Kuka tietäis?

Missä kohti Raamatussa kehotetaan maksamaan kymmenykset?
2587
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

Kymmenysten maksamista perustellaan ns. "vanhalla lailla" Vanhasta testamentissa.

Äänestä
  • " Kymmenysten maksamista perustellaan ns. "vanhalla lailla" Vanhasta testamentissa. "

    - aivan niin, mutta kymmenykset ei ole Uuden Liiton juttuja.

    Olemme nyt Rakkauden, eli Kristuksen laissa ja siinä ei ole tuollaisia kymmenysjuttuja, kukin antakoon sen mukaan, kuin sydämessään tuntee tarvetta antamiseen, se on UT:n "laki".

    " vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuden ikeeseen. " (lakiin)

    Äänestä

  • poissa lain alta kirjoitti:

    " Kymmenysten maksamista perustellaan ns. "vanhalla lailla" Vanhasta testamentissa. "

    - aivan niin, mutta kymmenykset ei ole Uuden Liiton juttuja.

    Olemme nyt Rakkauden, eli Kristuksen laissa ja siinä ei ole tuollaisia kymmenysjuttuja, kukin antakoon sen mukaan, kuin sydämessään tuntee tarvetta antamiseen, se on UT:n "laki".

    " vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuden ikeeseen. " (lakiin)

    Kiitos vastauksistanne! Tulee vaan tästä mieleen että otetaanko Vanhasta testamentista ns. rusinat pullasta ." Kymmenykset on maksettava". Näin olen kuullut opetettavan.

    Äänestä

  • Yksikään... kirjoitti:

    Kiitos vastauksistanne! Tulee vaan tästä mieleen että otetaanko Vanhasta testamentista ns. rusinat pullasta ." Kymmenykset on maksettava". Näin olen kuullut opetettavan.

    Otetaan.

    Äänestä

  • Yksikään... kirjoitti:

    Kiitos vastauksistanne! Tulee vaan tästä mieleen että otetaanko Vanhasta testamentista ns. rusinat pullasta ." Kymmenykset on maksettava". Näin olen kuullut opetettavan.

    Kyllä.

    Kuten nimimerkki "poissa lain alta" vaatii, on kymmenykset maksettava sille, vaikka ei pitäisi maksaa.

    Raha on siis tungettava vaivihkaa johtajien taskuun ja sitä ei saa pitää kymmenyksenä, vaan pyyteettömänä antamisen haluna.

    Äänestä

  • kuulolla10 kirjoitti:

    Kyllä.

    Kuten nimimerkki "poissa lain alta" vaatii, on kymmenykset maksettava sille, vaikka ei pitäisi maksaa.

    Raha on siis tungettava vaivihkaa johtajien taskuun ja sitä ei saa pitää kymmenyksenä, vaan pyyteettömänä antamisen haluna.

    Ei minua ainakaan ole kukaan koskaan vaatinut tunkemaan rahaa jonkun johtajan taskuun vaivihkaa, EI KOSKAAN, EIKÄ KUKAAN ja muutaman vuoden olen minäkin näitä polkuja tallonut.

    Tuollaiset ovat aika raskaita syytöksiä, sillä kerrot tuossa, että joku vaatisi ns. verorikokseen ja silloin kyllä mielestäni tulisi toteennäyttää väittämänsä??

    Äänestä

En tiedä, mutta pakolla ne otetaan, jos olet palkkatyössä, eli vähintään 20 kymmenystä ja sen päälle vielä kymmenyksiä ja kirkko ottaa vielä oman osansa, jos siihen kuulut.
Ainakin 50-kymmenystä viedään, mutta hyvä että et valita, että sosiaalijärjestelmä toimii.

Äänestä
  • Kymmenykset annettiin AINA ruokana, juomana, mausteina EI rahassa muutoin kuin 5.Moos 14:24 mainitussa tapauksessa.. Papeille turvattiin ravinnon saanti(Leeviläisilä ei ollut perintöosaa maahan). Kymmenyksistä sai nauttia myös itse antaja ja tätähän nämä saarnasmiehet eivät tietenkään mainitse(5.Moos.14:22-29).

