Noista aiemmista ketjuista on käynyt ilmi, että aborttia vastustavat hyväksyvät abortin silloin kun kyseessä on ollut a) raiskaus tai b) raskaus vaarantaa äidin hengen. Kysyisinkin miksi, miksi abortin voi mielestänne hyväksyä kun on kyse raiskauksesta? Eihän tämä sikiö ole tehnyt mitään väärää. Jos ajatellaan äidin kärsimyksiä niin eikö silloin kyseessä ole vain egoismiä? Miten abortti poistaa raiskauksen aiheuttamat kärsimykset?
Jos sikiöllä katsotaan olevan ihmisoikeudet, niin miksi äidin terveys tai henkikään olisi sikiön elämää tärkeämpi. Jos kuvitellaan jotakin vaaratilannetta, niin veikkaisin että aika moni pelastaisi ensin lapsen ja vasta sitten aikuisen ihmisen hengen. Miksi siis raskaustilanteessa pitäisi tehdä toisin?
Jos sikiöllä katsotaan olevan ihmisoikeudet, niin miksi äidin terveys tai henkikään olisi sikiön elämää tärkeämpi. Jos kuvitellaan jotakin vaaratilannetta, niin veikkaisin että aika moni pelastaisi ensin lapsen ja vasta sitten aikuisen ihmisen hengen. Miksi siis raskaustilanteessa pitäisi tehdä toisin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siis kuka haluaa raiskaajansa lapsen! Ei kukaan! Ja yleensä lapsen tulisi olla toivottu, sen sijaan raiskaustilanteessa naisella ei ole ollut valinnanvaraa haluaako äidiksi vai ei! Lisäksi lapsi muistuttaisi siitä paskiaisesta koko loppuelämän ajan. Ja mitä jos lapsi kysyy joskus kuka on hänen isänsä "no se oli joku sairas naisten vihaaja raiskaaja". Olet sinäkin yksi oikea typerys!
Miten olisi adoptio, tähänhän on usein viitattu, jos ei halua lasta pitää.
raskaus saatettu alulle ihmioikeuksien vallitessa äidin elämässä?
Toisaalta, raiskaajat ovat usein tekojen uusijoita, parantumattomasti mieleltään sairaita. Miksi ottaa riski, että lapsesta tulee samanlainen? Kuka sitten haluaa tällaisen raiskaajan lapsen adoptoida?
Kolmantena seikkana kiinnittäisin huomiota äidin mielentilaan, joka on raiskattu. Hänen mielensä ei ole kyllä parhaimmillaan raskauden kannalta.
No onko kenenkään naisen mielentila parhaimmillaan, jos hänet pakotetaan tekemään lapsi jota hän ei halua.
Toiseksi viittauksesi siihen, että raiskaaminen olisi jotenkin periytyvää on vähintäänkin epäilyttävä.
Ei varmastikaan ole äidin ihmisoikeuksia kunnioitettu raiskauksen yhteydessä, mutta kysehän onkin tulevan lapsen ihmisoikeuksista. eli pitäisikö lasta syyttää siitä, että toinen vanhemmista on kriminaali.
Kyllä se lapsen isä voi muutoinkin olla täysi paskiainen. Tämä paskamaisuus saattaa ilmetä vain liian myöhään.
periytyvät, monella taipumus tiettyyn asiaan on peritty.
Millä tavoin nainen voidaan pakottaa synnyttämään lapsi vasten tahtoaan? Eikö naiset käytä ehkäisyä ollenkaan, mikäli eivät halua lasta? 100%:sta älä viitsi alkaa jauhaa.
Täällä näkyy olevan kummallinen tapa ymmärtää tahallaan väärin. Syytä en ymmärrä.
Ihmisoikeudet saadaan vasta syntymässä. Siihen asti ovat voimassa syntymättömän oikeudet. Pienenä huomautuksena, tiedoksesi, ennen syntymää ei voida puhua lapsen (ihmis)oikeuksista.
Itselleni on sama mistä syystä abortti tehdään, kunhan sitä ei käytetä ehkäisynä.
Se peruskysymys kaiketi kuitenkin oli, että kuinka voidaan määritellä, että yhdessä tilanteessa sikiön tappaminen on väärin ja tuomittavaa ja toisessa tilanteessa se onkin ihan ok-juttu.
niissä tapauksissa liian myöhään joissa pidetään julmettua kiirettä saada mies kiikkiin.
on synnyttää isänsä lapsikin kolmetoista vuotiaalle lapselle...
Kuten tietänet, niin ei-toivottuja raskauksia tapahtuu kokoajan.
