Mikä oli ensimmäinen kirja jonka luit itse lapsena?
Minulla Tiina sain sen 9vuotis lahjaksi naapurintädiltä. Nyt on kirja poissa poikani vei sen vaihtoon otti lehtiä vaihdossa. :/
Oli Tirlittan Oiva Paloheimo 1953, tuo herätti häpeää.
Meillä kulki silloin esiintyjä kansakoulussa ja vuonna 1955-1956 jopa kaksi esitystä tämä Tirlittan ja Juhani ja Johanna.
Sitten koulunjohtokunta kielsi esitykset, koska kotoa ei kaikki saaneet rahaa jolla maksaa esityksistä.
Tiina kirjani harmitaa yhä, sen oppi oli vain sinun aarteesi on toisen roska.
Tirliitanin löysin kirpputorilta, painettu Juva 1994 kolmastoista painos..
Sehän tuli myös lasten kuunnelmana pidin sen lauluista mutta Tirlittanin ajatusmaailma herätti häpeää.. Kuulin silloin ja nyt aikuinen mies kuvittelee lapsen maailmaa omilla tiedollaan ja vestää niistä puppua.
Gunilla tyttö kartanossa oli ensimmäinen koulunkirjaston lainakirja jonka luin..
yhdenkään sisältöä en silloisen lukeman perusteella muista..
Olen joskus ostanut (Jyväskylä 1998 ) Raija Oranen Jouluntarina. kertomus Joulupukin ja Korvatunturin alkuperästä 103 sivua Riikka Juvosen kuvittamaa tarinaa.
Minulla on juuri 8v. täyttänyt lapsen lapsi jonka kanssa tein Lukusopimuksen: annoin hänelle ihan sellaisen perus sanelimen johon mahtuu 540 tuntia äänitettä. Maksan 12 €/ tunti kun hän lukee ääneen sille kirjoja ja äänitettä ei saa tuhota vaan sen hän säästää omalle lapselleen jotta saa kuulla kun isi luki saman ikäisenä.. Omat lapseni vetivät yli kaikki äänitteeni heidän puheistaa ja lupaa kysymättä..
Tuosta Joulutarinasta, se on hyvä esimerkki siitä että lukeminen kehittää. Raija Oranen on käyttänyt paljon synonyymi sanoja joilla yhdellä sanalla saa kuvan toiminnasta tai tapahtumasta..
Tuo Suomen kielen rikkaus jää nykyään elokuvien ja Englannin kielen jalkoihin.
Onneksi pojanpoika on ollut innokas, haluan hänen kehittyvän ja taitavan kauniin kielemme värit ja ilmaisut. Minun vanhempani pitivät lukemista laiskotteluna ja meillä on perimässä lukihäiriö. Mummu > isä > poikani. Ei ole pojanpojalla. Maksan kun olen kuunnelut ja ensimmäinen 107 minuutia on maksettu, oli ilo kuulla pikuisen pojanpojan lukua Hän on hyvä osaa jopa painottaa ja värittää ääntä lukiessaan..
Minulla on onneksi varastossa jo muutama hyvä kirja, joita lapsi jaksaa lukea.
Kaupunkilaislapsi ei saa ansaittua millään kotityöllä, kuten itse lapsuudessa puiden kanto ja huoneiden lämmitys..
Jospa saisin lukemisesta hänelle sopivan ansainta keinon rahaa tarvitsee kaikki.
Toinen mistä alan maksamaan on kirjoittaminen, aion pyytä häntä kirjoittamaan juttuja joita on muutaman jo kirjoittanut. Minä alan maksamaan juttupalkkion, kun ensin luen jutun. Käsiala kehittyy ja lukutaito, sekä mielikuvitus ja kaiken lainen ilmaisutaito. Noissa on todella hyvä alku olemassa oli jotain 3-4 vanha kun kertoi mummulle jutun joka kesti n. 12 min olimme kävelemässä ja jutu lähti kärpäsestä joka lensi.. eksy..i seikaili.. palasi omaan kotiin pihan ulkovarastoon kukkia nuuhkimaan..
Lapsuuden kirjat?
67
1336
Vastaukset
- Lusiina
Aapiskukko
- k/k
Mietin juuri et,nyyrikki,sirpale vai perjantai tai olisko ollut viisikko sarjaa vai ropinson Crusoe.
Ei muista varmanpäälle kun kaikki meni jota pystyin tavamaan - Lusiina
Minä en pysytnyt lukemaan mitän vaikeaselkoisempaa ennen kuin opin tavaamaan ja lukemaan kunnolla.
- Mennyttä aikaa kaikk
Ensimmäinen oli Keskiajan ritarisatuja. Isän vanha, ohut kirja. Kirjoittajaa en muista. Toinen oli joku avaruusjuttu, saattoi olla asiatietoakin. Kannet puuttui ja nippu sivuja. Isän vanha sekin. Ennen kansakoulua niitä luin...
Minun lapsi kertoili arviolta viiden tunnin juttuja kissa Karvisesta jo paljon ennen kouluikää... - tanttutonttu
Lukemaan opittuani "kotikirjaston" Yrjö Kokot, Sinuhet, Mikael Karvajalat, sopivia möhkäleitä pikkutytölle. Joululahjaksi saadut Seljan tyttäret, ynnä lähikirjastosta viikottain lainatut kirjametrit.
Runokirjat, joita jostain ihmeestä sota-ajan ihmiset, niin uskon, ostivat innokkaammin, kuin nykyisin tehdään. Ehkä siksi ostettiin, kun telkkari eikä tietokone olleet vielä orjuuttamassa ihmiskuntaa.
Toki osasivat silloin ihmiset itsekin runoilla. - innostan
Niin meille tuli 1950-luvulla Becos Bill isälle ja Seura ja Viikkolehti.
Saimme lukea niitä ja Seurassa oli jatkokertomuksia..
Kylän kolussa oli lainaus mahdollisuus kirkonkylän kirjasto vaihtoi sinne kirja varastoa aika säänöllisesti..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkohammas_(romaani)
Valkohammas oli yksi mieleen jäänyt kirja
Anni Polvaa oli koulunkirjastossa sitä siis luettiin..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiina-tyttökirjasarja tosin tuosta Tiina sarjasta en ole lukenut kuin tuon ensimmäisen..- ...
Sivusta.
Lehden nimi Pecos Bill.
=DW=
- 1 lk ope oli enkeli
1. Hiiri hipsuvarvas - taisi olla useampiakin pieni kirja
missä uteilias pieni hiiri seikkaili maailmaa tutkiessaan.
2. 1000 ja 1 yötä, itäisen maan satuja,
3. Grimmin satuja, julmuudessaan yhtä pelottavia kuin ..
4. Raamattu, josta totesimme tyttökverin kanssa, että ymmärrys ei taida riittää,
uiminen, pesäpallo ja lentopallo paljon kivempaa, ja hiihto ynnä luistelu.
5. Sanomalehtien otsikoita kai ihan ekaks tavattiin ennen kouluikää,
lehden laitoihin sai piirtää kirjaimia ja numeroita.- ________
Hanhiemon satuaarre.
Lastensaduista jäi mieleen Adalmiinan Helmi ja se,jossa haltija joka lupasi "kun menet kotiin mitä teet ensimmäiseksi, se jatkuu kolme päivää".
Kysymys vuodenajoista, toinen löysi hyvää jokaisesta ja rikastui.
Häijy akka sanoi kaikki vuodenajat ovat yhtä ikäviä. Kotiin päästyään hän rupesi laskemaan rahojaan, mutta ensiksi niisti nenänsä, hän niisti kolme päivää.
Tiina-kirjat, Peppi Pitkätossu, jonka lainasin ensimmäisenä kirjastosta, oikein odotin ettei koulun suosikki pääsisi voitolle.
