Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) otti jälleen eilen esille pelon lähitulevaisuudessa uhkaavasta työvoimapulasta. Kuulemma jo ensi vuonna herätään todellisuuteen, kun työvoimapula on niin huutava että talous pysähtyy kokonaan. Tämä johtuu siitä että koko ajan työmarkkinoille astuu huomattavasti pienempi ikäluokka kuin sieltä poistuu. Ongelma olisi ratkaistavissa lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa. Myös viime viikolla Juhana Vartiainen avasi jälleen sanallisen arkkunsa väittäen että jo nyt Suomessa yritykset joutuvat joko lopettamaan toimintansa tai siirtämään tuotantonsa ulkomaille, koska maassamme ei ole työvoimaa tarjolla. Hänenkin mukaansa ainoa toivo Suomelle selvitä olisi lisätä maahanmuuttoa tuntuvasti. Kun kerran työvoimapula on näin akuutti ongelma, on aika analysoida tilastoja tarkemmin. Onko Suomen avattava rajansa sadoille tuhansille maahanmuuttajille, vai voisiko maastamme sittenkin löytyä työvoimaa ihan omasta takaa?
Toissa viikolla julkaistiin taas Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jonka mukaan työttömiä oli vuoden 2013 marraskuussa 210 000. Työttömyysaste oli 7,9%. Vaikka taantumaa on jatkunut jo 5 1/2 vuotta, niin työttömyysaste Suomessa on nyt alhaisempi kuin mitä se oli vuosituhannen alussa Nokia-vetoisen nousukauden huipulla, puhumattakaan 1990-luvun lamavuosista, jolloin se pysyi pitkään 15-20 prosentissa. Mikäs tässä on suomalaisen elellessä kun historian pahin talouskriisi ei loppujen lopuksi näytä koskevan juuri ketään? Ei voi muuta kuin nostaa hattua hallitukselle siitä että se on kyennyt säilyttämään työllisyyden näin hyvällä tasolla vaikka kaikki talouden mittarit näyttävätkin jyrkästi alaspäin.
Pitkään jatkuneesta taantumasta huolimatta kaikki on siis edelleen erittäin hyvin meillä täällä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Eikö olekin?
Vai onko sittenkään?
Suomen virallisen työttömyysluvunhan tarjoaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jossa työttömäksi lasketaan vain ne henkilöt, jotka ovat työvoimatoimistossa työnhakijana, ja jotka ovat viimeisen kuukauden aikana hakeneet aktiivisesti töitä. Sanomattakin on selvää että tästä tilastosta suurin osa työttömistä jää laskuista pois. Lisäksi virallisella työttömyysasteella on tapana laskea työllisyystilanteen heiketessä; kun työnsaanti vaikeutuu, yhä useampi työtön luopuu aktiivisesta työnhausta, ja näin ollen katoaa tilastoista työmarkkinoiden ulkopuolelle ja työttömyysaste sen kuin laskee.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimus on kansainvälisen työjärjestön, ILO:n standardien mukainen tapa mitata työttömyyttä ja se on käytössä kaikissa EU-maissa, jotta eri maiden työttömyysluvut saataisiin kansainvälisesti vertailukelpoisiksi. Valitettavasti se takaa vain sen että yhdessäkään maassa virallisilla työttömyysluvuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jokainen maa voi julkistaa sellaisen työttömyysasteen kuin itse haluaa ja muokata lukuja ihan vapaasti esim. siirtämällä työttömiä työvoiman ulkopuolelle tai pakottamalla näitä palkattomiksi harjoittelijoiksi. Viralliset luvut eivät yksinkertaisesti tarjoa mitään järjellistä informaatiota työttömyyden suuruudesta, eikä niistä voi päätellä edes työttömyyden kehityssuuntaa.
