Raamatussa on aikajakso jonka pituutta voidaan laskea vuosissa !
.
Tulevien tapahtumien tulkinnassa on aina noudatettava varovaisuutta.
Aikajaksot 1290 ja 1335 vuotta kuuluvat kuitenkin menneisyyteen. (Dan 12:11-12)
Raamatussa on yksi profetia joka on voitu ajallisesti vuosien tarkuudella laskea.
-Profetia 2300 iltaa ja aamua (Dan 8:13-14) on pitkä aikajakso joka on Danielin kirjassa jaettu profetian osatäyttymyksiin.
Elämme 2300 iltaa ja aamua profetian päätepisteen- vuoden 1844 jälkeistä aikaa ajanlaskumme loppuun asti. Raamatussa ei ole 1844 jälkeen mitään sellaista profetiaa mikä olisi ilmoittu niin että ennustusta voitaisiin almanakalla laskea.
Jeesus kehotti tarkkailemaan “ajan merkkejä.”
On voitu laskea ja todeta Raamatusta että “profeetallinen päiväksi ilmaistu” aika on kirjaimellinen yksi vuosi;
Raamatulliset perustelut 2 300 vuoden aikajakson laskutavalle, että “päivä” olisi kirjaimellinen vuosi on tässä;
> Ilm 11:2 = 42 kuukautta= 1260 päivää
> Ilm 11:3 = 1260 päivää
> Ilm 12:14: = "vuosi, kaksi vuotta, ja puoli vuotta" = 1260 päivää
> Dan 7:25 = "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" =1260 päivää
(“Aika = 1 vuosi)
1260 vuoden laskelmassa olemme hengellisessä keskiajassa; Matt 24:15-20.
Hengellinen pimeä keskiaika voidaan siten ajatella ja perustella olleen 1260 vuoden pituinen.
> Samaa laskutapaa käytämme koko 2300 vuoden aikajakson laskemiseen ja
Danielin kirjassa olevien lyhyempienkin muidenkin jaksojen- väli-täyttymyksienkin (1290 ja 1335 vuotta; Dan 12:11-12) laskemiseen sillä metodilla että Raamatun ilmoittama 1260 vuoden aikajakso on ilmoitettu Raamatussa neljässä eri kohdassa ja nämä neljä Raamatun kohtaa ovat luotettava mittari vuosissa koska jokainen (4) antaa aina saman tuloksen 1260 vuotta.
Profetia 2300 illasta ja aamusta tuo vuoteen 1844 jonka jälkeen ei ole enää olemassa aikajaksoja joita voitaisiin vuosissa laskea.
Jeesuksen tulon vuotta on mahdoton laskea Matt 24:36. >Tämä tiedettiin hyvin varhaisadventti-liikkeessä jo vuonna 1844.
>>>Aikajakso 1290 vuotta; (Dan 12:11)
Yksi tulkinta on seuraava: -Frankkien kuningas Klodvik oli ensimmäinen hallitsija joka liittoutui nousevan Rooman kirkon kanssa. Tämä vuonna 508 solmittu liitto muodosti perustan vuosisatoja kestäneelle kirkon ja valtion liitolle; -turmion iljetykselle. (Dan 12:11)
Kun vuoteen 508 lisätään 1290 tullaan vuoteen 1798 jolloin profeetallinen aika (v.538-1798) 1260 päivää (profeetallista vuotta) päättyi ja paavi vangittiin. “Peto sai kuolinhaavan”
(Ilm 13:3) 538-1798 olivat keskiajan “petovallan” harjoittamien vainojen aikaa.
>>>Aikajakso 1335 vuotta; (Dan 12:12)
Myös 1335 vuoden aikajakso alkaa vuodesta 508 ja vie vuoteen 1843-1844.
1843-1844 on merkittävä vuosiluku varhais-adventti-herätykselle. Ensimmäisen Enkelin sanoma julistettiin (Ilm 14:6-13) ja joukko babtisti William Millerin saarnojen vaikutuksesta uskoon tulleita ajattelivat maan olevan pyhäkkö ja odottivat Kristusta puhdistamaan pyhäkön.
