Rohkaisuksi uskoville 3.12
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.”
Apt. 14:21–22
Kun uskonpuhdistuksen asiassa tai hengellisessä elämässä oli tapahtumassa jotakin ratkaisevaa, Luther vietiin ensin erämaahan, pimeyden keskelle. Samoin Jumalan läheisyyden kokemuksista kristityt johdatetaan usein takaisin mataliin laaksoihin ja elämän arkeen. Elämä ei voikaan olla leijumista arjen yläpuolella uskonnollisessa pilvessä, vaan se on varustautumista uusiin taisteluihin, uusiin erämaataipaleisiin ja joskus myös yllättäviin kirkastusvuorikokemuksiin. Se on sodassa saatujen haavojen parantelua, sielun mustuuden kohtaamista ja puhdistuspaikoille etsiytymistä. Sielunvihollisen suurin huoli on, että kristitty uskoo iloisesti syntinsä anteeksi ja oppii luottamaan lapsen tavoin Jumalan armoon. Tätä paha vihollinen ei voi sietää eikä kestää ja se tekee kaikkensa saadakseen Jumalan lapsen horjumaan luottamuksessaan. Siksi on hyvä, että me myös opimme rohkaisemaan toisiamme matkallamme.
Näin meitä rohkaisee rehtori Vähäsarjakin.
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.”
Apt. 14:21–22
Kun uskonpuhdistuksen asiassa tai hengellisessä elämässä oli tapahtumassa jotakin ratkaisevaa, Luther vietiin ensin erämaahan, pimeyden keskelle. Samoin Jumalan läheisyyden kokemuksista kristityt johdatetaan usein takaisin mataliin laaksoihin ja elämän arkeen. Elämä ei voikaan olla leijumista arjen yläpuolella uskonnollisessa pilvessä, vaan se on varustautumista uusiin taisteluihin, uusiin erämaataipaleisiin ja joskus myös yllättäviin kirkastusvuorikokemuksiin. Se on sodassa saatujen haavojen parantelua, sielun mustuuden kohtaamista ja puhdistuspaikoille etsiytymistä. Sielunvihollisen suurin huoli on, että kristitty uskoo iloisesti syntinsä anteeksi ja oppii luottamaan lapsen tavoin Jumalan armoon. Tätä paha vihollinen ei voi sietää eikä kestää ja se tekee kaikkensa saadakseen Jumalan lapsen horjumaan luottamuksessaan. Siksi on hyvä, että me myös opimme rohkaisemaan toisiamme matkallamme.
Näin meitä rohkaisee rehtori Vähäsarjakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sana on oikeaa ja Raamatullista, sekä profetallista kaikille siitä, kuinka Herra toimii. Toimii jokaisen kohdalla aivan suvereenisesti. On lähellä iloissa ja suruissa ja antaa voimaa tulevaan.
Mitä PROFEETALLISTA avauksessa on?
Sinulle Raamattua tuntemattomana ei mitään profetallista.
Meille uskoville paljonkin. Esim. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.”
Apt. 14:21–22
Totta on, ei uskovien elämää ole tarkoitettukaan hopealusikka suussa elettäväksi,
vaan me menemme Jumalan valtakuntaan kerran, vaikka elämmekin täällä maailmassa millaisessa ahdingossa tahansa.
Etkö ymmärrä tätäkään? Ellet, sinulla täytyy olla ymmärryksessä vikaa.
Kuinka monta toistoa tarvitset ymmärtääksesi edes jotakin?
'Elämä ei voikaan olla leijumista arjen yläpuolella uskonnollisessa pilvessä, vaan se on varustautumista uusiin taisteluihin, uusiin erämaataipaleisiin ja joskus myös yllättäviin kirkastusvuorikokemuksiin. Se on sodassa saatujen haavojen parantelua, sielun mustuuden kohtaamista ja puhdistuspaikoille etsiytymistä. Sielunvihollisen suurin huoli on, että kristitty uskoo iloisesti syntinsä anteeksi ja oppii luottamaan lapsen tavoin Jumalan armoon. Tätä paha vihollinen ei voi sietää eikä kestää ja se tekee kaikkensa saadakseen Jumalan lapsen horjumaan luottamuksessaan. Siksi on hyvä, että me myös opimme rohkaisemaan toisiamme matkallamme.