- akkakehno
Ensimmäisiä omia lienee ollut jotain Swanin sarjasta. Eihän niitä juurikaan ollut varaa ostella mutta onneksi koulun kyljessä oli kirjasto ja teini-ikäisenä oli isälläkin jo klassikkoja. Niihin saattoi uppoutua koko yöksi. Ns ruuhkavuosina tuntui välllä suorastaan kurjalta kun ei ehtinyt lukemaan. Nyt on sitten nautinto jos löytää kirjastosta jotakin esim muihin kulttuureihin liittyvää, joskus jopa sattumalta aivan uusiakin. Meillä on usein näitä uusia pikalainoina eli palautettava kahden viikon sisällä. Ne kyllä mielellään lukee mahdollisimman nopeasti että muutkin pääsevät nauttimaan. Oma kirjasto on pikkuhiljaa hävitetty maailman tuuliin - ovat monet kovasti arvottomia nykyään.
- elliivo
Ennen kouluikää muistan Seuran selailut ja isän lukemat Pikku Lulu lehdet sekä äidin lukemat Pekka Töpöhännät. Ensimmäistä itse lukemaani kirjaa en muista mutta lukemaan opin eka luokalla. saimme heti kortit koulun kirjastoon ja aloin lainata sieltä kirjoja ennen kuin osasin kunnolla lukeakaan.
Luin koulun kirjaston läpi laidasta laitaan kuudenteen luokkaan mennessä. Kun kansalaiskoulu alkoi keskustassa aloin käyttää keskustan oikeaa kirjastoa. Siis kolmetoistavuotiaana aloin lukea aikuisten kirjoja.
Ensimmäisten lukemieni kirjojen joukossa oli ainakin Elsa Heporaudan Elokuvakesä ja sellainen kirja kuin Delawaren pojat.
Myös kaikki Kuolemattomat tyttökirjat, Lasten toivekirjaston, Nuorten toivekirjaston, Punasulkasarjan ym. kirjat. Elina Aron Villien tyttöjen koulu, Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailut ja Huckleberry Finnin seikkailut........
Kotona lukemisesta tuli sanomista, se oli laiskottelua. En mie muista. Kun opin lukemaan, luinkin sitten lähes kaiken mitä kodin kirjahyllystä löytyi, ja sitten kouluun päästyäni suuren osan koulusalin takatilan kirjastohyllystä...
- nikiN
Kaikkea mahdollista. Viisikot, Salainen puutarha ja meille tuli Kansa taisteli, miehet kertovat. Opin vasta koulussa tavaamaan. Äiti kertoi tarinoita ja radiosta kuunneltiin kuunnelmia.
- Pirre*
nikiN kirjoitti:
Kaikkea mahdollista. Viisikot, Salainen puutarha ja meille tuli Kansa taisteli, miehet kertovat. Opin vasta koulussa tavaamaan. Äiti kertoi tarinoita ja radiosta kuunneltiin kuunnelmia.
Minäkin luin Kansa taisteli -lehtiä, hieman salaakin aluksi, kai isä arveli tarinoita lapsille sopimattomiksi, mutta kaikki ne mie luin..
Ahmin kirjoja, ja kun emme saaneet pitää valoja, valomerkin jälkeen, piilotin kirjan tyynyn alle ja luin salaa sähkölampun valossa tai sitten täyden kuun aikana ikkunan ääressä, ja kesällä salaa myöhään puoleen yöhön luonnon valossa. Mahdoton vimma oli lukea jo lapsesta.
- ...
En muista.
Mulla oli ongelmana, en ymmärtänyt tavaamisen yhteyttä tekstiin, eli en meinannut oppia lukemaan. Se oppimenetelmä ei sopinut minulle ollenkaan. Sen hetken muistan, kun sitten opin lukemisen. Olin weetuuntunut asiaan. Otin sarjakuvalehden, joita joku oli minulle lukenut ja ite olin katellut kuvia. Istuin kikkustuoliin ja nostin jalat uunin luukkua vasten ja päätin, nyt luetaan. Mitä lie kestänyt aikaa, mutta sen hetken jälkeen olen osannut lukea. Lehti ei ollut Aku Ankka, se oli kerettiläisittäin Nakke Nakuttaja.
Siitä ei hajuakaan, mikä ensimmäinen kirja lie ollut. Luin kaiken mahdollisen. Ensimmäinen lahjakirjani oli tyypillisesti Kolme muskettisoturia, siis eka ikioma kirja. Mutta olin siihen mennessä lukenut kaiken kotona(kirjoja oli vähän), kaiken kansakoulun kirjastosta, kolunnut naapureitten kirjahyllyt jne. Pitää muistaa lehdet, siihen aikaan kaikille tuli lehtiä ja niitä luettiin paljon, niin minäkin. Jossain vaiheessa luin Tuhannen ja yhden yön satuja ja raamattua samaan aikaan. Se oli hyvä asia, oppi suhtautumaan satukirjoihin realistisesti.
Huomioon ottaen oman lukemisen oppimiseen liittyneet vaikeudet alussa, olen myöhemmin lukenut niin paljon, että ei osaa edes arvioida. Hah, nyt tyli jouluksi Donnerin Mammutti ja Ville Haapsalon muistelot, jotka kirjoittanut Kauko Röyhkä. Parhaina aikoina luin jotain kymmenkunta kirjaa viikossa, tahti laantunut. Yks on syy on tilan puute, kirjasto täynnä lattiasta kattoon, mulla joku mania, mun pitää ostaa kirjat itelle, jos rahaa. Kirjastossa en käy juuri koskaan nykyisin, ennen tuntui, että asuin lukusalissa tai hyllyjen välissä. Tokikin luen edelleen paljon, mutta ei kirjoja niinkään, enenpi tutkailen asioita netin yli.
=DW=- nikiN
Aloittajalle "innostan"
Saanhan käyttää hienoa ideaasi. Kunhan lapsenlapseni tulee siihen ikään. Olisi ihanaa kuunnella nukkumaan mennessä hänen ääntään. - nikiN
Aloittajalle "innostan"
Saanhan käyttää hienoa ideaasi. Kunhan lapsenlapseni tulee siihen ikään. Olisi ihanaa kuunnella nukkumaan mennessä hänen ääntään. - uklal
Olitko "DW" henkisen alan ammatissa vai missä, kyselee utelias Ulla?
- ...
uklal kirjoitti:
Olitko "DW" henkisen alan ammatissa vai missä, kyselee utelias Ulla?
Kysy, mitä haluat, vastaan mitä haluan. En lähesty nettikirjoittelua persoonien kautta juurikaan, mun mielestä homman perusydin on nimenomaan anonymiteetti ja sananvapaus, riippumatta siitä, kuka kirjoittanut. Sitä koitetaan murtaa koko ajan ja kaikenmaailman twitterit ja facebookit jyllää.
Mutta aivan liian usein käy niin, että jonkun kirjoittajan persoona tuleekin puheenaiheeksi varsinaisen aiheen ohi. Tälläkin palstalla muutamia tyyppejä, jotka tuovat enenpi esille persoonaansa, kuin koittavat käydä rakentavaa keskustelua asioista. Mitä lie narsismia tai alemmuuskompleksia, en tiedä.
Sen verran, mulla oli jotain viistoista vuotta sitten omalla saitilla mottona: "Tutut tuntee, vieraista ei väliä". Ja niin on edelleenkin.
=DW=
- ,,,,
Kaikki kirjat ja lehdet mitä kotiin tuli ja vintiltä löysin.
Kansakouluaikana Tiina-kirjat, Anni Polvaa, Anni Swanin kirjoja, Grimmin sadut, Pieni runotyttö-sarja, Anna-sarja, kaikkia en edes muista.
Seura-lehdissä oli ennen paljon lukemista, sitten lainailin kirjastosta isommille tarkoitettuja kirjoja. - innostan
No pitihän se olla joukossa yksi kieliopin opettajakin. )oloo = keskisormi pystyssä.)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oiva_Paloheimo
yllätyin Oiva Paloheinon henkilöhistoriasta.
Palkittu kirjailija.
Niin itselläni on todella paha lukihäiriö. Lapsena se johtui kuulosta, en kuulut eroa joissain kirjaimissa.. Lukihäiriötä ei ole korjattu minun koulun käynnin aikana ei korjattu myöskään pojilleni.
Luin tuon Tirlittan kirjan tänään. Se on jäännyt ainoana kirjan tältä kirjailijalta 26 muuta ovat vaipuneet unhoon..
" Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta Ontuva Eriksson ja Lähtevien laivojen satama."
Ole hyvä nikiN siksi siitä kirjoitinkin, jos joku omisi ideani.
Tiedän, että on kova palkka nettona 12 €/t käteen....mutta mutta on kova paikka istua paikallaan lukemassa koska pojanpoika on aivan mahoton liikumaan ja tanssimaan..
Postinjakaja saa 8,95 €/ tunti -verot.
jne.- *****
Jaana Saarinen ja ihana Tirlittan, ilman Salattujen Elämien pikkusikaria.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tirlittan_31155.html#media=31161 - innostan
***** kirjoitti:
Jaana Saarinen ja ihana Tirlittan, ilman Salattujen Elämien pikkusikaria.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tirlittan_31155.html#media=31161Kiitos linkistä katson kaikki.
Tuohon Pojanpojan lukemiseen Hän saa itse valita mitä lukee.
Nyt on luettuna Niko lentäjän poika sekä Pekka Peukaloinen ja joku muu en muista mikä..yhteensä luettuina 107 min tuo sanelin laskee...
Tarjoan kirjoja, mutta valinta on hänen. Tarkoitus on että kirjat tuntuvat hänestä luettavilta. Osaavat perheessä käytää kirjastoa ja hakea luettavaa sieltä. :)
Minulta löytyy:
- Marja-Leena Mikkola Ovi toiseen maailmaan (poistokirja kirjastosta)
- Irja Kilpeläinen Ilon ja varjon maa (opettavia tarinoita)
- Angela Locke SAM ja kumppanit (poistokirja kirjastosta)
- Alli lähtee etsimään rakkautta
- Pekka Töpöhäntää on jo vietynä 2 kpl..
- Anni Manninen ja Uppo nalle löytyy, kun jotain on alta pois luettuna...
- *****
http://www.youtube.com/watch?v=rn6nGzacIuA
Nyt nukuttaa.- innostan
Olen ostanut Pekka Töpöhäntä elokuvat ja viennyt lapsenlapsille..
Tirlittan linkki!?.
Kirjassa ja Kansakoulunkuvaelmassa korostetiin ihmisen lihavuutta, se on esillä oleva piirre aikuishenkilöissä. Tirlittan esityksen jälkeen, oli välitunti keskustelu, jossa oppilaat miettivät kuka on kylän lihavin. Kolme löytyi yksi isäntä ja kaksi emäntää Äitini voitti kylän lihavimman tittelin.
En oikeastaan ollut asiaa huomioinnut koska äiti oli Äiti. Sen jälkeen totesin asian olevan niin. Huomasin myös äidin näkevän ihmisten lihavuuden ja jopa vertailevan heidän kokoaan muihin ja itseensä..
Ainainen mummun isän äidin mollaaminen lihavuuden vuoksi.. Sanoin äidille: miksi ainaa haukut mummua. ei mummun mekko sinun päällesi mahdu, koita vaikka. Äiti oli 156 cm ja 120kg mummu oli 175cm ja 100kg Mummu oli Venus-mallinen reisipainotteinen... Äiti tasasen turvonnut ylipainoinen.
Tirlittan sai aikaiseksi keskustelun ja äänestyksen lihavuudesta, niin se kasvatus ohjaa. mitään muuta huomion arvoista ei kirjassa ollut. tulen vaarallisuus varastaminen ja vankila olivat seikkailuja ei oppia tai ohjausta.
Jos kirja pääsee pojanpoikani lukulistalle, kysyn häneltä arvostelun kirjasta ja sen "opetuksista".
. innostan kirjoitti:
Olen ostanut Pekka Töpöhäntä elokuvat ja viennyt lapsenlapsille..
Tirlittan linkki!?.
Kirjassa ja Kansakoulunkuvaelmassa korostetiin ihmisen lihavuutta, se on esillä oleva piirre aikuishenkilöissä. Tirlittan esityksen jälkeen, oli välitunti keskustelu, jossa oppilaat miettivät kuka on kylän lihavin. Kolme löytyi yksi isäntä ja kaksi emäntää Äitini voitti kylän lihavimman tittelin.
En oikeastaan ollut asiaa huomioinnut koska äiti oli Äiti. Sen jälkeen totesin asian olevan niin. Huomasin myös äidin näkevän ihmisten lihavuuden ja jopa vertailevan heidän kokoaan muihin ja itseensä..
Ainainen mummun isän äidin mollaaminen lihavuuden vuoksi.. Sanoin äidille: miksi ainaa haukut mummua. ei mummun mekko sinun päällesi mahdu, koita vaikka. Äiti oli 156 cm ja 120kg mummu oli 175cm ja 100kg Mummu oli Venus-mallinen reisipainotteinen... Äiti tasasen turvonnut ylipainoinen.
Tirlittan sai aikaiseksi keskustelun ja äänestyksen lihavuudesta, niin se kasvatus ohjaa. mitään muuta huomion arvoista ei kirjassa ollut. tulen vaarallisuus varastaminen ja vankila olivat seikkailuja ei oppia tai ohjausta.
Jos kirja pääsee pojanpoikani lukulistalle, kysyn häneltä arvostelun kirjasta ja sen "opetuksista".
."innostan"
Ja moni muu nikki.
Jotkut asiat vanhetessaan pahenoo, sanoo pohjalainenkin.
Kuin vanha satu vuodesta toiseen.
Tai tuttu mainos-lause.
Mutta kaikki eivät opi.
Kuulematta naurunsa onttoa kaikua, he suoltavat kynästään samaa vanhaa.
Talosta toiseen.
H.- Bon bon
hunksz kirjoitti:
"innostan"
Ja moni muu nikki.
Jotkut asiat vanhetessaan pahenoo, sanoo pohjalainenkin.
Kuin vanha satu vuodesta toiseen.
Tai tuttu mainos-lause.
Mutta kaikki eivät opi.
Kuulematta naurunsa onttoa kaikua, he suoltavat kynästään samaa vanhaa.
Talosta toiseen.
H.Lukaseppa tuo joutessas...
http://www.hyvejohtajuus.fi/11954/kuinka-ilo-katoaa-elamasta-kyynisyyden-lapileikkaus-2/?fb_action_ids=10202192194818955&fb_action_types=og.likes&fb_ref=post_bottom&fb_source=other_multiline&action_object_map=[575094525861592]&action_type_map=["og.likes"]&action_ref_map=["post_bottom"]
FlusiNalle varsinkin.
Tirlittanin lukijoille suosittelen kirjaa:
Tohtori Tavernerin salaisuudet.
Luin sen 12-vuotiaana.
Vaikka se ei minua muuttanut, se opetti minua ajattelemaan moni-puolisesti.
Tuo opetus näkyy minussa edelleen vahvana.
Kirja on taas yö-pöydällä.
Vuosi-kymmenien etsimisen jälkeen se ilmaantui myyntiin.
En aikaillut yhtään, enkä kysynyt hintaa.
Terve menoa tutustumaan, vaikkapa Wikissä.
Mutta ottakaa oikea ote, ensin luku, sitten vasta moite tai juku juku!
H.- Lusiina
Mulleko varsinkin? Ei taida kuules wannha koira oppia uusia temppuja mutta toki Se ei estä lukemasta.olen erittäin rajoittunut mutta mulle passaan ihan vaan tämmösenään :).niin et sietää vaan tai ohittaa vasemmalta puolen ystävällisesti Hän
Lusiina kirjoitti:
Mulleko varsinkin? Ei taida kuules wannha koira oppia uusia temppuja mutta toki Se ei estä lukemasta.olen erittäin rajoittunut mutta mulle passaan ihan vaan tämmösenään :).niin et sietää vaan tai ohittaa vasemmalta puolen ystävällisesti Hän
"Lusiina"
Ja moni muu nikki.