Miller erehtyi ensin profetian tulkinnassa, ja sekoitti tapahtuman II-adventtiin, mutta Miller laski kuitenkin vuodet oikein.
Sitten todettiin ettei maa ollutkaan pyhäkkö vaan Jeesus siirtyi taivaallisessa pyhäkössä kaikkein pyhimpään suorittamaan ylimmäispapillisen palveluksensa viimeistä vaihetta. (Hepr 8: luku)
Metodisti-liikkeen miss Ellen G White rukoili ymmärrystä ja selitti 2300 iltaa ja aamua profetian päätepisteen vuoden 1844 tarkoittavan Jeesus Kristus Ylipapin tehtävän toista vaihetta. Maallisessakin pyhäkössä oli vertauskuvallisesti kaksi huonetta ja vaihetta: “Pyhä” ja “Kaikkein pyhin.” (Hebr 8 luku, 4:14-16)
On ymmärrettävä ensin aikaprofetia 2300 illasta ja aamusta joka tuo vuoteen 1843-1844. (Dan 8:13-14) että voisi sitten ymmärtää myös profetioiden 1290 ja 1335 päivää merkityksen.
Aikaprofetia keskiajasta 1260 päivää; vuosia (538-1798) (Dan 7:25, aDn 12:7, Ilm 12:14) sekä tässä aikalaskennan perusteet on ymmärretävä ensin että 1290 sekä 1335 vuoden aikajaksot tulisivat ymmärretyksi.
Uskonpuhdistuksen alkaessa monet herätyksen kokeneet ja saarnaajat ajattelivat näkevänsä Kristuksen tulon (Ilm 1:7-8) ennen kuin Matt 24:36 selvisi.
Jeesus tulee kun aika on kypsä ja evankeliumi saarnattu kaikkeen maailmaan. (Matt 24:14, 2 Piet 3:9)
“Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.” (Dan 12:10)
Kirjoitukseni sijaitsee täällä;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/10.2
Jari Laurila
4.1.2014
.
Tulevien tapahtumien tulkinnassa on aina noudatettava varovaisuutta.
Aikajaksot 1290 ja 1335 vuotta kuuluvat kuitenkin menneisyyteen. (Dan 12:11-12)
Raamatussa on yksi profetia joka on voitu ajallisesti vuosien tarkuudella laskea.
-Profetia 2300 iltaa ja aamua (Dan 8:13-14) on pitkä aikajakso joka on Danielin kirjassa jaettu profetian osatäyttymyksiin.
Elämme 2300 iltaa ja aamua profetian päätepisteen- vuoden 1844 jälkeistä aikaa ajanlaskumme loppuun asti. Raamatussa ei ole 1844 jälkeen mitään sellaista profetiaa mikä olisi ilmoittu niin että ennustusta voitaisiin almanakalla laskea.
Jeesus kehotti tarkkailemaan “ajan merkkejä.”
On voitu laskea ja todeta Raamatusta että “profeetallinen päiväksi ilmaistu” aika on kirjaimellinen yksi vuosi;
Raamatulliset perustelut 2 300 vuoden aikajakson laskutavalle, että “päivä” olisi kirjaimellinen vuosi on tässä;
> Ilm 11:2 = 42 kuukautta= 1260 päivää
> Ilm 11:3 = 1260 päivää
> Ilm 12:14: = "vuosi, kaksi vuotta, ja puoli vuotta" = 1260 päivää
> Dan 7:25 = "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" =1260 päivää
(“Aika = 1 vuosi)
1260 vuoden laskelmassa olemme hengellisessä keskiajassa; Matt 24:15-20.
Hengellinen pimeä keskiaika voidaan siten ajatella ja perustella olleen 1260 vuoden pituinen.
> Samaa laskutapaa käytämme koko 2300 vuoden aikajakson laskemiseen ja
Danielin kirjassa olevien lyhyempienkin muidenkin jaksojen- väli-täyttymyksienkin (1290 ja 1335 vuotta; Dan 12:11-12) laskemiseen sillä metodilla että Raamatun ilmoittama 1260 vuoden aikajakso on ilmoitettu Raamatussa neljässä eri kohdassa ja nämä neljä Raamatun kohtaa ovat luotettava mittari vuosissa koska jokainen (4) antaa aina saman tuloksen 1260 vuotta.