    Aabraham maksoi kymmenykset EI omasta omaisuudestaan vaan SOTASAALIISTA.
    (1.Moos 14:18-20).
    Jaakob teki uhrilupauksen JOS Jumala varjelee Jaakobia matkallaan ja antaisi leipää, vaatteita ja suojelusta, hän maksaa kymmenykset niistä(1.Moos.28:20-22).

    Nämä saarnasmiehet ovat unohtaneet kokonaan 2. ja 3. kymmenyslain, miksiköhän?
    (2.kymmenyslaki:5.Moos.14:22-29 ja 3. kymmenyslaki 5.Moos 14:28,29)

    LUKEKAA ja TUTKIKAA RAAMATTUA (Matt.22.29).

    Äänestä

  • @@@ kirjoitti:

    Kymmenykset annettiin AINA ruokana, juomana, mausteina EI rahassa muutoin kuin 5.Moos 14:24 mainitussa tapauksessa.. Papeille turvattiin ravinnon saanti(Leeviläisilä ei ollut perintöosaa maahan). Kymmenyksistä sai nauttia myös itse antaja ja tätähän nämä saarnasmiehet eivät tietenkään mainitse(5.Moos.14:22-29).

    Aabraham maksoi kymmenykset EI omasta omaisuudestaan vaan SOTASAALIISTA.
    (1.Moos 14:18-20).
    Jaakob teki uhrilupauksen JOS Jumala varjelee Jaakobia matkallaan ja antaisi leipää, vaatteita ja suojelusta, hän maksaa kymmenykset niistä(1.Moos.28:20-22).

    Nämä saarnasmiehet ovat unohtaneet kokonaan 2. ja 3. kymmenyslain, miksiköhän?
    (2.kymmenyslaki:5.Moos.14:22-29 ja 3. kymmenyslaki 5.Moos 14:28,29)

    LUKEKAA ja TUTKIKAA RAAMATTUA (Matt.22.29).

    Lisäys: kymmenykset annettiin myös mausteina ja karjana.

    Äänestä

Jos et maksa kymmenyksiä nii varastat JEESUKSELTA ,siellä seurakunnassa sanotaan.
Aika kova juttu ,ensin uskoa valhe JEESUKSESTA ja sitten vielä maksaa siitä.
Tuota tuo uskon manipulaatio tuo,mutta jotkut ovat löytäneet siitä harrastuksen ja harrastuksetkin maksaa ja vievät mukanaan koko vapaa-ajan.
Mutta usko vie myös melkein kaiken ajattelunkin.

Äänestä

En puhu nyt tietämisestä, ( Kuka tietäis?) vaan kerron vain siitä, miten itse tuon kymmenysasian näen.

Ensinnäkin on muistettava, että ns. kymmennysLAKI ei tosiaankaan kuulu enää uuden liiton aikaan, sillä kaikki laki on täytetty tässä: Rakasta lähimmäsitäsi niinkuin itseäsi ja yli kaiken rakasta Herraa sinun Jumalaasi.

Mutta sitä sitten voidaankin pohtia, mitä tuo lähimmäisen rakastaminen on?

RAKKAUS ON:
1 Kor. 13
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä;

Ja tässä tilanteessa nostaisin esiin tuon; "Ei etsi omaansa...."

Jeesus itse myöskin antoi tällaisen opetuksen:

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää” (Matt.23:23).

”Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä” (Luuk.11:42).

"eikä noitakaan sikseen jättää”
"eikä noitakaan laiminlyödä”

Toki näitäkin kohtia on monin eri tavoin pyritte selittämään pois, mutta onneksi tämä asia on meidän jokaisen henk.kohtainen asia ja meillä on lupa ja oikeus toimia siinä siten, kuin koemme olevan oikein.

