Miksi kreat pelkäävät olla vain osana luontoa? Mikä on se syy, että pitäisi olla jotain muuta, kuin älykäs eläin, ilman suurempaa syytä? Ja kolmantena kysymyksenä miksi ette luota itseenne ilman jumalallisia apuja? Mikäli täällä on oikeita kreoja eikä jyrpän kaltaisia trolleja.
Mitä kreationisti pelkää?
BlackNemo
29162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Me kreat olemme toki osa luontoa. Me olemme luomakunnan kruunuja.
Mitäs te evokit olette? Apinoitako?
Mutta mitä tulee jumalalliseen apuun, niin siinä on etunsa.
Tässä pari esimerkkiä:
Jumalallinen ohjaus sanoo: Älä tee huorin.
Enpä ole tehyt ja perheemme on ollut onnellinen.
Evokit tekevät huorin ja seurauksena onkin sitten avioeroja, äpärälapsia, sukupuolitauteja, abortteja ja muuta sellaista, jopa murhia.
2. käsky: "Alä tapa." : Evokit sotivat niin että sata miljoonaa uhria ylittyi 1900 luvulla. Todelliset kristityt eivät tahrineet käsiään vereen.
Muistahan Ruotsia ja Sveitsiä ja Thaimaata jotka pysyttelivät sodan ulkopuolella ja menestyivät loistavasti.
Niin että on siitä jotain hyötyä että kuuntelee hiukan Luojaansa.
Ruotsi ja Sveitsi kääri rahaa toisten sotimisella. Juutalaisten hammaskulta meni ruotsalaispankkien holveihin maksuna rautamalmista.
Kuullostat jossain peräkylän lahoavassa puumökissä asuvalta irvileualta, joka peseytyy korkeintaan kerran viikossa ja kyylää naapureitaan. Olet osa ongelmaa, et ratkaisua.
"Mitäs te evokit olette? Apinoitako?"
Me evokit ollaan ainakin eläimiä, nisäkkäitä, kädellisiä, apinoita, ihmisapinoita ja ihmisiä, ja niin olette te kretutkin.
Mutta totuus on sekin, että Hilterin saksa ryösti monta "ruosteisen" Ruotsin malmitehdasta...
Mielestäni tällaisia viestejä ei tarvitse huomioida ollenkaan, sillä se menee vain pelkäksi toisen faktojen korjailuksi. En tiedä onko kyseessä trolli, mutta onhan se nyt aivan selvää, että
a) kristitytkin ovat tehneet huorin
b) kristityt ovat tappaneet
Tämä selviää jo loogisesti siitä, että nämä teot täytyi erikseen kristityiltä kieltää. Koko viesti on muutenkin äärikreationistista ateistien ja evoluutikkojen haukkumista.
Minä kun olen aina luullut että malmi saadaan kaivoksista.
Kreationistit ja fundamentalistit yleensä tuntuvat pelkäävän kaikista eniten vastuuta. He pelkäävät vastuuta omista valinnoistaan ja siksi he ripustautuvat johonkin dogmaattiseen uskoon, joka kertoo heille "heidän puolestaan" miten asiat ovat, mikä on väärin, mikä oikein ja mikä on lopullinen totuus, jota ei saa eikä tarvitse kyseenalaistaa ja pohtia.
Oli oppi sitten kreationismi, ääri-islam tai kommunismi, tarve uskoa ulkopuolelta annettuihin "absoluuttisiin totuuksiin" yhdistää kaikkia. Tälläkin palstalla on helppo huomata, että keskustelu uskon perusteista ei onnistu. Miksi juuri Raamatun luomiskertomus? Tällainen kysymys ei koskaan johda mihinkään, koska ainoa vastaus, jonka fundamentalisti pystyy antamaan, on pelkistettynä "näin sen täytyy olla, koska näin minä satun uskomaan."
Tietenkin fundamentalistitkin ovat valinneet arvonsa ja etiikkansa viime kädessä aivan kuten me muutkin. He ovat vain luovuttaneet valinnan jollekin ilmeisen satunnaisesti valitsamalleen ryhmälle ja toistelevat sitten näiden totuukia, että ei tarvitsisi miettiä itse.
