Harvemmin käyn millään kristillisillä palstoilla kommentoimassa yhtikäs mitään, mutta yksi asia minua on askarruttanut jo pidemmän aikaa ja siksi päätin tuoda asian esille täällä, koska se koskee myös adventismin alullepanijaa ja ilmeisen tärkeää henkilöä adventtikirkon keskuudessa, nimittäin Ellen G. White:a ja hänen vaikutustaan ihmisiin.
Olen tuntenut jo jonkin aikaa palstalla kommenttejaan antavan Timo Flink nimisen henkilön ja satuin googlettamaan hänen nimeänsä ja sen tuloksena päädyin tälle palstalle ja lähinnä hänen antamiin kommentteihinsa.
Muistan Timo Flinkin n. 15 vuotta sitten, kun hän mielestäni oli kiinnostunut lähinnä tietojen käsittelystä ja siihen liittyvistä asioista.
Silloin hän vaikutti hyvinkin ujolta ja leppoisalta ja mukavalta kaverilta.
Minulla on tuttavapiirissäni myös eräs adventtikirkoon kuuluva iäkäs naishenkilö, joka on ollut seurakunnassaan jäsenenä jo yli 15 vuotta. Hän on erittäin kiivas puhumaan mm. Ellen G. White nimisestä henkilöstä ja korostaa hänen suurta merkitistään adventtikirkon opetuksessa ja hänen suurta profeetallista auktoriteettiaan. Muistan tämänkin rouvan siltä ajalta kun hän ei ollut vielä adventtikirkon kanssa missään tekemisissä ja silloin hän kyllä oli erittäin mukava ja valoisa ihminen.
Nyt vain ihmettelen ja kysynkin, että mikä nämä ilmeisen fanaattiset Ellen G. Whiten kannattajat ja puolestapuhujat on saanut muuttumaan niin tuomitseviksi ja jopa kylmänoloisiksi ihmisiksi? Heillä on mielestään vain yksi ja ainoa totuus ja jos joku ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin hän on täysin väärässä.
Jaksavatko he siis vain hymyllä seurakuntiensa sisällä
tai silloin kun joku on innokas yhtymään heidän näkemyksiinsä uskonnollisista asioista???
Oliko kenties heidän kannattamansa "idolinsa" Ellen G. White myös hyvin mustavalkoinen ja tuomitseva persoona ja siitä syystä hänen "opetuslapsistaan" ja kirjojaan lukevista tulee samankaltaisia???
Olen tuntenut jo jonkin aikaa palstalla kommenttejaan antavan Timo Flink nimisen henkilön ja satuin googlettamaan hänen nimeänsä ja sen tuloksena päädyin tälle palstalle ja lähinnä hänen antamiin kommentteihinsa.
Muistan Timo Flinkin n. 15 vuotta sitten, kun hän mielestäni oli kiinnostunut lähinnä tietojen käsittelystä ja siihen liittyvistä asioista.
Silloin hän vaikutti hyvinkin ujolta ja leppoisalta ja mukavalta kaverilta.
Minulla on tuttavapiirissäni myös eräs adventtikirkoon kuuluva iäkäs naishenkilö, joka on ollut seurakunnassaan jäsenenä jo yli 15 vuotta. Hän on erittäin kiivas puhumaan mm. Ellen G. White nimisestä henkilöstä ja korostaa hänen suurta merkitistään adventtikirkon opetuksessa ja hänen suurta profeetallista auktoriteettiaan. Muistan tämänkin rouvan siltä ajalta kun hän ei ollut vielä adventtikirkon kanssa missään tekemisissä ja silloin hän kyllä oli erittäin mukava ja valoisa ihminen.
Nyt vain ihmettelen ja kysynkin, että mikä nämä ilmeisen fanaattiset Ellen G. Whiten kannattajat ja puolestapuhujat on saanut muuttumaan niin tuomitseviksi ja jopa kylmänoloisiksi ihmisiksi? Heillä on mielestään vain yksi ja ainoa totuus ja jos joku ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin hän on täysin väärässä.
Jaksavatko he siis vain hymyllä seurakuntiensa sisällä
tai silloin kun joku on innokas yhtymään heidän näkemyksiinsä uskonnollisista asioista???
