Tällä historiaa käsittelevällä palstalla on muutamankin asiaanpaneutuneen toimesta pyritty nostamaan valokeilaan Suomea viime sodissa koskettaneita tapahtumia, erityisesti sellaisia, joiden voidaan katsoa sisältävän rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Joiltakin osin viime suursodan aikana tällaiseen toimintaan osallistuneita on tuomittukin - merkittävimpänä tapahtumana luonnollisesti Nurnbergin oikeudenkäynti.
Valitettavasti edelleenkin on elossa sanotunlaisiin raakuuksiin osallistuneita. Valitettavsti sikäli, että tietynlaisessa järjestelmässä heille on sälytetty sotasankarin sädekehä kaikkine asemaan kuuluvine etuisuuksineen.
Näistä rikollisista keskusteltaessa nousee usein äänekkääseen vastalauseeseen tietyntyyppinen persoona. Sellainen, joka sanojensa mukaan nostaa ansiokasta kansallista itsekritiikkiä suomimalla nimenomaan ja vain suomalaisia sekä esittelemällä toistuvia, usein nippelitiedolla ja numerosuollolla varustettuja listoja, joiden hän katsoo oikeuttavan kaiken (rikollisenkin) toiminnan, kunhan kohteena vain ovat olleet suomalaiset. Toisinpäin on hänen mielestään eri asia.
Lähihistoriamme mustia aukkoja on saatettava valoon. Tapahtumilla on yhtymäkohtansa tähänkin päivään.
Viime sodan ns. partisaanituhoista on viime vuosina kirjoitettu muistaakseni parikin kirjaa. En ole näitä toistaiseksi lukenut enkä voi niitä siten arvioida, mutta asiaan perehtymisen tarve on monilla muillakin ilmansuunnilla ilmeinen.
Jokunen vuosi sitten näin valokuvan, jossa venäläisten partisaanien teurastamaa pikkulasta kannettiin ulos Pohjois-Suomalaisesta maatalosta. Muitakin raakoja kuvia oli. Kyseessä taisi olla jkn omakustanne, jota itsesensuuri ei venäläisten ja kotikutoisten reviisorien pelossa uskaltanut päästää virallisen kustantamon seulasta läpi. Näin - vaikka kyse oli kyllä 90-luvusta. Muistan vielä törmänneeni venäläisten propagandaväitteeseen, jonka mukaan kyse oli siviilijunan räjähdyksen uhreista, eikä selkosten siviileistä.
Voi olla, että tällaisia kuvia ja tarkentavia kertomuksia löytyy noista mainituista kirjoista, jotka siis odottavat laajempaakin lukemista.
Onko tiedossanne hyviä nettilinkkejä aihetta koskeviin kuviin? Ja kuinka painokkaasti tulisi pidättyä tällaisten kuvien laittamisesta nettiin ? Useat eloonjääneethän ovat tänään aikuisia, jotka eivät välttämättä halua nähdä omaisiaan raa´asti teurastettuina. Tekijänoikeudet kuviin ?
Aiheesta pääsee kiinnostunut tutkimustiedon liepeeseen seuraavasta linkistä:
http://www.cec.jyu.fi/geronet/tutor/partisaani.htm
Lopuksi totean, että naapurikansamme laveaan ja ihmisrakkaaseen luonteeseen samaten kuin kärsimystensä mittaamattomuudella ansaittuun totaalisen väkivallan perinteiseen oikeutukseen ihastuneet toki turhautuvat tällaisten "väärien" asioiden esille nostamisesta. Kuitenkin - eritoten kun Beslanin tapahtumia seuraa - ei mielestäni ole oikein jättää yhtäkään etenkään puolustuskyvyttömiin pikkulapsiin kohdistunutta silmitöntä julmuutta kääntämättä. Meitä suomalaisia luonnollisesti koskettavat meihin kohdistetut, paljolti vaietut julmuudet - semminkin kun tekijöitä kohdellaan sankareina ja viralliset tahot toimivat kuin korjattavaa ei olisikaan.
Tietysti voidaan sanoa, että olisi jo aika antaa anteeksi. Tiettyä kategoris-imperatiivista näkemystä on totemuksessa, että anteeksianto jää merkityksettömäksi, jos rikkeentekijä ei osoita mitään katumusta.
Joiltakin osin viime suursodan aikana tällaiseen toimintaan osallistuneita on tuomittukin - merkittävimpänä tapahtumana luonnollisesti Nurnbergin oikeudenkäynti.
Valitettavasti edelleenkin on elossa sanotunlaisiin raakuuksiin osallistuneita. Valitettavsti sikäli, että tietynlaisessa järjestelmässä heille on sälytetty sotasankarin sädekehä kaikkine asemaan kuuluvine etuisuuksineen.
