Adventistipastorit käyttävät mielellään ilmaisua kutsumustehtävä tai -virka kun adventtikirkon piiriin nimitettään uusi henkilö määrättyyn kirkon sisäiseen virkaan tai ns. "työhön", usein myös palkattomaan sellaiseen.
Monille on varmaan jäänyt seurakuntienkin sisällä epäselväksi se, että kuka lie se kutsun antaja? Onko se kenties paikallinen pastori vai kenties seurakunnan nimeämä toimikunta tai johtokunta?
Pastorit kyllä kuitenkin mieluusti ilmaisevat, että kutsu olisi tullut itseltään seurakunnan päältä, eli heidän palvomaltaan jumalalta, mutta yhdenkään nimitetyn kohdalla ei nimitetty ole saanut minkään sorttista viestiä tai kutsua jumalilta tai jumalalta , vaan aina se kutsu on tullut pastorin tai erikseen ko. tehtävään nimitetyn valitsijahenkilön kautta ja suulla.
Jos kyse on esim. adventtikirkon johtajasta Syomessa, niin yleensä siihen tehtävään valittu on nimetty valisijamiesten ja useiden äänestysten tuloksena.
Seurakunnista ympäri Suomen valitaan ensin valitsahenkilöt, jotka sitten kokoontuvat yhteen ja sitten ehdolle ennakkoon on asetettu muutama ehdokas ja heidän keskuudestaan valitsijahenkilöt sitten voivat valita mieleisensä ja eniten ääniä saanut tai hyvän taustatyön tehnyt tulee sitten valituksi.
Miten siis adventistit ymmärtävät esim. juuri koko kirkkonsa johtajaksi nimitetyn henkilön kutsumustyön? Onko kutsu tullut jumalilta tai jumalalta , kuten pastorit antavat ymmärtää, vai onko kutsu ko. virkaan tullut joltain ihmiseltä ja sitten valitsijamiesten äänestyksen kautta asia on ratkaistu kunkin ehdokkaan kohdalla?
Monille on varmaan jäänyt seurakuntienkin sisällä epäselväksi se, että kuka lie se kutsun antaja? Onko se kenties paikallinen pastori vai kenties seurakunnan nimeämä toimikunta tai johtokunta?
Pastorit kyllä kuitenkin mieluusti ilmaisevat, että kutsu olisi tullut itseltään seurakunnan päältä, eli heidän palvomaltaan jumalalta, mutta yhdenkään nimitetyn kohdalla ei nimitetty ole saanut minkään sorttista viestiä tai kutsua jumalilta tai jumalalta , vaan aina se kutsu on tullut pastorin tai erikseen ko. tehtävään nimitetyn valitsijahenkilön kautta ja suulla.
Jos kyse on esim. adventtikirkon johtajasta Syomessa, niin yleensä siihen tehtävään valittu on nimetty valisijamiesten ja useiden äänestysten tuloksena.
Seurakunnista ympäri Suomen valitaan ensin valitsahenkilöt, jotka sitten kokoontuvat yhteen ja sitten ehdolle ennakkoon on asetettu muutama ehdokas ja heidän keskuudestaan valitsijahenkilöt sitten voivat valita mieleisensä ja eniten ääniä saanut tai hyvän taustatyön tehnyt tulee sitten valituksi.
Miten siis adventistit ymmärtävät esim. juuri koko kirkkonsa johtajaksi nimitetyn henkilön kutsumustyön? Onko kutsu tullut jumalilta tai jumalalta , kuten pastorit antavat ymmärtää, vai onko kutsu ko. virkaan tullut joltain ihmiseltä ja sitten valitsijamiesten äänestyksen kautta asia on ratkaistu kunkin ehdokkaan kohdalla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun joku valitaan Papiksi tai johonkin sisäiseen virkaan ,se pitää tulla Jumalalta valinata,eikä ihmisten valitsema,se on Jumalan tahto,ei Uskova enään päätä näitä asioita itse,ne pitää Rukoilla ja usean saada varmuus ja vahvistus asiaan,että tämä on Jumalan tahtoma henkilö,silloin on Siunaus mukana aina ! Ari
Hei !
Minä en ole pastori mutta vastaan kysymykseen keskustelijana.
Kirkossa evankeliumin tehtäviä erilaisia hoitavat maallikot ns. armolahjojensa ja voimavarojensa mukaan. Näin ainakin pitää olla. Liitän tähän vielä yhden sanan ja termin ja metodin: - "Tahto."
Ihmisen pitää ensin kyetä näkemään itsensä jotakin hommaa hoitamassa ennenkö tietenkään voi olla mahdollista että joskus hommaa hoitaisi.
- Jumalalla on ollut sormensa pelissä kasvattaessaan ihmisiä tehtäviinä. Ovat monet kokeneet siksi paljon erilaista asiaa ja saaneet näkemystä annakkoonkin että olisi valmiuksia.
Kyllä pastorin hommiin tarvitaan "kutsumusta" enenkö ihminen voisi suoriutua opinnoista. Tiedän sen itse lähes 200 opintopistettä elämässäni yliopistokursseja lukeneena ettei 180 ja 120 opintopisteen opintomäärästä tule yhtään mitään jos ei ole haluja- "kutsumusta." Ihminen kvalifikoituu.
Yliopistokurssit mistä kaikki tutkinnot koostuvat teologian kandidaatteja ja maistereita tohtoreita myöten vaativat kiinnostuta ja motivaatioita että niistä voisi suoriutua. Ilman riittävää motivaatiota karsiutuu ja tulee alan vaihto. Ei jaksa lukea niin työläitä kursseja jos se on tervanjuontia. Ei tule mitään. Mutta jos on innostus ja motivaatio "kutsumusta" niin tutkinnon suorittaminen voi onnistua. 180 ja/ tai 120 op on suoritettava määräajassa.
Toki on mahdollisuuksia avoimen yliopiston puolella höllätä ja tehdä siellä sitten.
Okei- sitten lähdetään papin tai pastorin hommia paiskimaan.
Jotta palvelus Ylipapin alaisena onnistuisi pitää olla sovussa Ylipapin kanssa. Hebr 8:1-2, 4:14-16, 1:14, mm,
- Työmäärästä ja laadullisesta suorituksesta ei voi selvitä ellei ole välit Ylipappiin kunnossa. Jumalan Henki myötä Jumalan ja lähimmäisten palvelun asioilla.
Mahdotonta selvitä pastorin hommista ilman Ylipapin läsnäoloa ja hyväksyntää ja sitä kautta myös "kutsumusta" sillä ilman tuota jo kvalifikoitumienkin aiheuttavaa ilmiötä voisi olla pitää olla "kutsumusta."
Aloite uskoon tuloon lähtee aina Jumalasta ja on aina Jumalan Hengen- Jumalan oma työ, ei kukaan ihminen voi ansioitua asiassa omassa eikä toisen asialla asiassa koskaan.
Kaikessa palvelussakin on vapaaehtoisuuden periaate. Uskon kutsuun ihminen vastaa myöntävästi. Aloite palveluun voi lähteä ja varmaan lähteenkin enemmän ihmisestä itsestäänkin. Monet kaivavat vain lompsaa korkeintaan kaikessa mitä seurakunnan hyväksi tekevät ja se on hyvä, mutta monet lompsan kaivamisen ohessa näkevät itsensä lähimmäistensä sieluja pelastavassa toiminnassa. Jotkut tyytyvät opettamaan oppineita ja kaivamaan lompsaa seurakuntayhdistyksen toiminnassa. -Vapaata omaan valintaan jossa oma tahto aiheuttaa myöntymistä ja suostumista tai kieltäytymistä.
Jumalan siunausta
Jari Laurila
Ingen pappi
Mitä sinä Jari tarkoitat termillä 'opintopiste'? Olen niin vanhanaikainen, että tunnen vain käsitteen 'opintoviikko' . joka aikanaan määriteltiin noin 40 tuntia opiskelua vaativaksi opintosuoritukseksi.
Hei !
Opintpisteytys on tullut korvaamaan opintoviikkoa.
Termeillä kuvataan työn määrää-
Voin luonnehtia opintopistettä seuraavalla tavalla;
- Iso ja normaalikokoinen ylopistokurssi on 5 opintopistettä ja niitä mahtuu lukuvuoteen 25 opintopistettä- tuollaiset 25-30 opintopistettä ovat esim. yksi lukukausi suorittaa jonkun tieteen alan perus- taikka aineopinnot.
- Kandidaattitutkinto on 180 opntopistettä ja maisterin- 120 op
En suorita tutkintoa- mutta päivitin liieketoimintaosaamisen tietoja-
ja julkisen johtamisen- hallintotieteen perus- ja aineopintoja olen suorittanut pian 40 opintipistettä.
Hallintotiteteen perusopinnot ovat 25 op ja aineopinnot 25 op. = 50 op
= kaksi lukukautta = 10 isoa yliopistokurssia.
Yst. t. Jari Laurila
Pastorin työn pitäisi olla kutsumustyötä. Aika monet näkevät asian niin, että jos joku pastori kutsutaan johtajaksi, niin se on vain yksi alahomma tämän tärkeämmän kutsumuksen alla. Itse asiassa henkilöt, jotka ovat tunteneet kutsumusta johtajuuteen ja ovat johtopaikkoja tselleen hamunneet, ovat ainakin joissakin kirkon valintatilanteissa jääneet rannalle soittelemaan pelkästään siksi, että johtopaikan tavoittelua on pidetty pahana.
Adventtikirkossa parhaimpien paikkojen tavoittelijaa kunnioitetaan ja kyynerpäitä heiluttelevalle löytyy aina tilaa.
Ei siellä tulot päätä huimaa, joten kutsumusammatti se on joka tapauksessa. Olen huomannut myös, ettei sinne huipulle ole kovin paljon pyrkijöitä, koska tuulisia ne virat siellä johdossa ovat.
Joskus varmaan toivoisivat, että olisivat muualla töissä, kun työt tulevat uniinkin. Meidän adventtikansana tulee paljon rukoilla johtajien puolesta, että jaksavat, eivätkä sairastu.
Raamattu sanoo:" ei se ole Herran valitsema, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee." Näin se pitää mennä, ja usein se itsensä tyrkyttelijä jää valitsematta, koska sen tyrkyttelyn ja hirmuisen esityön vierailuina seurakunnissa huomaa jo "vanha Erkkikin". Ei se ketään vakuuta. Huipulla pitää tehdä työtä, se ei ole lepopaikka, joksi tällainen tyrkyttelijä sitä saattaa luulla.
Johtaja on nykyisn monessa mukana, joten helppoa ei tule olemaan.
Lisäksi valintaprosessi on sen verran monimutkainen, ettei siellä kovin helposti pääse etenemään omin neuvoin. Koko valintakaartia( kymmeniä ihmisiä) taas on melko mahdoton saada puolelleen, ellei todella ole mies tai nainen paikalleen.
Tidätkös "Annu*****" miksi ne paikat siellä adventtikirkon johdossa ovat niin tuulisia?
Ensinnäkin siitä syystä, että löytyy aina joku toinen adventisti, joka haluaa päästä osingoille ja nauttimaan seurakuntalaisten kymmenysvaroista ja muista lahjoituksista. Helppo raha houkuttaa ja siksi kyynerpäät heiluvat ja paikat ovat tuuliset ns. huipulla.
Toisekseen sinne huipulle kyllä on aina pyrkijöitä ja vallan kahva koukuttaa.
Pääset valtasi turvin kyykyttämään alaisiasi ja mahdollisesti kostamaan "kiusaajillessi". Pääset katsomaan, kuinka muut kunnioittavat ja palvovat sinua hampaita kiristellen.
Suloinen kosto maistuu pastorillekkin, joka vihdoin on päässyt ansaitsemalleen korokkeelle muiden yläpuolelle käskyttäjäksi.
Johtajan ei tarvitse olla monessa mukana. Hyvä johtaja osaa delekoida hommansa alaisilleen ja teettää omatkin työnsä vaikkapa sillä epämielyttävällä ja itseään täynnä olevalla pastorinretaleella tai sihteerinhaaskalla ja sen kyllä adventtikirkon kerma osaa, nimittäin tettää työn muilla, likaamatta liiemmin itse käsiään. Samalla mahdolliset tehdyt virheet voi sysätä muille ja kunnian joistain onnistumisista ottaa omalle kontolle.
Kuulehan sinä , joka mietit tuollaisia! Olen siellä huipulla päättämässä asioista, joten tiedän, mistä kirjoitan. Ei siellä "nautita" kymmenysvaroista mitään ylimääräisiä, eikä myöskään lahjoituksista. Siellä mennään niiden sääntöjen mukaan tarkasti, jotka on paljon ennen minua ja sinua laadittu, mutta joita me noudatamme. Helppoa rahaa ei olekaan, jota jaeltaisiin, joten huutelet turhia.
Kaikki seurakunnan säännöt tarkistetaan viisivuosittain maailman adventistien yhteisessä kokouksessa. Olin sellaisessakin mukana 2010, joten olen nähnyt, ettei sielläkään niin vain pääse itselleen makupaloja vetämään välistä. Uudistuksia tapahtuu, mutta ne mennään demokraattisessa järjestyksessä päättäen. Monen uudistuksen takana on vuosien työ, joten helpolla ei mikään mene läpi, yhden ihmisen mielen mukaan ei koskaan.
Kosto on minun, sanoo Herra, joten miksi meillä olisi joku koston kierre menossa? Kunnioitus on jokaisen ansaittava, ei sitä noin vain saa. Mooses oli nöyrä mies, kun johdatteli israelilaisia ulos Egyptistä. Samoin on jokaisen johtajan oltava. Kun oppii kulkemaan nöyryyden polkua, saa armon Jumalan ja ihmisten edessä.
En tiedä, mistä puhut delekoinneillasi ja pastorihaaskoillasi, mutta en tunnista väitteitäsi todeksi, joten annan niiden olla omassa arvossaan. Työmies on palkkansa ansainnut. Jokainen kelpaa oikein hyvin arvostelemaan, mutta tukijoita saattaa olla varsin vähän. Kermaa ei ole johtajissa, pastoreissa eikä muuallakaan, mutta päättäjiä kylläkin, joihin ihan tavalliset ihmiset joutuvat. Jokainen tekee parhaansa tämän seurakunnan eteen.
Odotamme Jeesuksen paluuta, joten toivomme, että se tapahtuisi hyvin pian. Siihen asti on ahkeroitava ja tehtävä parannusta, ettei hän löydä minua tai meitä laiskoina palvelijoina, jotka kätkevät talenttinsa maahan. Palkka on silloin sen mukainen. Millainen palvelija sinä olet? Kysyn vain.
Olet umpikiero valehtelija.
Kaikkihan sen tietävät, että Annu***** on umpikiero valehtelija.
Puolustelee luonnollisesti oman klaaninsa tekemisiä ja etuja.
Kukapa se nyt omaa jakkaraansa alkaisi altaan järsiä?
Jostain syystä pidän tuota kutsumustehtävä-sanaa näissä piireissä vitsinä...
Aikoinaan Toivonlinnassa opiskellessani eräs silloinen opettaja kertoi tästä "kutsumukseen" liittyvästä asiasta oppitunnilla näin: Suomestakin on lähtenyt kymmeniä nuoria miehiä Newboldiin opiskelemaan teologiaa siitä syystä, että heille on tullut niin voimakkaat syyllisyydentunteet itsetyydytyksestä. Terveisiä vaan vanhoille luokkatovereille jotka tätä lukevat!
Tätä keskustelupalstaa pitkään (tähän asti) sivusta seuranneena olen lähes joka kerta ihmetellyt sitä kiihkoa jolla adventismia vastaan/puolesta olevat kamppailevat. Täytyy sanoa, että molemmat tahot ovat yllättävän usein oikeassa. Puolustajat pitävät kiinni raamatun opetuksista ja osa heistä kuten esim. Arasola ja Flink jaksavat kerrasta toiseen vastata asiallisesti monenlaiseen törkyyn. Vastustajat taas hyökkäävät usein seurakunnassa esiintyviä väärinkäytöksiä vastaan tai uskontoa yleensä.
Olen itse usein miettinyt miten ihmeessä joku pystyy olemaan samaan aikaan vilpittömästi uskossa ja esim. adventtikirkon työntekijä? Kirkon historiassa on lähivuosikymmeninä tehty ja tapahtunut sellaisia asioita, että ne jotka näistä ovat tienneet, eivät kerta kaikkiaan voi vilpittömän uskovina ihmisinä olla tällaisessa seurakunnassa mukana. Nuoremmat seurakuntalaiset eivät näistä vanhemman polven moninaisista rikoksista toki voikaan olla selvillä, koska asiat on yritetty lakaista maton alle. Aikanaan näistä hiukan pintaa raapaistiin MOT-ohjelmissakin, mutta kirkon onneksi toimittajat eivät onnistuneet saamaan tietoonsa kaikkein rankimpia juttuja ja sitä, miten syvälle koko kirkon johto oli asioihin liittynyt. Sen julkisuuteen tulon aika tosin tulee vielä, jo tässä ajassa. Kähmintää ja kavalluksia on peitelty kirkon hyvä-veli kerhossa ja unionin kokouksissa enemmän kuin tavallinen seurakuntalainen voisi ikinä uskoa tapahtuneen. Nekin työntekijät jotka eivät itse ole rikoksiin syyllistyneet, ovat usein olleet lojaaleja muille väärintekijöille ja pysyneet hiljaa. Moni kirkon arvostetuista ja jo (hiljattainkin) poisnukkuneista "merkkihenkilöistä" olisivat joutuneet telkien taakse jos asiat olisivat päätyneet viranomaisten tietoon.
---"Aikanaan näistä hiukan pintaa raapaistiin MOT-ohjelmissakin, mutta kirkon onneksi toimittajat eivät onnistuneet saamaan tietoonsa kaikkein rankimpia juttuja ja sitä, miten syvälle koko kirkon johto oli asioihin liittynyt. Sen julkisuuteen tulon aika tosin tulee vielä, jo tässä ajassa."---
......
---"Moni kirkon arvostetuista ja jo (hiljattainkin) poisnukkuneista "merkkihenkilöistä" olisivat joutuneet telkien taakse jos asiat olisivat päätyneet viranomaisten tietoon."---
Uskonnon varjolla ja lahkojen sisällä voidaan peitellä monia sellaisia rikoksia, jotka muuten olisivat tulleet paremmin päivänvaloon ja jotka olisi tutkittu ja sitten myös hutkittu.
Suomen adventtikirkossa on myös parhaillaan räikeätä ja systemaattista seurakuntien vanhusten ja muistisairaiden yksinäisten ja esim. leskiksi jääneiden taloudellista hyväksikäyttöä, josta tulisi myös langettaa ankarat tuomiot kaikille Suomen adventtikirkon hallituksen kokouksissa ja muissa päätöksen teon instanseissa istuville.
Adventtikirkolla Suomessa löytyy aina rahaa, kun halutaan esim. palkata ulkopuolisia lakimiehiä avustamaan hämärätoimintaa niin, että kiinnijäämisen riski olisi pienempi ja asiat voitaisiin paremmin sotkea niin, että ketään ei voitaisi väärinkäytöksistä ja suoranaisista rikoksista jälkikäteen syyttää.
Tarkkaan etukäteen mietittyä ja valmisteltua toimintaa tälläkin saralla.