Oliko kenties heidän kannattamansa "idolinsa" Ellen G. White myös hyvin mustavalkoinen ja tuomitseva persoona ja siitä syystä hänen "opetuslapsistaan" ja kirjojaan lukevista tulee samankaltaisia???
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei !
Ellen G White oli hurskas nainen joka oli tuottelias hengellinen kirjailija.
Hän korosti Jeesusta Kristusta ja Jumalan lakia unholasta Raamatun arvovaltaa kaikessa.
Hänellä on ajateltu olleen profetian lahja- mutta ei toki joka sana kirjailijalla sellaista ole- Jumalan mahdolliset suorat ilmoitukset ovat aina erikseen jotka aina kaikkina aikoina jokainen ihminen on pukenut omaan persoonalliseen kieliasuun.
Miss Ellen G White 1827-1915 oli metodisti, ja Adventtikirkko rekisteröitiin 1863 jonka perustaja-jäseniin mrs Ellen G White kyllä kuuluu.
Kaikki mitä ihmiset kirjoittavat arvostellaan 1 Tess 5:19-23 mukaan-
itse jokainen kirkossa pappi kuin lukkari- likka ja sälli itse henkilökohtaisesti aina.
Ellen G Whiten tuotanto on ollut niin runsas ja Kristusta korottavana hänen kirjoituksensa on ollut niin innoittavaa ja kirjapainoja ajan saatossa työllistävää että totta kai hänen kirjoituksistaan puhutaan ja ne ovat innoittaneet monia lainaamaan ja arvostelemaan kirjailijan mietteitä.
Ellen G White toi lisävaloa Raamatun kysymyksiin siis selittämällä näkemyksiään- ja joitakin asioita arvoja joilla on merkitystä meidänkin päivinämme.
Ellen G White ei kuulu kirkon Jumalan palvelukseen koskaan mitenkään, mutta hänen kirjoituksiaan lainataan ja arvostellaan Raamattu- tunneilla.
Kirjoista on osa oman aikansa kirjallisuutta- ja vain osaa on nykyaikaisettu omalla nykyajan kielellä., Profetian Hengen tarkoitus kaikkina aikoina on ollut seurakunnan hyväksi. Vrt; Atp 21:9.
Ellen G White sanoi että hänestä ei saa puhua mitään ennen kuin toinen tuntee hyvin Raamatun. -Hän oli Jeesuksen Kristuksen- Jumalan lain synnin opettajana (Room 3:20) >>>> Ilm 14:12
Profetian hengen lahja/ väärät profeetat
Raamatusta tunnemme monia suuria profeettoja. Kuitenkin Raamattuun ovat päässeet vain hyvin harvat profeetat aikojen alusta asti.
Profeetat ovat aina Jumalan herättämiä. (Ilm 10:7, Aam 2:11, 1 Sam 3:20, 2 Aik 36:15, Joh 1:6) Profeetat toimivat Jumalan valtuuksilla. (Hebr 1:1, Jaak 5:10, Luuk 1:70, 2 Piet 3:2) Jumala itse vahvistaa profeetan sanat, ja profetian lahja toimii aina Pyhän Hengen kautta. (Jes 44:26, Jer 28:9)
Profetian lahja ja Uusi Testamentti:
Jumala asetti profeettoja seurakuntaan, ja profetian lahja onkin siten armolahja. (1 Kor 12:28, Room 12:6) Profeetat toimivat rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. (1 Kor 14:3-5)
Profeetallinen sana on hyvin arvokas. (2 Piet 1:19-21) Profeetallista sanaa ei saa väheksyä eikä halveksua. Profeetallinen sana koetellaan Raamatulla, ja pidetään mikä on hyvää. (1 Tess 5:20-21, 1 Joh 4:1, 1 Kor 14:29) Profetian Hengen armolahjaa tulee myös tavoitella. (1 Kor 14:1) Profetian lahja, ja muutkin armolahjat lakkaavat vasta uudessa maassa kun niitä ei enää tarvita. (1 Kor 13:8)
Väärät pofeetat:
Väärä profeetta ei kulje sovussa Jumalan ilmoitetun tahdon kanssa. (Jer 23:11-14, 1 Kun 22:22) Jumalan laki on ainoa varma mittapuu arvostelussa kaikissa "yliluonnollisissa" asioissa ja Hengen muu ilmoitus Raamatussa. (Ilm 13: 13-15, 1 Joh 2:3-5, Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12) Profetia ei kumoa koskaan Raamatun sanaa, vaan opettaa Raamattua ja antaa lisää valoa. Väärä profeetta voi olla epäraitis, ja ovat syntisiä, (Jes 28:7, Val 4:13) petollisia, röyhkeitä ja mahtavia, (Sef 3:4) ennustavat omiaan. (Hes 13:3-4, Jer 14:15, 23:30-31,16)
Jeesus ennusti vääristä profeetoista, Matt 7:15-23; He eivät noudata Jumalan lakia. (Matt 24:11) (Jes 8:20, VKR)
Oikean profeetan ennustukset toteutuvat, koska Jumala ei puhu valhetta luoduilleen. (5 Moos 18:21-22, Jer 28:9) Oikea profeetta tunnustaa Jeesuksen lihaksi tulleeksi Jumalan Pojaksi. (1 Joh 4:2-3) Oikean profeetan työ tuottaa hyvää hedelmää. (Matt 7:16-20) Kuitenkin on huomioitava tässä etteivät profeetat aina tienneet ihmisinä kaikkia asioita yleensä, sekä sen että profeetallinen sana jonka he saivat oli usein heillekin käsittämätöntä. Esim. Danielille annettu profetia selvisi vasta lopun aikana 1840 luvulla, (Dan 12:4,9-10) vaikka Daniel saikin lisäselvitystä enkeliltä. (9:21-22) Apostolitkin esim. luulivat että vain juutalaiset pelastuvat. (Apt 10:11, Ef 3:3-6)
On tärkeätä ymmärtää että profeetallinen valo voi aina lisääntyä ajan kuluessa, ja antaa lisää valoa ja ymmärrystä avaten uusia asioita. Myös oman aikakauden yleinen muu tieto, ei aina päde tulevaisuudessa kokonaan välttämättä. Proofetatkin kertovat sanomansa omin sanoin sen ajan oman aikakauden mukaan omaan persoonalliseen tyyliinsä. Heidän sanansa eivät kaikki ole profeetallista ilmoitusta, vaan omaakin ymmärrystä aikakauden ja tiedon mukaan.
Tässä merkityksessä profeetat ovat myös "erehtyneet," kuten jo apostolitkin "erehtyivät." Joskus profeettoja on oikaistu kuten esim. profeetta Naatania, joka ensin hyväksyi kuningas Daavidin suunnitelman Herran temppelin rakentamisessa, mutta Herra oikaisi häntä. Profeetat odottivat myös Jeesusta omana aikanaan? (1 Tess 4:16-17) Paavali kuitenkin oikaisi saatuaan lisää valoa käsitykseen Herran pikaisesta paluusta. (2 Tess 2:3-4) Johannes ajatteli elävänsä viimeisenä aikana? (1 Joh 2:18) Myöhemmin hänkin kertoi lisää.
Jatkuu heti alla >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
.
Jatkoa edelliseen >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Ellen G White (1827-1915) ja Profetian lahja:
E. G. White omasi profetian armolahjan saaden noin 2 000 näkyä ja unta. Näyt kestivät 30 sekunnista 4 tuntiin. Hänessä oli merkillistä, ettei hän näkyjensä aikana yleensä hengittänyt lainkaan. Toisinaan hän kannatteli toisessa kädessään 8 kiloa painavaa Raamattua näkytilansa aikana. Kuitenkin hän varotti pitämästä fyysisiä asioita todisteena hengellisesä lahjasta. Lääkärit tutkivat häntä tarkasti. Heidän mukaan mikään sairaus ei ollut kysymyksessä, ja nykyajan lääketieteenkin valossa häneen eivät sovi sairaudet. Paavalin tavoin hän sai katsella taivaallisia ihanuuksia. (2 Kor 12:1-4)
Hän puhui paljon ihmisille, jopa kerran 20 000 kuulijalle. Hän kirjoitti paljon kirjeitä, joista noin 5 000 on säilynyt. Hän oli hengelinen opettaja, joka ei ole joutunut ristiriitaan Raamatun kanssa. Monet ovat ehtineet koetella hänen kirjoituksensa Raamatulla. Elinaikanaan hän kirjoitti kymmeniä tuhansia sivuja. Hänen kirjojaan on julkaistu englannin kielisenä paljon ja suomennettu noin 30.