Olet mielestäni aikaisemmin osoittanut melkoista kykyä analyyttiseen ja neutraaliin ajatteluun. Voisitko nyt harkita ajatusharjoitusta ylläolevn viestisi muuntamiseksi pelkästään positiiviseksi, mikä vaatisi tietenkin asettumista täysi kreationistin asemaan ja ajattelemaan hänen kannaltaan. Nythän näkökulmasi on edelleenkin antikreationistin (päosin pahantahtoista) kuvitelmaa toisen ajattelutavasta. Koetanpa auttaa alkuun:
"Mitä kreationisti pelkää?"
Kreationisti pelkää eniten Jumala-uskonsa menettämistä, koska hän pitää sitä (siksi ja siksi) elämänsä tärkeimpänä asiana...
Ja tuo pelko on hitonmoinen paradoksi, sillä jos todella on löytänyt absoluuttisen totuuden, on tietenkin järjetöntä pelätä, että se voisi korvautua jollain mikä ei olisi absoluuttinen totuus.
Ainoa mahdollinen selitys tälle ajatuskummajaiselle on tietysti se, että kreationistin varmuus absoluuttisen totuuden löytämisestään on olennaisesti pienempi kuin hänen verbaalinen paasauksensa antaa ymmärtää, ja niinpä epäusko, tuo vaaroista kauhein, vaanii koko ajan nurkan takana.
Tuo jumal uskon menettäminen on eittämättä varmasti suurin pelko. Ja sen seurauksena varmasti pelottaa ajatus, että jos sen uskonsa menettää, niin on jollain tavalla yksin tai vajavainen. Tästä pääsee kaiketi aasin sillan kautta siihen että ei luota tai usko pärjäävänsä elämässä ilman tuota uskoaan? Tämä kaikki pohdiskelu juontaa eräästä asiakkastani, joka on oikea hc jehovan todistaja (onkohan niitä muunlaisia)? Jonka tapasin työnpuolesta jälleen joulun alla. Hänellä on kyllä mielestäni erittäin erikoinen maailman katsomus itseeni verrattuna. Ihan arkipäiväisiinkin asioihin luetaan ohjeita raamatusta, jolloin (minun mielestä) sysätään se vastuu itsestään ja omista teoista jonkin kirjan eritavoin tulkittaviin lauseisiin ja vedotaan että tämän täytyy olla oikein, koska iso kirja sanoo näin. Eikös tällöin mennä vähän sieltä missä aita on matalin eikä jouduta punnitsemaan omallatunnolla tekojen tai sanomisien seuruksia?
Kiitos Black, hyvä vastaus, joka tuotti tarkoittamaan pohdintaa.
Useammin kuin kerran on sekä muille että meille tullut mieleen että kiihkokristittyjen pajatus on tarkoitettu lähinnä pönkittämään heidän omaa uskoaan.
No kun ajatellaan että sillä pajatuksella ei kyllä erkkiäkään käännytetä (erkki ei tykkää siitä että häntä ja hänen ajatteluaan halveerataan ja jopa tuomitaan, sillä erkki on oikeasti miettinyt asioita), niin tuohan sen fokus ja funktio on oltava.
Kreationistit pelkäävät vain luojaansa.
Jos pelkäävät että luoja on olemassa, siinäpä pulma
Kumpaa kreationisti pelkää enemmän, Luojaansa vai sitä ettei Luojaansa ole?
Ymmärtääkseni Ateisti on hiukan kajahtanut yksilö, he tappelevat olematonta vastaan, siis mitä ei ole olemassa. Hullujen huoneella näitä näkee paljon, jotka puhuvat seinille.
Neiti on hyvä ja kuvailee meille tarkemmin tappelua, joka ilmenee siten että joku ei jaksa uskoa jumaliin. Lentääkö veri ja hammas?
