Päättymässä oleva länsimaisen ajanlaskun mukainen vuosi on ollut
täynnä tapahtumia ja suoranaisia myllerryksiäkin, mutta silti tuntuu,
että vuosi 2013 ei silti ole jäämässä historiaan ´suurena vuotena´.
Sota Syyriassa on uomautunut osaksi arkea, pikku-uutisten tilke-
sarakkeisiin. Sudanissa, Malissa ja Somaliassa taistellaan ja kaha-
koidaan niin ikään entiseen tapaan. Jemen on sisäisen hajoamisen
tilassa. Kazakstanissa ja Thaimaassa osoitetaan kiivaasti mieltä.
Egyptissä totutellaan uudelleen tiukan sotilasvallan alla elämiseen.
Euroopassa on rauhallisempaa, mutta eivät ole pintavedet aivan
tyyniä täälläkään. Presidentti Putinin käskytys siirtää keskipitkän
matkan Iskander-ohjuksia Kaliningradiin, aivan EU:n maantieteelli-
sen alueen sydänhermoihin, lienee perimmältään ollut vain halu
näyttää, että ´on sitä lihasta vielä venäläisessäkin hauiksessa´. Mutta
ongelmahan näissä tämänkaltaisissa viritelmissä onkin aina se,
että veto johtaa yleensä vastavetoon. Ja vastaveto uuteen vasta-
vetoon. Näinhän se syntyi aikoinaan myös ns. Kylmä sota, joka
muutamaankin kertaan käväisi vain millien/sekuntien päässä
täyden toden ydinsodasta.
Edward Snowdenin paljastukset paljastivat vain sen, mikä oli
jo ennestäänkin päivänselvää: että kaikki (joilla on tähän tekniset
eväät) vakoilevat kaikkia muita, lähimpiä liittolaisiaankin. Meille
suomalaisille on usein naureskeltu, että meillä on (usein) niin
heikko itsetunto, että jopa kun norsu tallustelee polulla vastaan,
meidän ensimmäinen ajatuksemme on pohtia: ´Mitähän se
ajattelee minusta?´
Ei ole näköjään minkäänlaista syytä heikkoon itsetuntoon. Näyttävät
ne maailman mahtavimmatkin, Yhdysvallat etunenässä, pohtivan
samaa kysymystä, kaikkiin mahdollisiin suuntiin, aivan vimmaisesti!
Mitähän se-ja-se ja ne-ja-ne ajattelevat, sanovat ja kirjoittavat minusta/
meistä? Ja jos ajattelevat pahasti, heti saavat sen nahkoissaan tuntea!
Israel on saanut elää lähes koko vuoden näennäisessä rauhantilassa.
Gazan kaistalta on silloin tällöin sinkoillut raketteja ja pieniä ohjuksiakin.
Libanonin ja Syyrian vastaisilla rajoilla on niin ikään kärhämöity aika
ajoin. Sisäpolitiikassa on seurattu mm. Avigdor Libermania: miehen
´jäähyä´ (oikeusjuttujen vuoksi) politiikan parrasvaloista. Ja hänen
paluutaan suoraan parrasvalojen kirkkaimpaan loisteeseen. Yksi
uuden vuoden seurattavia asioita onkin ilman muuta nelikko
Netanyahu-Lapid-Liberman-Bennett. Kaikki ovat samassa koalitio-
hallituksessa, näennäisesti ´saman tiimin´ jäseniä. Mutta kaikki ovat
myös toinen toisensa kilpailijoita, kiivaita, herkeämättömiä kilpailijoita,
joista vain Netanyahu on sitä mieltä, että Israelin pääministerin nimen
tulisi jatkossakin olla Netanyahu. Muiden mielestä pääministerin virka-
huoneen ovessa tulisi lukea heidän oma nimensä.
Tällä hetkellä vain kuplii. Mutta kun padan alla leiskuvat suuret liekit,
poreilu kuin poreilu vaihtuu jossakin vaiheessa täyteen kiehumiseen.
Ja kaiken yllä leijuu kaksi suurta mustaa pilveä: rauhanprosessi ja
Iran. Tai Iran ja rauhanprosessi. Ihan sama kumpaan järjestykseen
asiat asetetaan, niiden vaikeusastekerroin ei siitä alene. Kummassakin
tähdätään pysyvä(mpä)än ratkaisuun jo ensi kevääseen mennessä.
Kummassakaan asiassa tällaista ratkaisua tuskin tullaan saamaan.
