Mielestäni erittäin hyvää, selkeää ja kiihkotonta sanaa Gal. 3 pohjalta.
Puhuu siitä, mistä täälläkin on paljon keskusteltu.
Suosittelen.
http://www.uskotv.fi/?page=watch&vid=5224
"Kun tulet seurakunnan musiikkitilaisuuteen, näet miten suosittu kuoro on.
Kun tulet sunnuntaipäivän raamattutunnille, näet miten suosittu kyseinen pastori on.
Kun tulet keskiviikon rukouskokoukseen, näet miten suosittu Kristus on." :)
Puhuu siitä, mistä täälläkin on paljon keskusteltu.
Suosittelen.
http://www.uskotv.fi/?page=watch&vid=5224
"Kun tulet seurakunnan musiikkitilaisuuteen, näet miten suosittu kuoro on.
Kun tulet sunnuntaipäivän raamattutunnille, näet miten suosittu kyseinen pastori on.
Kun tulet keskiviikon rukouskokoukseen, näet miten suosittu Kristus on." :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vai niin. Mun muistin mukaan harva jaksoi enää töiden päälle keskiviikkojen kokouksiin...
Niin, tuohan oli nähdäkseni vain eräänlaista huumorilla heitettyä spekulointi ja sarkasmia, eli ei todellakaan voi, eikä myöskään pidä pitää minkäänlaisena autenttisena faktana.
Oli myöskin vain pieni sivuheitto puheessaan, joka ei mitenkään olellisesti kuulunut puheensa aihealueeseen, joten moka on minun, että otin sen tuohon esille.
Heh..jospa siinä on kuitenkin vähän totuuden siementä..
Jos jätetään pois tuo kokous-sana ja puhutaan vain pelkästä rukouksesta, niin ehkäpä siinä voisi ollakin jotain totuuden siementä, mutta en näe PELKKÄÄ tilaisuuksiin osallistumista oikeana mittarina/kriteerinä uskon kohteen merkityksellisyydestä.
Mutta jos taas puhutaan rukouksesta, niin olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos me rakastamme jotain, tai joku on meidän suosiossamme tms. silloin me haluamme olla mahdollisimman paljon yhteydessä kyseiseen henkilöön ja rukoushan on nimenomaan yhteydenpitoa, keskustelua, neuvottelua, kuulolla olemista ja kuulluksi tulemista yms. eli toki YHTENÄ osanäyttönä siitä, että Jeesus on jonkun ihmisen suosiossa tai tärkeä ja merkityksellinen hänelle, voidaan pitää sitä, miten paljon kyseisellä ihmisellä on halua yhteyteen Hänen kanssaan.
Mä oon joskus kuulunut hell.seurakuntaan, ja jos tuota aikaa muistelen niin nuo lauseet sopii siihen aikaan loistavasti.
Enää en osaa oikein rukoillakaan, kun en vastausta usko saavani. Ikävä kyllä.
Tai en tiedä onko muutos ollut hyvästä vai pahasta.
Me miehen kanssa yhdessä päätettiin ett saa seurakunta jäädä koska meillä ei ole rahaa. Eikä me oltu ns.suosittujakaan.
Kyllä vain sillä on paljon merkitystä ellei halua sitten niihin köyhäin takapenkkiläisten kanssa samaan pöytään ja me ei haluttu.
Kyllä vain nuo saarnasta pätkäissyt lauseesi olivat aika hyviä ja kuvaavia.
Minä en oikein tiedä, mitä tarkoitat tuolla, että ei ole voinut jäädä seurakuntaan, kun ei ole rahaa.
Itse olen jo eläkkeellä, eivätkä tuloni näin ollen ole mitkään järin korkeat, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä tai merkitystä seurakuntaan kuulumisen kanssa?
Jos kokouksiin haluaa, eikä iotsellä ole autoa, voi aina soittaa jollekin samalla suunnalla asuvalle ja pyytää kyydin häneltä.
