Olen vasta syttynyt Kristinuskossa ja viestini on osoitettu vain asillisille Raamatun mukaan eläville opettajille jotka ehkä osaisivat auttaa tai valoittaa asiaa.
Olen alta 30-vuotias mies ja olen ollut reilut 2-vuotta parisuhteessa monen vuoden irtosuhde sekoilujeni jälkeen. Suhteemme on ollut seurustelutasolla ja jossa rakkaus on ollut vahvasti mukana kuten myös valitettavasti esiaviollinen seksi ja nyt omatunto on huutanut tästä synnistä minulle. Omasta puolestani kyllä rakastan tätä naista aivan mahtavalla tavalla, mutta kun tulin uskoon marras-joulukuussa 2013 niin tapahtui sellainen että tämä rakastamani nainen ilmoitti että ei näe tätä minun Kristinuskon asiaa hyvänä asiana vaan huonona muutoksena ja on muutamaan otteeseen sanonut että missä on se mies johon hän ihastui ja rakastui ja että haluaa juuri tuon vanhan minäni takaisin.
Tämä aiheuttaa minussa suuria hämmennyksen ja ristiriitaisuuden tunteita ja ottaa todella kivuliaasti äärimmäisen koville koska haluaisin että tämä nainen kykenisi hyväksymään tämän muutokseni ja että voisimme jatkaa yhteistä vaellusta täällä maanpäällä vaikka sitten niin että hän vain kunnioittasi päätöstäni vaikka ei olisi uskossa. Tiedän kuitenkin, että en halua palata siihen mitä olin ennen vaan haluan seurata Jeesusta. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä, miten keskustelisin naisen kanssa paremmin? Olen kovasti sitä rakentavassa hengessä yrittänyt käydä ja en missään nimessä halua tuputtaa uskoa kenellekkään koska siitä tulee ahdistuksen tunne niille ketkä eivät usko. Olen myös rukoillut että tämä nainen kääntyisi Jeesuksen puoleen jos Korkein niin vain jonain päivänä suo.
Pureudun vielä tarkemmin aiheeseen alla ( menee oudommaksi )
Olemme jonkinverran tutkineet yhdessä Raamattua, ja aluksi vaikutti siltä että oho tämä nainen onkin innostunut lukemaan tuota kirjaa mutta sitten muutaman päivän jälkeen hän ei enään lukenut sitä vaan teki kaikkea muuta. Se myös kääntyi siihen, että hän tuhahteli ja voivotteli kun itse luin taikka katsoin netistä saarnamiesten ja TV7 opetusvideoita yms. En tiedä mitä tapahtui koska hänen alkuinnostus vaikutti lupaavalta ja terveeltä. Sitten kävi myös niin, että monesti kun halusin katsoa TV7 taikka muita Raamatun opetuksia niin tämä nainen juuri sinä hetkenä alkoi viedä huomiotani muualle esim alkamalla kiihkeästi aina suutelemaan minua. Minut valtasi hieman outo ja vastenmielenenkin tunne siitä, että miksi juuri niinä hetkinä kun haluan painia Raamatun parissa hän teki juuri noin minulle.
Olen huomannut, että mitä pidemmälle uskoni on edennyt sen enemmän tämä puoliskoni on alkanut vastustaa touhuani. Aluksi hän oli kiinnostunutkin näistä uskon asioista ja ei ole ateisti vaan uskoo johonkin mutta ei itsekkään vielä tiedä, että mihin. Häneltä ainakin loppui täydellisesti mielenkiinto ja sen mukaan hänen vastustus uskovia kohtaan kasvoi selvästi. Hän on myös muuttanut käytöstään enemmän siihen suuntaan että Raamattu ei muka olisi Jumalan sanaa ja tavallaan vääristelee selviä totuuksia mitä Raamatussa on.
Kysymys kuuluu, että onko mahdollista et hänen kauttaa puhuu riivaaja hengistä yrittäen saada minut luopumaan uskosta kaikella tavalla vai puhuuko hän itse, mitä olette mieltä? Välillä, jonain pieninä hetkinä olen huomannut että hänen syvin kaunis ja herkkä hyvä sisimpänsä on yhä siellä jossakin tallella ja on juuri se sydämellinen ihminen mutta sen ääni on nyt hyvin hyvin pieni ja tulee esiin vain harvoin. Äärimmäisessä hädässä olen huomannut sen tulevan jollakin tavalla esiin. Mutta sillon kun hänen kauttaan puhuu tämä joka vihaa uskoa ja yrittää saada minut luopumaan niin huomaan selkeän eron hänen käytöksessään ja sellaisen niinsanotun paatuneisuuden jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
Hän on puhunut myös siitä että on aiemmin kuullut päässään kuin kahden eri äänet jotka kamppailevat hänestä. Sitten eräs seikka joka on myös mielenkiintoinen on se, että viime aikoina on puhelimessa puhuessa ilmaantunut kesken puhelun ääni joka puhuu selvästi jotain tiettyjä sanoja ja kuulostaa aivan hengitykseltä, pahoilta sanoilta ja aivan kuin puhuisi veden alta. Molemmat osapuolet ovat kuulleet tämän äänen puhelimen kautta oli uskossa tai ei.