Ellei sitten Yhdysvallat äidy aivan ennennäkemättömään painostukseen,
jonka edessä Israelin poliittiselle johdolle jää vain ne kuuluisat kaksi
vaihtoehtoa: a) taipua; tai b) itkeä ja taipua.
Ja jos näin käy, siitäkään tuskin mitään hyvää seuraisi.
(22.12. Oron)
http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=709&selArticle=478
täynnä tapahtumia ja suoranaisia myllerryksiäkin, mutta silti tuntuu,
että vuosi 2013 ei silti ole jäämässä historiaan ´suurena vuotena´.
Sota Syyriassa on uomautunut osaksi arkea, pikku-uutisten tilke-
sarakkeisiin. Sudanissa, Malissa ja Somaliassa taistellaan ja kaha-
koidaan niin ikään entiseen tapaan. Jemen on sisäisen hajoamisen
tilassa. Kazakstanissa ja Thaimaassa osoitetaan kiivaasti mieltä.
Egyptissä totutellaan uudelleen tiukan sotilasvallan alla elämiseen.
Euroopassa on rauhallisempaa, mutta eivät ole pintavedet aivan
tyyniä täälläkään. Presidentti Putinin käskytys siirtää keskipitkän
matkan Iskander-ohjuksia Kaliningradiin, aivan EU:n maantieteelli-
sen alueen sydänhermoihin, lienee perimmältään ollut vain halu
näyttää, että ´on sitä lihasta vielä venäläisessäkin hauiksessa´. Mutta
ongelmahan näissä tämänkaltaisissa viritelmissä onkin aina se,
että veto johtaa yleensä vastavetoon. Ja vastaveto uuteen vasta-
vetoon. Näinhän se syntyi aikoinaan myös ns. Kylmä sota, joka
muutamaankin kertaan käväisi vain millien/sekuntien päässä
täyden toden ydinsodasta.
Edward Snowdenin paljastukset paljastivat vain sen, mikä oli
jo ennestäänkin päivänselvää: että kaikki (joilla on tähän tekniset
eväät) vakoilevat kaikkia muita, lähimpiä liittolaisiaankin. Meille
suomalaisille on usein naureskeltu, että meillä on (usein) niin
heikko itsetunto, että jopa kun norsu tallustelee polulla vastaan,
meidän ensimmäinen ajatuksemme on pohtia: ´Mitähän se
ajattelee minusta?´
Ei ole näköjään minkäänlaista syytä heikkoon itsetuntoon. Näyttävät
ne maailman mahtavimmatkin, Yhdysvallat etunenässä, pohtivan
samaa kysymystä, kaikkiin mahdollisiin suuntiin, aivan vimmaisesti!
Mitähän se-ja-se ja ne-ja-ne ajattelevat, sanovat ja kirjoittavat minusta/
meistä? Ja jos ajattelevat pahasti, heti saavat sen nahkoissaan tuntea!
Israel on saanut elää lähes koko vuoden näennäisessä rauhantilassa.
Gazan kaistalta on silloin tällöin sinkoillut raketteja ja pieniä ohjuksiakin.
Libanonin ja Syyrian vastaisilla rajoilla on niin ikään kärhämöity aika
ajoin. Sisäpolitiikassa on seurattu mm. Avigdor Libermania: miehen
´jäähyä´ (oikeusjuttujen vuoksi) politiikan parrasvaloista. Ja hänen
paluutaan suoraan parrasvalojen kirkkaimpaan loisteeseen. Yksi
uuden vuoden seurattavia asioita onkin ilman muuta nelikko
Netanyahu-Lapid-Liberman-Bennett. Kaikki ovat samassa koalitio-
hallituksessa, näennäisesti ´saman tiimin´ jäseniä. Mutta kaikki ovat
myös toinen toisensa kilpailijoita, kiivaita, herkeämättömiä kilpailijoita,
joista vain Netanyahu on sitä mieltä, että Israelin pääministerin nimen
tulisi jatkossakin olla Netanyahu. Muiden mielestä pääministerin virka-
huoneen ovessa tulisi lukea heidän oma nimensä.
Tällä hetkellä vain kuplii. Mutta kun padan alla leiskuvat suuret liekit,
poreilu kuin poreilu vaihtuu jossakin vaiheessa täyteen kiehumiseen.
Ja kaiken yllä leijuu kaksi suurta mustaa pilveä: rauhanprosessi ja
Iran. Tai Iran ja rauhanprosessi. Ihan sama kumpaan järjestykseen
asiat asetetaan, niiden vaikeusastekerroin ei siitä alene. Kummassakin
tähdätään pysyvä(mpä)än ratkaisuun jo ensi kevääseen mennessä.