Teistiä tai ateistiä ei voi suoraan lukea normaalia kajahtaneemmaksi. Ne ovat vain eri kantoja kysymykseen "onko Jumala olemassa". Koska kumpikaan puoli ei ole pystynyt 100% kumoamaan toisen puolen argumentteja, kumpikin vastaus on periaatteessa oikea.
Mitä tulee tuohon olematonta vastaan tappeluun, en oikein ymmärtänyt. Tarkoititko että ateisti tappelee
a) olematonta Jumalaa vastaan
b) Jumalan olemassaolemattomuutta vastaan
c) jotain muuta vastaan, mitä?
"Miksi kreat pelkäävät olla vain osana luontoa?"
Ihmiset ovat osa Jumalan luomaa luontoa. Mitä pelkäämistä siinä olisi, kun Jumala kuitenkin on pitämässä huolta niistä jotka panevat toivonsa Häneen, ja kun kuolema on vain olotilan muutos, eikä kaiken loppu? Mitä pelättävää minulla sitten olisi jos Jumalaa ei olisikaan? Ei kai mitään muuta kuin kuolema ja olemattomuus, kärsimys, nälkä, terveyden menettäminen, perheen menetys, yksinäisyys, rahattomuus, työttömyys, jne. Siinä vasta onkin sitten pelkäämistä jos vielä kaiken lisäksi sattuukin löytämään itsensä Jumalaa vastustamasta. Pelkäävätkö ateistit olevansa Jumalan luomia ja olevansa vastuussa elämästään Jumalalle, jos sattuvatkin olemaan väärässä? Voitteko todella elää päivääkään ilman murehtimista siitä miten selviätte seuraavaan päivään?
"Mikä on se syy, että pitäisi olla jotain muuta, kuin älykäs eläin, ilman suurempaa syytä?"
Jos ihmiset todella eläisivät kuin eläimet niin mitähän siitäkin tulisi? Suurin syy tietenkin sille, ettei ihminen ole pelkästään eläin, on se että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen erikseen eläimistä. Jos Jumala olisi sanonut luoneensa ihmisen apinasta, niin mitäpä minä siitä hermostumaan. Siitä se hermostus tulee, kun Jumala ei niin ole sanonut Raamatussa, mutta silti jotkut ihmiset luulevat tietävänsä paremmin sen kuin Jumala.
"miksi ette luota itseenne ilman jumalallisia apuja?"
Kysymys olettaa että en luottaisi itseeni, tottakai luotan. Luotan Jumalaan itseni lisäksi, en itseni sijaan.
Ajattelepa tarkemmin:
"Mitä pelättävää minulla sitten olisi jos Jumalaa ei olisikaan? Ei kai mitään muuta kuin kuolema ja olemattomuus, kärsimys, nälkä, terveyden menettäminen, perheen menetys, yksinäisyys, rahattomuus, työttömyys, jne."
Noista vain yksi (olemattomuus) on sellainen, jolta voi Jumalan olemassa ollen kuvitella välttyväsi. Senkin vastapainona on ikuisen kadotuksen vaara. Jos koetit maalailla jumalattomien elämänkohtalon ankeutta, niin ei oikein hyvin onnistunut.
"Jos Jumala olisi sanonut luoneensa ihmisen apinasta, niin mitäpä minä siitä hermostumaan."
Tuosta kyllä vähän hermostuisin ihan tieteen puolesta. Luomisen evoluutiolla niin, että simpanssi on lähin ruumiillinen sukulainen, ottaisin jo rauhallisemmin, vaikka sitä ei ole kielletty eikä myönnetty Raamatussa.
"Jos ihmiset todella eläisivät kuin eläimet niin mitähän siitäkin tulisi?"
Mitähän tarkoittaa tuo "elää kuin eläimet"? Eivät eläinlajit elä jollain yhdellä tavalla. Hyeenapoikasista vahvempi saattaa tappaa heikomman sisaruksensa ja nuori kettunaaras saattaa imettää emonsa apuna nuorempia sisaruksiaan. Onko siis "sisarusrakkaus" siis eläimellisempää kuin "sisaruskateus"?
