Enää kenenkään ei tarvitse puolustusvoimissa, ei varusmiehen, eikä kantahenkilökuntaan kuuluvan osallistua pakolliseen uskonnonharjoittamiseen.
Vai tarvitseeko, tähän saakka puolustusvoimat on ollut piittaamatta oikeusasiamiehen lausunnoista mikä on sinänsä hyvin outoa, oikeusasiamiehen tehtävä on nimenomaan valvoa, perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Oikeusasiamies on laillisuusvalvoja jonka päätöksiä ei virkamiehen tulisi kyseenalaistaa.
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.36/1389417816_427794&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Asiaa on pyöritelty vuosikausia puolustusvoimien vastustuksen vuoksi vaikka oikeusasia mies on huomauttanut puolustusvoimia perustuslain vastaisesta uskonnonvapautta loukkaavasta käytännöstä jo vuoden 2010 lopulla:
"Tarkastelin 28.12.2010 tekemässäni ratkaisussa jo laajasti puolustusvoimien kirkollista työtä. Käsittelin uskonnonvapauden käsitettä sekä vertailin uskonnonopetusta ja uskonnollisia tilaisuuksia koulussa ja puolustusvoimissa. Käsittelin myös erikseen Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta sekä valaa ja vakuutusta koskevia kohtia.
Totesin, että perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus. Uskonnon- ja omantunnonvapauteen sisältyy perustuslain mukaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Totesin, että perustuslain 11 §:än ei sisälly rajoituslauseketta. Korostin, että uskonnon- ja omantunnonvapauden suojan lähtökohta oli ajatuksenvapauden absoluuttinen ja loukkaamaton luonne. Kysymyksessä oli yksilön vapaus joko osallistua tai olla osallistumatta eikä ratkaisuja saanut ulottaa yksilöllisesti koskemaan vain tiettyyn uskontokuntaan kuuluvia. Kysymys oli ilmoituksenvaraisesta eikä erillistä lupaa vaativasta asiasta.
Viittasin perustuslakivaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan uskonnonvapaus koski kaikkia kansalaisia ja oli periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voitu pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PevL12/1982 vp). Totesin, että annetuissa selvityksissä ei ollut esitetty perusteita yleisestä lainsäädännöstä poikkeavaan uskonnonvapauden tulkintaan puolustusvoimissa."
Oikeusasiamiehen loppuarvio nyt antamassaan päätöksessä ei juuri edellisistä poikkea:
"Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Huolimatta aiemmasta kannanotostani käytäntö vaikuttaa edelleenkin olevan se, että tämä valinnanvapaus on vain kirkkoon kuulumattomilla."
Seuraava etappi on luultavasti tuomioistuin yksittäisen henkilön kautta jossa kantelija on tietenkin hyvin vahvoilla koska hänen näkemystään tukee kaksikin oikeusasiamiehen päätöstä.
Vai tarvitseeko, tähän saakka puolustusvoimat on ollut piittaamatta oikeusasiamiehen lausunnoista mikä on sinänsä hyvin outoa, oikeusasiamiehen tehtävä on nimenomaan valvoa, perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Oikeusasiamies on laillisuusvalvoja jonka päätöksiä ei virkamiehen tulisi kyseenalaistaa.
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.36/1389417816_427794&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Asiaa on pyöritelty vuosikausia puolustusvoimien vastustuksen vuoksi vaikka oikeusasia mies on huomauttanut puolustusvoimia perustuslain vastaisesta uskonnonvapautta loukkaavasta käytännöstä jo vuoden 2010 lopulla:
"Tarkastelin 28.12.2010 tekemässäni ratkaisussa jo laajasti puolustusvoimien kirkollista työtä. Käsittelin uskonnonvapauden käsitettä sekä vertailin uskonnonopetusta ja uskonnollisia tilaisuuksia koulussa ja puolustusvoimissa. Käsittelin myös erikseen Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta sekä valaa ja vakuutusta koskevia kohtia.
Totesin, että perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus. Uskonnon- ja omantunnonvapauteen sisältyy perustuslain mukaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Totesin, että perustuslain 11 §:än ei sisälly rajoituslauseketta. Korostin, että uskonnon- ja omantunnonvapauden suojan lähtökohta oli ajatuksenvapauden absoluuttinen ja loukkaamaton luonne. Kysymyksessä oli yksilön vapaus joko osallistua tai olla osallistumatta eikä ratkaisuja saanut ulottaa yksilöllisesti koskemaan vain tiettyyn uskontokuntaan kuuluvia. Kysymys oli ilmoituksenvaraisesta eikä erillistä lupaa vaativasta asiasta.
