Suomessa oli hätä, euroopassa oli hätä. Ruoka oli alkanut loppumaan, sodan ja talouden romahtamisen myötä kaikissa valtioissa. Ihmiset yrittivät tosissaan etsiä jotakin ravinnokseen. Pahin tilanne oli pohjoismaissa ja Venäjällä joissa talvi teki tuloaan. Energiavarat olivat huvenneet, sähkönjakeli oli katkennut. Tilanne näytti lähes toivottomalta.
Perheelläni oli vielä ruokaa, mutta ei pitkäksi aikaa, tiesin että jos apua ei tulisi kuolisimme kaikki. Onnettomia kodittomia, nääntyneitä ihmisiä vaelsi tuhansittain etsien paikkaa, syntyi pakolaisleirejä.
Siinä olimme kaikki yhteisessä hädässä. Tapahtui ryöstöjä ruuan tähden, jos oli rahaa saattoi hankkia itselleen kalliilla hinnalla jotakin, ensin ruokaa , sitten vaatetta. Siviili-autoilu oli jo loppunut, koska ei ollut asemilla poltto-ainetta. EI päässyt liikkumaan kuin kävellen tai pyörällä.
Uskoin Jumalaan, rukoilin. NIin varmasti tekivät kaikki, nekin jotka eivät jaksaneet uskoa. Mutta pakanakin rukoilee hädän hetkellä.
Kerran sitten ovellani seisoi kaksi miestä. Kertoivat olevansa Jehovan Todistajia.
Yllätyin, kun he eivät jakaneetkaan lehtistä, tai aloittaneet, sanomalla, mitä minä ajattelen kuoleman jälkeisestä elämästä?
Mutta mitä he tekivät? He nöyrästi pyysivät kahta kalaa ja leipää. Heillä oli selvästi hirvittävä nälkä. Pyysin heidät sisälle ,, katoimme pöydän. Söimme mitä oli tarjolla, siitä riitti koko perheelle ja vieraillekin. Se oli ihmeellistä. Siinä pöydän ääressä olimme kuin ystäviä. Jumalan Armon kerjäläisiä itse kukin. Ei ollut Vapaa kirkollista ei JTodistajaa, ei Luterilaista. EI ollut mitään muuta kuin avun tarpeessa olevia Armon Kerjäläisiä.
Voisinko kieltäytyä.
Perheelläni oli vielä ruokaa, mutta ei pitkäksi aikaa, tiesin että jos apua ei tulisi kuolisimme kaikki. Onnettomia kodittomia, nääntyneitä ihmisiä vaelsi tuhansittain etsien paikkaa, syntyi pakolaisleirejä.
Siinä olimme kaikki yhteisessä hädässä. Tapahtui ryöstöjä ruuan tähden, jos oli rahaa saattoi hankkia itselleen kalliilla hinnalla jotakin, ensin ruokaa , sitten vaatetta. Siviili-autoilu oli jo loppunut, koska ei ollut asemilla poltto-ainetta. EI päässyt liikkumaan kuin kävellen tai pyörällä.
Uskoin Jumalaan, rukoilin. NIin varmasti tekivät kaikki, nekin jotka eivät jaksaneet uskoa. Mutta pakanakin rukoilee hädän hetkellä.
Kerran sitten ovellani seisoi kaksi miestä. Kertoivat olevansa Jehovan Todistajia.
Yllätyin, kun he eivät jakaneetkaan lehtistä, tai aloittaneet, sanomalla, mitä minä ajattelen kuoleman jälkeisestä elämästä?
Mutta mitä he tekivät? He nöyrästi pyysivät kahta kalaa ja leipää. Heillä oli selvästi hirvittävä nälkä. Pyysin heidät sisälle ,, katoimme pöydän. Söimme mitä oli tarjolla, siitä riitti koko perheelle ja vieraillekin. Se oli ihmeellistä. Siinä pöydän ääressä olimme kuin ystäviä. Jumalan Armon kerjäläisiä itse kukin. Ei ollut Vapaa kirkollista ei JTodistajaa, ei Luterilaista. EI ollut mitään muuta kuin avun tarpeessa olevia Armon Kerjäläisiä.
Voisinko kieltäytyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.