Eli uhraaminen on AINA ensisijaisesti ihmisen ja Jumalan välinen asia ja Raamattu myöskin kehoittaa antaamaan iloisin sydämin, eli vaikka maksaisimme miten tarkasti kymmennykset, mutta jos teemme sen pakosta tai lain alaisuudessa, se ei ole sitä, mitä Jumala meiltä odottaa.

Ja koska Sana myöskin opettaa, ettei näissä tilanteissa tule edes toisen käden tietää, mitä toinen antaa, niin eikö se jo puhu siitä, että vielä vähemmän nämä asiat kuuluvat muille, kuin uhraajalle itselleen ja Jumalalle?

Joka siis kokee, että hyvällä ja iloisella mielellä antaa vähintäänkin ne kymmenykset tuloistaan tehköön sen niin kuin Jumalalle, eikä niin kuin ihmisille.

Mutta Raamattu muistuttaa siitäkin, ettei kenenkään tule uhrata yli omien varojensa, tai voisiko ts. että tulee pitää uskovana huoli siitä, että ensisijaisesti hoitaa esim. oman perheensä tarpeet ja asiat, eli ei voi pitää perhettään vailla jokapäiväisiä tarpeita, ruokaa yms. ja vedota siihen, että kun olen halunnut antaa Jumalalla.

Eli kyllä Jumalan Sana opettaa meitä ns. viisaaseen ja järjelliseen Jumalan palvelemiseen.

Kukin siten, kuin omatunto vaatii tai kehoittaa ja ellei voin luottaa omantuntonsa ääneen, pyytää Jumalalta viisautta, miten tulisi toimia.

Äänestä
  • Olen kuullut todistuksia jossa perheen isä antoi Jumalalle kymmenykset viimeisistä rahoistaan. Hän totesi että Jumalalle tulee antaa ensin ja sitten tulevat omat tarpeet. Hän otti riskin että joutuu kokemaan nälkää ja puutetta perheensä kanssa. Mutta kuinka ollakaan; yllätys, yllätys. Postilaatikosta löytyi kirje. Siinä oli rahaa ja rahan lähettäjän viesti että Jumala käski lähettää tämän rahan............ja tämä vasta antamisen jälkeen.

    Näitä samankaltaisia todistuksia olen kuullut useita mutta tässä yksi.

    Äänestä

  • Kuullut Olen kirjoitti:

    Olen kuullut todistuksia jossa perheen isä antoi Jumalalle kymmenykset viimeisistä rahoistaan. Hän totesi että Jumalalle tulee antaa ensin ja sitten tulevat omat tarpeet. Hän otti riskin että joutuu kokemaan nälkää ja puutetta perheensä kanssa. Mutta kuinka ollakaan; yllätys, yllätys. Postilaatikosta löytyi kirje. Siinä oli rahaa ja rahan lähettäjän viesti että Jumala käski lähettää tämän rahan............ja tämä vasta antamisen jälkeen.

    Näitä samankaltaisia todistuksia olen kuullut useita mutta tässä yksi.

    >> Jumalalle kymmenykset

    Äänestä

  • Kiitos. kirjoitti:

    >> Jumalalle kymmenykset

    Kysy lähimmästä seurakunnasta seurakunnan tilinumeroa tai katso netistä heidän kotisivultansa. Se on sen seurakunnan tilinumero. Mutta kaikki seurakunnat eivät ole Jumalan seurakunta. Tässä kannattaa olla tarkka. Jumalan seurakunnan tuntomerkit ovat luettavissa Raamatussa, jos se sinua kiinnostaa.

    Seurakunta on Kristuksen ruumis täällä maan päällä, Raamatun mukaan.
    Kun annat seurakunnalle, annat Jeesukselle Kristukselle.