Ellen G White oli merkittävä terveyden alan uranuurtaja. Hänen neuvonsa ovat näytetty toteen nykyajan terveystohtoreiden tutkimuksissa. Ruokalautanen koostuu samoin kasvisvoittoisesti tänään tohtoreiden mukaan kuin EGW neuvoi. Ruokamääräyksistä ei ole koskaan ollut kyse, vaan aina vapaaehtoisesta terveyskasvatuksesta ja -neuvonnasta.
Naisprofeettoja Raamatun aikakaudella olivat mm. Mirjam (2 Moos 15:20) Tuomari Debora (Tuom 4:4) Hulda (2 Kun 22:14) ja Hanna (Luuk 2:36-38) Kaikki naisprofeettojakaan ei toki ole Raamatussa mainittu.
Apt 21:9 kertoo neljästä tyttärestä. Alkuseurakunta tarvitsi profetian lahjaa. Jeesus oli ollut ja Raamattua kasattiin. Roomalaiset ahdistivat.
Ilm 12:217, 19:10, Jooel 3:1, Apt 2: 17-21 todistavat että profetian lahja on totta uudenkin liiton aikana lopun ajan seurakunnassakin. Jumala on tavallisesti ilmoittanut kansalleen neuvoja vahvistukseksi suurien tapahtumien edellä. Näin myös lopun aikana. (Aam 3:7, 2 Tim 3:15-17) Nykyisin kun on hyvät viestintävälineet profeettojen määrä on ollut vähempi kuin esim. alkuseurakunnan aikana.
Profeetta on Herran lahja ihmiselle. Hän avaa paljon uusia näkökulmia Raamatun kirjoituksiin. Syventää leveydessä, korkeudessa, ja pituudessa Raamatun pyhien kirjoituksien ymmärtämistä opettaen kirjoitettua sanaa.
Ellen G White itse sanoi ainoastaan johtavansa suurempaan valoon joka on Raamattu. Hän ei hyväksynyt itselleen kunniaa, vaan korottti aina Jeesusta Kristusta. Hän ei lisännyt Raamatuun sanaakaan, eikä poistanut Raamatusta mitään. (Ilm 22:19) Hän myös sanoi, että jos ihmiset uskoisivat Raamattuun ei hänen tarvitsisi kirjoittaa lainkaan.
Raamatun profeetat eivät aina ymmärtäneet saamaansa ilmoitusta. Ellen G White oli hengellinen kirjalilija ja uskonpuhdistaja joka oli kaikessa muussa mitä Jumala itse ei ollut ilmoittanut sen ajan ihmisten tiedon varassa.
Kirjailijan tuotanto oli itsenäinen. Jonkun verran lainasi tietysti asiatietoa kirjalliosuudesta kuin jokainen kirjoittaja.
Ellen G White opetti yksin Raamattua, ja korotti yksin vain Kristusta.
Kaikki mitä ihmiset kirjoittavat koetellaan tällä Raamatun ohjeella; 1 Tess 5:19-23 !
- Eli pidä se minkä näet itse henkilökohtaisesti sillä hetkellä hyväksi ja anna muun olla ainakin toistaiseksi.
Jumalan siunausta
Jari Laurila
Lisäys;
Ellen G White ei ole Raamatun kaanoniin kuuluva, ja siellä mainittu.
Mooseksia ei kasva joka oksalla eikä halukkaita lahjan vastaanottajia ole aina niitäkään. Viileää 50% pyhittynyttä puuhaa seurakunnat paljolti. Ilm 3:14-22.
Tuo jae mihin Ellen GW toiminta sopii hyvin on Apt 21:9.
Seurakunnalla oli hankalia aikoja jolloin lisävalot olivat tarpeen- alkuseurakunnan aika tuossa Apt 21:9 ja pimeän keskiajan jälkeinen herätys- uskonpuhdistusaika (1500-1800 luvut) -oli hyvinkin toinen aika jolloin lisävalojen käytölle oli otollinen ja tarpeellinen aika.
Yst. t. Jari Laurila
Heh, kyllä minä olen edelleen kiinnostunut tietotekniikasta ja ainakin minut nykyisinkin tuntevat pitävät minua edelleen leppoisana ihmisenä. Ujo varmaankaan en enää ole tai ainakaan niin ujo, kuin joskus nuorempana.