Viittasin perustuslakivaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan uskonnonvapaus koski kaikkia kansalaisia ja oli periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voitu pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PevL12/1982 vp). Totesin, että annetuissa selvityksissä ei ollut esitetty perusteita yleisestä lainsäädännöstä poikkeavaan uskonnonvapauden tulkintaan puolustusvoimissa."
Oikeusasiamiehen loppuarvio nyt antamassaan päätöksessä ei juuri edellisistä poikkea:
"Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Huolimatta aiemmasta kannanotostani käytäntö vaikuttaa edelleenkin olevan se, että tämä valinnanvapaus on vain kirkkoon kuulumattomilla."
Seuraava etappi on luultavasti tuomioistuin yksittäisen henkilön kautta jossa kantelija on tietenkin hyvin vahvoilla koska hänen näkemystään tukee kaksikin oikeusasiamiehen päätöstä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Seuraava etappi on luultavasti tuomioistuin yksittäisen henkilön kautta jossa kantelija on tietenkin hyvin vahvoilla koska hänen näkemystään tukee kaksikin oikeusasiamiehen päätöstä."
Poliisi voisi ottaa tuollaisen tapauksen kyllä tutkittavakseen ja ottaen huomioon oikeusasiamiehen kahteen samansisältöiseen ratkaisuun päätyneet kannanotot se varmasti menisikin tuomioistuinkäsittelyyn eikä tuomioistuimella olisi juuri muuta mahdollisuutta kuin todeta uskonnonvapausloukkauksen tapahtuneen.
Se ei kuitenkaan olisi puolustusvoimia sinänsä sitova päätös vaan ratkaisu yhden yksilön perustuslain salliman uskonnonvapauden loukkaamiseen.
Yleisesti sitovaa päätöstä pitäisi kai hakea EU:n ihmisoikeuskomissiolta. Sinänsä on kyllä erikoista, että valtion organisaatio ei ole noudattanut laillisuusvalvojan kehoituksia. Siinä mielessä tilanne on erikoinen kyllä.
Tuosta päätöksestä ote:
"Perustuslakivaliokunta oli jo noin kaksikymmentä vuotta aiemmin todennut, että kansalaisella on uskontokunnan jäsenenäkin vapaus päättää siitä, osallistuuko hän ja millä tavoin uskontokuntansa uskonnonharjoitukseen (PevL 13/1982 vp)."
Mutta onneksi on niitäkin varusmiehiä, jotka suorittavat rippikoulun armeijassa:
http://yle.fi/uutiset/rippikoulun_voi_kayda_myos_armeijassa/5411532
Hatunnosto heille!
Minun aikanini (jo?) tuo perustui hiukan lahjontaan, sillähän vältti ikävän ryynäämisen hetkeksi ja rippikouluun menneet pääsivät puolustusvoimien (vai oliko tuo seurakunnan) huvilalle lepäämään.
Lahjontaa kai tämäkin on ja sen tuossa sotilaspastorikin aika avoimesti myöntää:
"Päätimme yhdessä vapaaehtoisen tiimini kanssa aloittaa ALFA-kurssin pitämisen varusmiehille. Halusimme vielä nimetä sen kansainvälisen tavan mukaan armeija-ALFAksi (Alfa For Forces). Alkuun ei paljoa väkeä tullut vaikka kuinka kahvia ja munkkia tarjottiin. Nuorten miesten parissa ei vaan ole muodikasta puhua uskosta, tai edes osoittaa minkäänlaista kiinnostusta tällaiseen aihepiiriin.
Tässä kohtaa piti keksiä se paras mahdollinen (teko)syy, jonka varjolla varusmies haluaa osallistua ja joka kelpaa syyksi erityisesti oman tuvan muille varusmiehille. No, tällaisia syitä armeijassa on vain yksi ja se on lomapäivä. Sovin joukko-osastomme komentajan kanssa, että viidestä noin 2 tuntia pitkästä ALFA-kurssi käynnistä varusmies saa yhden päivän kuntoisuusloman. Sen jälkeen toiminta suorastaan räjähti!
Kävijämäärät nousivat nopeasti toiselle sadalle ja kiipesivät hyvinä iltoina jopa lähelle 200 kävijää. Kävijäjoukko oli uskonnolliselta vakaumukseltaan varsin heterogeenista: ”riviluterilaisia”, ateisteja, muslimeja ja jopa shintolainen varusmies. Tämä ei kuitenkaan haitannut millään tavoin keskustelua siitä mitä usko tarkoittaa, tai kuka Jeesus oikeastaan on. Keskustelu on rakentavaa ja tasa-arvoista."
http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/ajankohtaista/blogit/eiko_usko_muka_kiinnosta/
suomen armeijassa ei kunnioiteta ihmisen itsemääräämisoikeutta vaan pakko, simputus ja uhkailu saattaa kokemuksestani johtaa jopa kuolemaan.
En kannata armeijaan menoa.
Lykkyä tykö sivarit.