Profetia 2300 illasta ja aamusta tuo vuoteen 1844 jonka jälkeen ei ole enää olemassa aikajaksoja joita voitaisiin vuosissa laskea.
Jeesuksen tulon vuotta on mahdoton laskea Matt 24:36. >Tämä tiedettiin hyvin varhaisadventti-liikkeessä jo vuonna 1844.
>>>Aikajakso 1290 vuotta; (Dan 12:11)
Yksi tulkinta on seuraava: -Frankkien kuningas Klodvik oli ensimmäinen hallitsija joka liittoutui nousevan Rooman kirkon kanssa. Tämä vuonna 508 solmittu liitto muodosti perustan vuosisatoja kestäneelle kirkon ja valtion liitolle; -turmion iljetykselle. (Dan 12:11)
Kun vuoteen 508 lisätään 1290 tullaan vuoteen 1798 jolloin profeetallinen aika (v.538-1798) 1260 päivää (profeetallista vuotta) päättyi ja paavi vangittiin. “Peto sai kuolinhaavan”
(Ilm 13:3) 538-1798 olivat keskiajan “petovallan” harjoittamien vainojen aikaa.
>>>Aikajakso 1335 vuotta; (Dan 12:12)
Myös 1335 vuoden aikajakso alkaa vuodesta 508 ja vie vuoteen 1843-1844.
1843-1844 on merkittävä vuosiluku varhais-adventti-herätykselle. Ensimmäisen Enkelin sanoma julistettiin (Ilm 14:6-13) ja joukko babtisti William Millerin saarnojen vaikutuksesta uskoon tulleita ajattelivat maan olevan pyhäkkö ja odottivat Kristusta puhdistamaan pyhäkön.
Miller erehtyi ensin profetian tulkinnassa, ja sekoitti tapahtuman II-adventtiin, mutta Miller laski kuitenkin vuodet oikein.
Sitten todettiin ettei maa ollutkaan pyhäkkö vaan Jeesus siirtyi taivaallisessa pyhäkössä kaikkein pyhimpään suorittamaan ylimmäispapillisen palveluksensa viimeistä vaihetta. (Hepr 8: luku)
Metodisti-liikkeen miss Ellen G White rukoili ymmärrystä ja selitti 2300 iltaa ja aamua profetian päätepisteen vuoden 1844 tarkoittavan Jeesus Kristus Ylipapin tehtävän toista vaihetta. Maallisessakin pyhäkössä oli vertauskuvallisesti kaksi huonetta ja vaihetta: “Pyhä” ja “Kaikkein pyhin.” (Hebr 8 luku, 4:14-16)
On ymmärrettävä ensin aikaprofetia 2300 illasta ja aamusta joka tuo vuoteen 1843-1844. (Dan 8:13-14) että voisi sitten ymmärtää myös profetioiden 1290 ja 1335 päivää merkityksen.
Aikaprofetia keskiajasta 1260 päivää; vuosia (538-1798) (Dan 7:25, aDn 12:7, Ilm 12:14) sekä tässä aikalaskennan perusteet on ymmärretävä ensin että 1290 sekä 1335 vuoden aikajaksot tulisivat ymmärretyksi.
Uskonpuhdistuksen alkaessa monet herätyksen kokeneet ja saarnaajat ajattelivat näkevänsä Kristuksen tulon (Ilm 1:7-8) ennen kuin Matt 24:36 selvisi.
Jeesus tulee kun aika on kypsä ja evankeliumi saarnattu kaikkeen maailmaan. (Matt 24:14, 2 Piet 3:9)
“Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.” (Dan 12:10)
Kirjoitukseni sijaitsee täällä;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/10.2
Jari Laurila
4.1.2014
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lisäys;
Tässä vielä linkit missä voi päästä perille laskutavasta lisää;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/10.6
ja
Profetia 2300 illasta ja aamusta;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/10.4
Yst. t. -Hyvää Uutta vuotta ja Jumalan siunausta
Jari Laurila
kurpansepän pojanpoika
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Adventistista hapatusta, josta Jari ei pääse eroon, koska on piiloadventisti, eikä uskalla tulla kaapistaan ulos.