Olen alta 30-vuotias mies ja olen ollut reilut 2-vuotta parisuhteessa monen vuoden irtosuhde sekoilujeni jälkeen. Suhteemme on ollut seurustelutasolla ja jossa rakkaus on ollut vahvasti mukana kuten myös valitettavasti esiaviollinen seksi ja nyt omatunto on huutanut tästä synnistä minulle. Omasta puolestani kyllä rakastan tätä naista aivan mahtavalla tavalla, mutta kun tulin uskoon marras-joulukuussa 2013 niin tapahtui sellainen että tämä rakastamani nainen ilmoitti että ei näe tätä minun Kristinuskon asiaa hyvänä asiana vaan huonona muutoksena ja on muutamaan otteeseen sanonut että missä on se mies johon hän ihastui ja rakastui ja että haluaa juuri tuon vanhan minäni takaisin.
Tämä aiheuttaa minussa suuria hämmennyksen ja ristiriitaisuuden tunteita ja ottaa todella kivuliaasti äärimmäisen koville koska haluaisin että tämä nainen kykenisi hyväksymään tämän muutokseni ja että voisimme jatkaa yhteistä vaellusta täällä maanpäällä vaikka sitten niin että hän vain kunnioittasi päätöstäni vaikka ei olisi uskossa. Tiedän kuitenkin, että en halua palata siihen mitä olin ennen vaan haluan seurata Jeesusta. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä, miten keskustelisin naisen kanssa paremmin? Olen kovasti sitä rakentavassa hengessä yrittänyt käydä ja en missään nimessä halua tuputtaa uskoa kenellekkään koska siitä tulee ahdistuksen tunne niille ketkä eivät usko. Olen myös rukoillut että tämä nainen kääntyisi Jeesuksen puoleen jos Korkein niin vain jonain päivänä suo.
Pureudun vielä tarkemmin aiheeseen alla ( menee oudommaksi )
Olemme jonkinverran tutkineet yhdessä Raamattua, ja aluksi vaikutti siltä että oho tämä nainen onkin innostunut lukemaan tuota kirjaa mutta sitten muutaman päivän jälkeen hän ei enään lukenut sitä vaan teki kaikkea muuta. Se myös kääntyi siihen, että hän tuhahteli ja voivotteli kun itse luin taikka katsoin netistä saarnamiesten ja TV7 opetusvideoita yms. En tiedä mitä tapahtui koska hänen alkuinnostus vaikutti lupaavalta ja terveeltä. Sitten kävi myös niin, että monesti kun halusin katsoa TV7 taikka muita Raamatun opetuksia niin tämä nainen juuri sinä hetkenä alkoi viedä huomiotani muualle esim alkamalla kiihkeästi aina suutelemaan minua. Minut valtasi hieman outo ja vastenmielenenkin tunne siitä, että miksi juuri niinä hetkinä kun haluan painia Raamatun parissa hän teki juuri noin minulle.
Olen huomannut, että mitä pidemmälle uskoni on edennyt sen enemmän tämä puoliskoni on alkanut vastustaa touhuani. Aluksi hän oli kiinnostunutkin näistä uskon asioista ja ei ole ateisti vaan uskoo johonkin mutta ei itsekkään vielä tiedä, että mihin. Häneltä ainakin loppui täydellisesti mielenkiinto ja sen mukaan hänen vastustus uskovia kohtaan kasvoi selvästi. Hän on myös muuttanut käytöstään enemmän siihen suuntaan että Raamattu ei muka olisi Jumalan sanaa ja tavallaan vääristelee selviä totuuksia mitä Raamatussa on.
