Olimme vaimoni kanssa vuosi sitten useamman päivän kestävässä sukujuhlassa. Jossain vaiheessa meille tuli vähän riitaa ja satuin purkamaan oloani äidilleni. Äitini on koko aikuisikäni halunnut puuttua ahdistavan paljon asioihini (olen jo yli 30 v), joten "auttava" käsi oli heti tarjolla.
Typeränä kerroin riidan syistä. Sävy ei ollut rakentava, kuten harvoin taitaa suuttuessa kellään olla. Ymmärrän jälkikäteen, että avautumisenkohde oli jo alunalkaen väärä, kyseessä oli minun ja vaimoni välinen asia. Puhuminen kuitenkin yleensä helpottaa ja tuntui silloin hyvältä.
Kerroin jälkikäteen sanoneeni ihan väärin ja riidan syyn olleen paljolti minussa.
Äitini kuitenki käänsi siitä päivästä eteenpäin selkänsä vaimolleni ja haukkui koko suvulleni hänet.
Kaikki mitä vaimoni tekee on nykyään väärin ja hän kuulemma ohjaa minua. Tarvitsisin kai holhousta, kun toiset ihmiset ohjaavat minua koko ajan tuosta vaan? Jutut ovat todella outoja ja sellaisia, että ei niillä ainakaan yritetä välejä parantaa.
Hyvänä asiana koen, että "napanuora" katkeaa vihdoin. He eivät voi enää yrittää päättää puolestani, toisaalta huonot välit vaivaavat,
Miten korjata välit vanhempiinsa?
8
282
Vastaukset
- tietäjä
Poika rassu kenen tossun alla lienee, kuka tuon aloituksen on hänen nimissään kirjoittanut. Ei yli 30 veet mieti napanuoran katkaisemisia omiin vanhempiinsa. Kirjoittaja on joku muu kuin yli 30 v mies, nainenko?
- Aassa32
Olet bipolaariseen sykliin ajatumassa oleva narsisti, todellisuudessa psykoottinen, neuroottinen, passiivis-agressiivinen skitsofrenikkonainen. Tekstisi takana on sinua ohjaava naapurin Pentti.
Hyvä, että sinua holhotaan. Pentti on hieno mies. - aafffa
Olet idiootti.
Otsikkosi on "Miten korjata välit vanhempiinsa" vaikka sen pitäisi olla "Miten korjata välit vaimooni"
Kertauksena mammanpojalle: olet idiootti. - Parantumaton tilanne
Hyvä kysymys.
Miten korjata, kun loukkaa 80-vuotiasta isäänsä pahasti, niin että isä ei pysty ohittamaan loukkausta vieläkään, vaikka aikaa on jo kulunut 3 vuotta?
Välit ovat kohteliaat hyvääpäivääkirvesvartta-tasoa.
Jopa yhteisiä tapaamisia muun suvun kanssa on ollut, eikä kireyttä kukaan muu näytä huomaavan.
Mutta kun nyt, vuosien päästä, on pojalla ongelmia, isällä sairauksia, stressiä molemmilla, niin puhevälejä ei ole. Vaikka isä on ollut vakavasti sairaana sairaalassa, ei ole poika käynyt, ei soittanut, ja kun isä kotiutui, ei hän kertonut sitä pojan perheelle. Kautta rantain sitten pojalle on selvinnyt, missä isä on ja missä kunnossa. Äiti siinä välissä, samoin miniä, ahdistuneina ja yrittävät olla luontevia hyisessä ilmapiirissä.
Suomalaiseen tyyliin kuuluu, että menneitä ei pidä muistella, kiivaatkin sanat pitää unohtaa, asiat järjestyvät, ei pidä muistella. Mutta kun sohaisee kohtuuttomasti, niin siitä ei parane.