Siis olisiko mahdollinen isän taikka äidin mielisairaus riittävä syy abortoimiseen?
Mitkä ovat syntymättömän oikeudet? En ole niistä kuullut.
Kukaan ei käytä aborttia ehkäisynä. Abortin tekopäätös ei ole niin helppo kuin annat ymmärtää. Se tehdään sairaalassa nukutuksen aikana, missä siinäkin voi olla oma henki kyseessä.
"Eikö naiset käytä ehkäisyä ollenkaan, mikäli eivät halua lasta?"
Löytyy lukemattomia naisia, jotka eivät käytä mitään ehkäisyä syystä tai toisesta ja tuskin kukaan nyt alkaa käyttämään ehkäisyä ihan vain sen siltä varuin, että tulee raiskatuksi.
niin, ettet laske mielisairautta sairaudeksi? Ohhoh.
Tässä syntymättömän oikeudet Lääkäriliitolta:
http://www.laakariliitto.fi/etiikka/liiton_ohjeet/syntymaton.html
Mutta omaa henkeähän ei pidetä minkään arvoisena. Muitten velvollisuus lienee pitää sinut hengissä, lainatakseni taulapäiden perusteluja asiaan kuin asiaan. Tällä palstalla.
Lääkäriliiton kanta oikeudesta elämään: Lääketieteelliseltä kannalta tämä aika koittaa viimeistään silloin, kun sikiö pystyisi jatkamaan elämäänsä kohdun ulkopuolellakin.
Oikeus syntyä toivottuna:
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä sosiaalisesti turvalliseen ympäristöön. Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään
Missä ihmeen vaiheessa olisin sanonut, etten laskisi mielisairautta sairaudeksi??? Se ON sairaus, niin on myös epilepsia tai alkoholismikin. Kysymys kuuluikin: Oikeuttaako toisen vanhemman tai kummankin sairaus lapsen abortoimiseen?
Ja mitäköhän tuo loppuvuodatus nyt oli, joku on taulapää ja jotakin sekavaa omasta hengestä?
mitä oikein ajat takaa? Olen varmasti aivan hukassa näiden väittämiesi kanssa.
Siis mistä kenkä puristaa.
Olen sanonut omalta osaltani että jokainen päättää asiasta itse.
Hyväksyttävämpää on mielestäni abortoida sairas sikiö tai raiskauksesta alkunsa saanut lapsi, kuin silloin jos abortti on ehkäymenetelmä. Sitä en hyväksy ollenkaan.
Tiedän erään naisen, joka on mielisairas, tälle tehtiin abortti uskotun henkilön vaatimuksesta ja sterilisaatio lääkärin suosituksesta...en tiedä vastaavaa tapahtuneen epileptikolle tai alkoholistille...
oli esitetty abortinvastustajille ja kysymyksen tarkoitus oli herättää ajatuksia siitä milloin se on oikeutettua ja milloin ei, vai onko se koskaan. Eli sinun kohdallasi kysyisin, että onko abortti sallittua silloin, kun toisella vanhemmalla on mielisairaus (näinhän ei aina raiskaajalla suinkaan ole)
jo totuudenmukaisesti. Mielipiteeni ei ole tuosta muuttunut miksikään.
Kun joudut mielipuolisen hyökkäyksen kohteeksi ja saat siitä siunaukseksi vielä raskauden päälle päätteeksi, eikö epäilys kaiverra että isä on mahdollisesti sekopää?
Siis on ihan ok abortoida lapsi, jos mieltä kaivertaa, että isä mahdollisesti on sekopää.
... enkä itse tohdi sanoa, että esim. raiskaustapauksissa oma kantani, jonka mukaan hyväksyisin abortin, olisi absoluuttisen oikea.
On olemassa useita tapauksia, joissa raiskauksen jälkeen äiti on päättänyt pitää lapsen, juuri ajateltuaan, kuten sanoit - asia, joka tuntuu inhimillisesti todella raskaalta.
Itse ajattelen kuitenkin, että jos on kysymyksessä kahden ihmisen elämän valinnan väliltä, niin silloin voinee valita inhimillisen kärsimyksen pohjalta... mutta en uskalla sanoa tätä muuta kuin mielipiteenäni, tietenkään.
Moni varmasti valitsee eri tavallakin, ei siinä. Lääkäritkin ovat länsimaissa usein vastaavan dilemman edessä, esim. päättäessään, kuka saa hoitoa, kuka ei.
Pointtisi siitä, että aborttihan ei poista raiskauksen aiheuttamaa kärsimystä on hyvä.