Kysymys kuuluu, että onko mahdollista et hänen kauttaa puhuu riivaaja hengistä yrittäen saada minut luopumaan uskosta kaikella tavalla vai puhuuko hän itse, mitä olette mieltä? Välillä, jonain pieninä hetkinä olen huomannut että hänen syvin kaunis ja herkkä hyvä sisimpänsä on yhä siellä jossakin tallella ja on juuri se sydämellinen ihminen mutta sen ääni on nyt hyvin hyvin pieni ja tulee esiin vain harvoin. Äärimmäisessä hädässä olen huomannut sen tulevan jollakin tavalla esiin. Mutta sillon kun hänen kauttaan puhuu tämä joka vihaa uskoa ja yrittää saada minut luopumaan niin huomaan selkeän eron hänen käytöksessään ja sellaisen niinsanotun paatuneisuuden jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
Hän on puhunut myös siitä että on aiemmin kuullut päässään kuin kahden eri äänet jotka kamppailevat hänestä. Sitten eräs seikka joka on myös mielenkiintoinen on se, että viime aikoina on puhelimessa puhuessa ilmaantunut kesken puhelun ääni joka puhuu selvästi jotain tiettyjä sanoja ja kuulostaa aivan hengitykseltä, pahoilta sanoilta ja aivan kuin puhuisi veden alta. Molemmat osapuolet ovat kuulleet tämän äänen puhelimen kautta oli uskossa tai ei.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Parisuhteemme on vahvasti katkolla koska nainen ei meinaa hyväksyä tätä uskon asiaani ja sanoi että tarvitsee miettimisaikaa tämän asian kanssa. Ehdotin vihille menoa ratkaisuun näissä seksiasioissa, mutta hän sanoi ettei tiedä ja että voiko hän. Ihmettelen että miksi ei voisi mennä. Ikää on naisella alta 25-vuotta. EI sen pitäisi mikään ongelma olla. Hän siis sanoo ettei tiedä voiko seurustelumme toimia ilman seksiä ja avioliitto vaikuttaa hänelle kynnykseltä. Se toinen sisin hänessä selvästi haluaisi kanssani avioon, pystyn erottamaan sen mutta jokin hänessä selvästi haraa vastaan. Mitä tulisi tehdä? Aivan kuin toisina päivinä hän tahtoisi ja toisina päivinä ei. Huomaan hänessä selvän sisäisen ristiriitaisuuden kamppailun. Toivottavasti Jeesus vapauttaa :)
Voihan se olla että yhdessä olo voi käydä vaikeaksi, jos hän ei vielä uskonasioista ole innostunut. Pitäisikö sinunkin ottaa aikalisä ja ei siis kiirehtiä välttämättä avioon, vaan kasvaa uskossa ja tutustua hengellisissä piireissä pyöriviin uskovaisiin naisiin..
Nuoria olette vielä kumpikin, joten sanoisin että kannattaa harkita tarkkaan varsinkin tuo naimisiin meno. Itse olen uskova mies 30 ja risat.
Uskovissa piireissäkin monesti kiirehditään naimisiin.. monet liitot kestävät, kaikki eivät.
Ikävä juttu, toivottavasti asia järjestyy hyvin.
"Kysymys kuuluu, että onko mahdollista et hänen kauttaa puhuu riivaaja hengistä yrittäen saada minut luopumaan uskosta kaikella tavalla vai puhuuko hän itse, mitä olette mieltä?"
Olen sitä mieltä, että hän puhuu sitä mitä haluaa puhua. Asiasta voi tietenkin keskustella ja kysyä, onko hän todella sitä mieltä mitä on ja miksi hän ajattelee niin.
Jos asia ei näytä järjestyvän, voi muistaa tämän:
"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?"
1 Kor. 7:14-16
Aloittajalle:
Pahoitteluni jos se mitä aion sanoa loukkaa sinua. Toivottavasti osaat kuitenkin arvostaa rehellisyyttäni.
Suosittelen, että eroatte. Te aikuisena uskoon tulleet olette niin sekaisin että jos rakastat puolisoasi, anna hänen elää onnellinen elämä jonkun tervepäisen kanssa.
Vaikutat lähinnä vainoharhaiselta! Suosittelen joko pitämään uskontosi vain itselläsi ja hyväksymään kumppanisi sellaisena kuin hän on...jos rakastat häntä todella...tai eroamaan ja lähtemään kumpikin omille kokemusten teillensä. Elämän antamien kokemusten erilaiset "tiet" vievät ennemmin tai myöhemmin 'perille'. Eivätkä ne ole kenellekään koskaan täysin samanlaiset!
Joka tapauksessa onnistuneen ja pysyvän suhteen tärkeimmät ominaisuudet ovat rakkaus ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on!
Eikös kirjoitus ollut tarkoitettu uskovaisille eikä uskon pilkkaajille?
Uskovainen voi elää uskosta osattoman kanssa mutta helppoa se ei tule olemaan, se avioliitto on hyvä ajatus jos te molemmat haluatte jatkaa yhdessä.
Sinulle nimimerkki "taas ne valui tänne":
Tulisiko sinun mielestäsi vain uskovaisilla itsellään olla oikeus ottaa kantaa uskovaisten keskuudessa tapahtuviin ilmiöihin?
Itse olen sitä mieltä että koko yhteiskunnalla on korostettu velvollisuus tarkastella millaista toimintaa uskovaisten leireissä harrastetaan. Periaatteessahan uskovaisten touhut ovat harmitonta aikuisten satuleikkiä mutta kuten olemme saaneet kuulla uutisia, tapahtuu uskovaisten keskuudessa järjettömiä kamaluuksia. En tarkota pelkästään näitä jatkuvia uutisointeja erilaisista seksuaalirikoksista. Tarkoitan myös joukkoitsemurhia, sariini-iskuja ja itsemurhapommittajia.