Tämä palsta antaa aika lailla vääristyneen kuvan aika monesta asiasta. En ole koskaan ollut mielestäni fanaatikko. Tällä palstalla esitetään joskus hyvin äärimmäisiä väitteitä Adventtikirkkoa vastaan. Kun niitä sitten yrittää oikaista, saa heti fanaatikon leiman. En ole ainoa, jolle näin on käynyt.
White ei ollut fanaatikko, mutta on ihmisiä, jotka häneen sellaisen leiman haluavat laittaa. Yleensä siksi, etteivät halua olla samaa mieltä hänen kanssaan ja helpoin tapa olla olematta on syyttää toista fanaatikoksi. Retoriikassa sitä sanotaan vituperaatioksi.
Jaksan hymyillä muuallakin kuin seurakunnassa. Parhaillaankin :)
Et ole A.S. ainoa, joka ihmettelee samaista asiaa!
Isoäitini oli mm. aivan samankaltainen kuin kuvaamasi henkilöt mitä suhteeseen Ellen G. White-nimiseen kirjoittajaan tulee.
Isoäitini muistutti aina siitä kuinka kahvinjuonti ja sianlihan syönti olivat syntiä ja synnin harrastajalle on vain varattuna helvetin tulijärvi.
Myös lauantaina kaupassa käynti oli pahemman laatuista syntiä ja jos minulla sattui olemaan vaikkapa lauantaina käydessäni hänen luonaan kädessäni juuri ostamani karkkipussi, niin sain kyllä kuulla kunniani ja kunnon läksytyksen.
Toisaalta hän kyllä mielellään talviaikaan kävi lauantai-iltaisin itse ostoksilla, kunhan oli varmistanut ensin, että aurinko oli ehtinyt laskea.
Nakkikastike oli myös hänen herkkuaan ja sitä piti sitten perunamuusin kanssa saada. Nakit luonnollisesti sisälsivät myös sikaa, mutta sillähän ei ollut niin väliä kun se ei ollut kokonaista sianlihaa.
Ellen G. White ja hänen kirjoituksensa olivat isoäidilleni kuitenkin kaikki kaikessa.
Muistan myös, että isoäitini yritti juottaa minulle jotain viljasta tehtyä kahvin korviketta, joka maistui paahdetulle puunkuorelle.
Aina hän muistutti siitä kuinka tärkeä olisi käydä sapattina sapattikoulussa ja yritti minuakin sinne lähes väksisin viedä.
Iäkkäämmäksi tultuaan isoäitini tuli ajoittain hyvinkin agressiiviseksi ja hyökkääväksi juuri uskonasioden suhteen ja menetti malttinsa, ellen juuri toiminut kuten hän olisi halunnut. Isoäitini kuolemaa edeltävät viikot eivät olleet kaikkein kauneinta katsottavaa, kun huonosti liikkuva ja fyysisesti heikkona oleva vanhus on häijy hoitajiaan ja läheisiään kohtaan ja muistaa kuitenkin muistuttaa kuinka tulisi tehdä parannus kaikesta ja kääntyä, ettei joudu helvetin tulimereen.
Näiden kokemusten jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että kristinuskolla ja siihen uskovilla ei ole mitään minulle annettavaa, päinvastoin.
Hei !
Isoäideillä on oma persoonallinen ilmaisutapansa. Kaikki A-kirkossa eivät osaa opettaa muutenkaan toki.
Ihmisiin ei saa koskaan katsoa.
Jos uskossa joku asia mättää ja missä tahansa niin ihmisellä on aina taipumusta siirtää syyllisyyttä. - Eli isoäidin jutuissa on vikaa tietenkin, heh.
Kirkko ei anna käskyjä syömisistä, mutta ihmiset käsittävät jonkun persoonan tavat kirkon käskyiksi aina jos puhuu joistakin tavoistaan.
Minä esim. tein ruokaremontin sen perusteella että luin 1990 luvulla
kaikki kaupungin kirjastojen lifestyle kirjat joissa oli kyse syömisistä ja terveellisistä elämäntavoista., En edes tiennyt missä Adventtikirkko silloin 50 000 asukkaan kotikaupungissa sijaitsee. -Löytyi lopulta keskeltä kaupunkia 2000 luvun alussa.
Yhteenvetoa;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/16
Yst. t. Jari Laurila
yst-. t. Jari Laurila
Vanhuksissa on niitä, jotka kiroilevat ja haukkuvat hoitajaa, jotkut jopa nyrkillä yrittää lyödä tai potkaista, puraista. Adventivanhuksista ei ole tietoa.
