en ole koskaan nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta. kasilla ja ysillä eristäydyin täysin eikä nyt lukion ekalla mikään ole muuttunut. olen yksinäinen sekopää mielenterveysongelmien kanssa (syömishäiriö, masennus, itsetuhoisuus..) ja pelkään, etten koskaan voi saada ystäviä. mulle on muutaman kertaa yritetty jutella, mutta oon aina mennyt ihan lukkoon. pelkään ihan hirveästi ihmisiä mutta samalla yksin jäämistä. miten saisin kerättyä rohkeutta ihmisille juttelemiseen? lukiossa on myös yksi jätkä kelle haluaisin mennä puhumaan, mutta pelkään että näytän hänen silmissään naurettavalta... mua hävettää ajatella että mulla olis mitään mahdollisuuksia sen tai kenenkään muun kanssa.
vinkkejä, omia kokemuksia ja muuta apua toivotaan.
vinkkejä, omia kokemuksia ja muuta apua toivotaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloita ihan pienistä asioista. Moikkaa ihmisille, myös sille pojalle. Tai hymyilet ohimennen. Pikkuhiljaa kehityt siinä ja pystyt todennäköisesti alkaa juttelemaan ihmisille enemmän. Ja siitä jätkästä, jos se ei kiinnostu susta niin ei se sillon jaksa analysoida sen enempää miltä sen silmissä näytät. Jos se kiinnostuu, sillonhan kaikki menee nappiin eikö ? Riskejä täytyy ottaa... ja puhun kokemuksesta ja tiedän ettei se oo helppoa.
Oot ihan oikeassa, kuulostaa todella typerältä