Me uskonnottomat katsomme tätä mielettömyyttä sivusta epäuskon ja surun vallassa. Vastuuntuntoisina, yritämme kuitenkin ottaa kantaa teidän uskovaisten touhuihin siinä toivossa että rakentavalla palautteella voimme välttää inhimillistä kärsimystä.
Tämän aloittajan esimerkki on tietysti lievästä päästä. Kuitenkin on ihan selvää että jos puolisoista toinen hurahtaa uskovaiseksi, tietää se täysijärkiselle osapuolelle melkoisen vaikeaa tulevaisuutta. Tästä syystä on ehkä paras neuvo että parin kannattaisi erota ja etsiä uudet kumppanit jotka jakavat samanlaisen maailmankuvan.
Onko sinun uskovainen neuvosi sitten parempi? Tulisiko heidän väkisin pysyä yhdessä siinä toivossa että toinenkin ryhtyisi edes esittämään että on uskossa?
Sinulle nimimerkki "rehellinen vastaus". On todella etovaa, että vaikeassa tilanteessa olevalle esität neuvojasi raastaen ja pilkaten.
Apua kannattanee hakea seurakunnasta. Jeesus vai nainen, siinä kysymys.
Tyypillinen vasta uskoon tulleen ongelma. Löydät aarteen ja haluaisit kaikkien muidenkin löytävän saman aarteen, mutta läheisesi ovat eri mieltä. Jos englannin kieli sujuu, niin katso tämä Chris LaSalan video:
http://www.youtube.com/watch?v=7bWD2hxrCuI
Chris LaSala eli seitsemän vuotta tyttöystävänsä kanssa ja kihlautui kuukausi ennen uskoon tuloaan. Uskoon tultuaan hän ei enää pystnyt jatkamaan suhdetta, vaikka rakastikin kihlattuaan kovasti. Hän tuli siihen tulokseen, että koska tyttöystävä ei ollut valmis tekemään uskonratkaisuaan, hän ei voi jatkaa suhdetta.
Jatkoa ...
"onko mahdollista et hänen kauttaa puhuu riivaaja yrittäen saada minut luopumaan uskosta kaikella tavalla"
Juuri noin pimeyden voimat toimivat. Ne saavat läheisesi oppositioon sinua vastaan, jotta luopuisit uskostasi. Lisäksi ne saattavat houhutella sinua kaikenlaisilla maallisilla asioilla ja jopa uhkailla, jos et ole maallisille ihmisille mieliksi. Tämä kaikki on Raamatussa ("Jeesus erämaassa", "Parantaja, paranna itsesi" jne.).
Et voi palvella kahta herraa, vaan sinun on valittava jompi kumpi, eikä se ole välttämättä sama kuin läheistesi valinta. Itse asiassa se on sitä hyvin harvoin. Paholainen ei pidä siitä, kun joku vaihtaa puolta (pahan puolelta hyvälle puolelle), ja se temppuilee sinulle niin omien ajatustesi kuin muiden ihmistenkin kautta niin kauan kun vahvistut riittävästi uskossasi tunnistaaksesi ja kyetäksesi tehokkaasti torjumaan sen temput.
Sittenkin se vielä kiusaa sinua aina joskus, jos asetut voimakkaasti vastustamaan sitä, seurauksena voi olla painajaisia tai jopa kummittelua. Vahingoittamaan pimeyden voimat eivät kuitenkaan kristittyä pysty. Ne voivat korkeintaan pelotella tai houkutella kritittyä tekemään jotain itsetuhoista (= syntiä).
Joopajoo.
Okei, sovitaan niin että siinä puolisossa on pimeyden voimat ja riivaaja. Nyt ero ja äkkiä.
Sillä keinolla edes toinen teistä pelastuu. Se kumpaako tarkoitetaan olkoon lukijan silmässä.
Ja sinulle nimimerkki "suorat sanat": säälin hieman myös sinua kun aikuisena vielä uskot satuihin.
Sinä et tiedä, mihin minä uskon tai olen uskomatta. En ole uskovainen ollenkaan, mutta ilkeys ja häijyys uskovia kohtaan, kuten ketä hyvänsä kohtaan, etoo. En tarvitse sääliäsi, ja jos tarvitsisin, siitä ei taitaisi olla mihinkään siitä sinun säälistäsi.
"aikka katsoin netistä saarnamiesten ja TV7 opetusvideoita yms."
Edes pahinkaan uskova ei voi millään kyetä katsomaan näitä TV7 löyhäpäisiä propaganda videoita. Aloittajan on pakko olla trolli.