Flera hundra tusen förfinskade sina släktnamn. Det största antalet namnbyten skedde år 1906 inom ramen för en namnförfinskningskampanj och det nuvarande Finskhetsförbundet grundades för att organisera denna kampanj. Den "rena" finskheten är konstgjord.
Förfinskningen av ickefinska namn
förbjuden historia
6151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On AIVAN luonnollista, että suomenkielisessä Suomessa asuvat suomenkielistyneet kansalaiset ottavat itselleen suomenkielisen nimen!
Sen sijaan nykyinen tiettyjen suomenkielisten villitys ottaa ei-suomenkielisiä nimiä on luonnotonta.
Eli taas meni nettisurun avaus metsään....
Lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli juttu skotlantilassesta insinööristä joka matkusti 1901 Turkuun töihin telakalle. Insinööri huomasi että suomalaiset olivat jakautuneet fennomaaneihin ja svekomaaneihin jotka vihasivat toisiaan. Lehden jutussa luetellaan suomalaisten työtovereiden nimiä joihin hän tutustui: Wulff, Frosberg, Nielund, Ohlsen, Silander...
Näistä nimistä Hesarin toimittaja Anu Nousiainen tekee sen johtopäätöksen että jos insinööri jotain kieltä Suomessa oppi, niin ruotsia!
Toimittajalle on ilmeisesti vieras ajatus että Suomessa saattaa olla täysin suomenkielinen mutta omata ruotsinkielisen nimen. Vielä 1800 l. Lopulla ruotsinkielisiä sukunimiä oli vielä enemmän kuin nyt, historiallisista syistä johtuen.
Vuonna 1901 oli Suomessa asukkaita n.3 000 000 ja näistä ruotsinkielisiä n.11%, ruotsinkielisen sukunimi oli moninkertaisella määrällä.
Rajantakaisilla vienankarjalaisilla on ollut satoja vuosia venäläisiä nimiä vaikka eivät venakkoja olekaan, sama ilmiö ruotsalaisten nimien kanssa.
Oli hyvä ilmiö että suomalaiset halusivat suomentaa nimensä.
Nimenomaan - tuskin on yhtään suomenkielistä sukua ainakaan länsi-Suomessa, josta ei löytyisi myös monenlaisia ruotsalaisia ja muita ulkomaalaisia nimiä - siitä huolimatta, että täysin suomenkielisiä suomalaisia ovat olleet...
Suomenkieliset eivät kokeneet näitä nimiä omakseen - nimiin liittyvän historian takia - ja tottakai itselleen väärän kielen takia...
Man får väl heta vad man vill. Nu för tiden verkar det som om icke-finska namn igen vunnit i popularitet, säkert på grund av globalisationen.
"Man får väl heta vad man vill".
Hur gammal är du, lille vän?
Det var självklart att mina förfäder förfinskade sina namn. De bodde ju i Finland.
Suomalaisilla oli sukunimiä - jo ennen Ruotsin vallan aikaa - mutta jossain vaiheessa sukunimet kiellettiin kokonaan muilta kuin aatelisilta - nimenomaan Ruotsissa, johon Suomikin kuului.
Joten monet vanhat ja alkuperäiset SUOMALAISET SUKUNIMET HÄVISIVÄT!
- itäsuomessa säilyi lähinnä joitain alkuperäisiä - ja etenkin itä-Suomeen tyypillisiä - nen päätteisiä nimiä...
Suomalaiset pakotettiin sitten aluksi käyttämään näitä skandeille tyypillisiä patronyymejä; Andersson eli Antin poika jne. - ruotsinkieliset virkamiehet tekivät myös yleensä suomenkielisestä Antista Andersin virallisiin kirkonkirjoihin jne.
Monilla suomenkielisillä on ollut sitten myöhemmin, kun sukunimiä sai jälleen käyttää - ruotsalaisten virkamiesten antama sukunimi, joko ruotsalainen tai myös saksalainen - esim. sotilasnimissä on saksankielisiä adjektiiveja
Muuten monet kaikkein yleisimmät - nen päätteiset suomalaiset sukunimet ovat juuri näitä vaihdettuja tai vanhan korvaavia suomalaisia sukunimiä - ts. ihmiset vaan halusivat eroon ruotsalaisen siirtomaavallan aikaisista ruotsalaisista nimistä...
- joissain tapauksissa olisi tietysti voinut suomentaa enemmän näitä vanhoja nimiä - koska osa oli oikeista liikanimistä johdettuja yms.
Suomenkieliset suomalaiset eivät halunneet siis vain käyttää sukunimeä - jota eivät kokeneet suomalaiseksi - ja omakseen!
Ruotsalaisuuden kanssa - kuten Ruotsi mediassa on väitetty - ei näillä suomalaisilla siis ollut mitään tekemistä - vaan suurin osa oli täysin suomenkielisiä sukuja, vaikka heillä olikin ollut ruotsalainen nimi.