Kun olet tuntenut himoa ystäväsi miestä tai vaimoa kohtaan, ja olette toteuttaneet nämä himonne. Siitä kiinni jäätyänne, ystäväsi on laittanut tietysti välit poikki molempiin (sekä puolisoonsa, että sinuun, luotettavaan kaveriinsa)?
Teillä on kenties alkanut viha-suhde? Ikävöitkö koskaan tätä menettämääsi kaveria/ystävää takaisin, mutta tekemisiesi takia et kehtaa ottaa yhteyttä? Kerro tuntosi. Onko ystävyys koskaan palannut? Jos on, niin yhtähyväksi, vai onko tuo petos aina piikkinä välillänne ja sen huomaa ystävyyden laadusta?
Teillä on kenties alkanut viha-suhde? Ikävöitkö koskaan tätä menettämääsi kaveria/ystävää takaisin, mutta tekemisiesi takia et kehtaa ottaa yhteyttä? Kerro tuntosi. Onko ystävyys koskaan palannut? Jos on, niin yhtähyväksi, vai onko tuo petos aina piikkinä välillänne ja sen huomaa ystävyyden laadusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin naimisissa mielestäni suht onnellisesti, mutta tuttavapariskunnan vaimo, minun paras likkakaverini päättikin kopata mieheni. Niinhän siinä kävi, että perheeni hajosi, lapselta vietiin isä ja nyt ovat ex. mieheni ja ent. ystäväni naimisissa uusien lapsien kera. Ovatko lie onnellisia,, mene ja tiedä, mutta vihani tuota muijaa kohtaan on silmitön, vaikka en sitä enää hänelle näytä.
kokemusta on...aloin seurustella hyvän ystävän miehen kanssa ja en ole väleissä tietenkään entisen ystäväni kanssa,heillä on lapsi joten näemme silloin tällöin mutta emme juttele keskenään.ikävä on kauhea tätä ystävää kohtaan mutta se on kestettävä,en suunnitellut rakastuvani hänen exänsä kanssa ja taistelinkin vastaan mutta rakkaus voitti...ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja tuleman pitää...sen tiedän että heidän välejään en ainakaan katkassut koska heidän suhteensa oli jo loppu...toivottavasti ystäväni joskus ymmärtää ja antaa anteeksi koska elämä on kuitenkin todella lyhyt...niin ja kysymys ei ollut mistään himoista,seksi ei iittynyt asiaan mitenkään ja ystäväni mies oli se joka vietteli...life is complicate!
Ottakaa järki käteen!
Kyl jos mun miehen veisi mun hyvä ystävä, niin kyl ois viimenen kerta et niin yrittäs tehä.
Tosi kuvottavia juttuja, menkää itsekkäät h****** itteenne.
Ajatelkaapa jos teillesattuu niin että menetät sitten tämän uuden ihanan miehesi taas vuorostaan jollekkin "ystävällesi" jos sulla sellasia edes on niin se olisi oikein teille kaikille ajattelemattomille mu*******.
Anteeksi nyt vaan kamalasti, että tällasia kirjottelin. Mulle on valitettavasti tehty tollalailla. Ja tässä onkin ikävä sitä vanhaa kaveria, sitä petturikaveria nimittäin. Mietin vaan, että tulisiko ystävyydestä enää ikinä paskaa parempaa. Meillä oli todella hauskaa ennen.
Teille katkerat naiset, jotka pelkäätte että joku hutsu vie miehenne: Suksikaa kuuseen! Se on kuulkaas siitä miehen (ja jokaisen ihmisen) omasta tahdosta kiinni antautuuko kellekkään. Eihän kaikki edes metsästä panoja, vaan voivat olla rakastuneita.
Minä henkilökohtaisesti olen nykyään hieman kiitollinen sille petturikaverilleni, että näytti minulle, että se mies ei todellakaan ollut mua varten. Turhaa oltaisiin riuduttu huonossa suhteessa, kun kumpikaan ei olisi kumminkaan kehdannut jättää hyväksi tullutta ystäväänsä (ex-rakasta).
Sitä paitsi vastoinkäymiset kasvattaa luonnetta!
Onko siis kukaan ystävystynyt uudestaan pettureiden kanssa? Hyviä tuloksia? Vastailkaahan te petturikamut myös, onko ikävä sitä vanhaa hyvää ystävää?