Laskelmia, jotka vain johtavat ihmisiä harhaan ja tuloksia on niin monta kun on laskijaakin.
Jari tosin on kopioinut kaiken kirjoittamansa suoraan adventistien harhoista.
Hei !
"Adventisti" on pakko olla joka mummon ja sällin joka isossa kirkossa jos aikoo olla uuden liiton kansalainen. Jeesusta on odotettava kuin kuuta nousevaa. Ei ole muuta vaihtoehtoja ollakseen uuden liiton kansalainen, kuin usko Jeesukseen, Ilm 1:7-8.
Usko on rakennuttava Ilm 14:12, 12:17 Hebr 12:14 metodille että tajuaa nuo, siinä on uuden liiton kansan pyhyyden mittapuut.
Hebr 8:10, 10:16, Jer 31:31-33.
Yst. t. Jari Laurila
Hei !
1 Tess 5:19-23 !
Siitä jokainen !
Adventus= Jeesuksen tulo= on välttämätön asia ja metodi toiminnassa uuden liiton uskoville joka sällille, likalle mummollekin joka isossa kirkossakin, Ilm 1:7-8. Hebr 8:1-2, 4:14-16, 8:10, 10:10, 1:14
Ylipappi enkeleineen ovat hengissä ! Hommissa joka päivä 24h/ vrk vuoden ympäri service !
Minä pidän jäsenkirjoja uupumuksen seurauksina lepäämässä, en jaksanut olla yksinäni jalkeilla jokaiselle mallinukkena. Pitää saada levätä uupumuksensa rauhassa.
Joku kaunis päivä taas rehkin hullun lailla ev. hommia ?
Älä ny ole pössöö ettäkö minä Jeesuksesta luopuisin ?!
San 24:16, Room 6:22-23.
Onnea 2014 ja siunausta
yst,. t. Jari Laurila
Jeesuksen kerrotaan sanoneen, myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille.
Miksi uskovaisiksi itseään tituleeravat eivät käytännössä toimi Raamatun
ohjeiden mukaisesti?
Miksi uskovaisille on vaikea olla omistamatta turhakkeita tiotokoneita
matkapuhelimiä ym.?.
Jaakobin kirjeessä selkeästi sanotaan,usko ilman tekoja kuollut.
Pitääkö jakaa mitä omistaa ?
Opetuslapset jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Jeesus sanoi: "Tietäkää siis: -Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on." (Luuk 14:33)
Pitääkö nykyajan kristityn uhrata kaiken omaisuutensa ?
- Jeesukselle ei riitä puolisydämisyys. Hän haluaa ihmisen kokonaan.
Kaikesta luopuminen ei tarkoita kuitenkaan kaikkea rahaa ja kaikkea aineellista, vaan kaikkea sitä mihin mieli on kiintynyt maailmassa. Itsekieltäymys on kristittynä olemisen yksi ominaisuus ja ehto. 1 Joh 2:15-17.
"Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni ei voi olla opetuslapseni." Luuk 14:27.
Jeesus tarkoittaa vertauksessaan ristin ottamisesta että Jeesuksen oma joutuu maailman kanssa erimielisyyksiin usein, ja se on ymmärrettävä. Ihminen ei voi rakastaa paljon maailmaa ja Jeesusta yhdessä olematta ristiriidassa. >>>1 Joh 2:15.
"Ristin ottaminen" kuvaa kristityn vaikeuksia ja kärsimyksiä vakaumuksensa vuoksi.
Kristus on rakkain, vaikeuksista ja kärsimyksistä huolimatta.
Kaikesta luopuminen merkitsi sen ajan tilannetta Jeesuksen aikana suhteessa opetuslapsiin.
