Armeija marssii mahallaan. Mikä oli suomalaisten, saksalaisten, venäläisten, brittien, japanilaisten ja amerikkalaisten sotilaiden ruokavalio, oliko hyvää ja ravitsevaa?
Mitä sotilaat söivät?
1939-1945
524339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Jenkeillä oli ylivoimaisesti parhaat ruuat, sikaa, nautaa, kalkkunaa, vihanneksia ja juureksia, suklaata jälkiruuaksi ja Camel-tupakkaa. Muut söivät mitä saivat.
Joo jenkit kieltäytyi taistelemasta jos eivät muutamaan päivään saaneet jäätelöä.
Onneksi huolto epäonnistui näin pahoin vain muutaman kerran.
yleensä yksinkertaista perusruokaa.
Suomalaiset söivät puuroja, velliä ja keittoja. Joskus laatikoita. Vanikka, tee, makkara ja juusto täydensivät.
Saksalaisten ruoka oli hieman monipuolisempaa, mutta muuten samoja. Pastaa eri muodoissa oli runsaasti.
Puna-armeija söi hyvin yksinkertaisesti puuroja ja keittoja. Paljon leipää ja teetä.
Brittien erikoisuus oli häränliha eli nautaa syötiin eri muodoissa.
lempiruoka oli tietysti lihaisa kaalikeitto.
Upseereille oli runsaasti Amerikan herkkuja. Joskus silavapurkkeja riitti miehistöllekin.
Saksalaisilla oli muonitus suht hyvin järjestyksessä koko sodan ajan.
Tämä johtui siitä,että kaikki miehitetyt alueet saivat kantaakseen raskaat miehitysmaksut.
Tämä tarkoitti sitä,että esimerkiksi Ranskan ohrasadosta 70% piti luovuttaa saksalaisille.Niinpä miehityksen alla kasvuikäänsä eläneet ranskalaislapset olivat kymmenisen senttiä lyhyempiä kuin edeltävät sukupolvet.
Hitlerin Ranskalle asettamat miehityskorvaukset olivat sivumennen sanoen moninkertaiset Versaillesin rauhan Saksalle määrittämiin sotakorvauksiin verrattuna.
"Suomalaiset söivät puuroja, velliä ja keittoja. Joskus laatikoita. Vanikka, tee, makkara ja juusto täydensivät."
Jumaliste, sotiminen on raskasta ruumiillista työtä, kokolihaa sitä pitää saada eikä mitään puuroa ja velliä! Kyllä upseereille varmasti pihviä riitti...
lähinnä liha- ja hernekeitoissa. Upseereilla ja miehistöllä oli samat muonat.
"Jumaliste, sotiminen on raskasta ruumiillista työtä, kokolihaa sitä pitää saada eikä mitään puuroa ja velliä! Kyllä upseereille varmasti pihviä riitti... "
Asemasota oli todellisuudessa pitkälti makaamista. Suomessa on armeijan muona-annokset kaikille samat. Pihvejä ei sota-aikana nähnyt ketään! Rintaman takana kaadettiin paljon riistaa ja niistä saatiin leivän jatketta. Samoin asemasodan aikana eri divisioonilla oli omia kalastuskomennuskuntia, jotka hankkivat takamaastosta kalaa, jota oli esim. Itä-Karjallassa runsaasti!
Karjalassa harjoitetiin myös maanviljelystä ja karjanhoitoa.
"Suomalaiset söivät puuroja, velliä ja keittoja. Joskus laatikoita. Vanikka, tee, makkara ja juusto täydensivät."
Miten suurissa määrin makkara kuului suomalaisten joukkojen ruokavalioon?
Todella köyhää proteiinipitoisuudeltaan oli suomen sapuskat. Lähestulkoon katastrofi, kun ottaa huomioon että kyseessä oli raskas sotatyö ja kasvavat nuorukaiset... tsjaija.
