Kuten monet ovat varmasti huomanneet, uskonnollisille henkilöille tyypillistä käyttäytymistä on syyttää ateisteja asioista joista he eivät erityisemmin pidä, mutta joita he itse tästä huolimatta harjoittavat.
Merkillistä, tiedän, mutta näin näyttävät asiat menevän.
Niinpä ajattelin esittää ateisteille jotakin ajattelemisen aihetta ja uskonnollisille henkilöille jotakin mistä nämä mahdollisesti voivat olla ihan oikeasti huolissaan.
Ja ei, en tarkoita tällä sitä että olisin perustamassa lynkkaus osastoja, pystyttämässä keskitysleirejä taikka järjestämässä kirkkojen poltto-operaatioita... jotakin mitä minun ilmeisesti tulisi tehdä jotta olisin uskonnollisten henkilöiden mielestä todellinen ateisti.
Mitä ihmettä minä sitten olen mennyt tekemään?
Noh olen jo pitkään käyttänyt sanaa "ihme" tai jotakin sen muotoa, kuten edellisessä lauseessa.
Ja tässä vaiheessa joku saattaisi ajatella että: Ok ja mitä väliä sillä on kenellekään jos joku ateisti käyttää sanaa ihme?
Kenties joku uskonnollinen henkilö saattaa nauraa sille ajatukselle että ateisti käyttää sanaa joka on uskonnollinen.
Ja minä toivon että naurat vielä senkin jälkeen kun selitän miksi minä käytän kyseistä sanaa. =)
Minä kun käytän sanaa ihme kuvaamaan lähestulkoon mitä tahansa asiaa joka poikkeaa siitä mihin arjessa on totuttu. Mikä käytännössä tarkoittaa ettei voi olla huomaamatta sitä, että minä käytän kyseistä sanaa tarkoituksessa jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä taikka merkitystä uskonnollisessa mielessä.
Ja näin ollen olen laajentanut kyseisen sanan merkityksen koskemaan myös sellaisia asioita, joista vähintäänkin jotkin ihmeeksi luokittelemani asiat, ovat sellaisia jotka ovat ristiriidassa jokaisen vastaantulevan uskonnollisen henkilön käsityksen kanssa siitä mitä ihmeellä tarkoitetaan... noin uskonnollisessa mielessä.
Jotakin mikä asettaa uskonnollisen henkilön varsin kiusalliseen tilanteeseen, sillä mikäli hän vaivautuu haastamaan minun esitykseni ihmeestä, nousee välttämättömästi esiin kysymys siitä miten kyseinen henkilö oikeuttaa sen mitä hän kutsuu ihmeeksi ja mitä ei.
Valitettavasti uskonnollinen henkilö joka pyrkii oikeuttamaan oman uskonnollisen käsityksen näyttää vain olevan harvinaisempi kuin pinkki näkymätön yksisarvinen.
Edellinen on johtanut erääseen varsin mielenkiintoiseen ilmiöön niiden henkilöiden osalta jotka henkilökohtaisesti tunnen ja jotka ovat uskonnollisia.
Nämä uskonnolliset henkilöt eivät juuri koskaan vetoa minkäänlaiseen ihmeeseen..... noh ainakaan silloin kun he puhuvat minulle.
Enkä minä ole milloinkaan kehottanut, pyytänyt taikka vedonnut näihin henkilöihin millään tavalla sen puolesta että nämä muuttaisivat omaa tapaansa ilmaista asiansa.
Sen sijaan he ovat muuttaneet tapaansa ilmaista asiansa itse.
Jotakin mikä on samalla kertaa sekä varsin hämmästyttävää että varsin häiritsevää.
Merkillistä, tiedän, mutta näin näyttävät asiat menevän.
Niinpä ajattelin esittää ateisteille jotakin ajattelemisen aihetta ja uskonnollisille henkilöille jotakin mistä nämä mahdollisesti voivat olla ihan oikeasti huolissaan.
