Sattui silmiini tässä äskettäin uutinen, jossa korkeasti koulutettu, akateeminen, ihminen suosittelee potkuja kaikille työyhteisön valittajille. Lieneekö kysymys valtakuntaamme riepottelevasta yleisestä ääliöitymisestä vai mistä, mutta mielipide on outo ja suorastaan kummallinen. Voisi ajatella, että vain riistoon orientoitunut kapitalisti voisi moisen keksiä rahanhimossaan ja pitääkseen työläisensä, riiston kohteensa, entistäkin enemmän kyykyssä ja hiljaisina, niin etteivät ainakaan äityisi vaatimaan korotusta vaivaisiin palkkoihinsa. Muista työolosuhteista nyt puhumattakaan.
Kuitenkin kurjuus yleisesti ottaen aiheutuu juuri siitä, etteivät ihmiset valita, vaan tyytyvät siihen kohteluun, jonka osakseen saavat. Kurjia on kuitenkin maailman väestöstä enemmistö, joten jos tämä kurjalisto todella havahtuisi vaatimaan oikeuksiaan, niin maailmahan muuttuisi paratiisiksi jälleen. Paratiisiksi ymmärrän uskonnollisperäisen termin, jota on käytetty maailman kuvaamiseen ennen sen joutumista kapitalistisen riiston tantereeksi.
Miksi köyhät eivät sitten ryhdy vaatimaan oikeuksiaan ja käyttämään enemmistödemokratian suomia mahdollisuuksia? Luultavasti syy on yksinomaan kapitalistinen pelottelu. Jos ryhdyt pullikoimaan isäntiäsi vastaan, niin "piru nokkii". Tuossapa lienee syy lähes käytettyä ilmausta myöten. Juuri alussa mainittu suositus valittajien kohteluksikin kuulunee tähän käytettyjen pelotteiden lukemattomaan joukkoon. Jos valitat, niin kenkä käy ja kilometritehdas odottaa.
Vallitsevien olosuhteiden muuttaminen on tehty lähes mahdottomaksi. Kapitalistiset vallan pesäkkeet, kapitalistiset rahakasat, liikeyritykset, pitävät huolen siitä, että kansa pysyy kyykyssä. Edes mielipidettä ei saa julki ilman että väliin tunkee kapitalistinen media sensuureineen. Avointa verkkoa taas kytätään ja mielipiteen ilmaisua suitsitaan massiivisella pelottelulla niin ettei monenkaan mieleen edes juolahda ryhtyä olosuhteiden muuttamispyrkimyksiin. Sitä paitsi ulkoparlamentaariset keinot ovat laissa kiellettyä kapinan lietsomista, joten poliisi on maailmanparantajan kimpussa jo ennen kuin hän ehtii edes aivastaa. Edustettuna olevia puolueita taas muutokset eivät kiinnosta yhtään. Edes hallituspaikka ei kiinnosta, jos oppositiossa saa puolueen oman rahallisen edun parhaiten maksimoiduksi.
Edustuksellisen demokratian irvokkuutta, mitään tekemättömyyttä, kuvaa hyvin se, että ainoa keino edes kosmeettisten muutosten aikaansaamiseksi, on kansalaistottelemattomuudeksi kutsuttu ilmiö. Kun päätöksenteko ei toimi, joutuu kansalainen turvautumaan laittomiin keinoihin asioita edistääkseen ja yhteiskunnallisia epäkohtia poistaakseen. Periaatteessahan kysymyksessä on rikokseen pakottaminen, joten tällä perusteella kaiketi lähinnä hallitus pitäisi panna oikeudelliseen vastuuseen tai sitten eduskunta, jos kerran moinen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta.
Valitettavasti tämä kansalaistottelemattomuuskin on lähinnä poliittista teatteria, jossa valtaapitävät järjestävät eräänlaisia teatteriesityksiä, joiden avulla kansaksi kutsuttu populaation osa pääsee päästämään höyryjä riittävästi kiivastuttuaan ja mellakoissa kunnostautuneet äveriäiden herrojen jälkeläiset yhteiskunnallisiin asemiin kunnostautuneina erilaisissa yhteiskunnallisissa vahingonteoissa.
Kuitenkin kurjuus yleisesti ottaen aiheutuu juuri siitä, etteivät ihmiset valita, vaan tyytyvät siihen kohteluun, jonka osakseen saavat. Kurjia on kuitenkin maailman väestöstä enemmistö, joten jos tämä kurjalisto todella havahtuisi vaatimaan oikeuksiaan, niin maailmahan muuttuisi paratiisiksi jälleen. Paratiisiksi ymmärrän uskonnollisperäisen termin, jota on käytetty maailman kuvaamiseen ennen sen joutumista kapitalistisen riiston tantereeksi.
Miksi köyhät eivät sitten ryhdy vaatimaan oikeuksiaan ja käyttämään enemmistödemokratian suomia mahdollisuuksia? Luultavasti syy on yksinomaan kapitalistinen pelottelu. Jos ryhdyt pullikoimaan isäntiäsi vastaan, niin "piru nokkii". Tuossapa lienee syy lähes käytettyä ilmausta myöten. Juuri alussa mainittu suositus valittajien kohteluksikin kuulunee tähän käytettyjen pelotteiden lukemattomaan joukkoon. Jos valitat, niin kenkä käy ja kilometritehdas odottaa.
Vallitsevien olosuhteiden muuttaminen on tehty lähes mahdottomaksi. Kapitalistiset vallan pesäkkeet, kapitalistiset rahakasat, liikeyritykset, pitävät huolen siitä, että kansa pysyy kyykyssä. Edes mielipidettä ei saa julki ilman että väliin tunkee kapitalistinen media sensuureineen. Avointa verkkoa taas kytätään ja mielipiteen ilmaisua suitsitaan massiivisella pelottelulla niin ettei monenkaan mieleen edes juolahda ryhtyä olosuhteiden muuttamispyrkimyksiin. Sitä paitsi ulkoparlamentaariset keinot ovat laissa kiellettyä kapinan lietsomista, joten poliisi on maailmanparantajan kimpussa jo ennen kuin hän ehtii edes aivastaa. Edustettuna olevia puolueita taas muutokset eivät kiinnosta yhtään. Edes hallituspaikka ei kiinnosta, jos oppositiossa saa puolueen oman rahallisen edun parhaiten maksimoiduksi.
Edustuksellisen demokratian irvokkuutta, mitään tekemättömyyttä, kuvaa hyvin se, että ainoa keino edes kosmeettisten muutosten aikaansaamiseksi, on kansalaistottelemattomuudeksi kutsuttu ilmiö. Kun päätöksenteko ei toimi, joutuu kansalainen turvautumaan laittomiin keinoihin asioita edistääkseen ja yhteiskunnallisia epäkohtia poistaakseen. Periaatteessahan kysymyksessä on rikokseen pakottaminen, joten tällä perusteella kaiketi lähinnä hallitus pitäisi panna oikeudelliseen vastuuseen tai sitten eduskunta, jos kerran moinen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta.
Valitettavasti tämä kansalaistottelemattomuuskin on lähinnä poliittista teatteria, jossa valtaapitävät järjestävät eräänlaisia teatteriesityksiä, joiden avulla kansaksi kutsuttu populaation osa pääsee päästämään höyryjä riittävästi kiivastuttuaan ja mellakoissa kunnostautuneet äveriäiden herrojen jälkeläiset yhteiskunnallisiin asemiin kunnostautuneina erilaisissa yhteiskunnallisissa vahingonteoissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä tuo maan hiljaisen osaan tyytyminen on osaltaan myös median ja valtaapitävien synnyttämästä pinnallisesta mielikuvasta johtuva.
Kun em tahot joka käänteessä viestivät, että parempaa on tulossa jos ... , niin silloin viedään valittamiselta pohja pois.
Kun valittaja kertoo kaiken firmassa olevan päin persettä, niin kysy mikä on?
Jos tyyppi luettelee sinulle joukon työhön liittyviä kehityskohteita, kirjoita ne muistiin ja anna sille palkankorotus.
Jos taas tyyppi kertoo palkan olevan surkea, työtä liikaa ja firman kahvin olevan surkeaa, anna sille potkut. Heti.