    Äänestä

  • Kuullut Olen kirjoitti:

    Olen kuullut todistuksia jossa perheen isä antoi Jumalalle kymmenykset viimeisistä rahoistaan. Hän totesi että Jumalalle tulee antaa ensin ja sitten tulevat omat tarpeet. Hän otti riskin että joutuu kokemaan nälkää ja puutetta perheensä kanssa. Mutta kuinka ollakaan; yllätys, yllätys. Postilaatikosta löytyi kirje. Siinä oli rahaa ja rahan lähettäjän viesti että Jumala käski lähettää tämän rahan............ja tämä vasta antamisen jälkeen.

    Näitä samankaltaisia todistuksia olen kuullut useita mutta tässä yksi.

    "Kuullut Olen..."

    Hyvää pohdintaa mielestäni.

    Minäkin tiedän näitä tapauksia ja olen itsekin joskus laittanut oman uskoni "koettelee" johonkin tämän kaltaiseen viittaavalla tavalla.

    Mutta voisimme jatkaa pohdintaa siten, että onko hyvä yleisesti opettaa uhraamisen kohdalla tuollaista käytäntöä ja antaako Raamattu pohjan sellaiseen opetukseen, että voimme esim. joka kuukausi antaa palkkamme seurakunnalle kymmenyksinä ja sitten jäädä vain odottamaan, että joku muu sitten antaa omat kymmenyksensä meille, että eläisimme?? Sillä jostainhan sen rahan on tultava, millä ruuan perheellemme hankimme.

    Ja eikö sekin ole Jumalalle antamista, että pidämme hyvää huolta mm. lapsista, jotka Jumala on meidän hoitoomme ja varaamme uskonut.

    Tätä voisi rinnastaa siihen, että käsketään ensisijaisesti pitää huolta oman paikkakunnan parhaasta, eli tässä uhraamis asia laajenee isomaksi ja siihen, että mikä loppujen lopuksi on uhraamista ja Jumalalle antamista ja mikä sen takoitus on?!

    Sekö, että me saamme uhrata ja antaa kaikkemme, että joku toinen sitten uhraisi meidän perheellemme?

    Onko tuo esim. jatkuvana käytäntönä oikein tai järkevää Jumalan palvelusta?
    (Jota en suinkaan olettanut Sinunkaan tarkoittavan!)

    Olen itsekin sitä mieltä, että ensin Jumalalle ja sitten vasta itselle, mutta onko meillä oikeus ottaa leipää lastemme suusta ja viedä se seurakuntaan?

    Oletammeko, että se on Jumala tahto jatkuvasti?

    Eli tämä on loppujen lopuksi aika laaja-alainenkin kysymys ja asia, jos siihen oikein paneudumme.

    Voin kertoa omasta elämästäni sen verran. että tiedän jotain siitä, kun vanhemmat ovat antaneet niin kaikkensa Jumalan valtakunnan työhön, että lasten maitokin on jouduttu jatkamaan vedellä, mutta kukaan meistä ei ole nälkää nähneen näköinen ja monia kokemuksia on siitäkin, kun Taivaan Isä on laittanut jonkun tuomaan sitä, mitä on tarvittu ja voi itsekin jo vanhempana ihmisenä todeta, että vesilasillistakaan Isä ei ole jäänyt meille velkaa, mutta nämä ovat niitä tilanteita, joita ei voida minun mielestäni käyttää uhraamisen perusopetuksina tai -oppeina, vaan ovat olleet sen hetkisen tilanteen sanelemia poikkeuksia minun mielestäni?

    Eli tämä uhraaminen on kaikenkaikkiaankin mielenkiintoinen, mutta myöskin hyvin laaja-alainekin asia ja aina vain minun mielestäni enempi vahvistuu sekin, että jokaisen on toimittava ensisijaisesti siten, kuin sydän sanoo ja vaatii. Eikö vain?

    Äänestä

  • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

    "Kuullut Olen..."

    Hyvää pohdintaa mielestäni.

    Minäkin tiedän näitä tapauksia ja olen itsekin joskus laittanut oman uskoni "koettelee" johonkin tämän kaltaiseen viittaavalla tavalla.