Jotkut asiat vanhetessaan pahenoo, sanoo pohjalainenkin.
Kuin vanha satu vuodesta toiseen.
Tai tuttu mainos-lause.
Mutta kaikki eivät opi.
Kuulematta naurunsa onttoa kaikua, he suoltavat kynästään samaa vanhaa.
Talosta toiseen.
H.- Lusiina
hunksz kirjoitti:
"Lusiina"
Ja moni muu nikki.
Jotkut asiat vanhetessaan pahenoo, sanoo pohjalainenkin.
Kuin vanha satu vuodesta toiseen.
Tai tuttu mainos-lause.
Mutta kaikki eivät opi.
Kuulematta naurunsa onttoa kaikua, he suoltavat kynästään samaa vanhaa.
Talosta toiseen.
H.Nii.
Pitäiskö painua puskaan?Eimkukaan tietäis et aina sama tyhymä? :) - nikiN
Tuo isoN viittasi varmaan minuun. Enkä minäkään olisi minä jos tästä muuttuisin. Tämä nahka jossa asun on minulle mieluisa, ryppyineen, arpineen.
Saatanpa tuon kirjasi lukeakin. Minulla on kyllä kesken hepponen David Dosan Hoivakodin kissa Oskar. Tytär oli sen itselleen hankkinut varmaan ymmärtääkseen paremmin jos minäkin sairastun Alzheimerin tautiin äitini tavoin.
- gykx
Muistaakseni se oli Hipsuvarvas ja Nököhammas. Aku Ankasta opin lukemaan viisivuotiaana, mutta tuon kirjan sain lahjaksi allekouluikäisenä ja sen luin ihan itse myös.
- siivoojaparka
Kirjoista ensimmäinen, jonka itse luin, sen muistan selvästi, oli AA-AA-ANKKA TAKAPUOLI VANKKA... tikkukirjaimilla. Pidin sitä tyynyni alla ja luin vähän matkaa joka ilta.
Lukemaan opin nelivuotiaana äitini vieressä paskiksessa. Se oli ainut tilaisuus, kun äidillä oikeastaan oli aikaa meidän lasten kultturelleille harrastuksille. Hän istui ja luki Keskisuomalaista ja minä kyselyikäisenä kyöhnäsin siinä vieressä ja kyselin otsikoita, että mitäs tuossa lukee. Välillä kyllä sain vastaukseksi, että sitä sinun ei tarvitse tietää. Sehän vain lisäsi kiinnostustani lukemiseen. Epäilyttävälle vaikutti se, että miksi kaikkia kirjaimia on oltava kahdenlaisia. Miksi ei kaikki asiat lue oikeilla tikkukirjaimilla. Kyllä sekin pienellä kirjoitettu salakieli alkoi sitten selvitä jo ennen kouluikää.
Koulussa sitten alkoi tulla ne vaikeudet, kun piti opetella tavaamaan. En ymmärtänyt, miksi pitää opetella lukemaan sanat änkyttämällä. Opettaja alkoi jo tuskastumaan, kun sanoin sanan aina suoraan, vaikka hän käski tavaamaan sen. Joulutokarissa taisi olla nelonen lukemisesta... - innostan
Tänään US
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65266-vakava-neuvo-lasten-vanhemmille-ei-maksa-mitaan
Vakava neuvo lasten vanhemmille: ”Ei maksa mitään"
Näin minäkin sen funtsin:
"Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen, Sarkomaa toteaa."
Mutta innostan lukemaan nyt odotan seuraavaa äänitystä... Vänrikki Stoolin tarinat. Olin nelivuotias ja opettelin osan runoja ulkoa. Äitini kertoi kuusikymmentävuotispäivilläni että olin neljä vuotta kun nousin seisomaan pielasängyssäni, syvässä unessa ja lausuin ulkoa vänrikki stoolin tarinoista runoa:
"hän nosti miekkansa välkkyvän, ei iskenyt kuitenkaan".- Bon bon
Ja minä olen lapsuudessani tietämättäni ihastunut poliittiseen kirjallisuuteen :)
Petroskoista kyläilemään tullut Iida-täti toi opettavaisia eläinsatukirjoja ja paksun eepoksen tarinoita Arkadi Gaidar'ilta, jotka kummatkin lumosivat lukuhimoisen ihmisen alun :D - Kaupunkilainen
En muista, mikä oli ensimmäinen itse lukemani kirja, mutta ensimmäinen kirja, jonka sain omaksi, oli Hanhiemon iloinen lipas. Sitä luettiin minulle niin paljon, että opin monet lorut ulkoa. Muistan osan niistä edelleen, Kirsi Kunnas riimitteli niin taitavasti:
Vanha vanha Vilhelmiina
etsi koiralle luuta.
Kaapissa oli pöytäliina
eikä ollutkaan muuta.
Koira itki ja väänsi suuta
ja meni katsomaan kuuta.
Koko perhe käytti ahkerasti kirjastoa, ja muistan lukeneeni ainakin Astrid Lindgreniä (ainakin Melukylän lapsia), Anni Swania ja tietenkin Anni Polvan Tiina-kirjoja. Anni Swanit hävisivät jonnekin muuttojen mukana, ja aion ostaa ne takaisin heti kun jossakin näen (ainakin Kaarinan kesäloma, Sara ja Sarri ja Me kolme ja Ritvan suojatit). - Pirre*
Oli varmaan Peppi -kirjoja, tai H.C. Andersenin satuja, en muista ihan tarkkaan mikä oli ihan ensimmäinen lukemani, mutta heti lainasin kirjoja kun opin lukemaan, eli ekaluokalla luin jo tavallista tekstiä.
Olen ollut innokas lukija koko ikäni, samoin lapseni, ja vanhempi tytär etenkin lukee paljon, samoin hänen lapset ja miehensä.
Nuorempi tyttökin lukee, mutta sanoi kysyttyäni nykyisestä lukuharrastuksestaan, ettei jaksa kuin avata kirjan kun jo nukahtaa. He, kuin myös vanhemman tyttären perhe ostavat toisilleen kirjoja lahjoiksi. Poikamme ei taida oikein keretä lukemaan, on semmoinen käsillään tekevä vapaahetkinään, auton entisöintiä esim., ja muita remppahommia.
Kotonani isä luki, äidin näin harvoin ottavan kirjaa käteensä, mutta lehdet olivat tärkeitä kummallekin.- Pirre*
Juu, nyt muistan, se oli se kirja (en muista nimeä) jossa katkaistiin peukalo kun ei annettu leikata kynsiä, olikohan se joku Jöröjukka, ja minua säälitti ja kauhistutti ne kamalat kuvat..veri tippui sormentyngästä..kaikkea ne tekivätkin lastenkirjoiksi, muka opetukseksi, - vaikka olihan ne vanhat sadutkin karmaisevan jännittäviä, mutta silti kiehtovia..
- iuiuiu8787xz
Onkohan se paljon romaanien lukeminen mistä pois? Kun toiset laittaa paljon aikaa romaaneihin, toiset tekee jotain hyödyllistä käsillään.
- Kaupunkilainen
iuiuiu8787xz kirjoitti:
Onkohan se paljon romaanien lukeminen mistä pois? Kun toiset laittaa paljon aikaa romaaneihin, toiset tekee jotain hyödyllistä käsillään.
Onpa antiikkinen asenne! Tuolla tavalla ajattelivat jotkut 1800-luvun puolella syntyneet lapsuudessani, mutta enää en olisi kuvitellut moiseen typeryyteen törmääväni.
KAIKKI lukeminen on aina hyödyllistä, koska siitä oppii, jos ei muuta niin sen, kenen kirjoja ei kannata lukea. Monissa romaaneissa on taustalla faktatietoja esimerkiksi vieraista kulttuureista tai menneistä ajoista. Kirjailijat tekevät paljon taustatyötä saadakseen tarinansa uskottavaksi, ja uskottavuutta tuo nimenomaan taustatietojen paikkansapitävyys.
