Kertokaa kokemuksia nuorena lapsena saaneet äidit!

Vauvakuume1

Hei!

Olisi mielenkiintoista kuulla millaiset kokemukset on jäänyt jos olet saanut lapsen nuorena n. 20-vuotiaana? Olisi hyvä jos kertoisit ensin yleisesti millainen tilanne sinulla ja kumppanilla oli silloin? Jäikö opiskelut kesken? miten pärjäsitte taloudellisesti? Jäikö jokin kaduttamaan?

Kerron sen verran itsestäni että täytän kohta 23 opintoja jäljellä 1 vuosi ja mieheni vakituisessa työssä. Vauvakuume olisi aivan hirveä tällä hetkellä! Olemme olleet yhdessä jo pitkään. Asumme melko kalliissa vuokra-asunnossa pääkaupunkiseudulla. Parisuhde on kunnossa mutta tuo taloudellinen puoli hieman huolestuttaa - elääkö pelkillä kelan tuilla alkuunkaan lapsen kanssa?

Iän puolestahan meillä ei kiire vielä olisi, mutta kun useampi lapsi halutaan ja ikinä ei tiedä miten kauan menee edes yrittäessä...

11

349

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kuumeilija95

      Täällä toinen kuumeilija, 18v tuore vaimo jolla vauvakuumetta ollut ilmassa viimeiset 3 vuotta :) kiirehän tässä ei olisi mutta kun koulut on kohta käyty niin mikäpä estää :) mies reilusti minua vanhempi ja vakitöissä, löytyy omakotitalo ja kaksi autoa plus koirat, joten kaikki muu onkin meillä jo paitsi se oma pieni :) katsoo nyt miten muutaman kk:den päästä käy :)

    • 12/32

      Eikö se mene sinne tyhmään lapsen päähän, että vakituista työpaikkaa ei ole kenelläkään nykyään. No tai siis on, mutta ei alle 55 vuotiailla. Ne ale 55 vuotiaiden tuuliset työpaikat on "toistaiseksi voimassa olevia" ja se tarkoittaa sitä, että ne on todellakin voimassa toistaiseksi huomiseen tai vuoden päähän.

      Nuoriahan te olette tytöt! Älkää tehkö sitä virhettä millä moni nainen Suomessa on elämänsä pilannut. Nuo avioliitot voi aina purkaa ja sen jälkeen vielä saattaa rakkauden löytää, mutta lapset on ikuinen rasite. Kannattaa siis testata ja varmistaa parisuhteen toimivuus ensin olemalla vähintään 12 vuotta yhdessä ja sitten 32 vuotiaana alkaa lapsia suunnitella. Te lapset ette vielä tiedä elämästä ja siksi olette alttiita virheille.

      Eli ei mitään lapsia vielä vaikka kuinka on liian nuorena ja tietämättömänä naimisiin menty. Ero tulee ennemmin kuin tiedöttekääb ja siinä on penikat vain haitolla. Muutenkin eläkööpä elämää ensin, oppikaa, nähkää ja kokekaa, se on sitten kivempi lapsillekin. Ja se parisuhde pitää testata!

      • 12/32

        Eron jälkeen minustakin tulee täysin kykenemätön olemaan isä Yksinhuoltajana minusta ei olisi mihinkään. Vanhoina ja urautuneina kun menimme hankkimaan lapset, niin haittana ne tuntuvat vain olemaan. Parisuhteen jatkeenahan ne raukat vain ovatkin. Tylsää, kun alkoi olemaan kahdestaan.

        Aina olen kokenut lapset rasitteena, mutta minkäs teet, kun akka ei olisi muuten antanut anteeksi sitä vieraissa hyppimistä. Tosin parisuhteeni on täys paska, vaikka testattiin sitä kauan ennen panemista.