    Mutta voisimme jatkaa pohdintaa siten, että onko hyvä yleisesti opettaa uhraamisen kohdalla tuollaista käytäntöä ja antaako Raamattu pohjan sellaiseen opetukseen, että voimme esim. joka kuukausi antaa palkkamme seurakunnalle kymmenyksinä ja sitten jäädä vain odottamaan, että joku muu sitten antaa omat kymmenyksensä meille, että eläisimme?? Sillä jostainhan sen rahan on tultava, millä ruuan perheellemme hankimme.

    Ja eikö sekin ole Jumalalle antamista, että pidämme hyvää huolta mm. lapsista, jotka Jumala on meidän hoitoomme ja varaamme uskonut.

    Tätä voisi rinnastaa siihen, että käsketään ensisijaisesti pitää huolta oman paikkakunnan parhaasta, eli tässä uhraamis asia laajenee isomaksi ja siihen, että mikä loppujen lopuksi on uhraamista ja Jumalalle antamista ja mikä sen takoitus on?!

    Sekö, että me saamme uhrata ja antaa kaikkemme, että joku toinen sitten uhraisi meidän perheellemme?

    Onko tuo esim. jatkuvana käytäntönä oikein tai järkevää Jumalan palvelusta?
    (Jota en suinkaan olettanut Sinunkaan tarkoittavan!)

    Olen itsekin sitä mieltä, että ensin Jumalalle ja sitten vasta itselle, mutta onko meillä oikeus ottaa leipää lastemme suusta ja viedä se seurakuntaan?

    Oletammeko, että se on Jumala tahto jatkuvasti?

    Eli tämä on loppujen lopuksi aika laaja-alainenkin kysymys ja asia, jos siihen oikein paneudumme.

    Voin kertoa omasta elämästäni sen verran. että tiedän jotain siitä, kun vanhemmat ovat antaneet niin kaikkensa Jumalan valtakunnan työhön, että lasten maitokin on jouduttu jatkamaan vedellä, mutta kukaan meistä ei ole nälkää nähneen näköinen ja monia kokemuksia on siitäkin, kun Taivaan Isä on laittanut jonkun tuomaan sitä, mitä on tarvittu ja voi itsekin jo vanhempana ihmisenä todeta, että vesilasillistakaan Isä ei ole jäänyt meille velkaa, mutta nämä ovat niitä tilanteita, joita ei voida minun mielestäni käyttää uhraamisen perusopetuksina tai -oppeina, vaan ovat olleet sen hetkisen tilanteen sanelemia poikkeuksia minun mielestäni?

    Eli tämä uhraaminen on kaikenkaikkiaankin mielenkiintoinen, mutta myöskin hyvin laaja-alainekin asia ja aina vain minun mielestäni enempi vahvistuu sekin, että jokaisen on toimittava ensisijaisesti siten, kuin sydän sanoo ja vaatii. Eikö vain?

    Kun uskova elää vilpittömässä uskossa, hän luottaa Jumalaan ja tottelee Häntä.
    Uskova voi kokea että Jumala tahtoo hänen antavan kymmenykset tai enemmän tai vähemmän seurakunnalle tai johonkin muuhun kohteeseen. Silloin kun uskova tietää että se on Jumalan tahto ja tekee Jumalan tahdon, Jumala pitää hänestä ja hänen perhekuntalaisistaan huolen ja täyttää heidän tarpeensa. Tässä tulee vuorisaarnan sanoma kokemuspeäisesti todeksi.

    Sanoisin vielä että Jumalalle (seurakunnalle) ei kannata eikä saa antaa liiketoimi mielessä. Siis että ajatellaan että kun minä nyt annan satasen, saan Jumalalta takaisin kaksisataa tai viisisataa tai tonnin. Ei niin.

    Äänestä

  • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

    "Kuullut Olen..."

    Hyvää pohdintaa mielestäni.

    Minäkin tiedän näitä tapauksia ja olen itsekin joskus laittanut oman uskoni "koettelee" johonkin tämän kaltaiseen viittaavalla tavalla.

    Mutta voisimme jatkaa pohdintaa siten, että onko hyvä yleisesti opettaa uhraamisen kohdalla tuollaista käytäntöä ja antaako Raamattu pohjan sellaiseen opetukseen, että voimme esim. joka kuukausi antaa palkkamme seurakunnalle kymmenyksinä ja sitten jäädä vain odottamaan, että joku muu sitten antaa omat kymmenyksensä meille, että eläisimme?? Sillä jostainhan sen rahan on tultava, millä ruuan perheellemme hankimme.

    Ja eikö sekin ole Jumalalle antamista, että pidämme hyvää huolta mm. lapsista, jotka Jumala on meidän hoitoomme ja varaamme uskonut.

    Tätä voisi rinnastaa siihen, että käsketään ensisijaisesti pitää huolta oman paikkakunnan parhaasta, eli tässä uhraamis asia laajenee isomaksi ja siihen, että mikä loppujen lopuksi on uhraamista ja Jumalalle antamista ja mikä sen takoitus on?!

    Sekö, että me saamme uhrata ja antaa kaikkemme, että joku toinen sitten uhraisi meidän perheellemme?

    Onko tuo esim. jatkuvana käytäntönä oikein tai järkevää Jumalan palvelusta?
    (Jota en suinkaan olettanut Sinunkaan tarkoittavan!)

    Olen itsekin sitä mieltä, että ensin Jumalalle ja sitten vasta itselle, mutta onko meillä oikeus ottaa leipää lastemme suusta ja viedä se seurakuntaan?

    Oletammeko, että se on Jumala tahto jatkuvasti?

    Eli tämä on loppujen lopuksi aika laaja-alainenkin kysymys ja asia, jos siihen oikein paneudumme.

    Voin kertoa omasta elämästäni sen verran. että tiedän jotain siitä, kun vanhemmat ovat antaneet niin kaikkensa Jumalan valtakunnan työhön, että lasten maitokin on jouduttu jatkamaan vedellä, mutta kukaan meistä ei ole nälkää nähneen näköinen ja monia kokemuksia on siitäkin, kun Taivaan Isä on laittanut jonkun tuomaan sitä, mitä on tarvittu ja voi itsekin jo vanhempana ihmisenä todeta, että vesilasillistakaan Isä ei ole jäänyt meille velkaa, mutta nämä ovat niitä tilanteita, joita ei voida minun mielestäni käyttää uhraamisen perusopetuksina tai -oppeina, vaan ovat olleet sen hetkisen tilanteen sanelemia poikkeuksia minun mielestäni?

    Eli tämä uhraaminen on kaikenkaikkiaankin mielenkiintoinen, mutta myöskin hyvin laaja-alainekin asia ja aina vain minun mielestäni enempi vahvistuu sekin, että jokaisen on toimittava ensisijaisesti siten, kuin sydän sanoo ja vaatii. Eikö vain?

    >>>Olen itsekin sitä mieltä, että ensin Jumalalle ja sitten vasta itselle, mutta onko meillä oikeus ottaa leipää lastemme suusta ja viedä se seurakuntaan?

    Oletammeko, että se on Jumala tahto jatkuvasti?

    Äänestä

  • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

    "Kuullut Olen..."

    Hyvää pohdintaa mielestäni.

    Minäkin tiedän näitä tapauksia ja olen itsekin joskus laittanut oman uskoni "koettelee" johonkin tämän kaltaiseen viittaavalla tavalla.

    Mutta voisimme jatkaa pohdintaa siten, että onko hyvä yleisesti opettaa uhraamisen kohdalla tuollaista käytäntöä ja antaako Raamattu pohjan sellaiseen opetukseen, että voimme esim. joka kuukausi antaa palkkamme seurakunnalle kymmenyksinä ja sitten jäädä vain odottamaan, että joku muu sitten antaa omat kymmenyksensä meille, että eläisimme?? Sillä jostainhan sen rahan on tultava, millä ruuan perheellemme hankimme.