Olenkin pitkään pohtinut, olisiko mahdollista kehittää järjestelmä, jolla Suomen todellisen työttömyysasteen pystyisi tarkasti laskemaan. Jotta voimme kehittää luotettavan työttömyysasteen laskemismenetelmän, niin mielestäni ainoa järkeenkäypä työttömän määritelmä on työikäinen ja työkykyinen henkilö, jonka pitäisi olla töissä, mutta joka ei siellä kuitenkaan ole, ja myös vajaatyöllisyys tulee ottaa huomioon. Valitettavasti kaikista työttömyyden osa-alueista ei ole saatavilla tarkkoja tilastoja, joten niiden suuruudesta joutuu vain heittämään karkean arvion. Seuraavassa esitys Suomen todellisen työttömyysasteen laskutavasta, jossa on otettu huomioon kaikki henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti työttömiä. Kaikkien seuraavien ryhmien tulee näkyä luvussa, jotta voimme aukottomasti laskea kuinka monta työtöntä Suomessa on:
Toissa viikolla julkaistiin taas Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jonka mukaan työttömiä oli vuoden 2013 marraskuussa 210 000. Työttömyysaste oli 7,9%. Vaikka taantumaa on jatkunut jo 5 1/2 vuotta, niin työttömyysaste Suomessa on nyt alhaisempi kuin mitä se oli vuosituhannen alussa Nokia-vetoisen nousukauden huipulla, puhumattakaan 1990-luvun lamavuosista, jolloin se pysyi pitkään 15-20 prosentissa. Mikäs tässä on suomalaisen elellessä kun historian pahin talouskriisi ei loppujen lopuksi näytä koskevan juuri ketään? Ei voi muuta kuin nostaa hattua hallitukselle siitä että se on kyennyt säilyttämään työllisyyden näin hyvällä tasolla vaikka kaikki talouden mittarit näyttävätkin jyrkästi alaspäin.
Pitkään jatkuneesta taantumasta huolimatta kaikki on siis edelleen erittäin hyvin meillä täällä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Eikö olekin?
Vai onko sittenkään?
Suomen virallisen työttömyysluvunhan tarjoaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jossa työttömäksi lasketaan vain ne henkilöt, jotka ovat työvoimatoimistossa työnhakijana, ja jotka ovat viimeisen kuukauden aikana hakeneet aktiivisesti töitä. Sanomattakin on selvää että tästä tilastosta suurin osa työttömistä jää laskuista pois. Lisäksi virallisella työttömyysasteella on tapana laskea työllisyystilanteen heiketessä; kun työnsaanti vaikeutuu, yhä useampi työtön luopuu aktiivisesta työnhausta, ja näin ollen katoaa tilastoista työmarkkinoiden ulkopuolelle ja työttömyysaste sen kuin laskee.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimus on kansainvälisen työjärjestön, ILO:n standardien mukainen tapa mitata työttömyyttä ja se on käytössä kaikissa EU-maissa, jotta eri maiden työttömyysluvut saataisiin kansainvälisesti vertailukelpoisiksi. Valitettavasti se takaa vain sen että yhdessäkään maassa virallisilla työttömyysluvuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jokainen maa voi julkistaa sellaisen työttömyysasteen kuin itse haluaa ja muokata lukuja ihan vapaasti esim. siirtämällä työttömiä työvoiman ulkopuolelle tai pakottamalla näitä palkattomiksi harjoittelijoiksi. Viralliset luvut eivät yksinkertaisesti tarjoa mitään järjellistä informaatiota työttömyyden suuruudesta, eikä niistä voi päätellä edes työttömyyden kehityssuuntaa.
Olenkin pitkään pohtinut, olisiko mahdollista kehittää järjestelmä, jolla Suomen todellisen työttömyysasteen pystyisi tarkasti laskemaan. Jotta voimme kehittää luotettavan työttömyysasteen laskemismenetelmän, niin mielestäni ainoa järkeenkäypä työttömän määritelmä on työikäinen ja työkykyinen henkilö, jonka pitäisi olla töissä, mutta joka ei siellä kuitenkaan ole, ja myös vajaatyöllisyys tulee ottaa huomioon. Valitettavasti kaikista työttömyyden osa-alueista ei ole saatavilla tarkkoja tilastoja, joten niiden suuruudesta joutuu vain heittämään karkean arvion. Seuraavassa esitys Suomen todellisen työttömyysasteen laskutavasta, jossa on otettu huomioon kaikki henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti työttömiä. Kaikkien seuraavien ryhmien tulee näkyä luvussa, jotta voimme aukottomasti laskea kuinka monta työtöntä Suomessa on:
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työttömät työnhakijat, joille parhaillaan maksetaan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Tämähän on tällä hetkellä ainoa ryhmä, joka otetaan huomioon virallisissa tilastoissa. Näitä on siis 296000.
