Ex-mieheni on katolilainen, minä luterilainen. Menimme naimisiin katolisessa kirkossa, ja meillä on katolilaiseksi kasvatettu lapsi. Mieheni erosi minusta vuosi sitten, ja eron myötä oma vakaumukseni vahvistui/muuttui siihen suuntaan, että haluaisin itsekin liittyä katolilaiseen kirkkoon. Sama jumala ja sama unkohan periaatteessa näissä on, mutta suhtaudun esim. avioliittoon samoin kuin katolinen usko opettaa - vaikka omani eroon päättyikin, mutta ei omasta halustani. Mutta kysymys kuuluukin, että jos käännyn katolilaiseksi, ja koska olen jo kerran katolisessa avioliitossa ollut, niin jatkuuko tuo avioliitto kuolemaan asti, jolloin en enää voisi uutta liittoa solmia? Vai jos tutustuisinkin uuteen ihmiseen ja haluaisin hänen kanssaan katoliseen avioliittoon, olisiko se vielä mahdollista? Minä kun en tosiaan eroa ensimmäisestäkään liitosta halunnut, enkä sitä myöskään hakenut, mutta onko se kirkon mielestä meillä siis edelleen voimassa? Kuitenkin haluaisin esimerkiksi lisää lapsia, jos sopiva ihminen kohdalle osuisi. Kokonaisen perheen, sen minä haluaisin.
Pääsenkö enää toiste naimisiin katolisessa kirkossa?
Vaula
8200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirkon silmissä liitto on olemassa, ellei toisin todisteta.
Avioliiton mittöimistä voit hakea. Helppo tie se ei ole, eikä lopputuloksesta ole mitään varmuutta. Avioliiton pätevyyttä arvioidaan näillä perusteilla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliiton_mitätöiminen_(katolinen_kirkko)
Lähinnä kysymykseen tulevat:
Ei tarkoitusta koko elämän kestävän, eksklusiivisen suhteen muodostamiselle (avioliiton solmimisen hetkellä) (kanoni 1101§2)
Ei tarkoitusta saada lapsia (avioliiton solmimisen hetkellä) (kanoni 1101§2)
- Minun tietääkseni tässä on kysymys laajemmasta elämälle avoimena olemisesta ilman ehkäisyä, mutta voin olla väärässäkin
Aiempi pätevä avioliitto voimassa (kanonisen oikeuden mukaan)
Psyykkisestä seikasta johtuva este avioliiton velvollisuuksien omaksumiselle (esim. psykopatia tai narsistinen persoonallisuushäiriö) (kanoni 1095§3)
Jotkut epäilevät, että perusteet ovat todellisuudessa väljemmät ja että tarkoitus on lähinnä pitää avioeron kynnystä hyvin korkealla - ja toiset taas kertovat, että asia ratkaistaan kuten kirjoitettu on. Minä en tiedä.
Nimimerkki "Ehkä onnistuu" vastasi jo oikein hyvin. Edellisen avioliiton mitätöinti tai entisen puolison kuolema ovat ainoat mahdollisuudet uuteen, katolisessa kirkossa solmittavaan avioliittoon.
Mitätöimisen perusteet ovat eri tyyppisiä, ja tällä palstalla ei varmastikaan voi arvioida, olisiko sinun ja entisen miehesi tapauksessa jotakin perustetta olemassa. Siitä on keskusteltava papin kanssa, he tuntevat nämä pykälät.
Mitätöiminen tapahtuu kirkollisessa oikeusistuimessa, ja sen vuoksi ei riitä, että itse arvelet ja pappi arvelee niitä perusteita mahdollisesti olevan. Ne täytyy todistaa sillä tavoin kuin oikeusistuimessa asioita todistetaan. Jos esim. haluat mitätöintiä hakiessasi vedota siihen, että naimisiin mennessänne teillä ei molemmilla ollut vakaana aikomuksena solmia elinikäistä liittoa, on joko teidän molempien annettava tästä yhtäpitävä kirjallinen todistus, tai pitää löytää todistajaksi joku ystävä, jolle on ennen vihkimistä kerrottu muunlaisesta suhtautumisesta tulevaan liittoon.
Mutta parasta on, että keskustelet papin kanssa ja selvität hänelle avioliittosi solmimisen tilannetta. Hän osaa neuvoa paremmin.
Mitätöimistä voi muuten hakea vasta siinä tilanteessa, jos ja kun haluaisit solmia uuden avioliiton. Sitä ei tehdä vain sen varalta, että tapaisit jonkun toisen joskus tulevaisuudessa.
"Mitätöimistä voi muuten hakea vasta siinä tilanteessa, jos ja kun haluaisit solmia uuden avioliiton. Sitä ei tehdä vain sen varalta, että tapaisit jonkun toisen joskus tulevaisuudessa."
Tämä tieto ei pidä paikkansa. Avioliiton mitätöimistä voi hakea myös muista syistä, kuten esimerkiksi jos haluaisi liittyä sääntökuntaan tai sitten ihan vain omantunnonkysymyksenä.
Näin vanhempana katolilaisena pyytäisin, etteivät ilmeisen tuoreet katolilaiset selitä täällä ihan puuta heinää ulkopuolisille.
"Näin vanhempana katolilaisena pyytäisin, etteivät ilmeisen tuoreet katolilaiset selitä täällä ihan puuta heinää ulkopuolisille."
Heh heh. Yhden trollipersoonan vakiovirsi.
Ainakan minä en ole tuore katolilainen. Kaikkea muuta.
Toki mitätöintiä voi hakea liittyäkseen sääntökuntaan. Mutta tämän keskustelun avaaja kirjoitti juuri nimenomaan siitä mahdollisuudesta, että hän myöhemmin voi tavata jonkun, jonka kanssa hän saattaisi haluta solmia avioliiton ja perustaa perheen. Siltä pohjalta vastasin. Sinä kirjoitat ihan muusta, mikä ei liity tämän avauksen piiriin.
Ja sen olen kuullut hyvin kokeneelta papilta, ettei mitätöintiä lähdetä (ainakaan Helsingin hiippakunnassa) oikeusistuimessa puimaan ilman ajankohtaista konkreettista tarvetta. Prosessi on oikeusistuimellekin sen verran raskas, aikaa ja resursseja vievä.
Jospa Marialainen / L.-M. / Konservatiivinen sielu / Patakonservativi etc. ei sekaantuisi katolilaisten välisiin keskusteluihin. Olet ihan tarpeeksi pyrkinyt mustamaalaamaan meitä.
Tunnet kirkkoamme jossain määrin, mutta et viime aikaisia tapahtumia, eikä kirkossa esiinny henkilöä, joka puhuisi sellaista läpiä päähänsä kuin sinä. Lienet siis jostain ottanut nokkiisi ja vetäytynyt kirkon toiminnasta, yrittäen nyt näykkiä sitä ulkopuolelta ja trollaamalla tuoreista katolilaisista.
Olisiko mitään että hankkisit ihan oman elämän?
Ei avioeroa, mutta avioliitto mitätöidään!!! Onko sillä mitään eroa?
Niin... Eipä oikeastaan tuo mitätöintikään mukavalta tuntuisi, itse kuitenkin olin siinä liitossa ihan vakaana aikomuksena viettää loppuelämä ex-puolison kanssa, lisäksi lapsemme syntyi siihen liittoon, joten ei tuntuisi mukavalta kieltää sitten myöhemmin tämän avioliiton olemassaoloa. Ex-miehen alkuperäisistä aikomuksista en tiedä, uskon että vakaasti uskoen elinikäiseen liittoon sen solmi, mutta sittemmin toisenlainen elämä alkoi kiehtoa enemmän, jolloin vakaumuskin himmeni. (On menossa uudestaan naimisiin taas luterilaisen kanssa, tällä kertaa ilmeisesti vain maistraatissa.) Itseni ja lapseni kannalta vain niin epäreilulta tuntuu, että kirkon silmissä minun pitää siis ikuisesti pysyä tämän ex-mieheni vaimona, vaikka emme muuten enää nauti avioelämän suomasta turvasta ja perheen yhtenäisyydestä. Mutta näin kai sen sitten täytyi mennä.
Jos miehesi menee maistraatissa uudelleen naimisiin toisen naisen kanssa, eikö hän silloin kirkon käsityksen mukaan syyllisty huorintekemiseen?
Onko avioliitto tuolla tavoin huorin tehneen - ja jatkuvasti huoruudessa elävän - puolison kanssa enää voimassa?
Kyselen näin tietämättömänä luterilaisena (jonka mielestä luterilainen avioliittokäytäntö on järkyn löperö.)