    Ja eikö sekin ole Jumalalle antamista, että pidämme hyvää huolta mm. lapsista, jotka Jumala on meidän hoitoomme ja varaamme uskonut.

    Tätä voisi rinnastaa siihen, että käsketään ensisijaisesti pitää huolta oman paikkakunnan parhaasta, eli tässä uhraamis asia laajenee isomaksi ja siihen, että mikä loppujen lopuksi on uhraamista ja Jumalalle antamista ja mikä sen takoitus on?!

    Sekö, että me saamme uhrata ja antaa kaikkemme, että joku toinen sitten uhraisi meidän perheellemme?

    Onko tuo esim. jatkuvana käytäntönä oikein tai järkevää Jumalan palvelusta?
    (Jota en suinkaan olettanut Sinunkaan tarkoittavan!)

    Olen itsekin sitä mieltä, että ensin Jumalalle ja sitten vasta itselle, mutta onko meillä oikeus ottaa leipää lastemme suusta ja viedä se seurakuntaan?

    Oletammeko, että se on Jumala tahto jatkuvasti?

    Eli tämä on loppujen lopuksi aika laaja-alainenkin kysymys ja asia, jos siihen oikein paneudumme.

    Voin kertoa omasta elämästäni sen verran. että tiedän jotain siitä, kun vanhemmat ovat antaneet niin kaikkensa Jumalan valtakunnan työhön, että lasten maitokin on jouduttu jatkamaan vedellä, mutta kukaan meistä ei ole nälkää nähneen näköinen ja monia kokemuksia on siitäkin, kun Taivaan Isä on laittanut jonkun tuomaan sitä, mitä on tarvittu ja voi itsekin jo vanhempana ihmisenä todeta, että vesilasillistakaan Isä ei ole jäänyt meille velkaa, mutta nämä ovat niitä tilanteita, joita ei voida minun mielestäni käyttää uhraamisen perusopetuksina tai -oppeina, vaan ovat olleet sen hetkisen tilanteen sanelemia poikkeuksia minun mielestäni?

    Eli tämä uhraaminen on kaikenkaikkiaankin mielenkiintoinen, mutta myöskin hyvin laaja-alainekin asia ja aina vain minun mielestäni enempi vahvistuu sekin, että jokaisen on toimittava ensisijaisesti siten, kuin sydän sanoo ja vaatii. Eikö vain?

    >>>>Eli tämä uhraaminen on kaikenkaikkiaankin mielenkiintoinen, mutta myöskin hyvin laaja-alainekin asia ja aina vain minun mielestäni enempi vahvistuu sekin, että jokaisen on toimittava ensisijaisesti siten, kuin sydän sanoo ja vaatii. Eikö vain?

    Äänestä

  • Kuullut Olen kirjoitti:

    Kun uskova elää vilpittömässä uskossa, hän luottaa Jumalaan ja tottelee Häntä.
    Uskova voi kokea että Jumala tahtoo hänen antavan kymmenykset tai enemmän tai vähemmän seurakunnalle tai johonkin muuhun kohteeseen. Silloin kun uskova tietää että se on Jumalan tahto ja tekee Jumalan tahdon, Jumala pitää hänestä ja hänen perhekuntalaisistaan huolen ja täyttää heidän tarpeensa. Tässä tulee vuorisaarnan sanoma kokemuspeäisesti todeksi.

    Sanoisin vielä että Jumalalle (seurakunnalle) ei kannata eikä saa antaa liiketoimi mielessä. Siis että ajatellaan että kun minä nyt annan satasen, saan Jumalalta takaisin kaksisataa tai viisisataa tai tonnin. Ei niin.