Palstalaisille haluaisinkin muistuttaa, että kiivaimmankaan suuttumuksen hetkellä ei pidä loukata toista niin ettei loukkaus koskaan vanhene.- Jadette
Sinulle "Parantumaton tilanne":
jokainen ihminen on erehtyväinen ja melkeinpä jokainen on jossain vaiheessa sanonut sellaista, jota joutuu katumaan. Ei ole täydellistä ihmistä.
Aina on mahdollisuus pyytää anteeksi. Aina on mahdollisuus myös antaa anteeksi.
Kun pyytää vilpittömästi anteeksi, niin pallo jää loukatulle. Joko hän kostaa anteeksiantamattomuudellaan tai vapauttaa tilanteen ja yrittää kaikesta huolimatta pyrkiä anteeksiantoon.
Ihminen jää loukkauksen sitomaksi, jos ei kykene antamaan pyydettäessä loukkaajalle armon osoitusta. Mielestäni ihmisellä on velvollisuus antaa anteeksi, ihan ihmisyyden nimissä. Tilanteesta ei päästä eteenpäin, ellei osoita toista kohtaa sitä rakkautta, että vapauttaa toisen syyllisyydestä.
Tämäkin 80v. isä tavallaan kirosi poikansa anteeksiantamattomalla suhtautumisella.
Kenellä on silloin vastuu? Pojalla vai isällä?
Jos poika on anonut anteeksiantoa, saamatta sitä, jää isälle vastuu koko potista.
Isä on tuolloin yhtä syyllinen kuin loukkaajakin, paitsi että loukkaaja on vapauttanut itsensä aidolla anteeksipyynnöllä.
Enempää ei voi ihminen tehdä, jos on loukannut jotakuta.
Kyllä loukkausten yli voi päästä, kun takana on rakkaus.
Ja rakkauden olemukseen kuuluu se anteeksianto. - Parantumaton tilanne
Jadette kirjoitti:
Sinulle "Parantumaton tilanne":
jokainen ihminen on erehtyväinen ja melkeinpä jokainen on jossain vaiheessa sanonut sellaista, jota joutuu katumaan. Ei ole täydellistä ihmistä.
Aina on mahdollisuus pyytää anteeksi. Aina on mahdollisuus myös antaa anteeksi.
Kun pyytää vilpittömästi anteeksi, niin pallo jää loukatulle. Joko hän kostaa anteeksiantamattomuudellaan tai vapauttaa tilanteen ja yrittää kaikesta huolimatta pyrkiä anteeksiantoon.
Ihminen jää loukkauksen sitomaksi, jos ei kykene antamaan pyydettäessä loukkaajalle armon osoitusta. Mielestäni ihmisellä on velvollisuus antaa anteeksi, ihan ihmisyyden nimissä. Tilanteesta ei päästä eteenpäin, ellei osoita toista kohtaa sitä rakkautta, että vapauttaa toisen syyllisyydestä.
Tämäkin 80v. isä tavallaan kirosi poikansa anteeksiantamattomalla suhtautumisella.
Kenellä on silloin vastuu? Pojalla vai isällä?
Jos poika on anonut anteeksiantoa, saamatta sitä, jää isälle vastuu koko potista.
Isä on tuolloin yhtä syyllinen kuin loukkaajakin, paitsi että loukkaaja on vapauttanut itsensä aidolla anteeksipyynnöllä.
Enempää ei voi ihminen tehdä, jos on loukannut jotakuta.
Kyllä loukkausten yli voi päästä, kun takana on rakkaus.
Ja rakkauden olemukseen kuuluu se anteeksianto.Et ole ollut lukkiutuneessa tilanteessa, kun neuvot noin.
Juuri siitähän on kysymys, että toinen sanoi asian, jota ei voi ohittaa. Jääräpäinen mies ei voi myöntää erehdystään, toinen ei pystyy sitä unohtamaan. Se nousee mieleen joka tapaamiskerralla ja vie kyvyn normaaliin kommunikointiin.
Tilanne pysyy. Juuri siksi sanonkin, että vihaisimmallakaan hetkellä ei saa toista nöyryyttää niin, ettei hän pysty nousemaan.
