Tänään tuli vuosi täyteen siitä kun erehdyin menemään alaluomileikkaukseen Kimmo Tanttulalle Tampereella. Voisin sanoa leikkauksen olleen jonkinlainen käännekohta elämässäni. Leikkauksessa molempien silmien ulkokulmat ommeltiin sisäkulmia alemmaksi muuttaen silmien muodon täysin tunnistamattomaksi. Silmät myös pienenivät naurettavan kokoisiksi, saaden ne näyttämään luonnottomilta. Lopputulos on siinämäärin epäonnistunut, että ihmisten on vaikea katsoa silmiin.
Uskomattominta on ollut huomata KT:n ja kollegoiden suhtautuminen asiaan käytyäni pariin otteeseen valittamassa lopputuloksesta. KT:n mukaan lopputulos oli onnistunut ja toivottu. Käytyäni kysymässä Tatu Tarkalta hänen kantaansa lopputulokseen, hän myönsi ettei tulos ole ehkä niin hyvä kuin toivoin, mutta kuitenkin hyväksyttävä. Missä menee hyväksyttävän ja epäonnistuneen operaation raja suomalaisessa kauneuskirurgiassa? Onko se siinä ettei potilas kuole, halvaannu tai sokeudu leikkauksessa?
Kuinka moni maksaisi näistä palveluksista jos etukäteen kerrottaisiin, että kasvot vääristyvät esim. 20% todennäköisyydellä kuten eräissä lähteissä mainitaan ko. leikkauksen tapauksessa? Käytännössä mahdollisista komplikaatioista kertominen on täysin kirurgin omantunnon varassa, eikä alalla ole muutenkaan minkäänlaista säätelyä tai potilasturvaa.
Voin kuitenkin onnitella itseäni siitä, että pystyin jatkamaan elämääni normaaliin tapaan. Käyn töissä eikä ystävätkään ole hylänneet. Se on vaatinut paljon paljon häpeän nielemistä, mutta on ainoa tapa pysyä selväjärkisenä. Erityisen veikeata on kotikaupungissa tuttujen ihmisten tapaaminen. Tosin joka päivä kummeksuviin katseisii kiinnittää vähemmän huomiota. Vaikeina hetkinä olen hakenut lisävoimaa lukemalla happohyökkäysten uhrien ja onnettomuudessa pahoin palaneiden elämåntarinoista. Parempi pitää tapahtunutta vain onnettomuutena jonka seurausten kanssa on elettävä.
Toivoisin kuitenkin vastaavien onnettomien leikkausten välttämiseksi, että ihmiset hankkisivat ennen kauneusleikkauksiin päätymistä riittävästi tietoa niiden haitoista muilta kun alan toimijoiden ylläpitämiltä sivuilta.
Samoin toivoisin ihmisten joiden tapana on kommentoida tuttujen ja tuntemattomien ulkonäköä ottavan huomioon, että suuret silmäpussit ovat geneettinen tekijä siinä missä iso nenä tai hörökorvatkin. Harva tulee esimerkiksi ravintolassa kommentoimaan, että onpa sulla kamalan iso nenä tai kamalat hörökorvat. Silmäpussien kantajat sen sijaan tuntuvat olevan mollaajien keskuudessa vapaata riistaa, joille voi päin naamaa arvuutella suurien silmäpussien takana olevia syitä.
Ulkonäön kommentointi on usein se ratkaiseva tekijä miksi kyseiset piirteet alkavat haittaamaan itseä siihen pisteeseen asti, että alkaa harkita kauneusleikkausta.
Hyvää talvea kaikille ulkonäöstä riippumatta
Uskomattominta on ollut huomata KT:n ja kollegoiden suhtautuminen asiaan käytyäni pariin otteeseen valittamassa lopputuloksesta. KT:n mukaan lopputulos oli onnistunut ja toivottu. Käytyäni kysymässä Tatu Tarkalta hänen kantaansa lopputulokseen, hän myönsi ettei tulos ole ehkä niin hyvä kuin toivoin, mutta kuitenkin hyväksyttävä. Missä menee hyväksyttävän ja epäonnistuneen operaation raja suomalaisessa kauneuskirurgiassa? Onko se siinä ettei potilas kuole, halvaannu tai sokeudu leikkauksessa?
Kuinka moni maksaisi näistä palveluksista jos etukäteen kerrottaisiin, että kasvot vääristyvät esim. 20% todennäköisyydellä kuten eräissä lähteissä mainitaan ko. leikkauksen tapauksessa? Käytännössä mahdollisista komplikaatioista kertominen on täysin kirurgin omantunnon varassa, eikä alalla ole muutenkaan minkäänlaista säätelyä tai potilasturvaa.