Tukitoimenpiteillä sijoitetut, eli työttömät, jotka on pakotettu palkattomiksi harjoittelijoiksi tai täydennyskoulutuskursseille. Nämä eivät näy virallisissa tilastoissa, vaikka ovat kaiken järjen mukaan työttömiä, katsoo asiaa sitten miltä kantilta tahansa. Näitä on tilastojen mukaan 125000. Kun nuorisotakuu pääsee kunnolla vauhtiin, näitä tulee olemaan reilusti yli 200000.
Työttömyyseläkeläiset. Työttömyyseläkettä käytettiin aiemmin ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien siivoamiseksi tilastoista. Tämä eläkelaji on poistunut käytöstä ja näiden määrä vähenee koko ajan. Työttömyyseläkeläisiä on kuitenkin edelleen 12000.
Laskemalla nämä kolme em. työttömyysluokkaa yhteen, voimme laskea luvun, joka olisi tänä päivänä Suomen virallinen työttömyysaste, mikäli työttömyyden tilastointiperusteet olisivat samat kuin 1990-luvun alussa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta tuli virallinen työttömyyden mittari vuonna 1997, sitä ennen Työministeriöiden työnhakijoiden määrästä puhuttiin Suomen virallisena työttömyyslukuna. Lisäksi vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka jälkeen tempputyöllistettyjä ja työttömyyseläkeläisiä ei enää laskettu mukaan työttömyysasteeseen. Työttömien määrä on näin laskettuna 433000 ja suppeaksi työttömyysasteeksi saadaan näin: 296000 + 125000 + 12000 / 2620000 = 16,5%. Tyhminkin siis tajuaa, että Suomessa on nykyisin työttömiä vähintään yhtä paljon kuin 1990-luvun laman huipulla. Onkin lähinnä surullista kuulla poliitikkojen tai ekonomistien sanovan että 1990-luvun lamavuosina työttömyysongelma oli paljon pahempi kuin nyt, kun ero työttömyysluvuissa tuolloin ja nyt johtuu vain ja ainoastaan muuttuneista tilastointiperusteista. Suuri mysteeri minulle on se että ovatko nämä ihmiset oikeasti näin tyhmiä, vai esittävätkö he vain sellaista.
Lasketaan sitten vielä lavea työttömyys, johon on em. 433000 työttömän lisäksi otettu huomioon kaikki muutkin henkilöt, jotka ovat todellisuudessa työttömiä. Lavean työttömyyden laskemiseksi tulee laskelmissa ottaa huomioon myös seuraavat ryhmät:
Vajaatyöllistetyt, eli osa-aikatyöläiset, jotka haluaisivat tehdä kokopäivätyötä. Osa-aikaisten palkansaajien määrä nousi lokakuussa 324000 henkeen eli 15,4 prosenttiin kaikista palkansaajista. Kasvu on ollut nopeaa. Vielä vuonna 2009 osa-aikatyölaisiä oli Suomessa selvästi vähemmän, 283000 henkeä. Kansantalouden nettohyvinvoinnin kannalta ei ole hyvä asia, jos kokopäivätöiden määrä vähenee ja osa-aikatöiden määrä lisääntyy, sillä osa-aikatyötä tekevistä jopa 86 prosenttia ilmoittaa että heillä on taloudellisia huolia. Jos ihmiset tekevät osa-aikatyötä vastoin tahtoaan, niin on luonnollista että myös heidät tulee ottaa huomioon työttömyysastetta laskiessa. Luonteva tapa laskea vajaatyöllisyyden vaikutus kokonaistyöttömyyteen on käyttää 40 tunnin työviikkoa viitekehyksenä, ts. jos ihminen tekee 20 tuntista työviikkoa, hän muodostaa tilastoihin 0,5 työtöntä ja 10 tuntista työviikkoa tekevä ihminen muodostaa tilastoihin 0,75 työtöntä.