Riidan saa helposti loppumaan loukkaamalla toista niin ettei hän enää pysty vastaamaan tai puolustautumaan. On helppo sanoa "Pistinpä sille jauhot suuhun".
Alkuperäinen erimielisyys saattaa unohtua, mutta verinen loukkaus ei koskaan, varsinkaan, kun sanoja ei ehkä edes tiedä, kuinka pahasti loukkasi.
Yleensä miehet pystyvät lyömään kättä ja jättämään erimielisyydet taakseen, naisille se ei ole niin yksinkertaista.
Mutta kun kaksi jääräpäistä miestä lukkiutuu poteroihinsa, ei mikään auta.
- vaihtoehtoja
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko lakkaat pitämästä yhteyttä äitiisi, tai otat asian suoraan puheeksi ja kerrot että haluaisit korjata välit. Mielestäni sinun ei tarvitse pyytää anteeksi jos et mielestäsi ole ollut väärässä, mutta silti voi ehdottaa rauhan palauttamista. Äitisi (samoin edellisen isä) on niitä vanhan kansan jääräpäitä jotka kerran loukkaannuttuaan eivät osaa itse tehdä ensimmäistä askelta sovintoon. On myös turha yrittää selvitellä ja selitellä tapahtunutta - se johtaisi vain uuteen riitaan. Ehdota siis että menneet ovat menneitä ja jatkossa yritetään tulla toimeen paremmin.
Epäilen että kummankaan tapauksessa asia ei korjaannu itsestään, vaan uusi tilanne pitää määritellä ääneen. Jos nämä vanhemmat eivät siihen pysty, on ainoa mahdollisuus jatkaa omaa elämää ilman heitä. Niin elävät monet muutkin, ilman vanhempiaan syystä tai toisesta, syynä voi olla myös välimatka tai kuolema. Toisetkin ovat tottuneet tilanteeseen ja uudet ihmiset ja asiat täyttävät vanhempien jättämän tyhjiön. - Jadette
Aloittajalle: ilmeisesti riita puolison kanssa on ollut äidillesi riemuvoitto.
Toteutit äitisi haaveen saada sinut "takaisin" itselleen, omaan hallintaansa.
Eihän äitikkä nyt voittoaan hevillä luovuta.
Äitisi varmasti kuvittelee rummuttavansa totuuden puolesta, vaikka itseasiassa on muodostanut päässään illuusion "huonosta" vaimosta.
Sille sinä et voi mitään.
Itse en vastaavassa tilanteessa ottaisi enää mitään kantaa asiaan.
Yksi selitys jälkikäteen on riittävä.
Liiat selittelyt tekevät vain epäuskottavan vaikutelman.
Yrittäisin kuitenkin pitää välejä äitiin: laiha sopu parempi kuin lihava riita.
Puolisosta en enää puhuisi mitään. Muusta kyllä. Puheeksi riittää vaikka "ilmoja on pidellyt".
Aika parantaa haavat. Nyt tarvitaan sitä aikaa. Muuta et voi kuin hyväksyä tilanteen. Äiti itse päättää suhtautumisestaan.
Sille et voi mitään.
Pääasia että sinä tiedät totuuden asiasta. Älä anna valheiden ja sitä myötä liioittelemisten vaikuttaa mielentilaasi.
Sitoudu siihen, että et anna periksi valheille ja juoruille.
Totuus pitää sinut tasapainossa jaksamaan eteenpäin ja se rakentaa myös liittoasi puolisoosi.
Eli sinussa on niinsanotusti selkärankaa. Sellaista ihmiset kunnioittavat joko tietoisesti tai alitajuisesti.
Se antaa sinulle tarvittavaa auktoriteettia, joka on yksi aikuisuuden ja itsenäisyyden merkki.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y28119199Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van863612- 1242255
- 1961956
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421860Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2931610Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101362Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu861308Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1491162Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2421069