Kirjallisuus auttaa ymmärtämään maailmaa laajemmin kuin itse kokien on mahdollista. Kirja on ystävä monelle yksinäiselle, ja stressaantuneen hyvä romaani vie kauas omista murheista. Jos ihmiset lukisivat enemmän, he tappelisivat vähemmän.
Mitä se "hyödyllistä käsillään" tehty on, joka olisi tärkeämpää kuin lukeminen? Nykyään koneet tekevät kaikki raskaimmat työt, ja käsityöt ja nikkarointi jäävät harrastukseksi - onneksi, voisi moni sellainen sanoa, joka on niitä joskus tehnyt pakosta.
- Hei kun keikuskelen
Minulla ei ole hajuakaan, mikä oli ensimmäinen kirja. Kannoin kyllä kirjastosta kirjoja, kerralla monta, mutta en niitä lukenut. Kunhan hain innosta puhkuen, kun muutamaa vuotta vanhemmat kaverinikin hakivat.:)
Minulle kerrottiin ihan Älyttömästi satuja. Äitini ja 10 vuotta vanhempi siskoni, sekä 14 vuotta vanhempi veljeni.
Pienenä en tuntenut kiinnostusta kirjoihin, koska Kynä oli se ainut intohimoni.
Paperia ja kynä ja se oli siinä se. Keksin itse satuja ja piirsin kuvat. Vähäköku sajakuvia.
Sitä mummun ostamaa runokirjaa luin tosi paljon. Ihan tarkkaa ikää en muista, mutta kaiketi olin 8-vuotias.
Sitten kun olin sen verran vanhempi eli kouluiässä, että olsin voinut ruveta lukemaan, niin sain sen pianon ja enhän sitten olisi ehtinytkään ruveta lukemaan, kun piirtelin edelleen ku hullu ja sitten istuin pianon äärellä ja harjoittelin. Se oli nimittäin aivan älyttömän ihmeellistä, kun opin nuotit viivastolla ja sain ruveta soittamaan nuoteista. Soitin koko vihon läpi tosi nopeasti. Isä osti uusia nuottia selkä vääränä.
Noh, sitten vieläkin myöhemmin kun olis voinut ottaa kirjan kouraan, niin taas tuli muita harrastuksia. Voimistelu, näytelmät. Ja tansseissa aloin kulkemaan tosi nuorena.
Nyt oon sitten vuosia vuosia ja vuosia lukenut tavattoman paljon.
Rakastan lukemista hiton paljon.
Omille lapsille oon kertonut myös paljon itsekeksittyjä satuja. Sitten oon lukenut kirjoja paljon. Joka ilta pienen pätkän kirjasta. Eniten tykkäsivät kirjasta nimeltään "Perheeseemme kuuluu leijona". - toukka lukee
Kirjastossa juostiin harva se päivä. Niitä satukirjoja jossa oli kultainen taus lueskeltiin kannesta kanteen. Sitten Tiinat, Pekka Teet, Viisikot yms. Luettua tuli tosi paljon, eihän silloin lapsena meillä vielä tv:tä ollut.
Mielenkiintoinen ketju.
Ketju, jossa painotetaam lastenlapsien houkuttelemista kirjojen pariin. Ääneen lukemisen tärkeyttä ja kirjallisen sivistyksen paremmuutta ja hiukkasen käden toitojen aliarvioimista.
Aloittajan poika möi äidin rakkaan Tiina-kirjan ja toi tilalle sarjakuvalehtiä. No, mikäpä hänessä.
Taisi olla se hiirikirja, joka tuolla alussa mainittiin, joka oli ensimmäinen lukemani kirja sitten aapisen. Minulla ei ollut kansakouluaikana mitään käsitystä mikä on lukihäiriö eikä se siten häirinnyt elämääni. Luin ja menestyin koulussa hyvin.
Jatko-opintojen yhteydessä ja vieraperäisten sanojen opiskelussa kohtasin tuon tosiasian, että konsonantit vaihtaa paikkojaan, mutta lukemistani se ei ole haitannut senkään jälkeen. Olen oppinut jopa ohittavan lukemisen, jossa hypätään yli lauseita, joilla ei ole merkitystä kirjan juoneen. Petze on opettanut, hänkin entinen opettaja.
En ikinä patistellut lapsiani kirjojen pariin. Luin kuitenkin heille satukirjoja. Esikoinen oppi lukemaan kolmevuotiaana. Hän painotti natiaisena, että minusta tulee kirjailija tai .....se missä ammatissa hän nyt toimii.
Lapsilla on omat päämääränsä, eikä se ole tietty väärin, että vahvoja tulevaisuuden visioita kannustetaan, mutta johdattelu ei aina tuota sille asetettua tulosta. Viisas lapsi osaa junailla tiensä sinne minne haluaa.
No, minulla ei ole lapsenlapsia, mutta nuo omat ovat vielä elämänsä taipaleen alkuneljänneksellä. Toinen lukee ja toinen piirtää ja etiäpäin mennään.
Viimeksi luin Ian McEwanin romaanin Ikuinen rakkaus.- Korppis*
Olen suunnattoman otettu, 13 miinusta, kiitos. Olen palstan henki ja elämä. Annan kirjoituksillani mitättömille ylemmyyden tuntoa. Kerään kirjoituksillani kateutta ja pahaa mieltä, mikä nyt ei ole tarkoitukseni, mutta minun on se tosiasia hyväksyttävä.
- Hei kun keikuskelen
Korppis* kirjoitti:
Olen suunnattoman otettu, 13 miinusta, kiitos. Olen palstan henki ja elämä. Annan kirjoituksillani mitättömille ylemmyyden tuntoa. Kerään kirjoituksillani kateutta ja pahaa mieltä, mikä nyt ei ole tarkoitukseni, mutta minun on se tosiasia hyväksyttävä.
No Heh, äläs nyt sentäs ala Liiiiioittelemaan:)
Sinulla on käytössä Yks henki ja Yks elämä.
Ei niillä nyt ihan koko palstaa sentäs valloiteta.
Ei sen puoleen, oon monen monituista kertaa ihmetellyt, että kuinka kummassa vetäsetkin noita miinuksia itsellesi. Minä en ole antanut en, vaikka joskus huokailenkin sun energisyyttäsi ja touhuilujasi. Minäkin oon aika touhuilija, mutta huh en pärjäisi sinulle. Siitä pikkusen kadehdin sinua.
Sun kirjoituksen inspiroimana täs ennen joulua menin pitkästä aikaa Kirpputorille.
Hitto, että sielä oli kirjoja vino pino. Minä olin sielä oikein ajan kanssa ja kannoin sitten 9 kirjaa tyytyväisenä autoon. Kirjat olivat kuin uusia ja maksoivat 1-3 euroa kappale. Kaks kirjaa on nyt luettu, kolmas menossa.
Miinuksista vielä sen verran, että joskus oon napsinut sun miinuksias pois, kun on tuntunut, että vain sun nimimerkkisi on saanut sen miinuksen, eikä suinkaan hyvin kirjoitettu teksti. Vaikka kirjoittaisit "Hyvää Päivää", niin luulen että saisit siitäkin muutaman miinuksen.:) - Korppis*
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
No Heh, äläs nyt sentäs ala Liiiiioittelemaan:)
Sinulla on käytössä Yks henki ja Yks elämä.
Ei niillä nyt ihan koko palstaa sentäs valloiteta.
Ei sen puoleen, oon monen monituista kertaa ihmetellyt, että kuinka kummassa vetäsetkin noita miinuksia itsellesi. Minä en ole antanut en, vaikka joskus huokailenkin sun energisyyttäsi ja touhuilujasi. Minäkin oon aika touhuilija, mutta huh en pärjäisi sinulle. Siitä pikkusen kadehdin sinua.
