”Täältä puolehen ylhäisen maan, nyt vain uskossa katsella saan”, on laulettu Siionin kanteleessa vuodesta 1885 alkaen. Toisen laulun mukaan ristiä on pidetty kalleimpana aarteena. Paavalikin halusi tuntea Kristuksen vain ristiinnaulittuna. Ristillä tapahtuneen sovituksen tähden saamme tähyillä kohti taivasta. Risti julistaa syntien anteeksiantamista. Ilman sitä ei syntisellä ihmisellä ole asiaa taivaaseen.
Onkohan meille käymässä niin, että kuvittelemme siirtyneemme jo uskosta näkemiseen, mutta tuijotammekin itseemme keskittyneinä vain tämän maailman tunkioita, vaikka silmiemme eteen on kuvattuna ja luvattuna taivaan ylhäinen maa?
Onkohan meille käymässä niin, että kuvittelemme siirtyneemme jo uskosta näkemiseen, mutta tuijotammekin itseemme keskittyneinä vain tämän maailman tunkioita, vaikka silmiemme eteen on kuvattuna ja luvattuna taivaan ylhäinen maa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa osuva aloitus kun laittamani plussakin katosi.
...
Tulipa mieleen Irwinin laulu - tääl istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen....
Synkkä on aika, mutta kuten aloituksessa sanotaan, kannattaa katsoa ylöspäin. Kristuksen ristiin.
Täällä maan päällä näyttää olevan enemmän niitä tunkioita. kannattaa tähytä ylöspäin.