    Juuri tätähän nämä menestysteologit ym. tevangelistat opettavat: "anna huntti" saat tonnin" tai uhkaavat:," jos et anna kynmenyksiä, vouti vie ne".
    Nämä herrat/rouvat mieluummin kerryttävät itselleen omaisuutta, kuin että noudattaisivat Jeesuksen kehotusta myydä kaikki ja antaa köyhille.'
    Luetelkaapas yksikin saarnasmies/nainen, joka olisi näin tehnyt, esimerkkinä muille.
    Jokainen antakoot, mitä omatunto kehottaa, mutta älköön menkö lankaan ja alistuko uhkausten alle. Uhrit ja almut ovat ok ja iloista antajaa Jumala rakastaa.

    Äänestä

Tuttki Raamattua. Tuonnempana on annettu Raamatun kohtia(Mooseksen kirjoista), joista voit lukea kymmenyksistä.

Äänestä
  • Tämä on siis aloittajalle suunnattu, mutta tulikin tähän alas.

    Äänestä

Uuden liiton puolella varsinkin, TASAUS asian, tulisi tapahtua Rakkaudesta ja sen kautta, eli sydämen halusta tulisi ITSE haluta tehdä hyvää ja edistää evankeliumin eteenpäin viemistä !

2. Korinttolaiskirje 8

1 Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:
2 että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.
3 Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,
4 paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;
5 eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,
6 niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.
7 Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.
8 En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä.
9 Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
10 Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.
11 Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan.
12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.
13 Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,
14 että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi TASAUS,
15 niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut".

Tämä kohta kannattaa lukea ajatuksella nostan yhden kohdan heti mietintään !

3 Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,
4 paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;
!
5 eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,
!

Äänestä
  • Haluan avata vielä hieman lisää tuota asiaa !

    Siis rakkauden kautta meidän tulisi oman halumme kautta uhrata tarvittaessa vaikka kaikkemme, eli omaisuutemme ja itsemme jopa !

    Siis antaa itsemmekin Jumalan työhön, palveljoiksi ja jopa orjiksi, tästä Sana kirjoittaa:

    1. Kor. 7:22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.

    Siis Kristuksen orja, mitä se on ?

    Sitä, että tekee sen mitä Herramme Jeesus tahtoo, eli elää täysin Herran tahdossa ja "orjana" ilman omaa elämän hallintaa !

    Noin pitkälle tässä "kymmenys" asiassa mennään uuden liiton puolella, ja sitten niihin maallisiin:

    Apostolien teot 2
    43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.
    44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
    45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
    46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
    47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

    Apostolien teot 4
    32 Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
    33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
    34 Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
    35 ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.

    Siis näin pitkälle on tarkoitus kurottaa Uskon ja Rakkauden kautta Uuden liiton aikana !!!

    Miettikää nyt tätä "kymmenys" kuhuntaa näiden esimerkkinen valossa, eikö se ole kuin pikku lasten puuhastelua ?

    Siis IHAN ERI TASOLLA ollaan Uudessa liitossa kuin vanhassa ja paljon korkeammat on tavoitteet, eikö totta ?

    Ennen siis lain kautta, yrittäen vastentahtoisesti lakia hampaat kirskuen sitä täyttää !

    Mutta nyt siis tulisi syntyä ja kasvaa Rakkautemme ja Uskomme siten, että me ILOLLA toimisimme kuten apostolit toimivat ja mistä nuo Sanan kohdat kirjoittavat !

    Ei siis enää VAIN kymmenykset, vaan kaikki ja jopa itsemme meidän tulisi uhrata Herralle, mutta siis Uskon ja Rakkauden kautta ja siis ILOLLA yhtyen Jumalan tahtoon ! :)

    Äänestä

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>Missä kohti Raamatussa kehotetaan maksamaan kymmenykset?

Äänestä

Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen päättyi vanha liitto(Temppelin esirippu repesi kahtia, ylhäältä alas saakka). Uusi liitto astui voimaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksikään... kirjoitti:

Missä kohti Raamatussa kehotetaan maksamaan kymmenykset?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu