Mitä elämä on? 100 vuotta sitten elämän synty Jumalan luomana oli itsestäänselvä asia. En tiedä, mitä ja miten ihmiset ymmärsivät ja tunsivat elämän, mutta voin kuvitella, että heidän oli helpompi keskittyä itse elämään, että se olisi hyveellinen. Jumalan pelko oli todellisuutta.
Sitten tuli tieteen aika. Tiede alkoi ratkomaan elämän mysteeriä. Miten ihminen toimii, miten ihmisen elimet toimii, mikä tehtävä kullakin elimellä on, miten aivot toimii. Myöhemmin alettiin tutkimaan tietoisuutta. Mitä se on, mistä se tulee, miten se syntyy, miten tiedostamme itsemme, muut sekä ympäristömme. Mitä enemmän tiede selvitti ihmisen anatomiaa, sitä etäämmäksi Jumala ajettiin. Itsestäänselvyyksien aika alkoi oli ohi. Tilalle tuli epäilykset, huolestuminen ja myös tieteen tulosten vastustaminen.
Tänäpäivänä Jumalaa, Jeesusta ja eri uskontoja vastustetaan, kehotetaan "tappamaan idoli", kielletään hengellisyys, sielun olemassaolo jne. Ja pilkataan uskovia ja nauretaan heidän hulluudelleen.
Tänäpäivänä ihmiset myös tiedostavat tieteen saavutukset ja löydökset. Toiset haluaa edelleen uskoa vanhaan luomistarinaan ja puolustautuvat kieltämällä tieteen, toiset taas kieltävät Jumalan tieteen nimissä. Onko tämä kaksijakoinen näkemys elämästä osasyynä ahdistukseemme? Olemmekin vain sattuman oikusta alkumme saaneita "kasveja" ilman juuria. Se merkitsee, että elämällä ei olekaan mitään suurta merkitystä.
Tietoisuus... ennen ajateltiin, että tämän lihamassan sisällä on sielu ja että tämä lihamassa on vain maallinen majamme kunnes sielumme siirtyy Taivaaseen. Tiede on toisaalta antanut loogisen selityksen, miten orgaaninen eliö on oppinut tiedostamaan ympäristönsä sen antamien ärsykkeiden avulla. Valo on luonut kyvyn aistia valoa... syntyi näköelin. Hajut ovat luoneet kyvyn aistia hajuja.... syntyi haistamiseen tarkoitettu elin. Kosketukset antoi kyvyn aistia kosketukset... syntyi tuntoaisti jne. Ja kaikki ne ulkoiset ärsykkeet muodostivat pääelimen, jossa kaikki ulkoa tullut "data" käsitellään ja tunnistetaan. Kuulostaa niin loogiselta, että jumalilla ei olekaan tähän osaa eikä arpaa.
Toisaalta... kun tutustuu enemmän DNAhan, sen monimutkaisuuteen ja kykyyn tallentaa järjettömät määrät tietoa... ja vastikään tehtiin uusi löydös, että aiemmin ymmärretyn tietomäärän takana on vielä lisää järjettömät määrät tietoa. Eli DNA siis sisältää kaiken tiedon elämänmuodon rakentamiseen... ihonväri, koko, ulkonäkö, eliölaji, ravintotarve, veriryhmä, myrkyllisyys, syötävä kasvi, ei syötävä kasvi jne jne jne. Toisinsanoen DNA vaikuttaa todella älykkäältä insinöörityön tulokselta. Tuliko DNA maapallolle sattumalta muodostamaan elämää, vai tuotiinko se tänne? DNA ei selviä sellaisenaan avaruudessa, joten se on tullut tai tuotu tänne oloissa, joissa se selviää. Asteroidin/meteoriitin sisällä, koeputkissa, missä ja miten?
Onko DNA vastaus, että "jumala" meidän luojamme on sittenkin olemassa, että raamattu onkin totta, vaikkakin jokseenkin epäuskottavassa asussa? Onko luojamme "pieni vihreä mies" (joskus jopa harmaa) sen parrakkaan valkoiseen kaapuun pukeutuvan miehen näköisen olennon sijaan?
Tiede haluaa selittää asian maallisen ammatillisesti, uskovaiset raamatun kertoman mukaisesti. Me "ufo-hörhöt" uskallamme ajatella pidemmälle ja käyttää mielikuvitusta ja esittää jopa hulluja skenaarioita. Meille asiat ovat avoimia, sillä vain se oikea totuus on kyllin hyvä tieto, jonka hyväksymme. Minä en hyväksy jyrkkiä tuomioita, kieltämisiä ja itsevarmoja ihmisiä, kun asiat, joista puhumme on meille edelleen arvoitus.
Joka puolella maapalloa on omat uskontonsa ja uskomuksensa sekä jumalhahmonsa. Jännän asiasta tekee se, että kaikilla uskonnoilla ja elämänkatsomuksilla oli samat perusteet, vaikka nämä kansat muinoin eivät koskaan olleet nähneet toisiaan. Kaikilla oli alusta asti "jumala" (tai useampi). Kaikilla oli "taivas" ja "helvetti". Kaikilla oli hengellinen ja sielullinen ymmärrys. Kaikilla oli käsitys, että "jumala" oli täällä ja tulee takaisin. Tuhansia vuosia vanhat kalliofiguurit kuvaavat avaruusaluksia monimutkaisine laitteineen sekä astronautin näköisiä matkaajia. On myös tuhansia vuosia vanhoja kuvailuja avaruusaluksista jotka laskeutuivat maahan.
Mutta... me kaikki kielletään asiat ja uskomukset, joihin emme itse usko. Meille on vain yksi totuus, joka luo meille edes hitusen turvallisuuden tunnetta, sekä tunnetta, että sillä on syy, miksi olemme täällä ja mihin menemme kun aika jättää. Sattuman oikusta syntynyt elämä, joka päättyy totaalisesti ruumiintoimintojen sammumiseen ei tietenkään kuulosta hyvältä. Eikä myöskään "avaruusmuukalaiset" luojanamme. Vedän foliopipoa tiukemmalle ja pidän silmäni ja korvani auki totuudelle. Sille totuudelle, mikä lopettaisi kaikki harhaiset uskomukset, monijakoisuudet, käsitysten ristiriitaisuudet ja loputtoman kuolemanpelon sekä uskontojen nimissä tehtävät hirmuteot.
Sitten tuli tieteen aika. Tiede alkoi ratkomaan elämän mysteeriä. Miten ihminen toimii, miten ihmisen elimet toimii, mikä tehtävä kullakin elimellä on, miten aivot toimii. Myöhemmin alettiin tutkimaan tietoisuutta. Mitä se on, mistä se tulee, miten se syntyy, miten tiedostamme itsemme, muut sekä ympäristömme. Mitä enemmän tiede selvitti ihmisen anatomiaa, sitä etäämmäksi Jumala ajettiin. Itsestäänselvyyksien aika alkoi oli ohi. Tilalle tuli epäilykset, huolestuminen ja myös tieteen tulosten vastustaminen.
Tänäpäivänä Jumalaa, Jeesusta ja eri uskontoja vastustetaan, kehotetaan "tappamaan idoli", kielletään hengellisyys, sielun olemassaolo jne. Ja pilkataan uskovia ja nauretaan heidän hulluudelleen.
Tänäpäivänä ihmiset myös tiedostavat tieteen saavutukset ja löydökset. Toiset haluaa edelleen uskoa vanhaan luomistarinaan ja puolustautuvat kieltämällä tieteen, toiset taas kieltävät Jumalan tieteen nimissä. Onko tämä kaksijakoinen näkemys elämästä osasyynä ahdistukseemme? Olemmekin vain sattuman oikusta alkumme saaneita "kasveja" ilman juuria. Se merkitsee, että elämällä ei olekaan mitään suurta merkitystä.
Tietoisuus... ennen ajateltiin, että tämän lihamassan sisällä on sielu ja että tämä lihamassa on vain maallinen majamme kunnes sielumme siirtyy Taivaaseen. Tiede on toisaalta antanut loogisen selityksen, miten orgaaninen eliö on oppinut tiedostamaan ympäristönsä sen antamien ärsykkeiden avulla. Valo on luonut kyvyn aistia valoa... syntyi näköelin. Hajut ovat luoneet kyvyn aistia hajuja.... syntyi haistamiseen tarkoitettu elin. Kosketukset antoi kyvyn aistia kosketukset... syntyi tuntoaisti jne. Ja kaikki ne ulkoiset ärsykkeet muodostivat pääelimen, jossa kaikki ulkoa tullut "data" käsitellään ja tunnistetaan. Kuulostaa niin loogiselta, että jumalilla ei olekaan tähän osaa eikä arpaa.
Toisaalta... kun tutustuu enemmän DNAhan, sen monimutkaisuuteen ja kykyyn tallentaa järjettömät määrät tietoa... ja vastikään tehtiin uusi löydös, että aiemmin ymmärretyn tietomäärän takana on vielä lisää järjettömät määrät tietoa. Eli DNA siis sisältää kaiken tiedon elämänmuodon rakentamiseen... ihonväri, koko, ulkonäkö, eliölaji, ravintotarve, veriryhmä, myrkyllisyys, syötävä kasvi, ei syötävä kasvi jne jne jne. Toisinsanoen DNA vaikuttaa todella älykkäältä insinöörityön tulokselta. Tuliko DNA maapallolle sattumalta muodostamaan elämää, vai tuotiinko se tänne? DNA ei selviä sellaisenaan avaruudessa, joten se on tullut tai tuotu tänne oloissa, joissa se selviää. Asteroidin/meteoriitin sisällä, koeputkissa, missä ja miten?
Onko DNA vastaus, että "jumala" meidän luojamme on sittenkin olemassa, että raamattu onkin totta, vaikkakin jokseenkin epäuskottavassa asussa? Onko luojamme "pieni vihreä mies" (joskus jopa harmaa) sen parrakkaan valkoiseen kaapuun pukeutuvan miehen näköisen olennon sijaan?
Tiede haluaa selittää asian maallisen ammatillisesti, uskovaiset raamatun kertoman mukaisesti. Me "ufo-hörhöt" uskallamme ajatella pidemmälle ja käyttää mielikuvitusta ja esittää jopa hulluja skenaarioita. Meille asiat ovat avoimia, sillä vain se oikea totuus on kyllin hyvä tieto, jonka hyväksymme. Minä en hyväksy jyrkkiä tuomioita, kieltämisiä ja itsevarmoja ihmisiä, kun asiat, joista puhumme on meille edelleen arvoitus.
Joka puolella maapalloa on omat uskontonsa ja uskomuksensa sekä jumalhahmonsa. Jännän asiasta tekee se, että kaikilla uskonnoilla ja elämänkatsomuksilla oli samat perusteet, vaikka nämä kansat muinoin eivät koskaan olleet nähneet toisiaan. Kaikilla oli alusta asti "jumala" (tai useampi). Kaikilla oli "taivas" ja "helvetti". Kaikilla oli hengellinen ja sielullinen ymmärrys. Kaikilla oli käsitys, että "jumala" oli täällä ja tulee takaisin. Tuhansia vuosia vanhat kalliofiguurit kuvaavat avaruusaluksia monimutkaisine laitteineen sekä astronautin näköisiä matkaajia. On myös tuhansia vuosia vanhoja kuvailuja avaruusaluksista jotka laskeutuivat maahan.
Mutta... me kaikki kielletään asiat ja uskomukset, joihin emme itse usko. Meille on vain yksi totuus, joka luo meille edes hitusen turvallisuuden tunnetta, sekä tunnetta, että sillä on syy, miksi olemme täällä ja mihin menemme kun aika jättää. Sattuman oikusta syntynyt elämä, joka päättyy totaalisesti ruumiintoimintojen sammumiseen ei tietenkään kuulosta hyvältä. Eikä myöskään "avaruusmuukalaiset" luojanamme. Vedän foliopipoa tiukemmalle ja pidän silmäni ja korvani auki totuudelle. Sille totuudelle, mikä lopettaisi kaikki harhaiset uskomukset, monijakoisuudet, käsitysten ristiriitaisuudet ja loputtoman kuolemanpelon sekä uskontojen nimissä tehtävät hirmuteot.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.