Palvelualojen ammattijärjestön (PAM) tämänvuotiseen jäsenkyselyyn vastanneista osa-aikatyöläisistä 66 prosenttia halusi tehdä enemmän töitä kuin oli tarjolla. Näin ollen Suomessa on yhteensä 214000 vajaatyöllistettyä. Jos nämä tekevät keskimäärin puolet täysistä työtunneista, niin voimme laskea että osa-aikatyön kontribuutio kokonaistyöttömyyteen on 107000 henkeä. Näiden vakituisesti osa-aikatyötä tekevien lisäksi täytyy ottaa huomioon myös työttömät, jotka tekevät jonkun satunnaisen työkeikan joskus silloin tällöin. Esim. tuuraavat tuttavan kaupassa yhden viikonlopun kerran kolmessa kuukaudessa tai tekevät talvella kaksi päivää lumitöitä. Nykyäänhän jos työtön on kuukauden aikana työskennellyt yhdenkin työtunnin, niin häntä ei siltä kuukaudelta lasketa työttömäksi. Näistä ei tarkkoja tilastoja ole saatavilla, joten on tehtävä raaka arvio että vajaatyöllisyyden nettokontribuutio kokonaistyöttömyyteen on 130000 henkeä kuukaudessa. Nyt kun tämän vuoden alussa tuli voimaan laki, jonka mukaan työtön voi tienata 300 euroa, ilman että työttömyyskorvaus pienenee, virallinen työttömyysaste tulee todennäköisesti laskemaan monta prosenttiyksikköä. Mikäs sen mukavampaa?
Muiden eläkeratkaisujen piiriin kätketyt työttömät. Työttömyyseläke siis eläkemuotona on jo poistumassa, mutta se ei suinkaan ole ainoa eläkemuoto, jonka piiriin ikääntyneitä työttömiä on siirretty. Tällainen käytäntö on luultavasti hyvinkin yleinen, sillä pari kuukautta sitten kun työttömyysluvut julkaistiin, kaksi iäkästä työtöntä kirjoitti Ilta-Sanomien uutiskommenteissa että heidät siivottiin tilastoista eläkkeelle vastoin heidän tahtoaan. Toinen oli muistaakseni vasta 55 v. ja sanoi päässeensä sairaseläkkeelle jäätyään työttömäksi vaikka olikin täysin työkykyinen. Toinen sanoi olevansa 62 v. ja että hänet pistettiin varhennetulle vanhuuseläkkeelle viiden vuoden työttömyysputken jälkeen. Sitten hän kirjoitti olevansa edelleen työikäinen ja työkykyinen ja että työhaluja hänellä edelleen olisi ja sanoi olevansa sitä mieltä että hänen pitäisi näkyä virallisissa työttömyystilastoissa, vaikkei hän siellä näykään. Tämän ryhmän suuruudesta on kerta kaikkiaan mahdotonta löytää mitään tilastoja. Heitetään nyt arvioksi 10000.
Toista tutkintoa suorittavat. Ihmiset, jotka ovat palanneet aikuisiällä koulun penkille vastoin tahtoaan pelkästään siksi että eivät ole työllistyneet aiemmalla koulutuksellaan. Tietenkään ihminen, joka on alkanut opiskelemaan toista tutkintoa varten siksi että on kyllästynyt aiempaan ammattiinsa ja haluaa vaihtaa alaa, ei ole työtön. Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi Nokialta työttömäksi jäänyttä insinööriä, joka kahden vuoden työttömyyden jälkeen ei nähnyt muuta toivoa työllistymisestä kuin ruveta opiskelemaan lähihoitajaksi, ja joka lopettaisi lähihoitajaopintonsa välittömästi jos saisi insinöörin työtä, niin hän täyttää kyllä kaikki työttömän tunnusmerkit ja hänet pitäisi myös laskea työttömäksi. Arvio näiden määrästä 20000.
3 kuukauden karenssilla olevat työttömät. Suomessa langetetaan työnhakijoille vuosittain 80000 karenssia, joiden pituus on 3 kk. Tämä merkitsee sitä että koko ajan 20000 työtöntä on odottamassa karenssin umpeenkulumista. He alkavat näkyä virallisissa työttömyysluvuissa vasta silloin kun heille aletaan maksaa työttömyyspäivärahaa.
Ikuiselle karenssille potkitut työttömät. Suomessa oli vuosina 2006-12 käytössä ns. ikuinen karenssi, joka oli käytännössä työttömälle menolippu sossuluukulle loppuiäkseen. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava teko aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Näitä ikuisia karensseja langetettiin yhteensä 50000. Tuota lukua on hiukan laimennettava, sillä osa näistä on ehkä jopa päässyt töihinkin, osa on siirtynyt eläkkeelle, osa jopa kuollut. 30000 voisi ajatella olevan lähellä totuutta.