Sun kirjoituksen inspiroimana täs ennen joulua menin pitkästä aikaa Kirpputorille.
Hitto, että sielä oli kirjoja vino pino. Minä olin sielä oikein ajan kanssa ja kannoin sitten 9 kirjaa tyytyväisenä autoon. Kirjat olivat kuin uusia ja maksoivat 1-3 euroa kappale. Kaks kirjaa on nyt luettu, kolmas menossa.
Miinuksista vielä sen verran, että joskus oon napsinut sun miinuksias pois, kun on tuntunut, että vain sun nimimerkkisi on saanut sen miinuksen, eikä suinkaan hyvin kirjoitettu teksti. Vaikka kirjoittaisit "Hyvää Päivää", niin luulen että saisit siitäkin muutaman miinuksen.:)Kysehän on juuri nimimerkeistäni ei kirjoituksistani. Ja itseasiassa minua ei useinkaan haittaa miinukset, mutta tässä kirjoituksessa pohdin mielestäni asiallisesti sitä mahdollisuutta mitä me kasvattajina voimme tehdä sen eteen alkavatko lapsemme lukemaan omasta halustaan vai vanhempiensa saati isovanhempiensa halusta.
Mutta vaikka vähättelit rooliani palstalla, tunnen olevani miinustajalle kateuden karvasmanteli jos en nyt sentään palstan henki ja elämä ; ).
Osaan provota, jopa sinäkin kompastuit.
Minäkin olen saanut palstalta paljon hyviä vinkkejä, joita olen käytännössä soveltanut. Olen kuitenkin oman tieni kulkija. Korppis* kirjoitti:
Olen suunnattoman otettu, 13 miinusta, kiitos. Olen palstan henki ja elämä. Annan kirjoituksillani mitättömille ylemmyyden tuntoa. Kerään kirjoituksillani kateutta ja pahaa mieltä, mikä nyt ei ole tarkoitukseni, mutta minun on se tosiasia hyväksyttävä.
"Parvi-Teeri"
Täällä jaetaan kirjallisuuden oppi-tunteja näemmä.
Ja näköjään vahvasti asenteellisia.
Kirjailijan pitäisi kuitenkin muistaa, että sanat eivät riitä, pitää omata myös
kyky käyttää sanoja.
Jos sanoja käyttää kökösti, saa vastaukseksi kökkö-arvostelua.
Ja se on kirjailijalle ihan oikein, ei se ole silloin ylpeilyn aihe.
Jos sanoja käyttää taitavasti, saa vastaansa kunnioittavan hiljaisuuden, ja arkoja
nimmari-pyyntöjä.
H.- Korppis*
hunksz kirjoitti:
"Parvi-Teeri"
Täällä jaetaan kirjallisuuden oppi-tunteja näemmä.
Ja näköjään vahvasti asenteellisia.
Kirjailijan pitäisi kuitenkin muistaa, että sanat eivät riitä, pitää omata myös
kyky käyttää sanoja.
Jos sanoja käyttää kökösti, saa vastaukseksi kökkö-arvostelua.
Ja se on kirjailijalle ihan oikein, ei se ole silloin ylpeilyn aihe.
Jos sanoja käyttää taitavasti, saa vastaansa kunnioittavan hiljaisuuden, ja arkoja
nimmari-pyyntöjä.
H."Taitavana sanavääntäjänä" kirjoitat usein siten, että kukaan ei ydinsanomaasi ymmärrä ja sehän ei ole hyvän kirjailijan
Hyvä kirjailija kirjoittaa tekstiä jota tökkö tökötkin ymmärtävät ja kadehtivat sen suoraviivaisuutta vaikka eivät tykkää kirjailijasta itsestään.
En ole huomannut sinun saaneen hiljaisuutta osaksesi olet samassa asemassa kuin nimimerkki korpikirjailija, joka ei ole ikinä kirjoittanut kirjaa ; ) - Hei kun keikuskelen
Korppis* kirjoitti:
Kysehän on juuri nimimerkeistäni ei kirjoituksistani. Ja itseasiassa minua ei useinkaan haittaa miinukset, mutta tässä kirjoituksessa pohdin mielestäni asiallisesti sitä mahdollisuutta mitä me kasvattajina voimme tehdä sen eteen alkavatko lapsemme lukemaan omasta halustaan vai vanhempiensa saati isovanhempiensa halusta.
Mutta vaikka vähättelit rooliani palstalla, tunnen olevani miinustajalle kateuden karvasmanteli jos en nyt sentään palstan henki ja elämä ; ).
Osaan provota, jopa sinäkin kompastuit.
Minäkin olen saanut palstalta paljon hyviä vinkkejä, joita olen käytännössä soveltanut. Olen kuitenkin oman tieni kulkija.Kyllä, kirjoituksesi oli asiallinen ja pohtiva. Uskon, että sellaisissa tilanteissa harmittaa, jos miinuksia pökkää pesään, vaikka on kirjoittanut mielestään hyvin.
Minulla on 35 vuoden ajalta kokemuksia (paljonkin) lapsista, jotka tahtoisivat lopettaa plimputtelun ja kun asiasta keskustelee vanhempien kanssa, niin saa vastaukseksi: "Ei tuu kuuloonkaan, että Maija lopettaisi pianon soiton, aina lapsena haaveilin soittamisesta ja nyt, kun meille ostettiin piano, niin annan lapseni soittaa, koska itse en voinut."
Ehkä lapsen "tuskastuttavaa" soittoa voi pidentää vuodella tai parilla, mutta se tyssää kuitenkin, kun lapselle tulee ikää ja vanhemmat vihdoin ja viimein myöntävät, ettei lapsi Voi tehdä sellaista, joka ei tule hänestä itsestään.
Osaat provota, joskus huomannut:)
Mitä minun kompasteluuni tulee, niin en kompastele koskaan.
JOS kompastelen, niin se on harkittua kompastelua se :) Korppis* kirjoitti:
"Taitavana sanavääntäjänä" kirjoitat usein siten, että kukaan ei ydinsanomaasi ymmärrä ja sehän ei ole hyvän kirjailijan
Hyvä kirjailija kirjoittaa tekstiä jota tökkö tökötkin ymmärtävät ja kadehtivat sen suoraviivaisuutta vaikka eivät tykkää kirjailijasta itsestään.
En ole huomannut sinun saaneen hiljaisuutta osaksesi olet samassa asemassa kuin nimimerkki korpikirjailija, joka ei ole ikinä kirjoittanut kirjaa ; )"Tilhunen"
Tabula Rasa.
Ja langat.
Mitäpä niistä vanhus enää kirjailisi.
Hänellä ei enää ole häveliäisyyttä alkaa matkia kaikkea sitä mitä on lukenut.
Korkeintaan jotain korkea-lentoista.
Teeveen SciFi- aloitukseen kirjoitin pari kappaletta.
Olisin voinut jatkaakin, liekö silloin olisin havisuttanut tulevien historien
lehtiä?
"Ostin kirpparilta vanhan lehti-sahan.
Sain mukaan paketin käyttämättömiä teriä.
Aikaisemmin olin hankkinut nukke-talon kehikon.
Aikomukseni on tehdä lapsuuteni pieni olo-huoneen pöytä.
Äiti ei silloin osannut ja isä oli liian karkea-kätinen.
Nukke-koti ei tule jäämään lapsilleni, siitä tulee minun sielun-messuni.
Kodin jokaisen osasen tulen tekemään itse.
Minä en kuole, ennen kuin se on valmis.
Eikä minua häiritä, kun olen elämääni keskittynyt.
Odotan kaihoten aikaa, jolloin voin avata nukke-kotini verhot, ja antaa auringon
paistaa sen pöydille, lattioille, esineille.
Silloin olen valmis kuolemalle"
Ja niin sitä sitten voisi kirjaa jatkaa.
Mutta ei kannata, siitä tulisi vain oman itsensä muistelma.
Täysin ilman tulevaisuutta, lapsillekin vain valheellisuutta.
H.- Korppis*
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Kyllä, kirjoituksesi oli asiallinen ja pohtiva. Uskon, että sellaisissa tilanteissa harmittaa, jos miinuksia pökkää pesään, vaikka on kirjoittanut mielestään hyvin.
Minulla on 35 vuoden ajalta kokemuksia (paljonkin) lapsista, jotka tahtoisivat lopettaa plimputtelun ja kun asiasta keskustelee vanhempien kanssa, niin saa vastaukseksi: "Ei tuu kuuloonkaan, että Maija lopettaisi pianon soiton, aina lapsena haaveilin soittamisesta ja nyt, kun meille ostettiin piano, niin annan lapseni soittaa, koska itse en voinut."
Ehkä lapsen "tuskastuttavaa" soittoa voi pidentää vuodella tai parilla, mutta se tyssää kuitenkin, kun lapselle tulee ikää ja vanhemmat vihdoin ja viimein myöntävät, ettei lapsi Voi tehdä sellaista, joka ei tule hänestä itsestään.
Osaat provota, joskus huomannut:)
Mitä minun kompasteluuni tulee, niin en kompastele koskaan.
JOS kompastelen, niin se on harkittua kompastelua se :)Heikku@
Vein esikoiseni noin nelivuotiaana musiikkikerhoon. Pikkujoulujuhlassa istuin etupenkkiin sillä halusin nähdä lapseni esiintyvän.
Kun lapset lauloivat joululauluja erilaisia pieniä musiikkivälineitä apuna käyttäen esikoinen makasi tuolin alla ja ajeli mielikuvitusautollaan.
Ei tule muusikkoa ajattelin ja kun keskustelin opettajan kanssa hän oli samaa mieltä.
Aikuisena poika kertoi, että ei tykännyt musiikinopettajasta, hänen mielestään mies oli ollut liian käskevä, vaativa joten hän sulki korvansa ja omistautui musiikkitunneilla mielikuvitustarinoihinsa.
Ei hänestä muusikkoa tullut, mutta tarinankertoja ; ) Aikuisena hän opetteli kaverinsa avustuksella kitaransoittoa ja näppäilee joskus omaksi huvikseen kitaraa. - Korppis*
hunksz kirjoitti:
"Tilhunen"
Tabula Rasa.
Ja langat.
Mitäpä niistä vanhus enää kirjailisi.
Hänellä ei enää ole häveliäisyyttä alkaa matkia kaikkea sitä mitä on lukenut.
Korkeintaan jotain korkea-lentoista.
Teeveen SciFi- aloitukseen kirjoitin pari kappaletta.
Olisin voinut jatkaakin, liekö silloin olisin havisuttanut tulevien historien
lehtiä?
"Ostin kirpparilta vanhan lehti-sahan.
Sain mukaan paketin käyttämättömiä teriä.
Aikaisemmin olin hankkinut nukke-talon kehikon.
Aikomukseni on tehdä lapsuuteni pieni olo-huoneen pöytä.
Äiti ei silloin osannut ja isä oli liian karkea-kätinen.
Nukke-koti ei tule jäämään lapsilleni, siitä tulee minun sielun-messuni.
Kodin jokaisen osasen tulen tekemään itse.
Minä en kuole, ennen kuin se on valmis.
Eikä minua häiritä, kun olen elämääni keskittynyt.
Odotan kaihoten aikaa, jolloin voin avata nukke-kotini verhot, ja antaa auringon
paistaa sen pöydille, lattioille, esineille.
Silloin olen valmis kuolemalle"
Ja niin sitä sitten voisi kirjaa jatkaa.
Mutta ei kannata, siitä tulisi vain oman itsensä muistelma.
Täysin ilman tulevaisuutta, lapsillekin vain valheellisuutta.
H.Olen taas nukkekotini lumoissa. Tein juuri pöökikorkeista kukkaruukkuja, joihin istuttelin Tiimarista ostamiani paperikukkasia.
Päätin, että vien osan nukkekotini alimmaisen kerroksen kalustuksesta kirpparille myyntiin muutan pohjakerroksen liiketiloiksi. Sinne tulee jatkossa pieni kauppa ja kahvila.
Minä en kirjoita nukkekotini ikkunaverhojen takaa, minä leikin nukkekodillani kuten mielikuvitusrikkaat lapsetkin leikkivät ja jos heillä on annettu vielä käden taitoja he rakentelevat nukkekotinsa itse sellaisiksi kuin he haluavat, eivätkä sellaiseksi kuin vanhemmat tai isovanhemmat haluavat. Korppis* kirjoitti:
Olen taas nukkekotini lumoissa. Tein juuri pöökikorkeista kukkaruukkuja, joihin istuttelin Tiimarista ostamiani paperikukkasia.
Päätin, että vien osan nukkekotini alimmaisen kerroksen kalustuksesta kirpparille myyntiin muutan pohjakerroksen liiketiloiksi. Sinne tulee jatkossa pieni kauppa ja kahvila.
Minä en kirjoita nukkekotini ikkunaverhojen takaa, minä leikin nukkekodillani kuten mielikuvitusrikkaat lapsetkin leikkivät ja jos heillä on annettu vielä käden taitoja he rakentelevat nukkekotinsa itse sellaisiksi kuin he haluavat, eivätkä sellaiseksi kuin vanhemmat tai isovanhemmat haluavat."Maamuna"
Kuten oletinkin, sinä otit itseesi.
Kirjoitit taas väärin.
Sanojasi sanojesi perään.
Vaikka otinkin sinut muusana, en sinusta kirjoittanut.
Kirjoitin ihmisen unelmista.
Miksi aina vajoat alas niin helposti?
H.- Korppis*
hunksz kirjoitti:
"Maamuna"
Kuten oletinkin, sinä otit itseesi.
Kirjoitit taas väärin.
Sanojasi sanojesi perään.
Vaikka otinkin sinut muusana, en sinusta kirjoittanut.
Kirjoitin ihmisen unelmista.
Miksi aina vajoat alas niin helposti?
H.En minä sinulle kirjoita, kirjoitan itselleni. Pääsääntöisesti myös luen vain omia kirjoituksiani. Kun näen virheitä teksteissäni korjailen niiden asua mielessäni. Kehitän kirjoitustaitoani. Näen jokaisen kirjoitusvirheeni, mutta usein vasta muutamien lukukertojen jälkeen koska olen ylpeä itsestäni ja taidostani ilmaista asioiden ydin se oleellinen.
- L - L
Taisi olla kansakoulun alaluokalla ( 2.? ) kirjoituskilpailun palkintona saamani H.Valtosen kirjamuotoon sidottu Munkki.
Samoja aikoja aloitin lueskelemaan Tarzaneita ja ennen oppikouluun menoa Järvenpää Rummut sarjaa sekä Hugon Kurjia.- Salmikki
Tarkasti en muista ensimmäistä itse lukemaani kirjaa. Muistan vain sen riemun ja onnentunteen kun kirjaimet ykskaks muodostuivat sanoiksi ja sanoista tuli tarinoita.
1950-luvulla lapset osallistuivat talon töihin ja välillä leikittiin. Vanhemmilla ei ollut aikaa paljon lukea. Oli päivätyö, metsätyöt, navettatyöt, kotityöt ja viisi kakaraa jaloissa. Tuolloin muistan keräilleeni mm. karkkipaperinkääreitä, kahvipaketien keräilykortteja, tulitikkulaatikoiden etikettejä, purukumien keräilykuvia, kiiltokuvia. Lukemisen korvasi radion lastenohjelmien kuuntelu, mm. Markus-sedän satutunnmit, Nalle-kerho, koko perheen kuunnelmat. Tuolloin vielä kova sana oli kyläily. Muistan että melkeinpä joka päivä pirtissä piipahti kyläilijä ja noita tarinoita sitten kuunneltiin. Isä oli kova tarinankertoja.