Mahdatko olla perinnyt isoäitisi geenit tai mallin ja tulevaisuudessa kohtelet hoitajia huonosti tai vielä huonommin?
Saanko nyt ihan aluksi huomauttaa sinulle yhdestä asiasta.
Kirjoitat näin :
Nyt vain ihmettelen ja kysynkin, että mikä nämä ilmeisen fanaattiset Ellen G. Whiten kannattajat ja puolestapuhujat on saanut muuttumaan niin tuomitseviksi ja jopa kylmänoloisiksi ihmisiksi? Heillä on mielestään vain yksi ja ainoa totuus ja jos joku ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin hän on täysin väärässä..
*****
Kysymykseni:
Vain yhden ihmisenkö käyttäytymisen tähden sinä alat noin kirjoittamaan?
Minulle tuo kirjoituksesi vaikuttaa enemmän "tekaistulta tarinalta" kuin elämässä koetulta. On aivan selvä asia että sinä katsot Ellen Whitea juuri päinvastaisin silmin kuin adventistit - ja mielestäni liian tuomitsevasti. Minä joka en ole adventististi voin silti tunnustaa että Ellen White kirjoitteli asiaa..kin .. ja pidän ja olen aina pitänyt häntä syvästi uskovaisena ihmisenä.
Vaikka en pidä Ellen Whiten kirjoituksia (joita en tosin ole hirveästi edes lukenut) mitenkään erehtymättöminä tai jonkinlaisina Raamatun jatkeina löytyy niistä myös lukemisen arvoisia ajatuksia.. sitä ei kai kukaan voi kieltää jos on rehellinen. Kannattaa pitää mielesä että meissä ihmisissä ei ole erehtymättömiä.
alex
ps. sitäpaitsi minulla on paljon mukaviakin kokemuksia adventisteista tavallisia ihmisiä - ja Timon Raamatun ilmaisujen tutkiminen "suurennuslasin" kanssa on kiinnostavaa ..
Kyllä paholaisen vaikutus on selvä.
Kun avaa häneen kanavan ellenin kautta alkaa ihmisen olemus muuttua,HUONOON suuntaan.
Olen itsekin tuntenut adventisteja jo vuosia ja eivät he ainakaan parempaan suuntaan ole menneet.
"Hedelmistään puu tunnetaan" sano raamattu.
Huono puu tuttaa huonoa hedelmää ja se koskee nimenomaan adventisteja.
Mätiä happamia,hedelmiä on adventtikirkko täynnä.
Jaa, että oikein oksettaa? Mitäs hedelmiä olet syönyt kun niin pahoin voit?
En ole ENÄÄN adventisti joten pahoinvointini johtuu pelkästään siitä kun edes vähääkään ajattelen ellua,tuota väärää eksyttävää valheprofeettaa.Onneksi se ei enää johdu adventtikirkossa olemisesta.
Pahoinvointi menee heti ohi kun ajattelen armollista pelastajaani Jeesusta.
Ok, oletko helluntailainen.
Ellen G.White oli ja on edelleen Herran sanansaattaja, eikä hänen profetallista tehtäväänsä voida aliarvioida joidenkin häntä lukeneiden ihmisten käytöksellä. Ellen korosti Jeesusta ja Jumalan rakkautta ja oli itse täynnä Pyhän Hengen hedelmiä. Näitä hyviä hedelmiä ilmenee myös hänen kirjojaan lukeneiden elämässä.
Kyllä Timo on ihan rento ja leppoisa kaveri, tohtorinstatuksestaan huolimatta. Meitä ihmisiä kun on niin monen luonteisia että kaikkien kemiat ei välttämättä kohtaa, uskonnäkemyksistä puhumattakaan.
E. Whiten kirjoituksia en ole lukenut tai muitakaan raamattua selittäviä tekstejä. White on myös ihmeen paljon seurakuntaa rikki repivä henkilö, toiset ovat puolesta ja toiset vastaan. Muistan erään pastorinkin Toivonlinnassa puhuneen hänestä vähättelevään ja halveksivaankin sävyyn uskonnontunnilla. No, tämä opettaja saikin sitten selventää ja pyydellä anteeksi puheitaan adventtiairueen sivuilla O. Rouheen haastattelussa.
