Lohjan adventisti sanoo:

Rauhaa veli! niin meitä advareitakin on niin monen laisia niin kuin varmaan tiedät.
Oletko muuten itse lohjalainen vai onko vain tuttuja siellä?
Siunausta sinulle!

Tuskin. Ei aikakaan minun.

Hei !

Kyllä ihmisellä aina se puoli elämässä on että täytyy elää tässä maailmassa.
Aina.

Pyhittynyt katsoo että on maallisissa toimissaan Jumalan kanssa sovussa. Hebr 12:14.

Ei siinä muuta taigaa ole. On pakko tehdä oma osuutensa yhteiskunnassa ja integroituneessa koheesiossa. Olemme velkaantuneet, olemme työttömydestä, syrjäytyneisyydestä, ikääntymisestä kärsiviä, kilpailukykymme on heikentynyt ja joudumme katsomaan rapautuvaa Suomea. 1980 luvulla maa oli velaton. Nyt on toisin.
Tässä koheesiossa jokaisen on kannettava vastuuta.

Öljyt lampuissa måste vara- Matt 24:45-51, 25 luku.
Hebr 12:14, Ilm 14:12.

Mutta kyllä asenne kysymys on tärkeä- miten suhtautuu asiassa-
maailmaan- Joh 17:14-16, mm.

Vaara on suuri isännän suhteen- varovainen on aina oltava maailman menossa. Maailmassa ihminen kouluttaa ja hankkii leipätyössään perheelle elannon. Kilpailu ja vaatimus on kireää- lähes 10% työttömyys vakiintunut-
Työvoimakysymys on aina asia nro yksi, kun puhutaan BKT:stä.
BKT lasku taas aiheutti että 9 miljardin budjettivaje jouduttiin paikkaamaan,
ja valtion velanhoito vaatii nyt yhtä paljon -voi olla enemmänkin varoja kuin puolustusmenot, esim.,

Kyllä meillä maailman ongelmat aina on- niiden kanssa vaan on pakko elää- ja tehdä oma osuutensa.

Maailman rakastaminen sitten enemmän kuin Jumalan rakastaminen on se missä vaakakupin asentoa pitää tarkkailla. Ei kukaan voi eristyä tässä ajassa askeetiksi ja jättää velvollisuuksiaan huolehtia omasta henkilökohtaisesta "kilpailukyvystään" kouluttautumalla, työtä tekemällä.
Koheesio vaatii jokaiselta jotakin yhteiseen kakkuun myös ettei kansakunnan tilanne niiltä osin pahene että läsksiksi vaan kaikki.

Jumalan siunausta
'Jari Laurila

Älä välitä nimim."terveisiä per...tä".
Meidän paikallisseurakunnassa löytyy samanlaisia tyyppejä.
Siksi sapatinkokouksessa meillä käy noin 15 henkilöä kun jäsenmäärä on yli 100.
Tuntuu siltä kun sapatinkokous on vain jotain "kivaa" jossa pääsee sanomaan "Herran rauhaa".
Sapattikokouksen jälkeen saa sitten tehdä mitä lystää,vaikka käydä viinakaupassa jos se on auki.
Tiedän kyllä tuon mainitsemasi tyypin,mutta hänen veljensä ja siskonsa vasta mahdottomia ovat.Siksi itse vaihdoin seurakuntaa kun en viitsinyt katsella ja kuunnella tuon trion juttuja.
Nyt harkitsen koko adventtikirkosta lähtemistä.Jos alkais vaikka jehovantodistajaksi?

Onhan se noinkin.

Tuo juttu pitäisi tulla pastorin tietoon ja puhekielto henkilölle ainakin vähäksi aikaa. seurakuntakuri se olla pitää.