    • Terapiat jatkuvat ed

      Sain ekan lapseni 20v ikäisenä nuoruuden rakkaudelleni. Erosimme, koska miestä kiinoisti enemmän viina ja autot kuin perhe, kun olihan hönelläkin nyt todistetusti siitoskyky. Laskutkin maksatti minulla ja seksielämä oli nolla. Laitoin pojan taipaleelle. Löysin aika pian uuden miehen ja tämä oli todella ihana. Olin 24 vuotias, kun meille syntyi kaksoset. Ei mennyt kuin pari kuukautta lasten syntymästä, kun tämä ennen niin ihana mies pahoinpiteli minut. Ajattelin, että sillä vain paloi hermot, mutta viikko tämän ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen sain turpiin ja siitä pari vuotta tasaisin ajoin. Mies mm. poltti minua tupakalla. Mies lupasi muuttua ja jatkoimme, ja kohta huomasin olevani taas raskaana. Synnytyksen jälkeen alkoi taas henkinen väkivalta ja olin kotonani vankina. Sain pari kuukautta synnytyksestä niin köniini, että poliisit käskivät jättää miehen. Muutin vanhempieni avustuksella 600km päähän, mutta vielä toissailtana ex-mies stalkkaasi tuossa parkkipaikalla. Kärsin paniikkihäiriöstä ja posttaumaattisesta stressireaktiosta ja siksi lähihoitajakoulutuskin piti keskeyttää.

      Kannattaa olla parisuhteessa mahdollisimman pitkään .

    • tyttösen tarina

      Olin vielä yläasteella, ysiluokalla, kun tulin ekan kerran raskaaksi. Kyseessä ei ollut mikään vahinko raskaus, sillä halusin vauvan ja silloista poikakaveriani, joka oli samasta koulusta, ei juurikaan tarvinnut suostutella touhuilemaan ilman kortsua. En tullut kuitenkaan heti ekoista kerroista raskaaksi, mutta kun yhdyntöjä oli tasaiseen tahtiin viikoittain, niin tais olla suunilleen neljän kuukauden päästä, kun menkkoja ei kuulunut ja sain kokea ensimmäiseet raskausoireet. Muistan vieläkin sen hetken, kun pääsin testaamaan ja ne kaksi vahvaa viivaa sieltä pärähti. Olin vihdoinkin raskaana ja tunsin leijuvani pilvissä, mutta samalla se tietoisuus kuitenkin pelotti ja ahdisti.

      Poikaystävä hylkäsi heti, kun kerroin haluavani pitää vauvan ja vaikka kaikki muutkin ehdottivat aborttia, pidin oman pääni, koska halusin tämän vauvan. Kevätjuhlissa vauvamasuni jo somasti pömpötti, kun hain todistusta. Monessa se varmasti herätti myös pahennusta - ehkä sääliäkin. Nuori tyttö, melkein vielä itsekin lapsi, vaikka keho onkin jo nuoren naisen - tulevan äidin. Seisomassa "pulla uunissa" siellä koulunsa päättäjäisissä.
      No olihan mulla siinä jonkinlaista uhmaa mukana ja näin jälkeenpäin ajateltuna. Oli siinä myös jotain näyttämisen halua vanhemmille ja muillekin. Mä pärjään kyllä. Katsokaa! Varmasti myös nuoren kaipuuta itsenäiseen elämään ja aikuisuuteen.

      Olin 17, kun esikoiseni syntyi syksyllä. En siis päässyt heti jatkamaan opintoja, vaan
      pidin äitiysloman ja vasta seuraavana syksynä aloitin rinnakkaisina lukio ja ammattiopinnot, jotka sain päätökseen hyvin arvosanoin ja ennätysajassa. Kiitos äitini, joka jäätyä työttömäksi, ryhtyi hoitamaan pikkuistani päivisin ja tarvittaessa myös viikonloput. Pystyin siis itse keskittymään täysillä opiskeluun.

      Valmistuttuani onnistuin saamaan heti myös työpaikan ja siellä töissä tapasin ihanan miehen, jota aloin ahkeraan tapailla. Pian huomasin olevani jälleen raskaana. Mies oli iloinen, saatuaan kuulla tulevansa isäksi ja menimme heti kihloihin tulevan lapsen isän kanssa, esikoiseni oli silloin 4-vuotias ja itse olin 21 ja tuleva mieheni 28.
      Toinen lapsistani syntyi ja vauva oli reilut puolivuotta, kun sain minipillerit. Koska imetin vielä ja kuukautisetkaan eivät olleet synnytyksen jälkeen alkaneet, niin ajattelin aloittaa pillerit vasta ekojen menkkojen jälkeen. Se olla hiukan tyhmää, kun mieskään ei joka kerta viitsinyt laittaa kortsua, niin huomasin olevani jälleen raskaana. Se tuntui silloin minusta tosi rankalta. Itkeskelin alkuun usein, sillä kohta minulla olisi taas sylissäni uusi vauva ja tämäkään vielä tissiä saava pikkuinen ei olisi siinä vaiheessa vielä kuin puolitoistavuotias taapero, eli vielä täysin hoidettava ja perään katsottava. Mies kuitenkin jaksoi lohduttaa ja lupasi olla tukena kaikessa.
      Olin 23-vuotias, kun nuorin lapsistani syntyi. Esikoinen oli tulossa esikouluikään ja keskimmäinen lapsistani juuri täyttänyt 1,5 vuotta. Olihan se silloin rankkaa, mutta kun on nuori, niin jaksaa ja kaikesta selvittiin.

      Nyt olen hiukan yli 30-vuotias energinen nainen, kolmen lapsen äiti ja töissä koulutustani täysin vastaavassa työssä. Vanhin lapsistani on murkkuikäinen ja nuorinkin jo ala-asteella. Naimisissa ja onnellisia noitten kahden nuorimmaisen isän kanssa ollaan ja oma iso talo saatiin hankittua joitain vuosia sitte ja on jo miltei maksettukin.

      Viime kesänä mies vihdoin suostui siihen, että lopetetaan ehkäisy ja katsotaan josko vielä yksi lapsi saataisiin aikaiseksi. Syksystä asti on menty tullaan jos tullakseen, mutta mitään ei ainakaan vielä ole tapahtunut. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan iloisen yllätyksen. Olisahan se ihanaa vielä kerran saada oma pieni nyytti rinnoilleen tuhisemaan.

      Ketään en kehoita, enkä myöskään kiellä toimimaan tavallani, mutta sen sanon, että sinun ikäisenäsi minulla oli jo kolmas lapsi tuoillaan ja taloudellinen tilanne paljon epävarmenpi, kuin konsanaan nyt teillä.

    • opiskelija6

      Heippa!

      Minä olin 23, kun aloimme yrittämään lasta. Olin koulussa, opiskelin maisterivaiheen opintoja. Lasta saatiin kuitenkin odottaa, ja pikkuinen syntyi, kun oli 25v. nyt hän on 7kk tuhisija.

      Vauva-aikana tein gradun loppuun, kursseja on nytkin vielä muutama jäljellä. Yritän saada tehdyksi ennen työelämään palaamista. Olen siis ollut opiskelujen ohella ihan kokopäiväisessä työssä apurahalla.

      Nyt 7kk kokemus ei tietenkään kaikkea kerro, mutta hyvin ollaan pärjätty ja elämä on ihanaa :) Minulla auttaa kyllä, että olen naimisissa ihanan miehen kanssa, ja hänen tulonsa ovat ihan ok. Ei ole niin väsyttävääkään, kun mies on täysillä mukana lapsen hoidossa, ollut kokoajan tämän vauva-ajan.

      Ainoa, mikä minusta kannattaa tarkasti miettiä, on oma motivaatio, jos haluaa lapsen koulu aikana. Järjestelyissään se on helpompaa kuin työelämässä, ja rahallisestikin pärjää, mutta jos pitää palata vauvavuoden jälkeen koulun penkille voi motivaatio olla vähän kadoksissa :) Näin ainakin minulla meinaa olla. Itse olen sen verran loppusuoralla, että saan nuo hampaat irvessä tehtyä, mutta jos on esim. vuosia vielä jäljellä, niin vaatii vielä enemmän tahdonvoimaa :) Ja imetysaikana kun olen nyt jotain luentoja käynyt, niin tuntuu että pää on vain jotain hattaraa ja kuuntelu vaikeaa :D johtuu varmaan tästä leppoisasta vauva-ajasta :D

    • Maisteritohtoridosen

      On taas joku onneton mamma käynyt yksinäisyydessään ja omahyväisesti ilkeydessään manipuloimassa muita kyytiin vuotavaan veneeseensä.
      Tosiasiassa kukaan kouluja käynyt ei halua lapsia ennen kolmikymppisiä ja ei edes sittenkään. No uskovaiset on asia erikseen, mutta niitä painostaa lahko eli kyse ei ole omasta halusta ja lestadiolaisethan esimerkiksi eivät käy kouluja, ne kuppaa tukia järjestelmästä.

      • Aivan niin

        Näin on. Kannattaa heidän veikata lottoa, kun niin on onni ollut myötä :D


    • janku

      Olin 19v kun plussasin, oltiin seurusteltu vajaa 2 vuotta poikaystävän kanssa ja alusta asti oltu 'tulee jos on tullakseen' meiningillä. Valmistuin pari kuukautta ennen kun tyttö syntyi, olin venyttänyt opiskelua hieman, että sain suorittaa oppisopimuksella loput. Mulla on vakkariduuni ja hyvä palkka, näin ollen äitiyspäivärahatkin oli hyvät. Nyt olen kotihoidontuella, mikä ei ole hääppönen, mutta miehen tuloilla pärjätään syksyyn asti, kun tyttö menee hoitoon ja mä palaan töihin. Meilläkin on kallis vuokra, pk seudulla asutaan.

      Täytän kohta 21v ja pikku kakkonen saa tulla jos on tullakseen :)

      • Paljon nähnyt realis

        21v iässä todellakin "syksyyn asti pärjäillään". Palataampa kuule asiaan tuossa 10 vuoden päästä. Oma veikkaukseni on, että olet eronnut silloin ja työtön ihan varmasti, mutta toivotaan että olen kerrankin väärässä. Älä elä hetkessä.


    • kokemuksia`?

      Minuakin kiinnostaisi tämä, että miten nuorena aideiksi tulleet ovat pärjänneet arjessa - onko mies pysynyt mukana vai tippunut kyydistä - kaduttaako mikään päätös?
      Itse 23 vuotias ja sain tietää olevani raskaana. Ajattelin pitää lapsen, mutta mies on aivan eri taajuuksilla omien mielipiteiden kanssa, joten luulen että jään yksin lapsen kanssa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Raivoaako Putin, kun Suomi hyväksytään naton jäseneksi

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000008913259.html "Kommentti: Madridista jysähti sittenkin – Suomi kutsutaan Naton jäseneksi jo keskiviikkona Lähes
      NATO
      313
      3528
    2. Miten olette pärjänneet kuumuuden kanssa?

      Viime yö oli trooppisen lämmin ja kämpässä kuuma. Heräilin vähän väliä kuumuuden takia vaikka nukuin pelkkä lakana päällä. Täkin heitin jo viime viiko
      Maailman menoa
      342
      3290
    3. Rydman "elämäni hirveimmät päivät" Entäs uhrisi?!

      https://yle.fi/uutiset/3-12515383 Rydman valittelee että vaikeaa on ollut kun jäänyt kiinni mutta entäs uhrisi? Ei yhtään empatiaa uhreja kohtaan!
      Maailman menoa
      153
      2059
    4. Nakkilassa on raiskattu wanhus

      Wanhus on raiskattu nakkilassa palvelutalossa. ( näin uutisoivat molemmat iltapäivälehdet sekä yle )
      Nakkila
      43
      1696
    5. No aloititko sä jo suhteen

      sen toisen ihailijasi kanssa? Sen jonka kanssa sulla oli jotain vispiläkauppaa? Olenko jo unohdettu ja tarpeeton?
      Ikävä
      151
      1304
    6. Mitä oikein odotat?

      Rehellisiä vastauksia sitten vain.
      Ikävä
      115
      1183
    7. JA SIEPIN VALITUS ALKOI TAAS

      Siepin unelma-asunnossa oli hajonnut ilmalämpöpumppu, jonka takia hän joutui lähtemään kuumuutta pakoon ylelliseen hotelliin. mutta voi kauhistus, k
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      1080
    8. Totuus on että

      Se kaikki sattui ihan vit**ti koska mä tykkään susta todella paljon. Oikeesti tosi paljon. Menin ihan pois raiteilta enkä tajua tätä itekään. Oon mä j
      Ikävä
      34
      891
    9. Turkki tukee Suomen Nato-jäsenyyttä

      Kuinkas trollien suuhun nyt pannaan? 🤣 Juttua aiheesta löytyy kohta kaikista mahdollisista uutislähteistä. Mahtava homma!🫡🥳
      Maailman menoa
      384
      857
    10. Natoon liittymisen hinta kova.

      Suomi joutuu luovuttamaan kurdeja Turkkiin, maksoiko Suomen Nato-jäsenyys monien kymmenien ihmisten vankeus ja kidutuskohtalon vai peräti kuoleman. ht
      Maailman menoa
      230
      783
    Aihe