Miten ihmiset lukivat ja tulkitsivat raamattujaan ennen kuin White ja muut "nykyprofeetat" olivat selitysteoksiaan kirjoittaneet? Oltiinko ennen pimeyden vallassa koska raamattua luettiin ja tulkittiin kirjaimellisesti? Nykyäänhän joka jakeesta ja sanastakin on tehty lukuisia eri tulkintoja, laskelmia ja päätelmiä.
Timoa voi katsoa myös netistä alla olevasta linkistä:
http://www.youtube.com/watch?v=W71SYcsKaJ8
Minulle on riittänyt se mitä raamatussa lukee: Alussa loi Jumala taivaan ja maan. En mieti montako vuotta tai geologista ajanjaksoa luomiseen meni.
Tyypillistä Timoa - (ja minulle tuntematon Klaus Kalliokoski) rauhallista, selvää ja adventtikirkon-opetuksia tukevaa - luonnollisesti. Ihan sopivaa kaikille joita Raamattu hieman (tai oikeastaan paljon) tarkemmassa valossa kiinnostaa ja varmaan saa olla erimieltäkin asioista jos siltä tuntuu .
alex
> mikä nämä ilmeisen fanaattiset Ellen G. Whiten kannattajat ja puolestapuhujat on saanut muuttumaan niin tuomitseviksi ja jopa kylmänoloisiksi ihmisiksi? Heillä on mielestään vain yksi ja ainoa totuus ja jos joku ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin hän on täysin väärässä. >
Hyvä ja aiheellinen kysymys! No, tässä muutamia ajatuksia, jotka nousivat mieleeni asiasta.
Kotimaa24-sivulla oli jokin päivä sitten uutinen: "Imatran kohusaarnaaja saarnaa kadulla" 07.01. Uutisen johdosta sukeutui vilkas ja osin epäasiallinen keskustelu, josta 9 ensimmäistä siivottiin pois ihmisten silmistä. Satuin osumaan sivulle juuri ennen puhdistuksia. Eräs nainen lausahti erään ikitotuuden: Armeijassa miehet ovat vielä jotensakin tolkullisia, mutta seurakunnassa miehiltä puuttuu tolkku. Tämä oli muistinvarainen siteeraus. - No, jos näin on, kyse on valikoitumisesta. Armeijaan valikoituu tietynlaisia tyyppejä, toisaalta myös seurakuntiin.
Omasta nuoruudestani muistan erään tapauksen, kun olin liikkeen palveluksessa. Itseäni vanhemman miehen kanssa olimme linja-autoasemalla noutamassa tai lähettämässä jotain pakettia. Kun olimme asiamme toimittaneet, kaveri tuumasi: "Tämä on kumma paikka. Miksi täällä ihmiset ovat aina maailman murjomia? Jos joku lähtee pois, niin toinen maailman murjoma tulee tilalle." Olin ihmetellyt samaa, mutta en osannut pukea sitä sanoiksi. - Riittääkö valikoituminen selittämään tätä?
Seurakunnassa on tunnetusti sukupuolijakauma varsin vino, niin ikään ikäjakauma. Kun sopivaa elämänkumppania ei oikein löydy, tulee ahdistava, kiristävä olo. Varsinkin uusien tulokkaiden joukossa on varmaan myös näitä maailman murjomia, elämässä haaksirikkoon ja tuuliajolle joutuneita.
Adventisteja on ennen vanhaan syytetty lain alla olemisesta. Syystäkin.
Sitten vielä tuo EGW. Onhan se Sanomia Nuorisolle tiukka ja ahdistava kirja. Eikä nuoriso oikeastaan muuta saanutkaan lukea.
Up-liike toi syyttelevän ja tuomitsevan hengen seurakuntaan 1930-luvulla. EGW:n todistuksista saattoi ammentaa tarvittaessa lisää syyttelevää ja tuomitsevaa henkeä, jos omasta takaa ei riittävästi löytynyt. Ymmärtääkseni vasta 1970-luvulla alkoivat vapaammat tuulet puhaltaa.
>>>Up-liike toi syyttelevän ja tuomitsevan hengen seurakuntaan 1930-luvulla. EGW:n todistuksista saattoi ammentaa tarvittaessa lisää syyttelevää ja tuomitsevaa henkeä, jos omasta takaa ei riittävästi löytynyt.