Kummassakaan asiassa tällaista ratkaisua tuskin tullaan saamaan.
Ellei sitten Yhdysvallat äidy aivan ennennäkemättömään painostukseen,
jonka edessä Israelin poliittiselle johdolle jää vain ne kuuluisat kaksi
vaihtoehtoa: a) taipua; tai b) itkeä ja taipua.
Ja jos näin käy, siitäkään tuskin mitään hyvää seuraisi.
(22.12. Oron)
http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=709&selArticle=478
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olennaista on LUONNOLLISESTI unohtaa kaikkien muiden paitsi Israelin edut!
Niinhän ne muutkin maat unohtaa itsensä ja haluavat Israelin etua. Siunaavat Israelia, kuten Raamattu edellyttää ja profetoi. Profetoi, että siunatessaan Jumalan omaisuuskansaa saa siunaaja siunauksen. Jeesus syntyi juutalaiseen sukuun. Näin jouluna kun vietämme hänen syntymäjuhlaansa, muistamme hänen sukunsa myöskin tässä maailmassa.
Kuulkaas Atte Kommarit. Välitinpäätös ei ole mieleisenne, huomaan. Ei hätää, sillä tulee uusintana tämä profetallinen kirjoitus profetia foorumille. Ihan vaan sillä kun näyttää olevan pyyntö asiattomasta viestistä.
Me kristityt emme tietenkään toki siunaa mitään epäoikeudenmukaisuuksia vaan pyrimme korjaamaan sellaiset pois maailmasta, kuten edellinen arkkipiispaamme Jukka Paarmakin ansiokkaasti on todennut:
- Nimenomaan Israel-asia on kaikkein eniten synnyttänyt keskustelua ja mielipiteitä. Itseäni on oikeastaan hämmästyttänyt yllättävän runsas myönteisen palautteen määrä.
- Mutta tietysti on kielteistäkin palautetta tullut. Siihen lienee vaikuttanut myös se, että kannanottoni on osin ymmärretty tai tulkittu väärin. Ehkä Helsingin Sanomien jutussa otsikoilla ja kuvateksteillä asiaa oli myös vähän kärjistetty, sanoo arkkipiispa Paarma,
- Omasta mielestäni puhuin hyvin tasapuolisesti ja puolueettomasti. Tietyt piirit tulkitsivat minun hyökkäävän toista osapuolta eli Israelia vastaan, kun minun pääpointti oli, että uskonnollisilla syillä Israelin politiikan puolustaminen ei onnistu. Joillain Vanhan testamentin yksittäisillä kohdilla ei voi puolustella selvää epäoikeudenmukaisuutta tai ylivaltaa. Molempia osapuolia - ja ylipäänsä kaikkia valtioita ja niiden politiikkaan - on voitava arvioida samanlaisilla humaaneilla oikeudenmukaisuuden periaatteilla ja mittapuilla.
- Tämä oli minun viestini. Meillä on tiettyjä uskonnollisia piirejä, jotka eivät tätä siedä kuulla. Niille Israel on erikoisasemassa. Halusin tuoda esiin, että tämä näkemys ei ole kristillinen kanta.
HYVÄ!
Ei olekaan muslimin kristillinen kanta. KTS tunnustanut olevansa muslimi ja sen huomaa kirjoituksistakin selkeästi. KTS - ehkä et halua, että minä todistan omalla kirjoituksellasi asian.
Sanaa päivääsi välitilinpäätöksen jatkoksi linkistä.
Jes 7: 10 - 17.
Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
"Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta." Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa." Siihen hän lausui: "Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte? Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel*. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän; sillä ennen kuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut. Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta - antaa tlla Assurin kuninkaan.
Matt 1: 19 - 23.
Miehensä Jooseppi oli hurskas eikä tahtonut saattaa häntä häpeään, vaan aikoi salaisesti hylätä hänet. Kun tätä ajatteli, katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli sanoen: "Jooseppi, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, morsiantasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."
Tämä kaikki on tapahtunut, jotta täyttyisi, minkä Herra on puhunut profeetan kautta sanoen:
"Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", joka käännettynä on 'Jumala kanssamme'.
IMMANUEL
1 joh 4: 10.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi
Sota ja kaaos on uskovaisten ihana fantasia. Kurjuutta tarvitaan, jotta hmiset saadaan uskoon! Yskovaiset eivät toivo olevansa väärässä, sillä parempi on kurjuus, tiukka uskonnollisuus ja sota kuin leppoisa ja rauhallinen maallistuminen!