Jenkkipoika söi juustohampurilaisia ja joi Coca-Colaa mielinmäärin, japsi sai tyytyä kouralliseen riisiä. Sillä piti pärjätä koko päivä.
Maastossa jenkkisotilaan oli useimmiten tultava toimeen valmiiksi pahviin pakatuilla K-annoksissa (K-ration). Ja niitä on yhä nostalgia-ihmisille tarjolla:
http://www.ebay.com/itm/WWII-K-Ration-Boxes-Full-set-of-boxes-including-the-inner-boxes-/331085282408
Tarjolla oli aamiainen, lounas ja päivällinen-boxit hja niissä oli tarkat sisällöt ja mm. savukkeita ja vessapaperia.
Se surkian kuuluisa tietemies Anselmi sen keksi ja muutakin humbuukia.
"Yhdysvaltain ilmavoimat palkkasi vuonna 1940 Ancel Keysin luomaan laskuvarjojääkäreille painoltaan kevyttä ja silti ravitsevaa muonaa, joka olisi helppo syödä hankalissakin oloissa. Keys sai pestin m.m. ansioistaan korkean ilmanalan tutkimuksistaan. Näitä annoksia testattiin sotilailla kunnes päädyttiin sopivalta vaikuttavaan koostumukseen, ja ne laajennettiin koskemaan myös maajoukkoja. Testit oli kuitenkin tehty suhteellisen kevyissä olosuhteissa, jotka eivät vastanneet sotilaiden todellisia oloja. Nämä ns. K-annokset osoittautuvat myöhemmin riittämättömäksi ja johtivat jopa aliravitsemukseen.
K-annoksia ei toki ollut tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, mutta niiden keveys ja halpuus sai Yhdysvaltain armeijan tekemään niistä pääasiallisen kenttämuonan sotilailleen. Päätös ei siis tietenkään ollut Ancel Keyn käsissä, mutta se perustui Keysin epärealistisiin olettamuksiin sotilaiden oikeasti käyttämästä energiasta. Tämä piirre, kutsutaan sitä nyt vaikka epätarkkuudeksi - joka ei tutkijalle ole mikään mairitteleva määrite - toistui myöhemmin hänen urallaan laadittaessa ravintosuosituksia amerikkalaisille1970-luvulla."
"100-vuotias Keys
Ancel Keys kuoli itse satavuotiaana, mutta jätti jälkeensä kyseenalaisen perinnön. Sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa kuolevat ennen aikojaan koska eläinrasva julistettiin pannaan, keinotekoiset rasvat valtasivat alaa, elintarvikkeisiin alettiin syytää sokeria ja lisäaineita mauttomuuden peittämiseksi ja diabeteksen, lihavuuden ja sydänsairauksien räjähdysmäinen kasvu ei vaan ota laantuakseen. Kenties jokin muu noista lukuisista tieteenaloista olisi ollut herra Keysille se parempi vaihtoehto - ja meille muille."
http://vhh-123.blogspot.fi/search/label/ancel keys
Eniten tuntuu täällä vastaavan ne, joilla ei ole aavistustakaan asiasta!
"Jenkkipoika söi juustohampurilaisia ja joi Coca-Colaa mielinmäärin,"
Maastoolosuhteiisa jenkkien maajoukot söivät viikkotolkulla pelkkiä K-annoksia! Turha puhua hampurilaisista, kokiksesta tai jäätelöstä esim. Tyynen meren maasodassa.
K-annoksen mukana tuli juotavaksi appelsiinimehupulveria, joka sekoitettiin veteen. Se oli ainoa juotava!
Neuvostoliittolaiset söi toisiaan.
Puna-armeija söi amerikkalaisia lihasäilykkeitä, ei tarvinnut toisiaan syödä.
Ja sinäkö ne annokset laskit. Ruokaa ei koskaan ollut tarpeeksi kaikille.
Voisi olettaa että kaikissa armeijoissa syötiin paljon erilaisia säilykkeitä, nehän soveltuvat kenttäolosuhteisiin mainiosti. Samantapaista mitä nytkin kaupassa myydään nimellä "sian ja naudanlihaa". Tölkki auki ja ääntä kohti, kyllä sitä nälkäisenä syö oikein tyytyväisenä.
Keittoa, keittoa, keittoa ........ jne......
Kai keitossa oli myös runsaasti lihaa? Hernekeitto jos reilusti kinkkua on herkullista ja hyvin jaksaa marssia.
Marssia? Jatkosodassa oli liikuntasotaa muuta kuukausi alussa ja lopussa, mutta siinä välissä asemasotavaiheessa maattiin korsuissa liki kolme vuotta. Ruokaa oli riittävästi, muttei koskaan ylen määrin!
Kai Jouluna sai kinkkua?
Itä-Karjalassa oli kyllä liikuntasotaa n. kuusi kuukautta, kunnes saatiin Karhumäki ja Poventsa vallattua!
Jonka jälkeen maattiin paikoillaan asemasodassa seuraavat kolme vuotta!
Molemmilla puolilla syötiin paskatateista tehtyä muhennosta, mihin sai laittaa kapakalaa.
Suomalaiset söivät talvisodassa sardiinia ja jatkosodassa hirssiä ja tattaria. Joskus oli hernekeittoa. Hirssin ja tattarin väitetään olevan maailman terveellisimpiä ruokia. Lapissa olevat joukot olivat Suursaksan muonan varassa. Siellä tarjoiltiin yleensä makkaraa ja oli jopa rommia.
Japanilaiset sotilaat oli kaikkein hurjimpia ruokatavoissaan. Mukana kulki aina muutama sotavanki joka tarvittaessa pantiin pataan.
Hurjimmat huhut kertoo että japanin armeija leikkasi mukana kulkevista vangeistaan osia. Kun tuli vähän nälkä niin leikattiin käsi. jne...
Itärintamalla saksisissa kenttäkeittiöissä keitettiin väliin hirssipuuroa. Keittoaika on pitkä (2-3 h), mutta puuro on hyvää. Asiasta on maininta mm. Lauttamuksen teoksessa 'Vieraan kypärän alla. Sekä hirssiä että tattaria myydään nykyäänkin kaupassa ja halutessa niitä voi kokeilla tehdä itsekin. Varmasti voittaa Nalle-puurot!
"Mukana kulki aina muutama sotavanki joka tarvittaessa pantiin pataan. "
TÄYSIN idioottimaisia valeita!
Laskivat sormiaan ensin ja sitten, kun sormet oli laskettu, niin syötiin kynsiä.
Nyljetty jenkkipenis soijakastikkeessa.
Nyt pitää tehdä tietty ero herrasväen käymiin sotiin ja rahvaan käymiin sotiin. Herrasväen käymissä sodissa eli ensimmäinen maailmansota takaisin ei mitään noin brutaalia kuten ihmissyöntiä tai muutakaan tapahtunut.
Puna-armeijalaiset söi hiuksiaan, ku ei ollu mitään muuta syötävää.
Ainakin etenemisvaiheessa Suomen joukkojen selkäranka oli hevosella hinattava puulämmitteinen kenttäkeittiö, jolla pystyi kuumentamaan vettä, valmistamaan puuroa tai keittoja! Ruokaa pystyi lämmittämään myös liikkeellä ollessa. Tästä voi päätellä, että päivisin oli ruokana enimmäkseen keittoa ja vanikkaa!
jatkuva puurojen, vanikan yms ruuan korvikkeen syönti loi sen kuuluisan tsuhnan hajun.
Tsuhna korsut ja linnoitukset haisivat pitkän matkan päästä, kun nälkäisten suolet tuottivat tätä mätää hajua.
Vastaavasti venäläisen puolen korsun tunnisti jo etäältä rysänperän hajusta, jonka aiheutti pesemisen ja vessapaperin totaalinen puute! Toverit itse tottuivat hajuunsa!
venalainen pyyhki sormella ja pyyhki sormen housunpunttiin. kaalikeitto tuli kiisselinä läpi.
suamalainen nälkäinen sentään puski paksua puuropaskaa niin pökäleinä, ettei tarvi pyyhkiä !!
Tietääkseni sekä syksyllä -41 että kesällä -44 joutuivat suomalaiset syömään kaatuneita vihollisia kun omaa huoltoa ei saatu päiväkausiin. Vaiettu juttu ja harva veteraanikaan on siitä kehdannut puhua.
On niin vaiettu juttu, että sinun piti se jopa itse sepittää;-D
Kaatuneilta vihollisilta toki otettiin talteen USA:n toimittamia säilykelihapurkkia ja ne upposivat parempiin suihin!
Joskus myös kaukopartiomiehet söivät kaatuneita venäläisiä. Saattoi joukkoon kyllä eksyä joku karjalainenkin.
Riippuu kenen syönnistä puhutaan. Jos puhutaan mosureista taikka marskista niin ruoilla oli iso ero. Mosuri söi monesti vain vanikkaa taskustaan kun herra Marsalkka samaan aikaan maisteli viinejä, otti ruokaryyppyjä ja lopetti kaiken Vorschmakin ja kokolihan nauttimisen konjakilla. Tämä muutaman kerran päivässä niin hyvin meni, tappiotkin tuntuivat voitoilta vanhassa seniilissä kaalissa.
Ihmetyttää tällainen tolkuton valehtelu?
Mannerheim söi pöivittäin hotelli Kalevassa, mutta aivvan tavallista sen ajan annosruokaa. Ruuana päälle otetiin ns marskin ryyppy, mutta niitä tuli vain YKSI ja kyseessä oli pieni pikari. Konjakkia ei nautittu kuin juhlatilaisuudessa.
Kenttäarmeijalla oli samat ruoka-annokset kaikilla sotilasarvoilla ja yleensä ruokana oli keittoa jonka seuraksi sai ottaa mielin määrin näkkäriä.
Sota-aikana KAIKKI ruoka-annokset olivat niukkoja ja asiaohjelmassa eräs aikalainen (nuori siviili) kertoi, että nälkä oli aina taustalla ja hän olisi KOSKA TAHANSA päivin öin ollkut valmis syömään täyden lisäaterian!
------Mannerheim söi pöivittäin hotelli Kalevassa, mutta aivvan tavallista sen ajan annosruokaa. Ruuana päälle otetiin ns marskin ryyppy, mutta niitä tuli vain YKSI ja kyseessä oli pieni pikari.----
Hahaa, tuskin Mikkelin hotelli Kalevassa tarjoiltiin tavallista sitä mitä köyhä kansa söi. Älä edes yritä.
Ruokaryyppy otetaan tietääkseni ennen ruokaa eikä vasta sen jälkeen. Näin teki marskin seuruekin. Ei marski ollut tottunut juomaan ruoan kanssa vettä tai maitoa, viiniä sen olla piti. Eihän Venäjällä ole juuri koskaan ollut tapana juoda ruokaillessa maitoa eikä varsinkaan tsaarin ylhäisöpiireissä.
"Hahaa, tuskin Mikkelin hotelli Kalevassa tarjoiltiin tavallista sitä mitä köyhä kansa söi."
Se oli aivan tavallista ravintolan annosruokaa ja siitä on päätarjoilija kirjoittanut myös kirjan!
"Ruokaryyppy otetaan tietääkseni ennen ruokaa eikä vasta sen jälkeen. Näin teki marskin seuruekin."
Ennen tai jälkeen... Onko olennaista?
"Ei marski ollut tottunut juomaan ruoan kanssa vettä tai maitoa, viiniä sen olla piti. Eihän Venäjällä ole juuri koskaan ollut tapana juoda ruokaillessa maitoa eikä varsinkaan tsaarin ylhäisöpiireissä."
Aterioilla EI KOSKAAN tarjottu viiniä eikä sitä sota-ajan Suomessa ollut edes saatavilla saatikka sitten ollut muutoinkaan tapana.
Onhan tuo keksiminen ja sepittelykin huvia. Kannattaa lukea asioita kirjoista niin ei aina tarvitse keksiä!
saksasta saatua muonaa oli, ja suomessa -42-43 ei se huolto toiminut, meinasi talvella ruoka loppua.
-ja varmaan selluvelliä syötiin ? -40 L petäjäistä ?
Saksasta saatiin viljaa. Sota-aikana oli kaikkien rtuoka-annokset niukkoja ja niillä oli vaikeata tulla toimeen. Esim. sairaaloissa potilaat näkivät suoranaista nälkää sairaalaruuasta huolimatta!
Hevosen lihaa oli saatavilla. Hietanen Tuntemattomassa pisteli suuhunsa mustalaisen hevosen lihaa, kun rustoa pukkasi suuhun...
Eui todellisuudessa vaan se oli vitsi kirjassa. Toki sota-aikana hevosenlihaa myös syötiin eikä ihme... sehän on hyvää. Rauhan aikana sitä vain on vaikeata löytyy.
Hevosenlihaa on hankala saada, koska meillä ei hevosia kasvateta lihan takia. Lihoiksi laitetaan vain "käytöstä poistetut" yksilöt. Ennen hevosenlihamakkaraa oli yleisesti myynnissä, nyt tuo taidetaan laittaa muiden lihojen lisukkeeksi juurikin makkaroihin. Kai se oli ennen niin, koska hevosia oli suomessa monikymmenkertaisesti nykyisen verran.
Jos kuka on kulkenut vaikka Altain alueella Venäjällä, on saattanut nähdä isojakin hevoslaumoja laiduntamassa, niitä kasvatetaan siellä ensisijaisesti lihan takia.
Amerikkalaisilla kyllä ruokaa riitti ja parinpäivän syömättömyys oli sitten sankaritarina kertomuksissa.Suomalaisetkin haltioituneina säilykkeistä mitä juonimalla sitten pudotetiin lähelle kun oli oikein häränlihaakin.Suomen jermut melkein aina nälässä sotatilanteessa ja taas jenkit valitti yltäkylläisen ruuan suolaisuutta ja jopa kyllästyminen.Siksi innokkaasti vaihtoja kananmuniin yms.tuoreet elintarvikeet.Ruoka-apua taas Venäläisille kun kauhistelivat olematonta ravintoa millä tuli toimeen.
Aloittaja tarkoittanee WW2:n aikoja, mitä kauemmas historiassa mennään, sitä kehnommaksi usein ruoka muuttuu. Esim. kun Ruotsi- Suomen joukot 1500- 1700- luvuilla haahuilivat pitkin Liivinmaata ja milloin missäkin, muonituksen vaikeuksista on säilynyt paljon tietoja. Joukot kulkivat usein tarkoituksella sellaisilla alueilla, missä oli yksinkertaisesti ryöstettävissä jotain syötävää, viljaa etupäässä. Kun näin menettelivät kaikki "sodan" osapuolet, jälkeen jäikin tietysti paljon raiskattuja seutuja. Jos ja kun ne parissa- kolmessa vuodessa ehkä vähän toipuivat, suorittavat sotilaat kierroksensa uudelleen jne. Kirjoitin sanan sota lainausmerkeissä siksi, että varsinaisia sotaisia yhteenottoja joukoilla oli ani harvoin, sen sijaan kierreltiin ja yritettiin pysyä hengissä tautien ja usein myös suoranaisen ravinnonpuutteen ja puolipilaantuneen ravinnon vaivatessa lähes yhtenään.