Mistä uskonto tuli

Koska erilaisia uskontoja on kaikissa kulttuureissa, ajatellaan yleisesti, että ihminen on ns. uskonnollinen. Hän joutuu ihmettelemään maailman ja tähtitaivaan valtavuutta ja kysymään, kuinka tämä kaikki on syntynyt ja miksi minä olen täällä? Kokemus omasta pienuudesta ja elämän arvaamattomuudesta saa ihmisen pohtimaan sitä mahdoillisuutta, että on olemassa jotain itseämme suurempaa ja viisaampaa. Ns. evoluutioteorian isä Charles Darwin totesi, että pelkästään ihmisen silmän rakenne ja kyky nähdä on todiste siitä, että kaikkea on ohjannut jokin korkeampi voima. Tuhannet miljoonat peräkkäiset sattumat eivät ole voineet aikaansaada sitä elämän järjestelmällistä kirjoa, mikä maailmassa vallitsee.

Uskonnoissa tuota korkeampaa, elämänmenoa ohjaavaa voimaa kutsutaan
jumalaksi. kaikilla uskonnoilla on yksi yhteinen nimittäjä: ihminen pyrkii ajatuksillaan ymmärtämään tuota korkeampaa voimaa ja rakentaa sitten erilaisia ajatusmalleja jumalaa ymmärtääkseen ja hänen lähelleen päästäkseen. Joidenkin uskontojen mukaan ihminen kehittyy kohti jumaluutta sielunvaellusopin kautta, joissakin on tietyt kehitysaskeleet, joiden jälkeen ihminen lopulta sulautuu jumaluuteen ja joissakin saamme jumalan mielisuosion tiettyjen, tarkkojen rituaalien avulla. Uskonnot ovat siis syntyneet rajallisen ihmisen sisäisestä kyelyistä.

Uskonto-sana pohjautuu useissa kielissä latinalaiseen religio-sanaan, joka tarkoittaa sitomista itseensä, sitomista kokoon. Uskonnoilla ihminen rakentelee eri tapoja sitoa itseensä keinoja lähestyä jumalaa. Kristinusko poikkeaa radikaalisti kaikista uskonnoista. Kristinusko ei jätä ihmiselle minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä omin voimin ja rituaalein Jumalan lähelle. Kristinusko on ainoa uskonto, jossa Jumala lähestyy ihmistä ja toimii saadakseen ihmisen yhteyteensä ja lisäksi vain kristinuskossa Jumala on pohjattoman rakkaudellinen ja armollinen - ottamatta Jumalasta pois äärimmäistä pyhyyttä ja puhtautta. Kristinusko tarjoaa ihmisille armoa, jonka jokainen voi halutessaan ottaa vastaan, tunnustamalla oma kykenemättömyys ja kääntymällä ristillä kuolleen ja ylösnousseen Jeesuksen puoleen.

Voidaan sanoa, että luonteeltaan kristinusko ei ole uskonto ollenkaan. Kukaan yksittäinen profeetta ei ole koskaan kehittänyt kristinuskon sisältöä, vaan se on syntynyt pitkän ajan kuluessa Jumalan ilmoitusten kautta. Koska kristinuskossa emme voi sitoa jumaluutta itseemme, me luonnostamme vastustamme kristinuskon käsitystä Jumalasta ja pohjimmiltaan vihaamme sitä. Vain Jumalan Pyhä Henki voi saada ihmisen sisällä muutoksen aikaan.

Kun on aivopesty niin on! Turha puhua uskovaisille, joille lusikalla on annettu. Silloin ei voi kauhalla vaatia.

uskonnollisten ihmisten kautta

Uskovaisille ei kannata puhua totuutta. Eivät he ymmärrä mitään. Toistavat vain raamatunlauseita omien uskomustensa tueksi.

Uskonnot ovat syntyneet primitiivisten ihmisten tavasta ymmärtää asioita. Noita uskomuksia on tarvittu siihen aikaan, kun ihminen on ollut kehittymätön ja kykenemätön käsittämään todellisuutta.

Luulisi tänäpäivänä ihmisten edistyneen jo niin paljon, että heittäisivät vanhat uskonnot ja uskomukset romukoppaan.
Ikävä kyllä. Uskovaiset kertovat omilla asenteillaan oman kehittymättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä. He eivät kykene tajuamaan todellisuutta tai päästämään harhaisiin mieliinsä mitään muuta kuin raamatunlauseet ja omat rituaalinsa ja uskomuksensa.