En ole myöskään koskaan mittauttanut millään tavoin suosiotani tai sen puutetta seurakunnassa ja sen mittauttaminen taitaa olla aika vaikeaakin hell.srk:ssa, joissa ei pidetä koskaan edes seurakuntavaaleja, joten tuohon asiaan en voi ottaa muuta kantaa kuin sen, että minulle on yks hailee, olenko ihmisten silmissä suosittu vai en, sillä kunnialla ja maineella ei elä, ei täällä ajassa, eikä myöskään iankaikkisuudessa.
Vielä tuosta takapenkkiläisyydestä jotain.
Minä ihan itse valitsen istumapaikkani usein sieltä takapenkeistä.
Menen nimittäin mielelläni tilaisuuksiin siinä lähellä alkamisajankohtaa ja siksi en halua marssia etupenkkiin ja haluan lähteä tilaisuudesta hyvin pian sen loputtua ja niistä takimmaisista penkeistä pääsee nopeasti naulakolle ja siitä pihalle, :) mutta en siitä huolimatta koe olevani sen arvottomampi tms. kuin etupenkeissä istuvatkaan.
Toki olen vähän sellainen yks oikoonen tyyyppi, ettei minulle ihmiseesä merkitse mitään hänen varallisuutensa, tittelinsä tai mikään muukaan sen kaltainen, sillä varattomissa ja tittelittömissä on paljon ihmisiä, jotka omaavat sitä sydämen sivistyneisyyttä, mitä ei voi saada rahalla ja titteleillä.
Hei. Sinulla on asenne kohdallaan, ja kunnioitan sinua siitä.
Minä olin vielä 10 vuotta sitten jollakin lailla uskossa ja tutustutin mieheni uskoviin ystäviini. Hän kävi heidän kanssaan jonkun veljen autotallissa hakkaamassa säkkiä ja juttelemassa jeesusasioista.
Minulle hän kotona sanoi ettei me voida kun meillä ei ole asiat yhtä hyvin kuin noilla seurakuntalaisilla.
He tekivät ulkomaan matkoja, asuivat omakotitalossa, heillä oli valkoiset sohvat jne.
Silloin sanoin hänelle ettei sellaisesta kannata välittää että se on jumala joka meitä yhdistää ja vain sillä on väliä.
Annoin sitten kuitenkin periksi, ja koko usko hiljalleen hiipui niin että minusta tuli aivan ateisti. Samoin kuin miehestäni.
Se miksi annoin periksi oli se että en halunnut maksaa pienistä rahoistani kymmennyksiä. En ollut valmis seurakuntaelämään kunnolla.
Ja olin saanut tältä pastorilta huomautuksia ja ajattelin etten niitä ala enää kuuntelemaan. Hän oli myös nöyrryyttänyt minua julkisesti. Hänellä oli valtaa ja minä olin hänen uhrinsa mutta hän syytti vain minua. Otti vanhan ystävyytemme nimissä mieheni kuitenkin siipiensä suojaan.
Kuten huomaat ei ollut enää mistään jumalasta kyse ollenkaan vaan rahasta ja suosiosta.
Kuorotyttöjen suosiosta ja pastorin suosiosta ja menestyksestä.
Minä olin etupenkkiläinen mutta huipulla tuulee sanotaan.
Oikeastaan kadehdin tasapainoisia takapenkkiläisiä joidenka elämä oli tasaista ja hyvää!
Niin, että pysy sinäkin vain siellä takapenkillä sillä siellä saat olla rauhassa ja nöyryyttä ja sitä ettei hamua valtaa muihin arvostetaan.
Tai ainakin minä arvostan.
On harmillista, että Sinulla on näin huonot kokemukset seurakuntayhteydestä. :(
Jotain tuosta kymmennysasiasta.
En tiedä, mistä pastorinne oli tietoinen siitä, kuka maksaa kymmenykset, milloin ja miten paljon?
Sillä normaali tilanteessahan kukaan ei voi tietää, mitä kukin milloinkin laittaa uhrikoppaan ja kymmeysten maksaminen (siinä muodoin, kuin sen nyt kukin näkee UT kuluvana) on vain Jumalan ja ihmisen välinen asia, eli sihen asiaan ei tule edes kenenkään toisen ihmisen kajota, koska Raamatu sanoo jopa näinkin, että älköön ede vasen kätesi tietäkö, mitä oikea antaa (tahi toisin päin) joten miten sitä silloin tulis tietää jonkun toisen ihmisen??
Raamattu myöskin opettaa, että kenenkään ei tule uhrata yli varojensa ja tämäkin on sellainen ihmisen ja Jumalan välinen asia, johon kukaan toinen ihminen ei voi ottaa mitään kantaa.
Joten uhraamisesta ei minun mielestäni kukaan voi toista nuhdella, sillä kenenkään ei tule edes tietää, mitä kukin uhraa, näin näen Raamatun opettavan.
Eri asia on sitten se, mitä rajoja ja raameja me itse tässä kymmenysasiassa itsellemme asetamme.
Uskon, että Jumala on tuon asian määrännyt olemaan juuri tuolla tavoin siksi, että poissuljettaisiin ihmisten eriarvoiseen asemaan laittaminen kunkin uhraamisen mukaan, eli kukaan ei voi nostaa asemaansa sillä, että uhraa enempi kuin toinen, eikä kenenkään tarvitse kokea alemmuutta siitä, että hänellä on mahdollisuus uhrata vähempi, kuin jollain toisella.
Puhun nyt Sinulle seuraavasta asiasta, kuten puhutaan ihmiselle, joka on perillä hengellisistä asioista, siis en pyri käännyttämään tms. mutta mieleeni tuli tuota stooriasi lukiessani, että onko koskaan tullut mieleesi, että tuo kaikki, mitä kohdallasi tapahtui, olisi ollut ikäänkuin valmistamista, koettelemista tms. tuleviin tehtäviin, joihin Sinulla oli ehkäpä kutsumus tai armoitus?
Tästä haluaisin kanssasi keskustella?
Jaa. En tiedä mitä ne tehtävät saattaisivat olla?
Kyseinen pastori haukkui minua selän takana. Hän joutui hankaluuksiin myös helluntaiseurakunnan vanhinten kanssa ja hänet erotettiin.
Hän perusti oman yhdistyksen joka oli nimeltää elävä usko. Kuulin muilta että hän oli antanut minulle porttikiellon yhdistyksensä hengellisiin kokouksiin.
Se ei edes yllättänyt. Myöhemmin kuulin että porttikielto oli peruttu, ja tämäkin oli tapahtunut siten etten ollut lainkaan paikalla.
Muutakin tapahtui, paljon pahempaakin ja se kaikki sai minun ja seurakunnan välisen suhteen heikkenemään.
Nyt en ole 10 vuoteen käynyt kokouksessa kuin muutaman kerran.
Olen kokenut olevani ulkopuolinen joka kerta ja siksi siitä ei ole tullut mitään. Siitä on nimittäin niin kauan kun kuuluin heihin/teihin.
Mihin tämä tällainen voisi valmistaa? Luontevimmalta tuntuu antaa olla, ja ainoa mihin pystyn vaikuttamaan on omat kateuden ja katkeruuden tunteet. Jos tuska ja hylätyksi tulemisen tunne saa liikaa valtaa niin täytyy vain yrittää muistaa että jäihän minulle perhe ja nyt on armollisempia ystäviä jotka ei hylkää eivätkä muutenkaan kohtele kaltoin.
He ovat vain ns.jumalattomia ja vaikuttavat jumalasuhteeseeni.
Ainoa yhteys seurakuntaan on kirkko jossa teen vapaaehtoistyötä. Kun aloitin niin kuvittelen että voin sisältä käsin vaikuttaa kirkon asenteisiin mm.vähemmistöryhmiin ja voin auttaa ihmisiä.
Nyttemmin olen huomannut että ei minulta odoteta muuta kuin että olen kohtelias kahvia kaataessani ja muutoin pidän suun supussa enkä puutu asiakkaiden puheisiin.
Nekin juopot jotka minulle avautuvat ongelmistaan työpaikalla, eivät he ole valmiita tekemään muutosta elämässään, joten auttaakaan en pystynyt.
Tälläinen vuodatus.
Nyt tiedät olosuhteeni..mikä tehtävä minulla tässä olisi? Olen vain tavallinen, hiljainen ihminen.
Muuta minulta ei odoteta.
Jos alkaisin puhumaan jumalasta ihmiset pitäisivät minua hulluna.
He eivät ole tottuneet minulta sellaiseen.
Toisin kuin sinä, sinulta se käy luontevasti.
Mutta se kysymys että mikähän tehtävä minulle tässä niinku olisi?
Niin, en tarkoita, että minä tietäisin, että Jumalalla olisi Sinulle joku tehtävä ja mikä se olisi, vaan tuo nyt vain tuli ex temporee mieleeni ja myöhemmin muistin, että olen kai kysynyt tätä Sinulta joskus aiemminkin.....en toki ole ihan varma, muistanko oikein.
Omassa elämässänikin on ollut monenlaista ja usein on jälkeenpäin huomannut, että kun on omista vaikeuksistaan selvinnyt, jostain onkin tupsahtanut eteen ihminen, joka rämpii samoissa vaikeuksissa ja silloin on voinut olla, jollei muuta, niin ainakin sujuvana kuuntelijana, kun on jollain tavoin ymmärtänyt, mistä kyseinen ihminen puhuu ja vähän siitäkin, mitä hän kokee noissa tilanteissa.
Ja eikös Sanassakin sanota, jotenkin siihen tapaan, että me kohtaamme ahdistuksia ja vaikeuksia, että me voisimme myöhemmin auttaa samoissa ahdistuksissa tai vaikeuksissa olevia.
Olen myöskin oppinut tuon kaltaisten tapahtumien kautta, mistä itsekin puhut, että ne usein kasvaa luottamaan Jumalan paremmin ja läheisemmin, kun joutuu sellaisiin tilanteisiin, että ympärillä on paljon ihmisiä, joihin ei voi, eikä kykene luottamaan ja turvaamaan.
Ja tästäkin Jumalan Sana puhuu, miten paha kuitenkin palvelee Jumalan hyviä tarkoituksia Hänen omiensa kohdalla, sillä jos jokin tuollainen kasvattaa meissä lähempää suhdetta Jumalaan, silloin se on koitunut meidän parhaaksemme.
Sillä tuo lähempi suhde taas antaa valtavaa turvallisuutta ja tietoutta siitä, että saa olla turvassa ja minulle ei mitään satu Hänen sallimattaan.
Tällaisia pähkäilyjä..... :)
Kokemani ja näkemäni mukaan rukouskokous oli joidenkin karism.lut. mielestä pikasuoritus ja kokouksen loputtua äkkiä kaasu pohjassa kotiin.
Kyllä minun täytyy tunnustaa, että omassakin uskonelämässäni on ollut sellaisia aikoja, jolloin rukous on ollut ikäänkuin välttämätön pakko tai eräänlainen välttämätön suoritus, jonka on vain ns. hoitanut pois pikaisesti päiväjärjestyksestä.
Voisiko noita aikoja kutsua eräänlaisiksi kylmentymisen tai etääntymisen ajoiksi, jolloin joku muu on tullut tärkeämmäksi, kuin yhteydenpito Jumalaan?
Sellainenkin aika on ollut elämässäni, että olen joutunut rukoilemaan sitä,
että Herra tulisi minulle niin rakkaaksi, että minusta löytyisi halua olla ja viihtyä Hänen seurassaan ja yhteydessä Häneen, sillä sitäkään ihminen ei voi itse ottaa (rakkautta Herraan) ellei hänelle sitä anneta, eli näin kokonaisvaltaisesti me olemme Hänen varassaan näissä hengellisissä asioissa.
Kyllä se pahis, liha ja sairaus tai olla veto pois aiheuttaa hitautta ja kylmenemistä rukouksessa.
Ei aina olla palavia ja riemuitsevia, siksi suosittelen hyvän kunnon vaalimista ja reippailua luonnossa jos se on mahdollista.
Kyllä se synnillisyys tuntuu rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja sanan kuulossa, eikä auta kuin rehellisesti tunnustaa Jumalalle asia ja anoa uutta voimaa kilvoitukseen.
Ikäkin on uskonelämää hidastava elementti.
Niin, eikös se Jumalan Sanakin kehoita meitä pitämään huolta tästä saviastiasta, joka kaikesta raihnaisuudestaan huolimatta on kuitenkin
uskottu Pyhän Hengen temppeliksi.
Toisaalta olen kyllä huomannut sellaistakin, että ikä saa aikaan toisenkinsuuntaista vaikutusta, eli entistäkin rakkaimmiksi tulevat sanat,
että "Minun armossani on sinulle kylliksi."
Kun ei voimat riitä enää olemaan aktiivinen, joutuu aivan uudella tavalla sen eteen, riittääkö armo todellakin?
Eli vanhuuden vuosina viimeistään riisutaan pois kaikki oma yrittäminen ja ponnistelu ja ellei silloin ole elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen, niin
jäljelle ei jää mitään muutakaan.
Monen kohdalla saattaa olla suurta armoa sekin, että saa käydä vanhuuden kautta kuolemaan, jos siihen saakka usko on ollut vain omien tekemisten ja saavutusten varassa, niin vielä on mahdollisuus tarttua todelliseen uskoon.
Kuten sanotaan: "Joka aamu on armo uus..." jokainen päivä voi siis olla armon ja pelastuksen päivä.
Juu en ole nähnyt vielä ainoatakaan uskovaa joka olisi 90 kympppisenä joka paikassa hääräävä suurihenkinen Jumalanihminen.
Enimmäkseen siinä on kaikesta riisuttu pieni Jumalan vauva joka saa muutamasta ulkomuistiin jääneestä Sanantutista kaiken hengellisen ravinnon ja tyytyy siihen.
mutta kolmikymppiset ei sitä osaa käsittää, viisaammat viiskymppiset jo vähän, tyhmemmillä hulluinkausi ajoittuu siihen, silloin jopa Jumala "johtaa" eroihin ja uuden nutturan taluttamiseen vanhan tilallem ja aHHH sitä JUmalan ihmeellisyyttä ja ARMOA !
Se se onkaikki kaikessa, kun kaikki omat typeryydet nimetään Jumalan armon alaisiksi johdatuksiksi.
Ja muutamat evankelistat uusine akkoineen ja ukkoineen kiertää suomea kalenterit täynnä ja eikös vaan olekkin kuulijoita näillä "armon" saarnaajilla on on ja voi kun oli ihmmeellistä armon armoa se sana.
voi ihmistä x 1000
Kiitos ihanasta viestistäsi, sillä en voi sille mitään, että minua aina virkistää sellainen ihmisen arjen näköinen ja makuinen vistintä, vaikka en välttämättä siihen itse kykene.
Mieleeni tuli tapaus vuosien takaa, kun omalla paikkakunnallamme perustettiin näitä V.S:kallen seurakuntia.
Eräs perustajajäsenistä tuli minulta kyselemään eräästä vanhasta, jo yhdeksänkymppisestä saarnaajasta, että vieläkös hän pitää kokouksia.
Kerroin, että minun tietoni mukaan ei enää jaksa itse saarnata, mutta hyvin aktiivisesti osallistuu seurakuntansa tilaisuuksiin ja tiedän, että on sydämestään tukemassa rukouksin kaikkia nuorempia työntekijöitä.
Jolloin tämä kyseinen kaveri ihan kiivastui ja alkoi paahtaa, miten Jumalan valtakunnnantyöstä ei jäädä koskaan eläkkeelle.
Mielessäni liikkui ajatus siitä, että ahaa...joillekin Jumalan valtakunnantyö on siis vain saarnaamista, minä kun olen ymmärtänyt, että Jumalan valtakunnantyötä voi tehdä jopa vuoteesta käsin, eli mm. rukoillen ja tuo työ juuri taitaa olla kaiken perustus, mutta eipä siinä viitsinyt suutaan avataa, mielessäni vain totesin, että aika aikaansa kutakin, kyllä Jumala jokaisen kanansa kynii ja heidän nenänsä niistelee, niin on tehnyt minunkin kohdallani. :)
Ja näinhän se on, että kautta aikain on ollut niitä "armoitettuja" jotka ovat olettaneet, että juurin heidän kohdallaan Jumala on antanut sellaisen armonsa, jolloin tuleekin kulkea jotain muuta johdatuksen tietä, kuin Sanan mukaista.
Nämä ihmiset usein rakastavat kovasti sitä kohtaa Raamatussa, VT:ssä, jossa eräs Jumalan profeetta Herran käskystä "joutui" naimaan porton.
Nämä eivät toki ole mitään leikin asioita, mutta hyvin tuovat esille senkin, miten meistä jokainen voi eksyä ja vihollinen tulee ihmisen elämään houkutuksineen aina sieltä, missä juuri tämän henkilön kohdalla aita on matalin.
1Kor 10:12 "Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea".
Mutta toisaalta, joka kiusauksen kestää, ei kestä sitä omasta ansiostaan tai omien voimiensa varassa, vaan ainoastaan Jumalan avulla. 2. Kor. 12:9).
Ja kaikkihan me olemme tässä kohden samalla viivalla, jopa nämä "puhuvaisetkin", eli eihän vihollinen jättänyt Jeesustakaan kiusaamatta ja nehän ne ovatkin juuri ne meidän peruskiusauksemme, joihin vihollinen Jeesustakin houkutteli:
- lihan himo
- silmäin pyyntö
- vallan halu
Eivätkä Jeesuksenkaan kiusaukset tähän loppuneet, vaan kyllä Häntäkin kiusattiin ihan loppuun saakka ja siksi Hän ymmärtää ja voi meitäkin auttaa.
Hebr. 4:14-16
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Hebr. 2:18
Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Kolminaisuusopin julistusta, ei ole armoitettu julistamaan totuutta, täysin hengetöntä lihassa opeteltua sanaa. Pojalla Jeesuksella on kaikki valta jakaa tahtonsa mukaan niin armolahjat, siunaukset ja synnyttää uudestiylhäältä. Kirjeet ovat käännynäisten "evankeliumi". Jeesus sanoo uskokaa evankeliumi, ei hän sano uskokaa kirjeet. Voi tätä nurjaa sukupolvea joka valheessa vaeltaa. Ovat minusta Jumalan ainokaisesta Pojasta Jumalan tehneet.Minä tulen kurittamaan teitä valheen julistajat että paranuksen teette ja minä suuressa armossani teidät armahdan,näin sanoo Jeesus Jumalan Poika. Ps. Kirjoittamani sanat sain kun tänne kirjoitin.
Miten sekavasti onkaan tuo edell kommentti kirjoitettu. En meinannut päästä jyvälle. Siis koko Raamattu, kirjeitä myöten on kirjoitettu Pyhän Hengen ohjauksessa, ei ihmisten. Se on Jumalan sanaa koko kirja!
Kirjoitus tuli liian yhteen. Aloita sanoista: Ovat minusta.... Ehkä sitten ymmärrät.
Keltä ne sait?
Tuskin ainakaan Jumalalta.
Tiedätnö, että aidossa profetiassa on määrätyt merkit, jotka ovat aina olleet olemassa ainakiin niissä profetioissa, jotka itse olen kuullut.
Ja näitä Juman meille Sanassaan antamia merkkejä ei ollut tuossa Sinun tuomassasi progetiassa.
Herrani Jeesus Kristus Jumalan Poika antaa tiedon sanoja omilleen.Mutta ethän sinä ymmärrä sitä kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen; minulle on annettu kaikki valta.ps.Kun sinä rukoilet Jumalaa ja sanot että Jumala antaa. Niin sinä elät vanhassaliitossa, uusiliitto on kaukana sinusta. Herrani Jeesus Kristus Jumalan Poika kun armahtaa ihmisen.Ja saa syntyä uudestiylhäältä niin silloin saa kokea kuinka suuri valta Pojalle Jeesukselle,Isä Jumala on antanut.
Herrani Jeesus Kristus Jumalan Poika antaa tiedon sanoja omilleen.Mutta ethän sinä ymmärrä sitä kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen; minulle on annettu kaikki valta.ps.Kun sinä rukoilet Jumalaa ja sanot että Jumala antaa. Niin sinä elät vanhassaliitossa, uusiliitto on kaukana sinusta. Herrani Jeesus Kristus Jumalan Poika kun armahtaa ihmisen.Ja saa syntyä uudestiylhäältä niin silloin saa kokea kuinka suuri valta Pojalle Jeesukselle,Isä Jumala on antanut.
Nyt annat väärän todistuksen lähimäisestäsi ja Jumalan profeetta ei sellaista tee.
Jeesus itse asetti ja opetti Uudessa Liitossa Isä meidän - rukouksen, joka menee näin:
Matt. 6
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Luuk. 11
1. Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa".
2. Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3. anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4. ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."
Joten, oletko Jumalan profeetta, joka opettaa vastoin Hänen Sanaansa?
Jeesus Kristus on välim ies, ihmisen ja Jumalan välillä, jolloin me voimme myöskin rukoilla Jumalaa, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Mutta älkäämme tehkö minkäänlaista kirjaimen lakia tästäkään asiasta, sillä Jumala tuntee meidät jokaisen meidän syvyyksiämme myöten ja Hän kyllä tietää, mitä ja ketä kukin rukoilee, vaikka sanamme eivät aina oikeaan osuisikaan!
Minä en käy useinkaan päiväkokouksessa istumassa puolitoista tuntia kuullakseni vartin verran sanaa, varsinkin kun ihmiset lähtevät niin nopeasti ettei voi puhua yhteydestä. En käy musiikkitilaisuuksissa kuuntemassa ihmisiä. Minulla on kotona Raamattu ja Pyhä Henki on paras opettaja. Minä en halua laulaa vain Herrasta, vaan Herralle. Rukouskokouksissa käyn, ja takapenkin minäkin valitsen. Siellä saan ottaa juuri sen asennon ja nostaa käsiä juuri niin paljon kuin tuntuu ilman että häiritsen muita, koska kuitenkin unohdan olinpaikkani Jeesusta katsellessa. Takaa myös kuuluu paremmin jos Herra antaa rohkaisun sanoja, ja sieltä näkee missä Henki liikkuu.
Mutta saman olen huomannut minäkin, siellä missä on osallistumista, ei osallistujia juuri ole. Yleisöksi lähtee isoimmat laumat. Mutta ne vähäväkiset joukot rukouskokouksissa onkin sitten rakkaita keskenään. Siellä Herra voi lähettää minut luoksesi tuomaan profetian, tai lähettää sinut minun luokseni laskemaan parantavan käden. Tuolta ei kukaan malttaisi lähteä, vaan aulassakin helposti vierähtää puoli tuntia ja pihassa toinen. Siellä missä Jeesus on, sieltä ei ole kiire pois.
Nimenomaan näin, että vapauteen Kristus meidät vapautti, älkäämme siis antako sitoa itseämme minkäänlaiseen orjuuden siteeseen!
Meidän jokaisen elämämme ja arkemme on niin omanlaistaan, kuin myöskin tarpeemme näissä hengellisissäkin asioissa, ettei meidän tule tehdä minkäänlaista lakia siitä, miten kunkin tulee tulla ja mennä, mihin osallistua ja mihin olla osallistumatta, vaan annetaan Jumalan ohjata jokaisen omansa elämää juuri siten, kuin parhaaksi näkee.
Itselleni on esim. raamattutunti sellainen kokous, jonka jälkeen hyvin mielelläni poistun mahdollisimman pian ja koska matka esim. omasta srkunnastani kestää puolisen tuntia kotiin, nautin saada "märehtiä" ja myöskin hiljentyä kuulemani sanoman äärellä, josta syystä mielelläni hakeudun mahdollisimman nopeasti kotimatkalle.
Toki tämäkään ei ole mikään ehdoton asia, eli sen mukaan mennään, kuin Jumala johtaa ja sallii. :)