Lukemistakin oli. Grimmin satuja, jokunen tietokirja, raamattu, virsikirja, Martti Simojoen Päivän sana, eläinkirja, sanomalehti, Seura ja Kansa taisteli-miehet kertovat, äidin keittokirja. Näitä opuksia sitten lueskeltiin kun lukemisen sala paljastui.
Ihan ensimmäinen kirja jonka muistan oli tietysti kansakoulussa jaettu Kultainen Aapinen((Haavio, Tynni, Hinkkanen), jossa ensimmäisenä oli A-kirjain
ja muistan vieläkin ulkoa lorun
"Auto Satumaahan ajaa.
Katsos kuutta matkustajaa.
Valo paistaa Satumaasta.
Ajetaanpa sisään A:sta."
Kouluun meno merkitsi myös sitä että sai lainata ihan itse kirjastosta kirjoja. Johtajaopettaja hoisi kylän kirjastoa ja tarkkaan katsoi mitä lainasi. Muistan aluksi lukeneeni Tammen kultaisia kirjoja, niitä lituskaisia. Myöhemmin tuli Tirlittan, lukuisat satukirjat, tyttökirjat, viisikot, nuorten toivekirjaston kirjat.
Lahjaksi saamistani kirjoista on vielä kirjahyllyssäni jossain sopukassa Anni Swanin iiris-rukka, Pikkupappilassa, Rauha S. Virtasen Selja-sarjaa, Astrid Lingrenin Kerstin ja minä, Laura Fitinghoffin Hallatunturin lapset. Muutamia kirjoja olen jo lapsenlapsilleni antanut. - Öö aapisen laidalla
Salmikki kirjoitti:
Tarkasti en muista ensimmäistä itse lukemaani kirjaa. Muistan vain sen riemun ja onnentunteen kun kirjaimet ykskaks muodostuivat sanoiksi ja sanoista tuli tarinoita.
1950-luvulla lapset osallistuivat talon töihin ja välillä leikittiin. Vanhemmilla ei ollut aikaa paljon lukea. Oli päivätyö, metsätyöt, navettatyöt, kotityöt ja viisi kakaraa jaloissa. Tuolloin muistan keräilleeni mm. karkkipaperinkääreitä, kahvipaketien keräilykortteja, tulitikkulaatikoiden etikettejä, purukumien keräilykuvia, kiiltokuvia. Lukemisen korvasi radion lastenohjelmien kuuntelu, mm. Markus-sedän satutunnmit, Nalle-kerho, koko perheen kuunnelmat. Tuolloin vielä kova sana oli kyläily. Muistan että melkeinpä joka päivä pirtissä piipahti kyläilijä ja noita tarinoita sitten kuunneltiin. Isä oli kova tarinankertoja.
Lukemistakin oli. Grimmin satuja, jokunen tietokirja, raamattu, virsikirja, Martti Simojoen Päivän sana, eläinkirja, sanomalehti, Seura ja Kansa taisteli-miehet kertovat, äidin keittokirja. Näitä opuksia sitten lueskeltiin kun lukemisen sala paljastui.
Ihan ensimmäinen kirja jonka muistan oli tietysti kansakoulussa jaettu Kultainen Aapinen((Haavio, Tynni, Hinkkanen), jossa ensimmäisenä oli A-kirjain
ja muistan vieläkin ulkoa lorun
"Auto Satumaahan ajaa.
Katsos kuutta matkustajaa.
Valo paistaa Satumaasta.
Ajetaanpa sisään A:sta."
Kouluun meno merkitsi myös sitä että sai lainata ihan itse kirjastosta kirjoja. Johtajaopettaja hoisi kylän kirjastoa ja tarkkaan katsoi mitä lainasi. Muistan aluksi lukeneeni Tammen kultaisia kirjoja, niitä lituskaisia. Myöhemmin tuli Tirlittan, lukuisat satukirjat, tyttökirjat, viisikot, nuorten toivekirjaston kirjat.
Lahjaksi saamistani kirjoista on vielä kirjahyllyssäni jossain sopukassa Anni Swanin iiris-rukka, Pikkupappilassa, Rauha S. Virtasen Selja-sarjaa, Astrid Lingrenin Kerstin ja minä, Laura Fitinghoffin Hallatunturin lapset. Muutamia kirjoja olen jo lapsenlapsilleni antanut.Aapiskukko se taisi olla minullakin se ensimmäinen jota luin.
- mataleena 69
Kirjaa en muista mutta lukemaan opin vanhojen Kotiliesien Kieku ja Kaiku -sarjakuvista (jopa Mika Waltarin tekstejä!). 6v vanhempi isosiskoni komennettiin aina rantasaunan lämmitykseen, viihdykkeenä hänellä oli vanhoja lehtiä ja velvollisuutena pikkusiskosta huolehtiminen. Hän oli jo iso tyttö, liki 10 varmaan ja ymmärrettävästi harmistui kun minä olin koko ajan sarjakuvatekstien lukemista kärttämässä.
Niin sitten päätin opetella itse lukemaan.
Olen oikea kirjojen ahmija. Työssäoloaikoinna laskin lukevani noin kirjan päivässä, silloin kävin myös kirjastossa päivittäin. Kirjoja kerääntyy kotiin vaikka nykyään en osta muita kuin tietokirjoja. Kun haikein mielin olen löytänyt 4 kirjaa joista voin luopua vien ne antikkaan. - Ja tulen pois kuusi uutta kirjaa kassissa.- mimmone työ?
Mitäs työnantaja siitä tykkäsi?
- ...
Satuikin.
Kirjoitinkin jo ylempänä, että en tajunnut tavaamista ja lukemiseen oppimenen oli hankalaa. Opin siis kyllä Ja ilmeisimmin opin myös kirjoittamaan, koska piironkin laatikosta löytyi kansakoluaikainen palkintodiploomi raittiuskirjoituskilpailuun osallistumisesta. Niitä kai annettiin kaikille oppilaille, jotka tiesivät, miten päin kynää pitää pitää kädessä :DDDD
=DW=- -.-
Eikö "DW "muista, että teos oli Turmiolan Tommi, joka meille 50-luvulla opetti väkijuomien (mikä sana) turmiollisuutta, joka olikin raittiusliikkeen punaisena lankana pitkään.
- ???
-.- kirjoitti:
Eikö "DW "muista, että teos oli Turmiolan Tommi, joka meille 50-luvulla opetti väkijuomien (mikä sana) turmiollisuutta, joka olikin raittiusliikkeen punaisena lankana pitkään.
En muista minäkään, vaikka koulun aloitin 50-luvun lopussa. DW ymmärtääkseni huomattavasti myöhemmin?
- ,,,,,
Onpa noita raittiuskilpakirjoituspalkintoja useita minullakin.
Olen muistanut mitä kirjoitin ja ottanut ohjeet opikseni.
- Satutyttö
Olin toisella luokalla koulussa kun isän kanssa olin purkamassa suurta hirsihuvilaa .
Taiteilija joka oli siinä asunut oli jättänyt kirjahyllyyn kirjoja . Valitsin kaksi kirjaa ,
Tartzan apinoiden kuningas se oli pehmeäkantinen aika paksu . toinen oli Netta Musketin kirja intohimoisesta rakkaudesta , nimeä en muista . Tartzan upposi minuun kun kuuma veitsi voihin , Musketin eroottinen kuvaus johdatteli taas minut jo varhain rakkauden ihanuuteen . Myöhemmin sitten ahmin Tirlittanit , Vinskit sun muut kesymmät kirjat koska kirjastossa oli ikäraja mitä sai ottaa . Satukirjoja luin myös paljon , myös pikkusiskoille , luin paljon ,mut en läksyjä . Olin taiteellinen haaveilija . Vielä on hyllyssäni Anni Polvan kirjoja 9 kpl
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 931738
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3581159Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181158- 941019
- 62813
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam34773Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani5716- 46696
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42670Mitä saat naiselta mies kun
Otat ohjat? Saat feminiinistä pehmeyttä, lämpöä ja rauhaa. Kun nainen on tässä moodissa hän auttaa miestä lepäämään ja p113666