Voin kuitenkin onnitella itseäni siitä, että pystyin jatkamaan elämääni normaaliin tapaan. Käyn töissä eikä ystävätkään ole hylänneet. Se on vaatinut paljon paljon häpeän nielemistä, mutta on ainoa tapa pysyä selväjärkisenä. Erityisen veikeata on kotikaupungissa tuttujen ihmisten tapaaminen. Tosin joka päivä kummeksuviin katseisii kiinnittää vähemmän huomiota. Vaikeina hetkinä olen hakenut lisävoimaa lukemalla happohyökkäysten uhrien ja onnettomuudessa pahoin palaneiden elämåntarinoista. Parempi pitää tapahtunutta vain onnettomuutena jonka seurausten kanssa on elettävä.
Toivoisin kuitenkin vastaavien onnettomien leikkausten välttämiseksi, että ihmiset hankkisivat ennen kauneusleikkauksiin päätymistä riittävästi tietoa niiden haitoista muilta kun alan toimijoiden ylläpitämiltä sivuilta.
Samoin toivoisin ihmisten joiden tapana on kommentoida tuttujen ja tuntemattomien ulkonäköä ottavan huomioon, että suuret silmäpussit ovat geneettinen tekijä siinä missä iso nenä tai hörökorvatkin. Harva tulee esimerkiksi ravintolassa kommentoimaan, että onpa sulla kamalan iso nenä tai kamalat hörökorvat. Silmäpussien kantajat sen sijaan tuntuvat olevan mollaajien keskuudessa vapaata riistaa, joille voi päin naamaa arvuutella suurien silmäpussien takana olevia syitä.
Ulkonäön kommentointi on usein se ratkaiseva tekijä miksi kyseiset piirteet alkavat haittaamaan itseä siihen pisteeseen asti, että alkaa harkita kauneusleikkausta.
Hyvää talvea kaikille ulkonäöstä riippumatta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos avoimesta kirjoituksestasi! On hyvä, että ihmiset tulevat kertomaan tänne myös epäonnistuneista leikkauksista.. ehkä joku voi siten välttää joutumasta samaan tilanteeseen.
Itse mietin kanssa Kimmo Tanttulalle menoa, mutta jokin tunne sai muuttamaan mieleni. Olen siis harkinnut yläluomien leikkausta. kävin näyttämässä luomeni ja leikkaus kuulemma olisi mahdollinen. Ongelmani on kuitenkin lähinnä esteettinen, joten harkitse koko asiaa uudelleen. Tuloshan voi olla paljon pahempi kuin lähtötilanne.. joka ei kuitenkaan kohdallani ole lainkaan huono.
On niin väärin, että ei kanneta vastuuta!
Parhaimmillaan kirurgit voisivat parantaa ihmisen elämänlaatua. On aivan selvä että tyytyväisyys ulkonäköön parantaa ihmisen henkistä hyvinvointia. Henkinen hyvinvointi taas lisää fyysistä terveyttä; henkisesti hyvinvoiva ihminen jaksaa paremmin työssä ja vapaa-ajalla. Ei tule sairauskuluja! Omaan ulkonäköönsä tyytyväinen ihminen voi henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin sellainen ihminen joka ei ole ulkonäköönsä tyytyväinen. En ymmärrä miksei tässä yhteiskunnassa ymmärretä tätä!
Täällä ei ymmärretä, kuinka suuria vaikutuksia estettisellä kirurgialla voi parhaimmillaan olla ihmisten hyvinvointiin. Tästä syystä olisi niin tärkeää valvoa ja rankata lääkäreitä taidon mukaan.
Kuinka monen masentuneenkin ihmisen oireet johtuvat pohjimmiltaan siitä, että he eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Esteettisellä kirurgialla voi parantaa masennusta! Mutta myös aiheuttaa sitä ja siksipä lääkäreiden rankkaus olisi hyödyllistä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta!
Ikävää että sinulle kävi noin.
Kyllä nenästä ja hörökorvistakin huomautellaan joka paikassa. Itsellä hieman persoonallisempi nenä, ei edes iso, ja saan kuulla siitä jatkuvasti. Kaupungilla, bussissa, töissä, missä vaan. Ihmetyttää tosiaan, että sellaisetkin henkilöt, joilla ei olisi varaa arvostella, on suureen ääneen kommentoimassa. En tiedä onko tarkoitus loukata, vai mikä. Nenälleni en kuitenkaan mitään voi, enkä haluakaan mennä leikkaukseen, vaikka moni on "ystävällisesti" kehoittanut. Mielestäni jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on.
Minulla on myös tummat silmänaluset ja päin vastoin kuin sinulla oli, ne ovat kuopalla ja lopputulos on hieman väsyneen näköinen. Tiedän tuon kyselyn ja kommentit, että oletpa väsyneen näköinen, onko sulla huolia jne jne. Viimeksi lääkärillä käydessäni lääkäri oli kirjannut minusta, että hieman väsyneen näköinen...
ottakaa yhteys sairaalan potilasasiamieheen ja hän neuvoo kyllä miten kannattaa toimia!