Näistä rikollisista keskusteltaessa nousee usein äänekkääseen vastalauseeseen tietyntyyppinen persoona. Sellainen, joka sanojensa mukaan nostaa ansiokasta kansallista itsekritiikkiä suomimalla nimenomaan ja vain suomalaisia sekä esittelemällä toistuvia, usein nippelitiedolla ja numerosuollolla varustettuja listoja, joiden hän katsoo oikeuttavan kaiken (rikollisenkin) toiminnan, kunhan kohteena vain ovat olleet suomalaiset. Toisinpäin on hänen mielestään eri asia.
Lähihistoriamme mustia aukkoja on saatettava valoon. Tapahtumilla on yhtymäkohtansa tähänkin päivään.
Viime sodan ns. partisaanituhoista on viime vuosina kirjoitettu muistaakseni parikin kirjaa. En ole näitä toistaiseksi lukenut enkä voi niitä siten arvioida, mutta asiaan perehtymisen tarve on monilla muillakin ilmansuunnilla ilmeinen.
Jokunen vuosi sitten näin valokuvan, jossa venäläisten partisaanien teurastamaa pikkulasta kannettiin ulos Pohjois-Suomalaisesta maatalosta. Muitakin raakoja kuvia oli. Kyseessä taisi olla jkn omakustanne, jota itsesensuuri ei venäläisten ja kotikutoisten reviisorien pelossa uskaltanut päästää virallisen kustantamon seulasta läpi. Näin - vaikka kyse oli kyllä 90-luvusta. Muistan vielä törmänneeni venäläisten propagandaväitteeseen, jonka mukaan kyse oli siviilijunan räjähdyksen uhreista, eikä selkosten siviileistä.
Voi olla, että tällaisia kuvia ja tarkentavia kertomuksia löytyy noista mainituista kirjoista, jotka siis odottavat laajempaakin lukemista.
Onko tiedossanne hyviä nettilinkkejä aihetta koskeviin kuviin? Ja kuinka painokkaasti tulisi pidättyä tällaisten kuvien laittamisesta nettiin ? Useat eloonjääneethän ovat tänään aikuisia, jotka eivät välttämättä halua nähdä omaisiaan raa´asti teurastettuina. Tekijänoikeudet kuviin ?
Aiheesta pääsee kiinnostunut tutkimustiedon liepeeseen seuraavasta linkistä:
http://www.cec.jyu.fi/geronet/tutor/partisaani.htm
Lopuksi totean, että naapurikansamme laveaan ja ihmisrakkaaseen luonteeseen samaten kuin kärsimystensä mittaamattomuudella ansaittuun totaalisen väkivallan perinteiseen oikeutukseen ihastuneet toki turhautuvat tällaisten "väärien" asioiden esille nostamisesta. Kuitenkin - eritoten kun Beslanin tapahtumia seuraa - ei mielestäni ole oikein jättää yhtäkään etenkään puolustuskyvyttömiin pikkulapsiin kohdistunutta silmitöntä julmuutta kääntämättä. Meitä suomalaisia luonnollisesti koskettavat meihin kohdistetut, paljolti vaietut julmuudet - semminkin kun tekijöitä kohdellaan sankareina ja viralliset tahot toimivat kuin korjattavaa ei olisikaan.
Tietysti voidaan sanoa, että olisi jo aika antaa anteeksi. Tiettyä kategoris-imperatiivista näkemystä on totemuksessa, että anteeksianto jää merkityksettömäksi, jos rikkeentekijä ei osoita mitään katumusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikään ei ole niin typerää kuin käyttää menneiden polvien - tai miksei nykyistenkin - kärsimyksiä sellaiseen tekopyhään todisteluun, jossa kaiken tähtäimessä on joidenkin "niiden" pahuus joidenkin "meidän" hyvyyteemme verrattuna. Tosiasia kun on, että vääryyttä ja kärsimystä on maailmassa ollut aina, ja jos sitä on jollakin alueella ollut enemmän kuin toisella, niin syynä on olosuhteiden suoma otollinen tilanne. Mikä tahansa kansa ja mikä tahansa ihmisryhmä käyttäytyy suunnilleen yhtä pahasti/hyvästi samanlaisissa tilanteissa. Siksi on suunnattoman typerää rakennella keinotekoisia rajoja eri kansojen välille heidän "pahuutensa" mukaan. Tai jos niin haluatte välttämättä tehdä, niin aloittakaapa vaikka tästä: eurooppalaiset ovat tappaneet enemmän kuin afrikkalaiset -> julistakaa siis tauotonta jeremiadia eurooppalaisten pahuudesta afrikkalaisiin verrattuna. Tai: kristityt ovat tappaneet enemmän kuin muslimit -> älkää koskaan lakatko tuomitsemasta kristittyjä ankarammin kuin muslimeja.
"tietynlaisessa järjestelmässä". Lieneekö kysymys kapitalismista. Lukemani mukaan amerikkalaiset Tyynenmeren saaria valloittaessaan eivät paljosen vankeja ottaneet. Raakuutta on ollut jokaisessa järjestelmässä ja tulee olemaan vastaisuudessakin.