Ne, jotka eivät ilmoittaudu työnhakijoiksi. Jotta työtön voi näkyä tilastoissa, pitää hänen luonnollisesti ilmoittautua työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan ilmoittaudu. Hiljattain julkisuudessa oli luku, jonka mukaan Suomessa on 133000 työikäistä ihmistä, jotka eivät ole työssä, yrittäjänä, opiskelijana, eläkkeellä eivätkä varusmiespalvelusta suorittamassa, mutta jotka eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Luvussa ei ole mukana kotonaan lapsia hoitavat, eivätkä myöskään vangit. Kaikki näistä eivät varmastikaan ole työttömiä, sillä joukossa on miljonäärejä, jotka elävät leveästi koroilla ja osingoilla, eivätkä ilmoittaudu työnhakijoiksi, koska eivät ole halukkaita tekemään töitä ja ovat näin ollen ihan oikeastikin työvoiman ulkopuolella. Ryhmään mahtuu kuitenkin varmasti paljon myös ihmisiä, jotka ovat halukkaita tekemään työtä, ja jotka pitäisi tällöin laskea työttömiksi. Voi olla kotona asuvia nuoria, joille vanhemmat kustantavat kaiken. Jollain puolison tulot saattavat olla niin suuret että hän ei jaksa vaivautua ilmoittautumaan. Joku voi ajatella että työttömyys jää niin lyhyeksi ettei jaksa vaivautua. Jollain voi olla sellainen vakaumus, että hän ei yhteiskunnan tukia käytä missään olosuhteissa. Joku ei välttämättä edes tiedä, että työnhakijaksi pitää ilmoittautua. Siinä määrin kuin nämä ovat halukkaita tekemään töitä, heidätkin kuuluu laskea työttömiksi. Kohtuullinen olettamus on varmaankin että n. puolet näistä on todellisuudessa työttömiä. Laitetaan tasaluku 70000.
Ne, joille työttömyysetuutta ei myönnetä. Työtön näkyy tilastoissa vain jos hänelle myönnetään työttömyyspäiväraha. Läheskään kaikille tätä ei kuitenkaan myönnetä, vaan monet hakijat potkitaan suoraan toimeentulotuelle. Pari kuukautta sitten TV:ssä haastateltiin Parkanolaista työtöntä, joka oli hakenut kaikkia Parkanossa auenneita työpaikkoja. Hänelle ei työttömyystukea myönnetä musiikkiharrastuksen takia. Hän kuulemma tienaa 100 euroa kuukaudessa musiikin säveltämisestä, ja näin ollen työvoimaviranomaiset katsovat hänen työllistyvän omassa yrityksessään. Hän sanoi omasta mielestään olevansa työtön ja sitä hän on minunkin mielestäni, vaikkei hän tilastoissa näykään. Tällaisia tapauksia on paljonkin. On kotiäitejä, joille ei myönnetä työttömyystukea heidän palatessaan työmarkkinoille, vaan he saavat jatkossakin kotihoidentukea. On kotona asuvia nuoria, joiden vanhemmat tienaavat niin paljon, ettei heille tukea myönnetä. On ihmisiä, jotka on pakotettu yrittäjiksi tekemään kannattamatonta toimintaa ja käymään toimeentulotukiluukulla. Näiden määrästä tuskin on tarkkoja tilastoja saatavilla. Sanotaan nyt 30000.
Näin voidaan työttömien kokonaismääräksi laskea: 433000 + 130000 + 10000 + 20000 + 20000 + 30000 + 70000 + 30000 = 743000 ja laveaksi työttömyysasteeksi saadaan näin 743000 / 2620000 = 28,4%.
Joku voi ehkä kyseenalaistaa sen, ovatko kaikki edellämainitussa laskelmassa mukana olevat oikeasti työttömiä. Kylmä tosiasia on kuitenkin se että he ovat työikäisiä ja työkykyisiä henkilöitä, joiden pitäisi olla töissä, mutta jotka eivät siellä kuitenkaan ole. Valtion kassaan he eivät myöskään tuo verotuloja yhtään sen enempää kuin he jotka ovat virallisesti työttömiä. Mielestäni kaikkia näitä on näin ollen luontevaa kutsua työttömiksi, vaikkeivät he virallisissa luvuissa näykään.
Oma lukunsa ovat tietysti työikäiset maahanmuuttajat, jotka eivät ole vielä kunnolla kotiutuneet maahan ja ovat näin ollen työvoiman ulkopuolella. Jos nämäkin laskettaisiin työttömiksi, voitaisiin Suomessa puhua jo miljoonasta työttömästä. On kai kuitenkin järkevämpää jättää heidät laskuista pois, koska eiväthän he ole työkykyisiä, jos eivät osaa kunnolla edes suomen kieltä. Tietysti myös koulutusta vastaavan työn puutteen voisi jotenkin ottaa laskelmissa huomioon. Jos esim. tohtori on töissä kaupan kassalla, niin olisiko huutava vääryys, jos hänetkin laskettaisiin työttömäksi? yksinkertaistuksen vuoksi on luontevampaa jättää tällaiset tapaukset kuitenkin pois laskuista.
Lopuksi haluan vielä korostaa että Suomi ei suinkaan ole ainoa maa Euroopassa, jossa virallisiin työttömyyslukuihin ei voi luottaa. Kuten jo alussa mainitsin, kaikissa EU-maissa on käytössä sama työttömyyden tilastointitapa kuin Suomessakin, eli kyselytutkimus, jossa vain aktiivisesti työtä hakevat työnhakijat lasketaan työttömiksi. Piilotyöttömiä, kuten palkattomia harjoittelijoita tai työttömyyseläkeläisiä ei lasketa työttömiksi missään muuallakaan. Luin juuri että EU:n todellinen mallioppilasmaa, Itävalta, jossa virallinen työttömyys on vaivaiset 4,2% (EU:n alin) on todellisuudessa vakavan työttömyyskriisin kourissa. Artikkelissa mainittiin että Itävallan todellinen työttömyys on reilusti yli 10% ja nousee koko ajan. Kreikassa taas virallinenkin työttömyysaste (27%) tuntuu jo huikealta, mutta jos myös ne työttömät, jotka eivät ole viimeiseen kuukauteen lähettäneet yhtään työhakemusta, lasketaan mukaan, niin Kreikan työttömyys pomppaa 57 prosenttiin. Pitää huomata myös se, että sielläkään kaikki jäljelle jäävistä 43 prosentista työlliseksi luokiteltavasta eivät ole oikeasti työllisiä, joten Kreikan todellinen työttömyysaste lienee luokkaa 70%.
Tarkemmin tilastoja analysoituani, uskallan väittää että työvoimapula ei kuulu lähitulevaisuudessa pahimpiin Suomea uhkaaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Käyttämätöntä työvoimareserviä on laajalti vapaana maassamme, eikä akuuttia tarvetta tuntuvalle maahanmuuton lisäämiselle ole.
Nykyään aina valitellaan sitä, miten on vaikeaa löytää työtä tai ei löydy oman alan töitä yms jne tjsp. Perhana, TÖITÄ ON, kun vain vähän raaskii etsimään, eikä jumitu television ääreen kaljapullo kädessä odottaen, että joku pimpottaa ovikelloa ja pyytää töihin!!! Mikään ei pakota jumittumaan sinne Ilomantsiin tai Pihtiputaalle, vaan töitä täytyy osata hakea vaikka 1000 kilometrin päästä, tarvittaessa Suomen rajojen ulkopuoleltakin! Mielestäni tällaista saamattomuutta työnhaussa ei pidä suvaita ollenkaan, vaan työttömien on opittava ryhdistäytymään työnhaussa tarvittaessa kunnon sanktioin. Hyvä menetelmä voisi olla, että työttömien on käytävä työhaastatteluissa ympäri Suomea pari kertaa viikossa tukien saamiseksi.
Työvoimapula johtuu siitä kun firmat irtisanovat enemmän kuin työelämään astuu ihmisiä. Eikun hetkinen...
Työvoima pulasta voidaan alkaa puhumaan sitten kun kaikki omat
työttömät on työllisiä, siis he ketkä pystyvät tekemään.
Lopuista on aina siirtolaiset ja reppumiehet tehneet.
Tyyliin voi v.....
http://yle.fi/uutiset/ulkomaisille_kausityontekijoille_tulossa_oikeus_sosiaaliturvaan__laki_uudistuu/6870854