Jos taas "eläimellisenä" pidetään käytöstä joka on biologian ohjaamaa, niin äidinrakkaus ja hoivavietti taitaa olla ihmisen tunteista eläimellisin.
Tismalleen. Juurikin tuo olemattomuuden kysymys taitaa olla perimäisin syy uskontoihin? Tästä tuleekin mieleen se että voiko väärin ylipäätään uskoa silloin kun kokee uskovansa?
Nyt vähän kärjistetysti. Oletetaan että henkilö on syntynyt yhteiskuntaan jossa palvotaan vaikkapa "vihreää" jumaluutta. Tällöin hän on kasvanut vihreän jumalallisuuden kulttuurin oppien mukaan. Luonnollisesti oppi (instituutiona) opettaa, että muut opit ovat vääriä ja punaisen jumalallisuuden opit harhaoppia. Toisaalta siinä punaisen jumalallisuuden kulttuurissa on juurikin opittu päinvastaista, eli vihreän jumalan palvojat ovat kerettiläisiä vääräuskoisia.
Nyt sitten se polttava kysymys. Uskovatko eri uskovaiset eri tavalla ( tunne ) jumaluuksiinsa? Vai onko se usko ( tunne ) henkilö tasolla tismalleen samanlaista eri jumaluuksista riippumatta?
Ehkäpä kiihkokreationistit eivät ole saaneet osakseen äidinrakkautta. Tämä vaatisi varmaan laajempaakin pohdintaa mutta me emme toistaiseksi osaa jäsentää tarkemmin.
Vastaus taitaa olla piinallisen ilmeinen:
"Uskovatko eri uskovaiset eri tavalla ( tunne ) jumaluuksiinsa? Vai onko se usko ( tunne ) henkilö tasolla tismalleen samanlaista eri jumaluuksista riippumatta?"
Vääräuskoisia listivän fundismuslimin ja polun edeltään lakaisevan ääribuddhalaisen uskontunteet on selvästi hyvin erilaiset, ja niiden välillekin mahtuu kaikenlaista. Juu, tiedän myös, ettei buddhalaisuudessa ole jumaluuksia.
Muiden kuin oman opin vääryys on valitettavasti sekä islamin että katolisuuden (niin idän kuin lännen) keskeinen dogmi. Oma kirkkomme (paitsi fundisreunat) melskaa tuosta jo vähemmän, ja henkilökohtainen uskonoppini pitää suomenluterilaisuutta lähinnä yhtenä tapana lähestyä samaa asiaa kuin kaikki muutkin uskonnot ja uskomukset. Tästä syystä en periaatteessa väitä kenenkään uskoa vääräksi, vaikka opponoinkin sen mielestäni vääriä seuraamuksia.
Hmm... ääritapaukset ovat aina ääritapauksia ja näistä on paha vetää johtopäätöksiä. Jos otettaisiin kuitenkin keskiverto uskova kohteeksi, niin luulisi ettei se uskon tunne ole yhtään erilainen muslimilla, kristityllä tai millään muullakaan uskontokunnan kannattajalla. Uskon kannattajien ero on vain dogmeissa eikä niinkään siinä, miltä se uskominen tuntuu uskovaisen päässä tai sielussa, mistä se tunne nyt kumpuaakaan?
Toisaalta kaipa sitä pystyisi kehittämään uskonnon vaikkapa vihaan tai suruun pohjautuvaksi. Tällöinhän tuntemukset olisivat aivan jotain muuta. Joten tähän verraten olet oikeassa siinä, että uskovaisilla on varmasti jokaisella omanlainen tunne uskoonsa.
Olet niin
varoittava
esimerkki.
Eikös se riitä syyksi.
Kreationisti pelkää todellisuutta ja tietoa. Tällä palstalla on kolme neljä sellaista, jotka ovat kyenneet rakentamaan itselleen läpipääsemättömän norsunluutornin - joskus mietin mitä iloa heillä mistään on, kun kuolemanvakavuus on heidän kirjoitustensa leimallisin piirre.