Kun menee ensimmäistä kertaa hengelliseen kokoukseen jossa on näitä kielillä puhujia,ym Hengen vallassa olevia niin sellaiselle joka ei ole kokenut Pyhää Henkeä,tulee kohtuullisen vaivaitunut olo ja ehkä vielä riittämättömyyden tunne.alkaa pohtia että onko minussa jotain vikaa?Tämän vuoksi olen jättänyt helluntaitilaisuudet pois että hakeutunut maltillisiin suuntiin.Mitäs sanotte veljet ja sisaret!
Korkea kynnys
helluri
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei varmaankaan kannata pelätä tuota kielillä puhumista. Itse olen saanut sellaisen opetuksen, että kielillä puhutaan yksin rukoillessa tai aivan hiljaa toisia häiritsemättä yleisissä rukoushetkissä. Kielillä puhuja rakentaa vain itseään - toisia se ei hyödytä mitenkään, jos ei ymmärrä kieltä. Äänen saa korottaa vain, jos kokee, että kieliin tulee selitys.
Paavalikin opettaa näin:
"Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?" (1 Kor 14:6)
"Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää." (1 Kor 14:13)
"Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot.
Sinä kyllä kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu.
Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä." (1 Kor 14:16-19)
Seurakuntta pitäisi olla matalakynnys,ei kielillä puhuja ole sen kummempi kuin kukatahansa,on vain yksi miestä jolla on armolahja puhua kielillä.