Matteukseen, Markukseen, Luukakseen ja Johannekseen. Jeesus kulki ja liikkui paljon ja he eivät voineet olla sitoutuneita yhteen paikkaan omaisuuksiinsa ja karjaansa, maanviljelykseensä. Siksi Jeesus pyysi jättämään kaiken ja seuraamaan Häntä. (Luuk 9:57-62, 22:35-36) Kysymys oli ryhtymisestä kokopäiväiseksi evankeliumin työntekijäksi. Niin tehdään tänäänkin kun solmitaan työsopimuksia hengellisiin liikkeisiin, tai uhrataan kaikki aika hengellisiin maallikkovirkoihin.
Uskovainen joutuu usein erimielisyyksiin oman perheensäkin kanssa uskon vuoksi. >>>18:28-30, Matt 24:10,12. Vastustajat ja vihaajat ovat ja tulevat usein ensin oman talon väestä, perheestä, suvusta tai seurakunnista. Vihamieliset henkilöt nousevat usein näistä ihmisen uskonvakaumuksen vuoksi.
Kaikenlainen vihassa toiminta on vastoin Jumalan tahtoa. Vihamielinen ei kykene käyttämään harkintaa. Gal:5:20-21, 1 Joh 2:9-11, 4:20, 3:15. Kristitty voi vihata vain syntiä kohdistamatta vihaa kuitenkaan ihmiseen.
Kristityn kaikki omaisuus on "lainaa" Jumalalta. Jumala omistaa ja on antanut kaiken hyvän.
(Ps 24:1, 50:9-12, 3 Moos 25:23)
Jumalan ihmiselle lainaamasta omaisuudesta on ihmisen tehtävä tili Jumalalle. (Luuk 16:1-13)
Jumala on antanut ohjeet kymmenyksistä ja kiitosuhreista jotka koituvat sielujen pelastukseksi lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi. 1 Kor 9 luku, Hebr 13:7-16,
Ihminen saa omistaa!
Yksityisomaisuus ei ole väärin. Jokainen kaivaa omaa lompakkoaan. Kristillinen ajattelu on täsmälleen juridisen ajattelun mukainen että se mikä on omistuksessa on omaa. Monet Raamatun uskonmiehistä olivat varakkaita. (1 Moos 13:2, 24:35, 26:12-14, 32:10, 13:5-6)
> Kysymys onkin siitä ettei ihmisen sovi kiinnittää sydäntään maalliseen liiaksi ja ensisijaisesti. Raamatun rikkaat uskonmiehet huolehtivat Herran temppelin tarpeista ja köyhistä. Jumala siunaakin omaisuutta tarkoituksenaan varojen välittäminen Herran työssä ja myös puutteenalaisten tarpeisiin. Hengellinen kristitty rakastaa hyvän tekemistä sydämen asiana, ei pakosta eikä käskystä. "Jäätelö hyvää kun yksin syö" ei ole kristityn sydäntä lämmittävä asia eikä päde kristinuskoon.
Hengellinen uskovainen ei voi katsella rauhassa kun lähimmäiset kulkevat kohti varmaa tuhoa.
Rakkaus rahaan on kaiken rahaan ja omaisuuteen kun se on päällimmäisenä on kaiken pahan alku ja juuri. Rahan ja omaisuuden rakastaminen ei pääty ja lopu koskaan jos omaisuuteen asennoituu että raha on elämän tärkein asia. Srn 5:9. Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. 1 Tim 6:10, 2 Tim 3:2. Tyypillistä on että saituus ja ahneus kasvavat iän ja omaisuuden myötä.
Jatkuu heti alla >>>>>>>>>>>>>>
Jatkoa edelliseen >>>>>>>>>>>
Jeesus varoittaa keräämästä aarteita maan päälle. Matt 6:19
Rikas nuorukainen kiinnitti sydämensä maalliseen omaisuuteensa, eikä hän siksi tahtonut seurata Jeesusta. (Matt 19:21-23) Rikas mies ja Lasarus on vanha juutalainen kertomus jo ennen Jeesuksen aikoja. Jeesus käytti vertauksessaan tätä kansan tuntemaa tarinaa kuvatakseen rangaistusta joka seuraa ahneudesta. Rikas mies ei huolehtinut köyhistä, vaan ahneuksissaan piti kaiken itsellään. (Luuk 16:19-31)
Rahan himosta varoittaa Hebr 13:5, 1 Tim 3:3.
Sydän taipuu mihin taipuu aikanaan Herrassa, ei pidä ajatella ensimmäisenä uhrauksia. Uhraukset tulevat itsellään ajan kanssa kun sydän taipuu Herran asioille. Rakkaus sydämessä säätelee antamishalut aikanaan aina jokaisella uskoon tulleella.
Jeesus piti ihanteena auttamisen halua, ja kehotti kokoamaan aarteita taivaaseen. Tätä samaa lähimmäisrakkauden henkeä on kristityn seurattava. (Luuk 12:33)
Alkuseurakunnassa kokeiltiin ja noudatettiin yhteisomistusta (Apt 2:42-47, 4:34-37) ajatuksella että kaikki oli Kristuksen. Kukaan ei kärsinyt puutetta ja rakkaus vallitsi. Kuitenkin myös tänä aikana oli voimassa omaisuuden omistusoikeus. Ananias ja Safirakin saivat omistaa ja ei olisi ollut pakko lahjoittaa. Ananiaksen ja Safiran synti oli valehtelu omaisuusasioissa. Ei Jumala rankaissut omaisuuden pitämisestä vaan valehtemisesta. (Apt 5:1-11) Omistusoikeus oli alkuseurakunnankin aikana, mutta uskova teki hyvin kun uhrasi mahdollisimman paljon yhteiseksi hyväksi. Alkuseurakunta oli silloin niin paljon yhdessä, että oli helpompaa yhdistää kaikki yhteen ja jakaa siitä. Kukaan ei olisi kestänyt katsella puutteen alaista seurakunnassa ja itse voida paksusti. Rakkaus ja veljeys vallitsi.
Kristityn tulee antaa sen mukaan mitä hänen sydämensä vaatii, omantunnon mukaan. Ei pakosta tai määryksestä. (2 Kor 9:7) "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Paavali puhuikin iloisen uhrimielen puolesta, ei kaiken myymisen tai kaiken lahjoittamisen puolesta. Kristittyjen aarre ja omaisuus on ikuisissa asioissa. (Hebr 10:34, 1 Tim 6:17-19) Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa aarteeseen jonka mies löysi ja innoissaan myi kaiken minkä omisti. (Matt 13:44-46) Jeesus on kristityn elämässä tärkeimmällä sijalla jolloin kaikki muu saa väistyä. (Matt 10:37-39)
Jumala on asettanut evankeliumin työn ihmisen tehtäväksi. Jumala on Henkensä välityksellä läsnä, mutta Jumala ei pudota seteleitä taivaasta eivätkä enkelit astu tekemään käytännön työtä. Sellaista henkeä ei ikinä taivaasta alas astu minkäännäköisen "virvoituksen" aikanakaan joka panee tahdottoman ihmisen toimimaan automaattisesti. Seurakunnat eivät voi perustaa omia setelipainoja ja jostakin kaiken rahan on tultava aina kaikkeen yhdistystoimintaankin.
Jatkuu heti alla >>>>>>>>>>>>>>
Jatkoa edelliseen >>>>>>>>>>>>>>>>>>
Jumalan työtä rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Kun taivaan valo loistaa ja Henki koskettaa sydäntä, itsekkyys katoaa. Jumala siunaa omilleen varoja, että työ voi menestyä. Jumala vaatii tilin omastaan ja ihminen kieltäytyy ilosta ja rakkaudesta evankeliumin työn hyväksi turhuuksista ja ylellisyydestä.
Kyse on siis siitä missä ihmisen sydän on minkälaisissa asioissa mieli askartelee päivittäin. Ihminen on sitä mitä silmilläänkin syö ja käytännön toimissaan ja teoissaan. Kyse ei ole käskyistä ja määräyksistä vaan sydämen tilasta, onko se pyhitetty Herralle mielihyvin ja koko sydämestä. Jumala ei halua ottaa vastaankaan pitkin hampain vastoin iloista tahtoa annettua.
Ihmisellä on aina lupa pitää sellainen itsellään tietysti mitä omistaakin, niin juridisesti kuin Jumalankin mielestä. Kymmenyksien antamisen siunaus on paljolti siinä että ihminen on tyytyväinen eikä halua koko ajan lisää. (Mal 3:7-10)
Lopun ajan evankeliumin työssä tarvitaan varoja enemmän kuin oli tarpeen patriarkkojen aikana. Kiitollisuus Kristuksen uhrista ja pelastuksesta saa kristityn iloiselle uhrimielelle. Jokainen antaa sen verran kuin on saanut eli suhteessa mahdollisuuksiinsa.
"Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk 12:48) "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt 10:8, 2 Kor 8:7,11-12, 9:8-11) Ihminen on vastaanottanut lahjaksi evankeliumin itsekin jokainen.
Kristillisissä seurakunnissa ei ole mitään muuta pakollista maksua olemassa kuin kirkollisvero.
Rahapakkoa tai rahamääräksiä ei tavallisesti löydetä muita. Antaminen on kaikki vapaaehtoista. Rahaliikenteen näkee tällaisessa merkityksessä tavallisesti ainoastaan rahastonhoitaja ja hän on vaitiolovelvollinen joka käänteessä. Näin usein.
Kuitenkin henkilöt jotka hoitavat kirkon maallikkovastuita ovat joskus ainoat henkilöt joille edellytetään että ovat esimerkillisiä myös kymmenyksissä. Silloin ilmoitetaan ettei pidä ottaa vastaan virkoja jos ei huolehdi kymmenyksistä.
Jokainen ihminen voi siis rauhassa itse edistyä oman tahdon mukaan kaikessa seurakunnassa, sen mukaan miten Pyhä Henki sydämessä (nykykielellä tarkoittaisi; -tietoisuudessa) haluaa mielihyvin itse kukin hyväksyä ja hyväksi nähdä kohdallaan myös rahankäytön harkinnassa omantuntonsa mukaan.
Omantunnon asioita ei voida määrätä eikä käskeä koskaan.
yst. t. Jari Laurila
Hei !
Jopas kysymyksen esitit. Etteikö saisi mitään olla.
Kuule, asia on hyvin yksiselitteinen;
> Jeesuksen sanat olivat tilannekohtaisia luopua kaikesta ja seurata. Piti ottaa sandalit jalkaan ja jättää kaikki ja ryhtyä evankeliumin asialle niin että seuraa Jeesusta eikä omista mitään mikä sitoisi kotona lehmät lypsämättä ja aita korjaamatta esim.
>> Jeesuksen opetus- pätee niiltä osin nykyaikaan että ihmisen on pyhittäydyttävä 100% kyllä Hebr 12:14, mutta se merkitsee että ihminen on arkitoimissaan Jumalan kanssa sovussa.
Maailman rakastamisesta on selvät sanat: etusija siis pitää valita;
1 Joh 2:15
< Pyhyyden vaatimukset Ilm 14:12 ! Kaksi elementtiä joita ei saa korvata.
Mitä tulee omaisuuden uhraamiseen niin periaate on se että ihmisen sydän hussaa sinne mitä rakastaa, eikö vain ?
Lähimmäisten auttaminen Jumalan työssä on monen sydäntä lähellä.
Pössöö kaiken hussaa että on sitten itse autettavissa koko ajan.
Jokaisen lompsa on aina oma- ja omaa lompsaa kaivaa eikä kirkossa kukaan tiedä mitä kukin sujauttaa nimettömissä kuorissa haaviin ja rahastonhoitaja joka näkee tiliotteet on vaitiolovelvollinen aina yksilön rahan siirroista kirkon tilille.
Kukaan ei tiedä kenenkään rahoista ingenting. Kukaan ei ruinaa perintöjä kirkolle ei vingu mitään. Haaveja on aina auki jonne jokainen omassa harkinnassaan kaivaa ihka omaa lompsaa ja pitää suunsa kiinni naapurille asiasta.
Käytännössä oli tilanne alkuseurakunnalla että jakoivat kaiken ja elivät yhdessä, se oli tilanteen asia- seurakunta oli ahtaalla roomalaisten kanssa- Tänään ei ole mahdollista lyödä kaikkea yhteen- olisi hyvin hankalaa.
Ihminen saa pitää omansa aina, aina oman omaisuutensa ja harkiten käyttää itse kukin omaa lompsaa aina.
Yst. t. Jari Laurila
Jari...osta pertti Yliluoman uusi kirja Danielin kirjan sinetin avautumiseen , niin valaistut....Adventtikirkko on elänyt synnissä ja pimeydessä liian pitkään nähdäkseen uutta valoa....
Herra on hylännyt SDA:n sen syntien paljouden tähden...koska sen pastorit ovat langenneet...
Uskomatonta tulkintaa!
"On voitu laskea ja todeta Raamatusta että “profeetallinen päiväksi ilmaistu” aika on kirjaimellinen yksi vuosi;
Raamatulliset perustelut 2 300 vuoden aikajakson laskutavalle, että “päivä” olisi kirjaimellinen vuosi on tässä;
> Ilm 11:2 = 42 kuukautta= 1260 päivää
> Ilm 11:3 = 1260 päivää
> Ilm 12:14: = "vuosi, kaksi vuotta, ja puoli vuotta" = 1260 päivää
> Dan 7:25 = "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" =1260 päivää
(“Aika = 1 vuosi)"
Onko Jumala teille antanut ohjeet tällaiseen hupsutukseen, päivästä tehdään vuosi, niin että lopulta suuri osa kristillisistä vuosisadoistamme onkin pimeyttä - siis kunnes Ellenin valo koitti teille.
Kyllä ennen Elleniä evankeliumi oli jo saarnattu ympäri maapalloa - mutta kai sekin on teille vain pimeyden tekoja.
Teille kun Ilmestyskirjan mainitsemat säkkipukuiset todistajatkin (perinteinen profeetan katumusta ja murhetta osoittava vaatetus) muuttuvat hävitetyiksi Raamatuiksi.
Oma valo loistaa, kun painetaan muut kirkkokunnat pimeyteen.
Hei !
Sinun pitää laskea !
Luuletko että tuon profetian tuntevat ihmiset ovat niin pössöjä etteivät osaa laskea tuota. Teologian tohtoreitakin monta tusinaa, mm.
Tottakai se hiukan viitseliäisyyttä vaatii, mutta jos on skeptikko niin on- ja sitten sivuuttaa. Valinnat aina omia toki jokaisella.
yst. t. Jari Laurila
Laskutaitoni on kyllä riittänyt toistaiseksi. Asia mitä ihmettelen on, miksi Jumalan ilmoittamista päivistä ja kuukausista on tehty toista tuhatta vuotta! Tuntemani teol. tohtorit eivät ole tehneet tällaista johtopäätöstä.
"Yksi tulkinta on seuraava: -Frankkien kuningas Klodvik oli ensimmäinen hallitsija joka liittoutui nousevan Rooman kirkon kanssa. Tämä vuonna 508 solmittu liitto muodosti perustan vuosisatoja kestäneelle kirkon ja valtion liitolle; -turmion iljetykselle. (Dan 12:11)"
Ja mitä kummaa tämä on?
8 Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: "Herrani, miten tämä kaikki päättyy?" 9 Hän sanoi: "Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. 10 Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät. 11 Siitä ajasta, jolloin päivittäinen uhri lakkautetaan ja turmion iljetys pystytetään, on kuluva tuhatkaksisataayhdeksänkymmentä päivää. 12 Onnellinen se, joka jaksaa odottaa ja kestää tuhatkolmesataakolmekymmentäviisi päivää! 13 Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa."
Millä tavoin kuningas Klodovig liittyy päivittäisen uhrin lakkauttamiseen?
Minä en ole skeptikko vaan syvästi uskovainen ihminen, mutta minusta Raamattua ei pidä tulkita mielivaltaisesti, vaan apostoleiden opetuksesta käsin.
Sinun tulkintasi tekee pilkkaa koko kristillisestä historiasta.