka päivä. Taivaassa palvomme Jumalaa jatkuvasti.
>>>Käännösvirhe. Alkutekstissä lukee "sapatista sapattiin" , mikä tarkoittaa suomeksi viikosta toiseen, eli joka päivä. Taivaassa palvomme Jumalaa jatkuvasti.
Kovasti se Jari puolustelee tätä pakanallista juhlaa vedoten perinteisiin etc. Onhan se auringonpalvonta perinne jolla on pitkät juuret tuhansien vuosien taakse, mutta mikäli oikein tekstiäsi tulkitsen, joulu ei kuulu kristinuskoon ja Jari-sedällä on vaan vaikeuksia hyväksyä tätä tosiasiaa.
Ovatko JT:n porukat oikeassa jättäessään tämän kaupalliseksi muodostuneen juhlan väliin?
VALIVALIVALI.
Hei !
Joulu ei ole Adventtikirkon virallinen juhla koska Jeesus ei asettanut syntympäiväänsä juhlan päiväksi.
nK. mainitsen seurakunnat jokainen viettävät joulua omalla persoonallisella ohjelmallaan ja seurakuntalaiset viettävät joulua omalla persoonallisella ohjelmallaan.
Joulun vietossa ei ole mitään väärää kunhan se on kristillisessä hengessä.
Vaikka kissan ristiäisiä voi viettää kunhan tekee sen asiaan kuuluvalla tavalla.
Jumalan laki on aina synnin mittari. Room 3:20. Kirkossa ei muita pykäliä ole.
Uskon asiat ovat oman tunnon asioita joissa ei pidä "joo-joo-mies." -Vaan ymmärtää itse.
Seurakunnan yhdistystoiminta/ -demokratia on ainoa johon pykälät tehdään sillä niissä pitää olla selvät sopimukset että sujuvat tasa-arvoisesti joka paikassa eikä mummojen teekutsuilla tai herranketaleitten lounaspöydissä.
Kyllä A-liikkeessä siis joulua vietetään, mutta sanon ettei Raamatussa ole asetuksia asiassa l. velvoitetta.
Adventtikirkon joulutilaisuudet ovat hyvin hengellispitoisia ilman porsaita äidin oomme kaikki lauluja ja snapseja. Adventtirkon joulunvietto on ollut hyvin hengellinen ja Kristuksesta kiitollinen juhla.
yst. t. Jari Laurila
Hei !
Tässä ei ole kyse auringonpalvonnasta 1 Moos 2:1-2, 2 Moos 20, ja 5 Moos 5, ja Hes 20:20, Jes 58:13-14, Jaak 2:8-13, Luuk 16:17.
Kyllä vuosisatoja on ollut vilpittömiä pyhäpäivänsä, 1 päivän viettäjiä joilla puhdas omatunto
päivästään ja eivät ole syylliset siksi.
Yst. t. Jari Laurila
Aivan oikein. Jumala lukee ihmisen sydämen. Jumalaa olemme oikeutetut palvomaan joka päivä, mutta tietysti seurakunnalla täytyy olla yhteiset kokoontumisajat. Lisäksi minusta meidän tulee erottaa yksi päivä viikosta jumalanpalvelukseen ja lepoon.
Kristitylle ei mikään päivä ole pakanallinen.
JOO, OLET KAKSINAAMAINEN LURJUS!