32. viikko (elokuu)
SIUNATTU VAI KIROTTU?
Pidin raamattuluennon, jonka yhteydessä törmäsin hyvin erikoiseen kohtaan Raamatussa. En ole koskaan kenenkään kuullut käyttävän sitä puheen tai kirjoituksen aiheena. Koska se puhutteli minua, saanen jakaa sen kanssasi. "Jos joku ei pidä Herraa rakkaana - hän olkoon kirottu" (1 Kor 16:22). "Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu" (UTN).
Olkoon kirottu - alkukielellä anathema - on tavattoman jyrkkä ja voimakas tuomio. Olemme oppineet aikaisemmin: "Siunatkaa, älkääkä kirotko" (Room 12:14). Jeesus opetti, ettemme saa vastata ihmisten vihaan samalla mitalla, vaan meidän on siunattava niitä, jotka kiroavat (Luuk 6:28). Kristityn elämään ei kerta kaikkiaan kuulu kiroaminen. Meidän asenteemme lähimmäiseen ei saa olla niin kova ja kylmä, että kiroamme toisen ihmisen. Kyseessä täytyy olla jokin suuri vaara, pelottava eksytys ja kavala petos, jonka paljastamiseksi ja välttämiseksi Pyhä Henki käyttää tässä kiroamista. Tämä pelottava kirous ei kohdistu Kristuksen seurakuntaan kuulumattomiin. "Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella" (1 Kor 5:12). Raamattu siis kohdistaa kirouksen uskovan elämään. Se on häkellyttävää ja pelottavaa. Mikä on niin tärkeä asia, että sen puuttuminen tuo kirouksen elämäämme?
SIUNATTU VAI KIROTTU?
Pidin raamattuluennon, jonka yhteydessä törmäsin hyvin erikoiseen kohtaan Raamatussa. En ole koskaan kenenkään kuullut käyttävän sitä puheen tai kirjoituksen aiheena. Koska se puhutteli minua, saanen jakaa sen kanssasi. "Jos joku ei pidä Herraa rakkaana - hän olkoon kirottu" (1 Kor 16:22). "Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu" (UTN).
Olkoon kirottu - alkukielellä anathema - on tavattoman jyrkkä ja voimakas tuomio. Olemme oppineet aikaisemmin: "Siunatkaa, älkääkä kirotko" (Room 12:14). Jeesus opetti, ettemme saa vastata ihmisten vihaan samalla mitalla, vaan meidän on siunattava niitä, jotka kiroavat (Luuk 6:28). Kristityn elämään ei kerta kaikkiaan kuulu kiroaminen. Meidän asenteemme lähimmäiseen ei saa olla niin kova ja kylmä, että kiroamme toisen ihmisen. Kyseessä täytyy olla jokin suuri vaara, pelottava eksytys ja kavala petos, jonka paljastamiseksi ja välttämiseksi Pyhä Henki käyttää tässä kiroamista. Tämä pelottava kirous ei kohdistu Kristuksen seurakuntaan kuulumattomiin. "Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella" (1 Kor 5:12). Raamattu siis kohdistaa kirouksen uskovan elämään. Se on häkellyttävää ja pelottavaa. Mikä on niin tärkeä asia, että sen puuttuminen tuo kirouksen elämäämme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
5. Moos
11:26 Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen:
11:27 siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan,
11:28 mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa
Jeesus sanoi "älkää tuomitko", eli voit unohtaa, mitä ikinä olitkaan ehtinyt jo suunnittella.
Raamattu opettaa, että pysykää erossa paholaisesta. Vastustaka paholaista, niin se ....
Tälle foorumille joka kiväärien ja terroristilippujen kanssa tulee niin se on jo tuomittu.
Tarkoittaako se Jumalan langettamaa kirousta, eikä ihmisen
toiselle ihmiselle "antamaa" kirousta?
Aloittajan mukaan se tarkoittaa ihmisen toiselle antamaa.
Mutta uskovat ja uskottomat pitää nähdä erikseen. Se on Paavalin kirjeiden punainen lanka. Jumala tuomitsee uskottomat, uskovat sulkevat väärintekevät veljet ulkopuolelle.
Nykyään tämä ei ole käytössä vaan uskovat tuomitsevat myös uskottomia. Sairasta ja häpeällistä mielestäni. Miten voi tuomita sellaisen jolle ei ole annettu uskoa?? Jumala on jo itse tuominut sellaiset.