Yleensäkin abortin suhteen mietin, että abortti"myönteisyys" sen ihmiskuvan pohjalta, että sikiöllä ei ole ihmisarvoa, on nykyisin enimmäkseen vallitseva mielipide. Kuitenkin kysymyksessä on asia, josta kukaan ei voi sanoa mitään "varmaa" ihmisjärjen pohjalta - ihmisjärki ei voi sanoa, milloin ihmisen "elämä" alkaa (edes, mitä se on - ihmisjärki ei ymmärrä edes sitä, onko ihmisellä "sielu" vai ei).
Mielestäni pohjimmiltaan on järjen tasolla kaksi intellektuaalia vaihtoehtoa: ihmisellä joko on sielu tai ei. Jollei ole, niin ihminen on silloin alussaan vain solumöykky, jonka voi lähdettää - etenkin, koska silloin ei ole olemassa mitään ihmistä itseään suurempaa moraaliauktoriteettia (silloin esim. ihmisen materialismi ja egoismi on ihan yhtä hyvä moraalinen pohja kuin muukin).
Jos taas ajattelee, että ihmisellä on sielu, niin siitä näkökulmasta on mahdoton hyväksyä kevein perustein tehtäviä abortteja - kenties jopa tapauksessa, jonka tuot esiin.
Itse näkisinkin, että ne ihmiset, jotka eivät usko sieluun, tuskin kokevat paljon tunnonvaivoja abortoidessaan (koska silloin voi intellektuaalisti itselleen perustella asian).
Jos taas on epävarma asiasta tai uskoo aiheeseen, niin silloin esim. "älä tapa" -ideaalin vaikutusalue laajenee ja abortista tulee paljon ongelmallisempi asia.
(Esim. mielestäni, jos ei usko esim. ihmisen ulkopuoliseen moraaliauktoriteettiin, voinee aika hyvin itse itselleen tilanteesta riippuen määritellä relativistisen priorisoinnin asioille, ja porskutella "hyvällä omallatunnolla" eteenpäin - koska esim. "elämä" sinällään on silloin määriteltävissä oleva, relativistinen käsite - tämän asian kyllä ymmärrän, vaikka kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että ymmärrän).
Siksipä tässä asiassa on lopulta mentävä sen pohjalta, mihin uskoo - sekä sen suhteen, mitä pitää ideaalina, että mitä tekee, jos käytännössä tulee pahoja ja vielä pahempia asioita eteen.
Kristinuskossa on tärkeää, kuten alhaalla muistutettiin minuakin aiheesta, myös armo. Toisaalta armo koskee heitä, jotka ovat tehneet väärin - jos ihminen ei edes koe tehneensä väärin, ei hän tarvinne armon käsitettä omantuntonsa rauhoittamiseksi.
Eli:
1. oma kantani abortin vastustamiseen lähtee siitä ajatuksesta, että ihmisellä on sielu
2. siitä seuraa, ja siitä, kun en tiedä, milloin sielu "kehkeytyy" tai "asetetaan" (muuta kuin sen, että uskontoni tärkein lähde kertoo asian tapahtuvan äidin kohdussa), että suhtautumiseni abortteihin on sellainen, että sitä olisi kaikissa tilanteissa pyrittävä välttämään, mikäli kokee esim. ideaalin "älä tapa" relevanttina.
3. Tästä seuraa, että pyrin pitämään tätä näkökulmaa esillä, etenkin heidän suhteensa ajatusten herättämiseksi, jotka ovat epävarmoja (koska jos on epävarma, niin silloin voi katua tekemäänsä päätöstä myöhemmin - toisaalta silloin on päätöstä tehdessään otettava oma usko/arvomaailmansa huomioon, ehkäpä ajateltava näitä asioita).
Kohtaa 3. ajattelussani kutsutaan "manipuloinniksi" joidenkin toimesta. Itse pidän sitä informointina sen suhteen, että mitä arvomaailmaa pidän itse tärkeänä ja mitä probleemoja siitä seuraa eettisessä/moraalisessa mielessä. Toivon, että se herättää ajatuksia.
Itse en pidä sitä sen enempää manipulointina, kuin sitä, että joku reippaasti sanoo, että ei ole olemassa arvomaailmaa "ihmisen tuolla puolen" -> josta johtuen sitten "lohduttaa" toista sanomalla, että abortti on vain lääketieteellinen operaatio. Tämäkin on uskon asia.
Siksi tuo kysymyksesi on ongelmallinen, enkä tohdi sanoa, että minulla on siihen ainut oikea vastaus. Voin vain sanoa, että minusta tuntuu, että kuitenkin raiskattu nainen on vähemmän vastuussa seurauksista, kuin se, joka vapaaehtoisesti hankkiutuu tilanteisiin, joista voi seurata ei-toivottuja raskauksia. Siksi ymmärrän enemmän, jos raiskattu nainen päätyy aborttiin tultuaan raskaaksi.
Samoin ymmärrän enemmän, jos äidin terveys ja henki on vaarassa, että on syytä tehdä kipeitä valintoja... ymmärrän kuitenkin myös heitä, jotka tekevät ko. valinnan toiseen suuntaan. Tosin, mikäli raskaus todetaan ennalta hengenvaaralliseksi avioliiton toiselle osapuolelle, niin jomman kumman sterilisaatio lienee paikallaan. Ainakin harkita.
Sukusolujen yhteensaattamista estävää ehkäisyä en sen sijaan pidä "aborttina". Sen enempää, kuin naisen kuukautisia - joita tuo naima tuolla tuntuu välillä aborttina pitävän.
Hienoa, että olet nöyrtynyt näiden lukuisien keskusteluiden jälkeen (eikä vain minun kanssani käytyjen)näkemään myös toisen näkökulman olmassaolon, vaikket sitä itse hyväksyisikään. Toivon, että kohta 3:sta harjoittaessasi tuot esiin tuon arvomaailma näkökohdan, silloin puheesi ei sisällä painostusta vaan todellakin vain tuot oman näkökulmasi esiin, etkä julista ainoaa totuutta. Silloinhan ei voida manipuloinnista puhua. Manipulointia olisi oman näkemyksen syöttäminen toisen näkemyksen kumoamiseksi tuollaisessa tilanteessa. Olen iloinen tästä kirjoituksestasi. Ainoa, minkä haluan korjata on se, että minä en pidä ehkäisyä aborttina.
...ovat olleet aina olemassa ajattelussani, kyse on siitä, miten haluaa kommenttini nähdä ja tulkita. Edellä sanomaani mieltä olen ollut jo vuosikaudet.
Minulle minun totuuteni on ainoa totuus. Niiden kanssa on sitten kyllä elettävä, jotka ovat mielestäni väärässä - oletan samaa kykyä heiltä, joiden mielestä minä olen väärässä.
Jos en taas näkisi "toisen näkökulman olemassaoloa" (viittaat, että sait äkkiä ahaa-elämyksen siitä, että olisin nyt jotenkin valaistunut), niin mitäs järkeä olisi mielipidettä tuoda esiin ensinkään?
Sinun argumentaatiosi logiikkaa noin yleensä minun on vaikea nähdä. Ehkäpä vielä joskus valaistun.
Ehkäpä sinä kykenit ymmärtämään, että jotain näkökantaa esille tuovan ihmisen ei sinänsä tarvitse olla sokea muille näkökannoille. Itse olen johdonmukaisesti puhunut ideaaleista, joiden mukaan tulisi järjestää esim. abortteja ennalta ehkäisevää toimintaa (kuten kasvatusta).
Mikäli aborttia ei nähdä eksplisiittisesti pahana asiana, tulevat ne väistämättä lisääntymään - kuten tutkimuksetkin tuntuvat osoittavan. Ideaalit ovat kuitenkin eri asia kuin se, että myös virheitä tehneillä ihmisillä on oikeus elää eteenpäin. Jos ei kuitenkaan virhettä näe virheeksi, vaan "normaaliksi toiminnaksi", on asioilla kuitenkin eroa... myös yhteiskunnan kannalta.
En oikein usko, että kukaan aborttia pitää mitenkään "normaalina toimintana", joka tehtäisiin noin vain, vaan uskon ja osin tiedänkin, että takana on vaikea päätös ja henkinen kriisi.
..ja ihmisellä on taipumus selitellä aina pois omaa pahuuttaan ja vastuutaan, kun saa tilaisuuden - tai ainakin aika usein.
Siksipä kannattaa tiedostaa jo ennalta, että abortti on vaikea paikka - on monia, joille se on voinut tulla yllätyksenäkin, kuinka henkisesti rankka se on (huolimatta "vain lääketieteellinen toimenpide" -vakuutteluista). Päätellen joistakin kuvauksista, joita olen tullut lukeneeksi.
"Sävyt...
...ovat olleet aina olemassa ajattelussani, kyse on siitä, miten haluaa kommenttini nähdä ja tulkita. Edellä sanomaani mieltä olen ollut jo vuosikaudet."
Olet pitänyt ne visusti piilossa edellisissä keskusteluissa. Olet puhunut vain omasta näkökulmastasi käsin. Tästä ei nyt tämän enempää.