Sen voin kertoa että olen 29-vuotias mies Helsingistä. Olen ihan varma että joku kaipaisi minun tapaista ihmistä seuraksi, mutta kun ei tiedä mistä etsiä.
Mistäs sitten voit tietää olenko sellainen ihminen jota voisit kaivata?
Ei se selviä kuin kyselemällä. Kysykää minulta mitä vain niin vastaan. Varmasti olen sellainen ihminen jota joku etsii. :)
Mistäs sitten voit tietää olenko sellainen ihminen jota voisit kaivata?
Ei se selviä kuin kyselemällä. Kysykää minulta mitä vain niin vastaan. Varmasti olen sellainen ihminen jota joku etsii. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osaatko aina pukea tunteesi sanoiksi? Oletko ikinä katsonut ihmistä, ja toivonut voivasi sanoa jotakin kaunista? Oletko kävellyt yöllä ulkona, sinisessä valossa, syvien varjojen keskellä? Haaveiletko? Uskallatko raivata polkuja ja teitä saavuttaaksesi haaveesi?
"Osaatko aina pukea tunteesi sanoiksi?"
Olen mieheksi ymmärtääkseni yllättävän hyvä puhumaan tunteista ja puhun tunteista mielelläni. Kun ollaan kahdenkesken, niin en muista että koskaan olisi olut tilannetta ettenkö olisi saanut tunteitani välitettyä toiselle. Mutta kun haluan tuoda tunteeni esiin, niin siihen tietysti liittyy vahvasti myös äänen paino, eleet jne... eikä pelkästään oikeat sanavalinnat.
Joskus on tullut väärinymmärryksiä silloin kun olen kirjoitellut toisen kanssa, juuri sen takia koska toinen ei ole kuullut äänensävyäni. Nekin väärinkäsitykset ollaan kuitenkin saatu heti korjattua.
"Oletko ikinä katsonut ihmistä, ja toivonut voivasi sanoa jotakin kaunista?"
Kyllä olen. Ne ovat erityisiä tilanteita, kun myös uskaltaa sanoa se ääneen ja näkee että toiselle tulee hyvä mieli.
"Oletko kävellyt yöllä ulkona, sinisessä valossa, syvien varjojen keskellä?"
Olen. Viimeksi taisin olla tuollaisessa tilanteessa kun seikkailin jossain toisella puolella maailmaa.
"Haaveiletko?"
Paljonkin. Tällä hetkellä haaveilen ihmisestä jonka kanssa saisi jakaa haaveitaan.
"Uskallatko raivata polkuja ja teitä saavuttaaksesi haaveesi?"
Olen toteuttanut ainakin yhden suuren haaveeni, vaikka moni yritti saada minua luovuttamaan. Siitä olen erityisen ylpeä. Monia pienempiä haaveita olen myös toteuttanut haasteista huolimatta ja aion kyllä toteuttaa niitä isompia haaveitanikin myös jatkossa. Joskus on haastavaa tasapainoilla haaveiden toteuttamisen ja järjen seuraamisen välillä, mutta yritän ainakin tomia niin ettei mikään jäisi kaduttamaan.
Olen kävellyt ulkona yöllä sinisissä valoissa
kun poliisiautot piirittivät minut ja luulivat minua lehdenjakajaksi.
Eivät tienneet että täysi hulttio mieshän minä olen.
Oletko aina asunut Helsingissä? Oletko ajatellut, että muuttaisit jonnekin muualle? Minne? Miksi?
Moneenko kysymykseen oikeasti jaksaisit vastata? Mikä olisi kysymys, johon vastaamalla kuvittelisit tekeväsi vaikutuksen juuri sellaiseen ihmiseen, jonka toivoisit löytävän sinut?
Mikä on suurin pelkosi?
"Oletko aina asunut Helsingissä? Oletko ajatellut, että muuttaisit jonnekin muualle?"
En ole asunut aina Helsingissä. Olen asunut vaikka missä eri puolilla Eurooppaa. Tällä hetkellä asun Helsingissä, koska opiskelen täällä päin. Muutenkin näin nuorena sitä asuu mielellään paikassa missä asioita tapahtuu ja on mahdollisuus kokeilla monenlaisia harrastuksia jne...
Ehkä vanhempana sitä voisi asua jossain vähän rauhallisemmalla alueella. Olen ajatellut että olisi hauska asua vaikka missä. Viimeksi mietin muuttavani Kiinaan, koska se olisi eksoottista. Mutta loppujen lopuksi minulle ei oikeasti ole asuinpaikalla kovinkaan paljoa merkitystä. Uskon että viihtyminen on yleisesti ottaen enemmän itsestä kiinni kuin asuinpaikasta kiinni.
"Moneenko kysymykseen oikeasti jaksaisit vastata?"
En ole oikeastaan ajatellut asiaa. Ei tässä ainakaan vielä ole niin paljoa kysymyksiä tullut että vastaaminen olisi tuntunut rasitteelta.
"Mikä olisi kysymys, johon vastaamalla kuvittelisit tekeväsi vaikutuksen juuri sellaiseen ihmiseen, jonka toivoisit löytävän sinut?"
Nyt pistit pahan. Itse arvostan toisessa ihmisessä paljon avoimuutta. En kovin mielelläni haluaisi suhteeseen jossa asioita salaillaan tai jossa toinen esittäisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Arvostan myös avointa mieltä jyrkkien mielipiteiden sijaan. Ehkä jokin noihin asioihin liittyvä kysymys voisi olla hyvä.
Itse en ole mikään kova baari/biletys ihminen. Se ei tarkoita ettenkö joskus voisi ihan mielellänikin juoda jotain alkoholijuomaa tai muuten vain käydä baarissa, mutta jos dokaaminen ja bilettäminen on parasta mitä toinen elämässään tietää, niin en usko että suhde voisi toimia. Ehkä jokin biletys elämään liittyvä voisi olla se ratkaiseva kysymys?
En tiedä onko olemassa yhtä ainutta kysymystä johon vastaamalla voisin tehdä vaikutuksen itselleni sopivaan ihmiseen. Vaikka vastaisinkin yllä ehdottamiini kysymyksiin, niin silti minusta voisi saada jotenkin ehkä tylsän vaikutelman. Olen kuitenkin aika leikkisä ihminen eikä minulle varmaankaan sellainen kumppani sopisi joka on aina pelkästään vakava. Toisaalta en myöskään ole sellainen joka pistää aina kaiken vitsiksi ja joka ei koskaan ota mitään vakavasti. Joskus on aika olla vakava, joskus on aika olla iloinen, joskus on aika olla surullinen, joskus on aika olla romanttinen jne... Kaikille tunteille on paikkansa elämässä.
"Mikä on suurin pelkosi?"
Olen joskus ajatellut että se olisi sokeutuminen. Sillä olen hyvin visuaalinen ihminen. Arvostan maailman kauneutta, vaikka toki niissä rumemmissakin asoissa on oma viehätyksensä. Näköaisti on olennainen osa niin montaa eri harrastusta ja työnikin on hyvin visuaalista. Tuntuisi varmaan että elämältä menisi koko pohja jos menettäisi näkönsä.
Mutta toisaalta uskon että vaikka elämässään menettäisi kaiken, niin elämä olisi silti onnellista jos olisi joku ihminen jota saisi rakastaa. Sen tähden sokeutuminenkaan ei varmaan olisi pahinta mitä saattaisi käydä. Pahin asia olisi jos jostain syystä olisi varmaa ettei koskaan tulisi löytämään rakkautta.
Aika kivasti kirjoitettu, ajattelee 28-vuotias nainen Helsingistä. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä että kyselisin, vaan ajattelisin, että molemmat kertoisivat. Ja sitten voisi selvitä, olemmeko sellaisia ihmisiä, jotka etsivät toisiaan...
"En kuitenkaan ole sitä tyyppiä että kyselisin, vaan ajattelisin, että molemmat kertoisivat. Ja sitten voisi selvitä, olemmeko sellaisia ihmisiä, jotka etsivät toisiaan..."
Niin, se olisi tietty ihanne. Ainakin omassa elämässäni vain tulee niin harvoin tilanteita että pääsisi oikeasti aidosti tutustumaan toiseen sen sijaan että jutellaan vain pelkkää smalltalkia. Joskus kokeilin huvikseni kysellä tuntemattomilta ihmisiltä kaupungilla että tutustutaanko. Ihmiset lähinnä säikähtivät ja ajattelivat varmaan että olen joku sekopää. Monilla ihmisillä tuntuu olevan suuri kynnys käydä edes treffeillä tuntemattoman ihmisen kanssa, vaikka eikö treffejen idea ole juuri se että tutustuttaisiin.
On sääli että kivat toisilleen sopivat ihmiset niin harvoin kohtaavat toisiaan.
Siitä tuli sitten tällanen spontaani ajatus mieleen että vastailen täällä kysymyksiin, kunnes joku ehdottaa että olisi kiva tutustua paremmin. Sen jälkeen siitä tutustumisesta tulisi tietysti molemminpuolisempaa. :)
Olisi kiva tutustua paremmin. :)
Sopiihan se! :)
Tutustutaanko vaikka aluksi sähköpostin välityksellä? Tässä olisi osoite: [email protected]
Ps. Ethän pidä yli 180cm miehistä?
Tuo tutustuminen tuossa ylempänä ei nyt sitten valitettavasti johtanut mihinkään. :/
Ihanaa, ihanaa =)! Toivottavasti löydätte toisenne
Tämä keskustelu on nyt siis aktiivinen taas ja vastailen kaikkiin kysymyksiin. Olisi kiva tutustua ihmiseen joka etsii kaltaistani ihmistä. :)