Totuus roduista

Copio kirjoitti:

Palautan tämän Rotuilijan alunperin lähettämän, ja aiheettomasti poistetun täysin asiallisen ja tieteellisen sitaatin!



Ote David Duken kirjasta "My Awakening":

Rodun todellisuus

Ashley Montagun kirja Man’s Most Dangerous Myth: the Fallacy of Race (173) oli vaikuttanut minuun ennen kuin olin katsonut vastapuolen tieteellisiin tutkimuksiin rodusta. "Myytti rodusta" -kanta on olennaisesti se, että ihon väri, hiusten laatu ja muut ominaisuudet, jotka vaikuttavat rodulliseen luokitteluun, ovat ihmiskunnalla täysin mielivaltaisia piirteitä, ja että ne ovat yhtä epäolennaisia kuin erilaiset sormenjälkimallit.

Lähes kolmekymmentä vuotta median julistettua "myyttiä rodusta", rotu-kriitikko Jared Diamond jalosti argumenttia vuonna 1994 hyvin suositussa Discover-lehdessä. (174) Diamond valitsi muutamia sellaisia ominaisuuksia, kuten laktoosi-intoleranssi ja sormenjälkimallit, jotka vaihtelivat maantieteellisesti ihmispopulaatioiden kesken ja ehdotti pelkästään niiden ominaisuuksien perusteella, että ruotsalaiset voidaan laittaa samaan "rodulliseen kategoriaan kuin ainut Japanissa tai xhosat Afrikassa". Hän vakuutteli sen vuoksi, että rodulliset luokittelut ovat järjettömiä. Toinen mediapopulaari rodunkieltäjä on Cavalli-Sforza, joka päätyönsä The History and Geography of Human Genes esipuheeseen liitti kannattavia argumentteja Diamondilta ja Montagulta. (175) Mielenkiintoisesti, kun katsoo Cavalli-Sforzan maailman geneettisten levinneisyyksien karttaa hänen kirjastaan, ne osoittavat samoja maantieteellisiä rajoja, joita pidetään perinteisinä rodullisessa luokittelussa.

Olin ymmärtänyt 1960-luvulla, että "myytti rodusta" argumentti on täysin samankaltainen sen kanssa, jos väittäisi, että monet tusinat erilaiset koirarodut ovat myytti, koska voi löytää joitain ominaisuuksia, jotka ilmenevät kaikissa roduissa. Mietin samaa kysymystä pitkään ja ankarasti ja kysyin itseltäni "koska jotkut samanlaiset piirteet löytyvät koirien eri roduista, tarkoittaako se, ettei ole bernhardilaisia tai chihuahuaoita?".

Jos Ashley Montagun kimppuun kävisi koira, uskon, että sillä olisi merkitystä hänelle, olisiko koira dobermanni vai villakoira. Kun dobermanni alkaisi repiä hänen lihaansa, väittäisikö hän yhä, että eroja koirarotujen välillä ei ole olemassa? Jopa Montagu kykenee ennakoimaan, että dobermanni muodostaa paljon suuremman potentiaalisen uhan kuin villakoira. Jos Diamond haluaa halkoa hiuksia siinä, monet ihmisten ominaisuudet ja ominaisuuksien joukot voidaan löytää muistakin nisäkkäistä. Itse asiassa ihmiset jakavat 98,5 % geeneistään simpanssien kanssa. Jos joku seuraa Diamondin järkeilyä, ei ole eroja ihmisten ja simpanssien välillä, koska me voimme löytää mielivaltaisesti valittuja geneettisiä ominaisuuksia, jotka jaamme niiden kanssa.

Monet tiedemiehet ovat viime aikoina tuoneet esille faktan, että mustien ja valkoisten DNA eroaa alle yhden prosentin verran ja sen vuoksi sellainen pieni ero ei voi tarkoittaa suuria eroja rotujen välillä. Silti, ainoastaan 1,5 prosentin erolla DNA:ssa ihmisen ja simpanssin välillä, ihmisillä on aivot, jotka ovat noin kaksi kertaa suuremmat. Pienet erot DNA:ssa voivat merkitä suurta eroa biologisessa rakenteessa. (176) (177) (178) Ainoastaan pieni joukko geenejä määrää organismin rakenteen. Se on samankaltainen sen tosiasian kanssa, että pieni ero paperisissa rakennuspiirustuksissa tekee merkittävän eron tavassa millä puu, teräs, betoni ja lasi rakentuvat talossa.

Sen sanominen, että rotuja ei ole olemassa, koska samanlaiset geenit muodostavat valtaosan fyysisistä rakenteista sekä mustilla että valkoisilla, on sama kuin sanoisi, että koska hökkeli on rakennettu puusta, teräksestä ja lasista - se on samanlainen kuin pilvenpiirtäjä, joka on tehty samoista materiaaleista. Suuri enemmistö perus-geeneistä, jotka tekevät rodut, eivät ainoastaan ole niiden keskenään jakamia, vaan myös kaikkien nisäkkäiden ja jopa muidenkin eläinten. Mikä tekee tärkeän eron, on se pieni prosentti geenejä, jotka vaikuttavat noiden eliöiden rakenteeseen ja kokoonpanoon.

Rotu on enemmän tai vähemmän selvä yhdistelmä perittyjä fyysisiä, morfologisia ja käytöksellisiä ominaisuuksia. J. Phillippe Rushton kuvailee sitä tällä tavoin:

Rotu on mitä eläintieteilijät nimittävät lajin muunnokseksi tai alalajiksi. Jokainen rotu (tai muunnos) on luokiteltu enemmän tai vähemmän selvästi erotettavilla yhdistelmillä perittyjä morfologisia, käytöksellisiä, fyysisiä ominaisuuksia. Kukkasissa, hyönteisissä ja ei-ihmis-nisäkkäissä eläintieteilijät jatkuvasti ja rutiininomaisesti tutkivat rodullisen eriytymisen prosessia. Uusien rotujen muodostuminen tapahtuu kun, useiden sukupolvien ajan, yksilöt yhdessä ryhmässä lisääntyvät useammin keskenään kuin he tekevät toisten ryhmien yksilöiden kanssa. Tämä prosessi on kaikkein ilmeisin kun yksilöt elävät erilaisilla maantieteellisillä alueilla ja sen vuoksi kehittävät ainutlaatuisia tunnistettavia sopeutumia (kuten ihonvärejä), jotka ovat hyödyllisiä niiden erityisympäristöissä. Mutta eriytymistä tapahtuu myös vähemmän äärimmäisissä olosuhteissa. Eläintieteilijät ja evolutionistit viittaavat sellaisiin eriytyneisiin populaatioihin rotuina. (Muodollisessa biologian taksonomian termistössä rotujen termi on alalaji). Eläintieteilijät ovat tunnistaneet kaksi tai enemmän kuin kaksi rotua (alalajia) useimmissa nisäkäslajeissa. (179)

Erot ihmiskunnan päärotujen välillä pitävät sisällään yli 50 fyysistä ja sosiaalista muuttujaa. Muuten kuin ilmeisissä eroissa ihonvärissä ja hiusten laadussa, ne pitävät sisällään aivojen koon, kallon rakenteen, hampaiden rakenteen, älykkyyden, lihaksiston, hormonitasot, seksuaaliset normit, temperamentin, eliniän ja laajan valikoiman persoonallisuuden ominaisuuksia. Kuten Rushton sanoo osuvasti, "jos rotu olisi mielivaltainen, sosiaalisesti rakennettu käsite, ilman mitään biologista merkitystä, sellaisia yhdenmukaisia suhteita ei olisi olemassa". (180)

Tiede on pitkään todennut eri lajit ja alalajit selvästi tunnistettaviksi ryhmiksi, joilla on yhteinen perinnöllisyys. Katso, mitä Random House Webster’s Dictionary -sanakirja kirjoittaa aiheesta.

laji (species)

Biol. lajin tai alalajin pää-alajaos, pidetään biologisen luokittelun peruskategoriana, laadittu sukulaissuhteellisille yksilöille, jotka muistuttavat toisiaan, ovat kykeneviä lisääntymään keskenään, mutta eivät ole kykeneviä lisääntymään toisten lajien yksilöiden kanssa.

rotu (race)

1. Ryhmä yksilöitä, joita yhdistää yhteinen alkuperä tai perinnöllisyys. Populaatio, joka on tällä tavoin yhteydessä.

rotu (breed) (ihmisen jalostamat eläinten rodut, suom. huom.)

Genetiikka. Suhteellisen homogeeninen ryhmä eläimiä lajin sisällä, ihmisen kehittämänä ja ylläpitämänä.
Siitoslinja; kanta; lajike: Hän tulee hienosta ihmisrodusta.
loukkaava: sekarotuinen (korostus minun)

Vaikka monet tiedemiehet väittelevät monien ihmisrotujen olemassaolosta, useimmat hyväksyvät ainakin kolmen pääjaon olemassaolon: mongolidin, kaukasidin ja negridin. Ilmeiset erot kasvojen piirteissä, luuston ja kallon piirteissä, ihonvärissä ja hiusten laaduissa tekevät kolme päärotua helposti erotettaviksi. Veri-, siemenneste- ja molekyyli-informaation avulla voidaan määritellä yksilön rotu tai jopa arvioida rodullisen sekoituksen aste yksilössä. Tiedemiehet voivat tunnistaa rodun pelkästään luurangon osista tai pahoin maatuneista ihmisen jäännöksistä, ja rikoksentekijöiden rotu voidaan määrittää hiusten, siemennesteen, ihon tai veren perusteella. O.J. Simpsonin tapaus antoi maailmalle oppitunnin geneettisestä roduntunnistuksesta.

Rodun todellisuuden kieltäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka tasa-arvon vaatijat tarttuvat oljenkorsiin. Tieteellisten todisteiden massa todistaa ominaisuuksien ja piirteiden olemassaolon, jotka hahmottavat geneettisesti erilaiset ihmiskunnan rodut, aivan kuten on geneettisesti erilaisia koirien ja kissojen rotuja, tai kuten huomasin vuosia aiemmin autotallissani - koti- ja villirottarotuja. Ei tarvitse tehdä molekyylitutkimuksia tietääkseen, että rotuja on olemassa; täytyy vain käyttää silmiään ja hieman järkeään.

Kuvittele, esimerkiksi, että kuvitteellinen avaruusolio, jolla ei olisi aiempaa tietämystä ihmiskunnasta eikä ennakko-oletuksia roduista, yllättäen laskeutuisi maahan tutkimaan korkeampia elämänmuotoja. Hän välittömästi luokittelisi ihmiskunnan sen eri ryhmiin yleisten havaittavien erojen perusteella, joita esiintyy niiden joukossa, aivan kuten hän luokittelisi loput nisäkkäistä ja muista elämänmuodoista. Hän tekisi sen samaan tapaan kuin me luokittelemme sukulaisuuden mukaan eläinkunnan lahkot, lajit ja alalajit (rodut) niiden fyysisten ominaisuuksien, ilmiasun ja geneettisten jälkien perusteella. Kun Times-Picayune julkaisi artikkelinsa "White/Black: The Myth of Race" (Valkoinen/musta: Myytti rodusta, suom. huom.), minun kampanjalakimieheni James McPherson sutkautti, että sen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla "Light/Heavy, The Myth of Gravity" (Kevyt/raskas, myytti painovoimasta, suom. huom.).

Koulussa huomasin, että rodun kieltävä ennakkoluulo oli tullut lähes uskonnoksi joillekin ihmisille. He toistivat hölmöimpiä ja kaikkein epäloogisimpia ajatuksia rodusta. Esimerkiksi, joku kertoi minulle, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin rotu, koska on joitain yksilöitä, jotka saattavat olla rodullisesti sekoittuneita tai jotka eivät ole selvästi yhden tai toisen rodun jäseniksi tunnistettavissa. Se argumentti on hieman kuin sanoisi, että ei ole päivää ja yötä, koska muutaman minuutin ajan vuorokaudessa hämärän aikana on vaikea sanoa onko yö vai päivä.

Jopa lukion opettajani väitti, ettei ollut rodullisia eroja, koska jotkut valkoiset ovat tummempia kuin jotkut mustat ja jotkut mustat ovat älykkäämpiä kuin jotkut valkoiset. Ryhmäerojen kieltämisen yrittäminen esittämällä yksittäisiä poikkeuksia on köyhintä logiikkaa mitä voin kuvitella. Se on sama kuin sanoisi, että koska jotkut peruskoululapset ovat viisaampia kuin jotkut korkeakouluopiskelijat, ei ole eroa korkeakouluopiskelijoiden ja peruskouluopiskelijoiden viisaudessa.

Olen kuullut ihmisten sanovan, että yksilölliset erot rodun sisällä ovat suuremmat kuin keskimääräiset erot rotujen välillä, joten sen vuoksi rotu on epäoleellista. Tämän valheellisen argumentin voisi helposti viedä loogiseen johtopäätökseensä ja osoittaa, että koska jotkut ihmiset valitettavasti ovat vähemmän älykkäitä kuin jotkut koirat, sen vuoksi ihmisten ja koirien älykkyyden välillä ei ole eroja. Egalitaristit ovat juuri niin hölmöjä, mutta kuten lasten sadussa keisarin uusista vaatteista; kukaan ei uskalla nousta ylös ja sanoa totuutta!

Koulussa kuuli näitä argumentteja usein, usein opettajilta. Yksi opettaja kertoi minulle, että rodulle ei ole perustetta, koska on mahdotonta todella tietää kuka on musta ja kuka on valkoinen. Minä yksinkertaisesti osoitin hänelle, että valtiolla ei tunnu olevan ongelmia erotella mustien ja valkoisten välillä affirmative action -ohjelmissa ja pakotetussa koulujen rodullisessa integraatiossa, ja että hän ilmeisesti uskoo, että mustat ja valkoiset voidaan tunnistaa ja siten "integroida".

Ylivoimaisesti suosituin hokema egalitaristien keskuudessa on se, että mustat ja valkoiset eroavat vain ihonvärin puolesta. Jos se olisi totta, olisi melko tyhmää uskoa rodullisiin eroihin älykkyydessä, ja se on suora johtopäätös. Mutta ajatus, että ihonväri on ainoa ero, on absurdi. Silti media jatkuvasti toistaa sitä kuin pyhää uskonkappaletta, "me kaikki olemme samanlaisia ihojemme alla", miksi sitten on niin, että jokainen 16 semifinalistista vuoden 1996 olympialaisissa 100 metrin juoksussa oli mustia, kun sata kertaa enemmän valkoisia ottaa osaa organisoituun yleisurheiluun maailmassa? Jos mustien ero on ainoastaan tummempi ihonväri, kuinka ihonväri voi saada juoksemaan nopeammin? Mustissa ihmisissä on geneettisiä ominaisuuksia, jotka tekevät heistä, keskimäärin, parempia sprinttereitä ja sillä kyvyllä on yhteys ihonväriin. Jos on eroja, jotka saavat toisen ryhmän omaamaan nopeampia juoksijoita, vaikuttaa järkevältä, että voi olla eroja, jotka saavat toisen ryhmän omaamaan nopeampia ajattelijoita.

Olen jo esittänyt tässä kirjassa, että ÄO on enimmäkseen perittyä ja että mustat ja valkoiset eroavat dramaattisesti ÄO:ssa - jopa kun mustat ja valkoiset tulevat samanlaisista sosioekonomisista taustoista. Olen osoittanut, että on runsaasti todisteita eroista aivojen koossa afrikkalaisilla vertailtaessa eurooppalaisiin tai aasialaisiin. Onko faktalla, että prosentuaalisesti on olemassa vähintään 40 kertaa enemmän valkoisia, joilla on neron taso älykkyydessä, jotain tekemistä faktan kanssa, että heillä on vaaleampi iho kuin mustilla? Vaaleammalla iholla ei ole suoraa vaikutusta aivoihin. Älykkyys ilmiselvästi syntyy muista geneettisistä eroista kuin ihonväri, vaikka aivojen koon ja rakenteen kanssa saattaakin olla yhteys ihonväriin rodullisen perinnön edustajana. Joten, vaikka vaaleampi iho ei tee terävämmäksi, se voi olla yhteydessä muiden rodullisten geneettisten ominaisuuksien kanssa, jotka voivat tehdä.

Siitä ei ole kauan, kun amerikkalainen yhteiskunta täydellisesti erotteli ihmiset, joilla oli vähänkin mustaa verta, vaikka nämä olisivat olleet 1/8 tai 1/16 -osa mustia. Onko outo yhteensattuma, että vaaleampi-ihoiset ja enemmän kaukasidi-piirteiset mustat omaavat merkittävän yliedustuksen niiden mustien joukossa, jotka ovat saavuttaneet menestystä akateemisissa ja tieteellisissä ympyröissä? Vai voisiko olla niin, että heidän vaaleampi ihonsa ja heidän kaukasidiset kasvonpiirteensä osoittaisivat jollain tavalla heidän vallitsevan valkoisen geneettisen komponenttinsa, tuoden heidän älykkyytensä lähemmäksi valkoista normia. Kuten olen aiemmin maininnutkin, mulateille ja täysverisille mustille tehdyt älykkyystestit, jopa kun ympäristötekijät on otettu huomioon, ovat useaan kertaan osoittaneet, että mulatit ovat älykkyydeltään keskimäärin jossain valkoisten ja mustien välillä.

Kyllä, valkoisilla, mustilla ja keltaisilla on ilmeisiä eroja ihonvärissä ja hiusten laadussa, mutta myös luuston ja kallon rakenteissa, veriryhmissä ja DNA-sormenjäljissä. Uusimmat DNA-tutkimukset itse asiassa vihjaavat, että mustien ja valkoisten esi-isät erosivat jo 110 000 vuotta sitten (monet sanovat, että 200 000) ja valkoiset ja aasialaiset noin 40 000 vuotta sitten. Alalaji, mikä on tieteellinen termi rodulle, on aina edustanut maantieteellistä geneettistä eriytymistä lajissa. Eurooppalaiset, aasialaiset ja afrikkalaiset ilmiselvästi kehittyivät eri mantereilla erilaisissa ympäristöissä. Tulin johtopäätökseen, että rotu on totisesti todellista ja että rodulliset erot ovat perinnöllisiä ja syvällisiä. Tämän jälkeen halusin paremmin ymmärtää, kuinka rodulliset erot olivat syntyneet ja mitä niiden mahdolliset vaikutukset moderniin yhteiskuntaan voisivat olla. Tehdäkseni sen, katsoin evoluutioteoriaan.

Rotujen evoluutio

Ymmärtääkseni rotujen evoluutiota, huomasin neuvoa-antavaksi ymmärtää koirien geneettistä kehittymistä. Kaikki koirien rodut ovat saman Canis familiaris -lajin jäseniä, aivan kuten kaikki ihmiset ovat saman Homo sapiens -lajin jäseniä. Me kutsumme koirien eri laatuja "roduiksi" (breed) ja me kutsumme ihmisten eri laatuja roduiksi (race), vaikka rotua (breed) voi käyttää myös kuvaamaan eri ihmislaatuja. Ainoa ero kahden termin välillä on, että rotu (breed) yleensä huomioi ihmisen suorittaman geneettisen valinnan, kun taas rotu (race) viittaa maantieteellisen ympäristön suorittamaan geneettiseen valintaan.

Valikoiva jalostus yhdellä lajilla loi runsaasti muunnelmia koiraroduissa suhteellisen lyhyessä ajassa, ehkäpä ainoastaan viidessä tai kuudessa tuhannessa vuodessa. Ihmiset valitsivat koiria tietynlaisten fyysisten- ja persoonallisuuden ominaisuuksien mukaan, erottivat ne toisista koirista ja loivat valtavan koirarotujen runsauden, mitä me näemme tänä päivänä. Ennen mustan ja valkoisen rodun olemassaoloa sellaisina kuin me ne tunnemme, ihmiskunnan varhaiset esi-isät levittäytyivät maapallon ympäri. Populaatiot kohtasivat hyvin erilaisia ympäristöjä, jotka valitsivat monia ominaisuuksia, kaikkein tunnistettavimpia ollen fyysiset piirteet kuten ihonväri, hiusten laatu ja väri sekä silmien väri.

Kun ymmärsin rodullisten erojen todellisuuden, käsitin, että oppimalla evoluution voimista, jotka loivat eri rodut, me voimme ymmärtää eri rotujen luonteet ja käyttäytymisen, omamme mukaan lukien.

Lukemattomat antropologian teoriat spekuloivat modernin ihmiskunnan ja sen monien rotujen alkuperästä ja iästä. Kahta hallitsevaa teoriaa kutsutaan yhteisen syntykodin teoriaksi ja erillisen kehityksen teoriaksi. Erillisen kehityksen kannattajat sanovat, että rinnakkainen rotujen evoluutio on ollut käynnissä sitten Homo erectuksen evoluutioasteen. Teorian mukaan Homo erectus kehittyi Afrikassa ja muutti kaikkialle Vanhaan maailmaan. Eri alueilla, erilaisten ympäristöolosuhteiden muokkaamana, sen populaatiot ylittivät toisistaan erillään Homo sapiens -asteen. Homo erectus kehittyi itsenäisesti muodostaen mongolidirodun Aasiassa, kaukasidirodun Euroopassa ja negridirodun Afrikassa. Antropologiset löydökset vaikuttavat tukevan tätä teoriaa siinä, että Itä-Aasiasta löydetyt Homo erectuksen jäänteet ovat hammaspiirteiltään samankaltaisia modernin siellä asuvan rodun kanssa. DNA- ja muut geneettiset todisteet kuitenkin tukevat vaihtoehtoista teoriaa.

Genetiikot väittävät, että kun ihmiskunnan esi-isät saavuttivat muinaisen Homo sapiens -asteen Afrikassa, he sen jälkeen kehittyivät kahdeksi geneettisesti erilliseksi ryhmäksi, afrikkalaiseksi ja ei-afrikkalaiseksi, noin 120 000 vuotta sitten. Myöhemmin erkaneminen eurooppalaisten ja aasialaisten välillä tapahtui noin 40 000 vuotta sitten.

Viimeisimmät DNA-tutkimukset tuntuvat kannattavan teoriaa, että erilliset rodut kehittyivät Homo sapiens -asteen ylittämisen jälkeen, mutta aihe on kaukana lukkoon lyödystä. Ylittivätpä tai eivät eri rodut Homo sapiens -asteen erillisesti, valkoinen ja musta rotu ovat olleet erossa toisistaan ainakin 110 000 vuotta, jopa yhteisen syntykodin teorian mukaan. Aasialaiset ja valkoiset ovat olleet erillään ainoastaan 40 000 vuotta omaten paljon enemmän samankaltaisuuksia kuin on mustien ja valkoisten välillä. Kun tiedemiehet kiistelevät ajoituksesta, on melko vähän epäilystä siitä, että päärodut ovat olleet olemassa melko pitkän aikaa, useita kymmeniä tuhansia vuosia, mikä on enemmän kuin tarpeeksi pitkä ajanjakso maantieteelle ja ilmastolle luoda olemassa olevat syvälliset erot.

Kun mietin sitä, että koirissa oli syntynyt suuria eroja valikoivalla kasvatuksella ainoastaan 5 000 vuodessa, vaikutti järkevältä olettaa, että erilaiset ympäristöt olisivat helposti voineet luoda erot, jotka me näemme ihmiskunnassa. (181) Esimerkiksi, 100 000 vuotta on riittävän pitkä ajanjakso yli 5 000 ihmissukupolvelle. Aiheuttaakseen 15 pisteen nousun keskimääräisessä ÄO:ssa populaatiolla, sen tarvitsisi ainoastaan nousta keskimäärin prosentin murto-osalla (,003) joka sukupolvessa. Se on keskimäärin vähemmän kuin yksi sadasosa ÄO-pisteestä sukupolvessa. Viisi tuhatta sukupolvea on vähintään kaksi kertaa se määrä, joka tarvittiin luomaan suuret erot, joita näemme koiraroduissa.

Kohdatessaan dramaattisesti erilaisia ilmastollisia haasteita maantieteellisesti erillään olevat ihmiskunnan populaatiot muuttuivat sellaisiksi, jotka me tunnistamme ihmiskunnan pääroduiksi. (182) (183) (184)


Keskustelun kulku:
Rodun todellisuus Rotuilija 21:35

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä