http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vanhapiika_maksoi_enemman_veroja_80143.html#media=80584
Lähihistoriassamme on aika, jolloin kaikkien yli 24-vuotiaiden naimattomien henkilöiden oli maksettava siviilisäätynsä vuoksi ylimääräistä veroa.
1930-luvun alun pula-aika oli koetellut suomalaisia monin tavoin. Vuonna 1935 elettiin uutta nousun kautta, ja yhteiskunnallisen tuottavuuden nimissä oli aika kannustaa kansalaiset naimisiin ja lapsia hankkimaan. Jotta näin myös tapahtuisi, säädettiin laki, jonka voimalla jokaisen 24 vuotta täyttäneen naimattoman suomalaisen oli maksettava kovennettuja veroja.
Kovin veroluokka kohdistui naimattomiin: he maksoivat vastedes veroa tuloistaan riippuen 3-6 prosenttia. Seuraavaksi eniten veroa maksatettiin lapsettomilla pariskunnilla. Ajateltiin, että tällaisilla henkilöillä oli varaakin maksaa enemmän veroja.
Perinne vanhojenpiikojen ja -poikien surkuttelulle ja jopa paheksunnalle oli pitkä. Verotuksen kovenemisen jälkeen naimattomana elävä sai entistäkin konkreettisemman ristin kannettavakseen.
Sotavuosien aikana ja sen jälkeen tilanne paheni naisten osalta entisestään. Monen ihastus tai kihlattu ei palannutkaan sodasta. Ne jotka palasivat, eivät riittäneet määrällisesti paljon suuremmalle naimaikäiselle naisjoukolle. Moni jäi naimattomaksi olosuhteiden pakosta.
Seuraavan sukupolven yksineläjät perustelivat elämäntapansa pyydettäessä jo rutiinilla. Vielä 1960-luvun lopulla asiaan tuntuu kuitenkin liittyneen rutkasti häpeää. "Kun ei kukaan ole huolinut". Yksin elävällä miehellä arkeen saattoi liittyä hyvinkin konkreettisia "haittoja". "On käytävä pääasiassa ulkona syömässä ja kaikki on siis teetettävä muualla. Jos olis vaimo, niin hän voisi tietenkin tehdä kotiaskareita ja taloustöitä."
Perheettömiin miehiin ja naisiin kohdistettiin erilaisia odotuksia. Yksin elävän naisen oli luontevaa harrastaa kulttuuria ja opiskella. Perheettömän miehen puolestaan odotettiin olevan aikaansa seuraava ja menestyvä. Miehen oli luontevaa osoittaa menestyksensä merkkejä monin eri tavoin. "Näyttäytyminen tarpeeksi hienossa ympäristössä, runsaat käyttövarat ja edustava seuralainen ovat kaava, jota noudattamalla mies täyttää Suuren leijonan ihannetta, oli sen sisältö miten tyhjä tahansa."
Vanhanpiianvero poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen myötä.
Teksti: Petra Himberg
Lähihistoriassamme on aika, jolloin kaikkien yli 24-vuotiaiden naimattomien henkilöiden oli maksettava siviilisäätynsä vuoksi ylimääräistä veroa.
1930-luvun alun pula-aika oli koetellut suomalaisia monin tavoin. Vuonna 1935 elettiin uutta nousun kautta, ja yhteiskunnallisen tuottavuuden nimissä oli aika kannustaa kansalaiset naimisiin ja lapsia hankkimaan. Jotta näin myös tapahtuisi, säädettiin laki, jonka voimalla jokaisen 24 vuotta täyttäneen naimattoman suomalaisen oli maksettava kovennettuja veroja.
Kovin veroluokka kohdistui naimattomiin: he maksoivat vastedes veroa tuloistaan riippuen 3-6 prosenttia. Seuraavaksi eniten veroa maksatettiin lapsettomilla pariskunnilla. Ajateltiin, että tällaisilla henkilöillä oli varaakin maksaa enemmän veroja.
Perinne vanhojenpiikojen ja -poikien surkuttelulle ja jopa paheksunnalle oli pitkä. Verotuksen kovenemisen jälkeen naimattomana elävä sai entistäkin konkreettisemman ristin kannettavakseen.
Sotavuosien aikana ja sen jälkeen tilanne paheni naisten osalta entisestään. Monen ihastus tai kihlattu ei palannutkaan sodasta. Ne jotka palasivat, eivät riittäneet määrällisesti paljon suuremmalle naimaikäiselle naisjoukolle. Moni jäi naimattomaksi olosuhteiden pakosta.
Seuraavan sukupolven yksineläjät perustelivat elämäntapansa pyydettäessä jo rutiinilla. Vielä 1960-luvun lopulla asiaan tuntuu kuitenkin liittyneen rutkasti häpeää. "Kun ei kukaan ole huolinut". Yksin elävällä miehellä arkeen saattoi liittyä hyvinkin konkreettisia "haittoja". "On käytävä pääasiassa ulkona syömässä ja kaikki on siis teetettävä muualla. Jos olis vaimo, niin hän voisi tietenkin tehdä kotiaskareita ja taloustöitä."
Perheettömiin miehiin ja naisiin kohdistettiin erilaisia odotuksia. Yksin elävän naisen oli luontevaa harrastaa kulttuuria ja opiskella. Perheettömän miehen puolestaan odotettiin olevan aikaansa seuraava ja menestyvä. Miehen oli luontevaa osoittaa menestyksensä merkkejä monin eri tavoin. "Näyttäytyminen tarpeeksi hienossa ympäristössä, runsaat käyttövarat ja edustava seuralainen ovat kaava, jota noudattamalla mies täyttää Suuren leijonan ihannetta, oli sen sisältö miten tyhjä tahansa."
Vanhanpiianvero poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen myötä.
Teksti: Petra Himberg
Vastaukset 7
Vanhimmat
vainin
Muutama kerta meni, mutta nykyään olen jo sitä mieltä että opettele ilmaisua tuo on tyhmää typerää ja ylimielistä.
no niin...tuli selvitetyksi tuokin, mutta mitä sitten.
No tuo 1930-lukuhan taisi olla juuri sitä äärioikeiston huseeraamisen aikaa, kun oli kaikenmaailman mailatalviot ja muut hörhöt Hitlerin porukan hännystelijät. En luota mihinkään mitä tältä foorumilta Suomi24-luen ja varmaan aika toivottavaa olisi, ettei muiden tekstejä kukaan käyttäisi, joskin mitäs teille Suomi24-postaajille voi, kun nimettöminä itse kukin noudattaa sitä moraalia kirjoittelussaan, jonka älyvärkit on antaneet itse kullekin.
Aika sairasta kyllä, että jos ei halua naimisiin eikä halua lapsia, että siitä oikein on joskus pitänyt maksaa erillisveroakin. Eikö se jo riitä, että saa selitellä tyhmille, että en välttämättä halua omia lapsia hankkia, enkä välttämättä miestäkään halua jollei ihan soul match joskus satu kohdalle, vielä tänä päivänäkin. Minä esimerkiksi pidän paljon lapsista ja mulle on tärkeitä ja rakkaita läheisteni lapset; en ole lapsivihamielinen, mutta kyllä alkaa v*tuttaa siinä vaiheessa, kun lapsettomat kyllä kelpaa nettikeskusteluiden perusteella muiden lapsien etuuksien ja palveluiden kustantajiksi, ja että vielä on otsaa joillakin lapsiperheellisillä nurista, että lapsettomat ei tartte sitä eikä muka tätä samaa mitä perheelliset. Kukaan ei esimerkiksi koskaan sano lapsiperheellisille, että voi tehdä ison satsin ruokaa ja syödä samaa ruokaa monta päivää, mutta se sama kommentti on joidenkin mielestä muka oikeutettua esittää sinkulle, joka valittaa siitä, että ruoka on sinkuille ainakin yksi kolmasosa kalliimpaa, kuin lapsiperheellisille.
Ja tää tyhmä sivusto Suomi24 havaitusti kategorisoi törkeästi palstoille kirjoitavia, palstajaottelun osalta. Jos siis kirjoittaa esim. tälle köyhyys -palstalle, on muka "tietynlainen" persoona joidenkin mielestä, vähänkö v*tuttaa, sekin asia! Ja vielä enemmän - suorastaan melkein raivoon asti, artikkelin omahyväisyydessään - mua v*tutti HS.n Kuukausiliitteen kirjoitus eri yhteiskuntaluokista ja "luokkakoneesta". Siellä mm. väitettiin, että jos joku on suorittavan tason töissä, sellaisen suosikkisivusto olisi muka tämä Suomi24. Että ihan kuin kaikki muka olisi nettihörhöjä, jotka brändaisi itseään narsistisesti ja systemaattisesti netissä, yäk... Nettijulkisuus on harvojen innostuksen kohde.
Itse olen lapsettomana ajatellut muuttaa maasta, sitten kun olen hoitanut vanhukseni. En m,ä jää muiden lasten palveluita maksamaan maahan, joka ei anna yksineläville yhtään mitään. Nyt esimerkisi jokukin kunta maksaa 10000 euroa (lehdessä luki) lapsen synnyttämisestä: mitähän sama kunta maksaisi lapsettomalle veronmaksajalle, joka muuttaisi kuntaan? Arvaan, ei mitään, mutta verovarat varmasti kyllä kelpaisi.
Maassa on kohta miljoona yksinasuvaa. Toivoisin, että sinkut pitäisi enemmän meteliä oikeuksistaan. On sitä sinkuillekin palvelut järjestettävä, eikä h-vattu 2013 vuoden yhteiskunnassa ( jos ei mikään ameeba-sivistyksen maa ole kyseessä) kertakaikkiaan voida jaotella kansalaisia etujen perusteella eri luokkiin sen perusteella, että onko v*ttu parisuhteessa tai onko lapsia vaiko ei. Ihan vapaa valinta, useimmiten, hankkiiko lapsia ja asian pitääkin olla niin.
Menin ensimmäiseen työpaikkaani 1981, tuolloin vielä ei kaikilla ollut tietoa että vanhanpiaan vero oli jo poistunut, minua varoiteltiin useilta tahoilta menemään pian naimisiin etten muutaman vuoden kuluttua joutuisi maksamaan vanhan piian veroa.
Vero oli ollut ihan luonnollinen asia , oli luonnollista että yksinolosta kuului maksaa enemmän veroa, jäihän koko palkka omaan käyttöön, kun ei ollut perehettä tai huollettavia....Sillä myös nolattiin yksineläviä.
Siis tarkoittaako tuo sitä, että yksineläviä painostettiin ottamaan mikä tahansa torpspo mieheksi, ettei vain saisi sosiaalisia sanktioita yksinelävän sosiaalistatuksesta - no v*ttu avioerohan siinä olisi monilla tullut varmaan sitten siksi, jos niin huono itsetunto olisi ollut, että ketaroita levittelemään pelkän ulkoisen statuksen vuoksi, että jos joskus oli sellainenkin kammoyhteiskunta? Kauheaa.
Mä en ymmärrä nyky- Suomen yhteiskunnassa välttämättä ihan täysin esimerkiksi sitä, että miks lapsettomien pitää osallistua veroissa päivähoitomaksuihin: Mitä lapsettomat siitä saa itselleen, konkreettisesti taloudellista etua veronmaksajina? Tai no joo tajuan, eihän ne perheellisten omat rahat riittäisi, mutta silti. Enkä tajua esimerkiksi kehäpäätelmää, joita jotkut lapsiperheelliset innokkaasti esittää nettikeskusteluissa argumentiksi aina, kun joku; kuka vaan, sinkkuihminen koettaa tuoda esille esimerkiksi faktaa, että sinkut maksaa Suomessa kaikesta (ruoasta alkaen) enemmän, eli en tajua sitä argumenttia sitä, että muka lapsiperheiden nykyiset lapset tulevat tulevaisuudessa hoitamaan myös lapsettomia kun lapsettomat ovat vanhoja, koska en ole koskaan nähnyt vanhainkodeissa vierailevan kuin itse kunkin omien omaisten ja ainoastaan itse kunkin omien omaisten itse pitävän korkeintaan omistaan huolta.
Tottakai lapsiperheellisiä pitää tukea, mutta ainakin nettikeskusteluiden perusteella todella kiittämätöntä porukkaa on suurikin osa. Sinkut kelpaisi pilkattaviksi ja maksajiksi, ei muuta ,monien ajatusmaailmassa. Ja ällöttävintä on luulo, että ns. naimaikäisten korkeasti koulutettujen naisten muka joku ykköstoive tai edes välttämättä mikään toive olisi päästä naimisiin tai saada lapsia. Ymmärrän sen onnen ( sen täytyy olla suurin onni maailmassa ihmiselle), että jos vaikkapa joku on tavannut elämänsä suuren rakkauden jonka kanssa haluaa jakaa koko elämänsä ja siihen päälle lapset ovat toki suuri ja hieno siunaus kenelle tahansa perheelle varmasti ( lapsiahan ei tule tuosta vaan), mutta että se luulo, että jotkut edes kuvittelee, että jotkut eivät olisi tyytyväisiä yksin, se on outoa. Itse ainakin olen mieluummin yksin, kuin jonkun mammanpohan kanssa, joka olisi muuttamassa heti asumaan yhteenn pelkän rahan takia, enkä ole ikinä ollut elämässäni yhteenkään mieheen niin rakastunut, että jaksaisin katsella ketään saman katon alla kanssani.
Ja joskus kieltämättä se ottaa päähän, että kun tietää kuinka paljon kaikki elämässäni tuntemani ihmiset tekee töitä jotta heidän lapsillaan olisi hyvä olla ja että kuinka hyviä ja fiksuja ihmisiä kaikki tuntemani lapsiperheelliset ovat, niin että sitten kun valitettavasti on yhteiskunnassa sellaisiakin, jotka tekee lapsia vain rahasta tai mielijohteesta, kun synytysvärkit pelaa (rumasti sanotu, tiedän, mutta on se vaan sillä tavalla). Niillä alkaa ininä sitten, kun pikkupilttiensä kolmen vuoden kotihoidontuki loppuu, koska he eivät ole edes ajatelleet, että se on synnyttäjien vastuu elättää ihan itse ne lapsensa vähintään siihen asti, kun lapset ovat 18-vuotta.
Lyhytnäköistä politiikkaa Suomen valtiolta ajaa korkeasti koulutetut sinkut ulkomaille töihin ja korostaa vain lapsiperheellisten etuuksia. Jos emme ole äärioikeistovaltio, vanhanpiian veroon ei onneksi tai toivottavasti kuitenkaan palata. Vanhat piiat on ihan tuottoisia ystäviä lapsiperheille Suomen yhteiskunnassa, joten kateuteen ei ole pikkupilttien hankinnan valinnan tehneillä miiiitäään syytä.
”Vuonna 1935 elettiin uutta nousun kautta, ja yhteiskunnallisen tuottavuuden nimissä oli aika kannustaa kansalaiset naimisiin ja lapsia hankkimaan. Jotta näin myös tapahtuisi, säädettiin laki, jonka voimalla jokaisen 24 vuotta täyttäneen naimattoman suomalaisen oli maksettava kovennettuja veroja.”
Tämä pakkonaittaminen johti, myös lisääntyvään elatuspinnaukseen. Aktiivinen väestö järjestäytyi ja alkoi ajaa lakeja joilla suojattiin kaikkein heikompien toimeentuloa.
Avioliittolaki 13.6.1929
Lapsilisät 1948, maksettiin joka kolmas kuukausi.
Kaikille jaettava äitiyspakkaus tuli käyttöön vuonna 1949.
Työttömyyskassojen keskuskassa perustettiin vuonna 1960, nykyään Työttömyysvakuutusrahasto
Työeläke laki 1962.
Sairausvakuutuslaki 1963
Sosiaaliministerin esittelystä Äitiysraha oikeus, äitiysloma 54 vrk.
säädetään 4 päivänä heinäkuuta 1963
Nykyinen päivähoitolaki säädettiin vuonna 1973.
Elatusturvalain, joka turvaa avioliiton ulkopuolella syntyneille lapselle elatustuen syntymästä alkaen, tullee voimaan joulukuussa 1976.
Ulosoton jälkeen elatusvelvolliselle taataan 669 €/kk tulot
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301208105023HL?OpenDocument Elatusapuvelka vanhenee viidessä vuodessa. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/179274/Valtaosa+elatusmaksujen+rasteista+menee+ulosottoon
Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710
Toimeentulotuki / laki voimaan 1984.
Peruspäiväraha verolle 1988 vero on -20 %
Lapsilisä muuttui kuukausittain maksettavaksi 1989.
Yksinhuoltaja korotus lapsilisään tuli 1994.
MIKÄÄN EI OLE TULLUT ITSESTÄÄN, AINA ON ASIOTA HOIDETTU JÄRJÄSTÄYTYMÄLLÄ JA SOPIMALLA. STKSAK TÄRKEIMMÄT SOPIJAT.