Joulu tulkoon ja menköön minun puolestani. Vuosi on ollut hirveä... päivä kerrallaan sinnitellyt koko vuoden. Alkuvuodesta ero, yhtä taistelua koko ajan senjälkeen. Taloudellinen tilanne katastrofi. Lääkkeestä hengenvaarallinen allerginen reaktio jonka syytä tutkitaan alkuvuodesta. Nyt kuoli isäni vielä... enään ei jaksa iloita eikä surra edes. Vain on.. kitkuttaa päivästä toiseen tietämättä enään oikeastaan miksi???
Turtunut kaikkeen
painajaisvuosi2013
9305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onpas sinulle kasaantunut paljon menetyksiä, surua ja vastoinkäymistä samalle vuodelle. Ei ihme että olet voimaton ja allapäin. Osanottoni!
Avioerosta toipuminen ottaa oman aikansa ja siihen vielä lisäksi suru läheisen kuolemasta. Saattaa kestää pahimmassa tapauksessa vuosia, ennenkuin löydät taas elämänilon. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joitten kanssa voit puhua asioista ja muistella rakkaitasi. Puhuminen auttaa - jaettu suru on helpompi kantaa.
Suosittelen lämpimästi vertaistukiryhmiä - eroryhmiä ja sururyhmiä - sieltä löytyy kohtalotovereita, joitten kanssa voit jakaa kokemuksia. Kaikesta voi selvitä, kun ei lannistu vaan jaksaa etsiä keinoja selvitä taloudellisesti kuiville ja ottaa vastaan apua ja tukea.
Voimia sinulle!
Ei joulua ole tarvis mitenkään erikoisemmin viettää: onneksi se saa olla jokaisen henkilökohtainen valinta. Elämä on yllätyksellistä ja vaikeudetkin voi kohdata kuin kimpussa. Ajallaan toivon sinullekin myös ilonkimppuja.
Voimia tulviin päiviin ja vuosiisi.
Kiitos teille. Päivä kerrallaanhan sitä mennään vaan eteenpäin. Parempaan ensi vuoteen on uskottava, muuten ei jaksa kyllä. Päivät vaihtelevat fiiliksissä. Välillä on päviä ettei ole mitään järkeä jaksaa. Välillä taas valoisampia. Tämä vuoden loppu jouluineen herkistää.
Kyllä tuo sinun tilaantees on mulle tuttu. Minun vanhin poikani sanoi eräänä päivänä, että eikö tämä koskaan lopu.
Silloin vasta itse heräsin huomaamaan että todella nyt tämä saa riittää...Jotenkin olin alistunut että tämä on meidän kohtalo.
Ei, ei tuli mitä tuli , niin yli mennään.
Noiden vuosien aikana tuli mieleen, että mitään niin pahaa ei voi enää tulla että siitä ei yli mentäs.....t.
T.oivon että sinä löydät itsestäsi taistelu henkeä.Isäsi lähettäköön voimakkaita enkeleitä sinun ympärille suojelemaan ja neuvomaan sinua.
Hyvää joulua sinulle.
Ei ole Joulumieltä täälläkään.Mies sairastui Helmikuussa,nukkui pois Huhtikuun lopussa.Miehen ystävän veli kuoli kuukauden kuluttua.Miehen paras ystävä sairastui vakavasti ja nyt 2 päivää sitten parhaan ystäväni äiti nukkui pois. Vuosi 2013 jää kyllä mieleen surun vuonna Onhan tässä vielä muutama päivä tätä vuotta jäljellä.......
Rakas ystävä 42 vuoden takaa menehtyi yllättäen toukokuussa. Olimme yhteydessä viikottain, jaoimme ilot ja surut. Kuukautta myöhemmin vanhin poikani kuoli sairasteltua pitkään, kuitenkin odottamatta koska oli ollut paremmassa kunnossa jonkin aikaa, samana päivänä nuorimmainen menetti omakotitalonsa velkojen vuoksi.
Vuosi 2013 on ollut surjen ja vastoinkäymisten vuosi.
Kuolema tuo aina myös pinnalle aikaisemmat menetykset. Puolisoni kuoli kahdeksan vuotta sitten 35 avioliittovuoden jälkeen ja kolme vuotta myöhemmin kun juuri olin pääsemässä jaloille siitä menetyksestä vanhin lapsenlapseni kuoli allergiseen shokkiin.
Joulu on mennyt entisiä jouluja muistellen ja itkien. Eteenpäin mennään, sanotaan että ihmiselle ei suurempaa taakkaa anneta kuin jaksaa kantaa. Mieleen tulee vain miten monta kertaa elonsa aikana sitä jaksaa koota palaiset itsestään ja elämästään .
Osanottoni teille anne2 ja jutta-juulia. Raskas on vuotenne ollut. Hetken olemme täällä, käväisemme vain. Itseäni lohduttaa jälleennäkemisen toivo ja iankaikkinen elämä taivaassa.
Lämmin osaanottoni ja jaksamista teille!
En minäkään välitä mistään. Syön juon paskon kusen nukun. Välillä jotain viestiä läheisten kanssa.