Ja ei, en tarkoita tällä sitä että olisin perustamassa lynkkaus osastoja, pystyttämässä keskitysleirejä taikka järjestämässä kirkkojen poltto-operaatioita... jotakin mitä minun ilmeisesti tulisi tehdä jotta olisin uskonnollisten henkilöiden mielestä todellinen ateisti.
Mitä ihmettä minä sitten olen mennyt tekemään?
Noh olen jo pitkään käyttänyt sanaa "ihme" tai jotakin sen muotoa, kuten edellisessä lauseessa.
Ja tässä vaiheessa joku saattaisi ajatella että: Ok ja mitä väliä sillä on kenellekään jos joku ateisti käyttää sanaa ihme?
Kenties joku uskonnollinen henkilö saattaa nauraa sille ajatukselle että ateisti käyttää sanaa joka on uskonnollinen.
Ja minä toivon että naurat vielä senkin jälkeen kun selitän miksi minä käytän kyseistä sanaa. =)
Minä kun käytän sanaa ihme kuvaamaan lähestulkoon mitä tahansa asiaa joka poikkeaa siitä mihin arjessa on totuttu. Mikä käytännössä tarkoittaa ettei voi olla huomaamatta sitä, että minä käytän kyseistä sanaa tarkoituksessa jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä taikka merkitystä uskonnollisessa mielessä.
Ja näin ollen olen laajentanut kyseisen sanan merkityksen koskemaan myös sellaisia asioita, joista vähintäänkin jotkin ihmeeksi luokittelemani asiat, ovat sellaisia jotka ovat ristiriidassa jokaisen vastaantulevan uskonnollisen henkilön käsityksen kanssa siitä mitä ihmeellä tarkoitetaan... noin uskonnollisessa mielessä.
Jotakin mikä asettaa uskonnollisen henkilön varsin kiusalliseen tilanteeseen, sillä mikäli hän vaivautuu haastamaan minun esitykseni ihmeestä, nousee välttämättömästi esiin kysymys siitä miten kyseinen henkilö oikeuttaa sen mitä hän kutsuu ihmeeksi ja mitä ei.
Valitettavasti uskonnollinen henkilö joka pyrkii oikeuttamaan oman uskonnollisen käsityksen näyttää vain olevan harvinaisempi kuin pinkki näkymätön yksisarvinen.
Edellinen on johtanut erääseen varsin mielenkiintoiseen ilmiöön niiden henkilöiden osalta jotka henkilökohtaisesti tunnen ja jotka ovat uskonnollisia.
Nämä uskonnolliset henkilöt eivät juuri koskaan vetoa minkäänlaiseen ihmeeseen..... noh ainakaan silloin kun he puhuvat minulle.
Enkä minä ole milloinkaan kehottanut, pyytänyt taikka vedonnut näihin henkilöihin millään tavalla sen puolesta että nämä muuttaisivat omaa tapaansa ilmaista asiansa.
Sen sijaan he ovat muuttaneet tapaansa ilmaista asiansa itse.
Jotakin mikä on samalla kertaa sekä varsin hämmästyttävää että varsin häiritsevää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tästä ei nyt ota ihan mahdottoman hyvin tolkkua, koitapa jatkossa hieman tiivistää ja selventää ajatuksia :)
Et sitten vaivautunut lukemaan loppuun asti???
Eivät kaikki osaa lukea heti ensimmäisellä luokalla. Harjoittele ahkerasti, ja palaa sitten astialle.
"Minä kun käytän sanaa ihme kuvaamaan lähestulkoon mitä tahansa asiaa joka poikkeaa siitä mihin arjessa on totuttu. "
Itse käytän "ihme" sanaa samassa merkityksessä. Ja mielestäni sitä käytetään samassa merkityksessä myös Raamatussa.
Mikään ei ole ihme siinä vaiheessa kun asian ymmärtää ja siihen on tottunut.