Miten tarkennan linssin äärettömään? Käännänkö tarkennusta putkesta jonpaankunpaan suuntaan vai miten? Canonin 17-135 perus putki.?.
Tähtitaivaan kuvaaminen
Uuslelu
19499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Helpoiten käy, kun automaattitarkennuksella tarkennat kauimpaan mahdolliseen kohteeseen. Pimeässä esimerkiksi radiomaston varoitusvalojen kanssa onnistuu helposti.
Ja sitten tietysti tarkennus manuaali(MF)-asentoon tuon jälkeen ;-) Kannattaa myös harkita tarkennusrenkaan teippaamista paikoilleen. Tuppaa kuvaustohinassa helposti liikkumaan.
Objektiiveissa joissa on manuaalisen etäisyyssäädön mahdollisuus se on helppoa toteuttaa, valitaan MF eli manual focus ja kierretään säätö siihen "nukkuvaan" kasiin (8 kallellaan eli ääretön).
Jos optiikasta puuttuu MF toimi niin se pitää tarkentaa mahdollisimman kaukaiseen kohteeseen ja sen jälkeen valita kameran valinnasta MF. En ole moisiin törmännyt mutta se ei tee niitä olemattomiksi.
Ei tuo teippausneuvokaan ole ihan turha sillä kaikki on mahdollista.
Noin minä ainakin kokeilisin!
Enpä ole niin alkeellista objektiivia nähnyt, ettei sitä manuaalille saa ja tarkennettua. Halvimmissa ei kuitenkaan ole varsinaista tarkennusrengasta, vaan pitää objektiivin etureunasta pyörittää.
Teippaus on hyvä konsti. Jotkut objektiivit on niin löysiä manuaaliasennossa, että ne hiljakseen valuu, jos objektiivi osoittaa ylös tai alaspäin.
Ylöspäin suunnattuna tarkennus valuu äärettömään päin, mikä ei haita, ellei objektiivissa ole pelivaraa äärettömän taakse, kuten nykyääm on tapana.
Kannattaa tarkistaa etukäteen, eikä luottaa säädön loppuvan äärettömään.
Zoomeilla voi nyös zoomaus valua ja sekin kannattaa teipata.
En oikein ymmärrä tuota "tarkennusvaikeutta" koska käyttämäni kamerat on tarkentaneet AF:llä yksittäiseen tähteen, jos vain se etsimessä silmään näkyy.
>"nukkuvaan" kasiin (8 kallellaan eli ääretön).
Eikö olisi paljon helpompaa kirjoittaa lyhyesti ∞ ?
Canonin 18-135 putkessa ei taida olla ääretöntä, eikä koko etäisyysateikkoa. Lisäksi se kiertyy äärettömän yli.
Eihän noissa halvoissa sellaisia ylellisyyksiä ole, kuin etäisyysasteikko.
Tarkennuskin usein muuttuu zoomatessa ja pitää erikseen tarkentaa joka rajaukselle.
Vaikka ei tarkennus aina pysy täysin kohdallaan kalliimmissakaan zoomeissa, virhe vain on pienempi.
Kokeile AF:ä.
Itse kuvasin eilen raketteja AF tarkennuksella ja hyvin ehti.
Tietysti asian voi hoitaa sitenkin, että tarkentaa objektiivin päivällä ja teippaa siihen asentoon. Zoomauksen myös.
Noissa 5,6 objektiiveissa on vain se vika, ettei niitä voi paljon himmennellä valotusajan liiallisen pidentymisen vuoksi ja jos tarkennus on pielessä on se pielessä.
Asianhan voi monessa tapauksessa ilmaista useammalla tavalla, pääasia on lukijan ymmärtäminen jonka sinäkin onneksi onnistuit tekemään kommentistasi päätellen.
Jotkut meistä ovat monisanaisempia kuin toiset, ei se mikään synti liene? kuten ei lyhytsanaisuuskaan!
Varsinkin kuluttajahintaluokissa nuo objektiivien tarkennusrenkaan merkinnät (jos niitä edes on) ei useinkaan ole kovinkaan tarkkoja ja mielestäni turhaa työtä aiheutuu siitä, että joutuu edes takaisin sahaamaan äärettömän merkin kohdalla kunnes ollaan oikealla millin sadasosan kokoisella alueella koko tarkennusskaalalla :-)
Olen siis huomannut tuon obiskalla kuin obiskalla nopeimmaksi ja helpoimmaksi keinoksi. Se ei todellakaan tarkoittanut, etteikö muutenkin pystyisi.
Lue prk...e se käyttöohje...
Myös tähtien etäisyyksillä on merkitystä, osa on hyvinkin lähellä, ja jotku monen valovuoden päässä.
Olen joskus kuvannut hieman tähtiä ja voin jotain sanoa tähtien kuvaamisesta. Jos käytössä on sellainen järkkäri jossa on livekuvanäyttö ja digitaalinen zoom (5-10x), kuten ainakin Canoneissa nykyään on, niin sellaisella tarkennus onnistuu tarkasti. Suunnataan kamera johonkin kirkkaaseen, tai sellaiseen tähteen joka näkyy näytöllä hyvin. Laitetaan digitaalinen zoom livekuvassa mielellään kymmenkertaiseksi, ja sitten vaan tarkennusrenkaasta tähti mahdollisimman tarkaksi. Se on siinä. Muuta ei tarkennus tässä tapauksessa tarvitse. Varottava tietenkin koskemasta tarkennusrenkaaseen tarkennuksen jälkeen.
Aivan sama onko kyseessä kaukainen tähti, joku planeetta, kuu tai aurinko, ne etäisyydet ovat tarkennuksen kannalta oman kokemukseni mukaan samanarvoisia. Minulla on se kokemus tarkennuksesta esimerkiksi Tamronin kolmesataa millisellä, että ei saa tarkentaa aivan äärettömään. Tarkin piste ei ole siinä putkessa (300mm f 2.8) aivan äärettömässä, ja se varmaan vaihtelee eri putkilla eri lailla.
Valotusajat voivat olla muutamista sekunneista minuutteihin ja enemmänkin, mutta pitkillä valotusajoilla taustataivas ylivalottuu niin että kuvat menee pilalle sen takia. Riippuu tietenkin käytetystä aukosta myöskin tämä. Kyseinen ominaisuus on kuvattaessa varsinkin digikameroilla. Filmikameroilla onnistuu jopa tuntien yhtäjaksoinen valotus jos kuvataan pienellä aukolla (ehkä 5.6 tai pienempi). Itse olen valottanut erästä kuvaa parikin tuntia ja siinä taustataivas ei vielä ehtinyt kauheasti vaaleta mutta jonkun verran kuitenkin. Kokeilulla kyllä oppii äkkiä, ja nykyään tuloksen näkee heti eikä tarvitse odotella päiviä kuten ennen.
En tiedä saitko aloittaja selvän sepustuksestani, mutta hyvä jos sait.
Jäi sanomatta että vakavampi tähtien kuvaaminen tarvitsee seurantajalustan, jotta kuvaus yleensä pitkillä valotusajoilla (kymmenistä sekunneista pitemmät valotusajat) onnistuu. Tämä siitä syystä että maapallo pyörii. Jos kuvataan vaikkapa kolmesataa millisellä sekä paikallaan olevalla jalustalla esim. minuutin valotuksella, siinä ajassa tähdet ovat jo ehtineet piirtyä viirumaisina kuvaan. Tässä vaikuttaa tietenkin polttoväli, eli laajakulmalla ei viirumaisuus vielä sillälailla näy.
Kameran on seurattava tähtiä mahdollisimman tarkasti että ne piirtyisivät pistemäisinä kuvaan. Mitä isompi polttoväli on, sitä tarkemman olisi seurannan oltava mikäli halutaan tähdet pistemäisinä kuvaan.
Eri juttu on jos haluaa kuvata erityisesti viirutähtikuvia - siinä riittää tavallinen jalusta ja optiikka voi olla mikä tahansa. Valovoimaiset laajakulmat ja normikset ovat erityisen hyviä siihen tarkoitukseen, ja myöskin revontulikuvaukseen.
Heitänpä tähän(kin) jatkoksi, että ilman seurantajalustaa kuvattaessa allaolevan linkin avulla voi helposti laskea maksimivalotusajat eri kamera/objektiivi-yhdistelmille, joilla tähdet pysyvät vielä pisteinä:
http://www.sceneplanner.com/tool3.php
tarvitsee seurantajalustan?
Ei kai mitään seurantajalustoja ole olemassakaan. Tähtiä seurataan jalustan päähän kiinnitetyll seurantamoottorilla.
On niitä olemassa. Tuossa kotimainen firma joka välittää näitä laitteita:
http://www.ylva-astronomia.fi/jalustat.htm
Kuinka pitkään kärsii valoittaa tähtitaivasta ettei tähdistä kerkee tuleen viiruja?
Palstan ”ylimpien asiantuntijoiden” mukaan kennon ”polttaminen” pitkään kuumentaa kennon ihan pilalle ja tyhjentää akun alle aikayksikön.
Syyskesästä innostuin kokeilemaan ja yritin täältä asutuksen keskeltä löytää "pimeää" paikkaa mutta silmin pimeässä kamera löysi valoja taivaanrannasta.
Otin koe kuvia ajoilla 10 - 30 sek ja aina ajan kasvaessa myös tähtien määrä ja hajavalo kasvoivat. Kamerana taisi olla D800 ja siinä laajakulmazoomi 16 - 35 mm F4 VR joskin VR oli pois kytkettynä, muistaakseni.
https://picasaweb.google.com/Tapani.Niittyaro/2013Tahtitaivaskuvia#5972736404906379138
Tuon kuvan kanssa samassa kansiossa on muutama kuva tähtitaivaasta.
Valitettavasti kamerassani oli tuo 30 sek maksimiaika jonka sain asetettua mutta ensi syksyn taivaista saan pidempiä hankittuani kaukolaukaisimen, tosin muutaman kympin manuaalisen ainoastaan.
Mielestäni 30 sek kuvissa on jo hieman viirumaisuutta tähdissä, arvelen muutaman minuutin valotuksella saatavan huomattavan pitkiä viiruja pohjantähteä mukaan laskematta koska se pysyy paikallaan varsin hyvin.