Tätä aihetta on jo aika paljon pohdittukin, ja jopa useat kirkonkin työntekijät näyttävät olevan sitä mieltä, ettei asia kouluun kuuluisikaan.
Itse perustelisin kouluun kuulumattomuutta siten, että uskontohan on perimmiltään kulttuurista perimää, joka siirtyy vanhemmilta lapselle. Eli vanhemmat ovat ensisijaisesti oikeat ihmiset uskonnon opettamiseen, he osaavat opettaa sen juuri niin, kuin suvussa on ollut tapana.
Nyt joku kuitenkin tietysti huolestuu niiden lasten puolesta, joiden vanhemmilla ei ole mitään mielenkiintoa opettaa uskontoa. Miksi tästä pitäisi huolestua? Jos jokin asia ei luonnollisesti kuulu suvun ja perheen tapakulttuuriin, ei se muutu sen luontevammaksi koulun penkiltä kuunneltuna. Vain sillä, että lopetetaan uskonnonopetus nykymuodossaan kouluista, mahdollistetaan se, että uskonto on oikeasti lapsen ja tämän perheen "oma" uskonto.
Itse perustelisin kouluun kuulumattomuutta siten, että uskontohan on perimmiltään kulttuurista perimää, joka siirtyy vanhemmilta lapselle. Eli vanhemmat ovat ensisijaisesti oikeat ihmiset uskonnon opettamiseen, he osaavat opettaa sen juuri niin, kuin suvussa on ollut tapana.
Nyt joku kuitenkin tietysti huolestuu niiden lasten puolesta, joiden vanhemmilla ei ole mitään mielenkiintoa opettaa uskontoa. Miksi tästä pitäisi huolestua? Jos jokin asia ei luonnollisesti kuulu suvun ja perheen tapakulttuuriin, ei se muutu sen luontevammaksi koulun penkiltä kuunneltuna. Vain sillä, että lopetetaan uskonnonopetus nykymuodossaan kouluista, mahdollistetaan se, että uskonto on oikeasti lapsen ja tämän perheen "oma" uskonto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinkahan paljon uskontojen opettaminen kouluissa maksaa kaikkineen? En ole onnistunut löytämään lukuja.
Uskonto on harrastus siinä kuin vaikkapa sulkapallon pelaaminen tai kalastus. Yleensä niihin kasvetaan kotona, jos vanhemmat niitä harrastavat. Siirtävät tietonsa ja kiinnostuksensa lapsille, mutta tuskin vanhemmat siitä suuttuvat jos jälkikasvu ei kummastakaan ole kiinnostunut vaan tutkii mielummin tähtitaivasta.
"Uskonto on harrastus siinä kuin vaikkapa sulkapallon pelaaminen tai kalastus. Yleensä niihin kasvetaan kotona, jos vanhemmat niitä harrastavat."
Hyvä vertaus, sillä noinhan se normaalisti omaksutaan kotona se "vakaumuksellinen" usko. Onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka moneen ja millä tavoin on vaikuttanut, että tämä "harrastus" on ollut vakavamielistä opetusta koulussa sukupolvien ajan.
Uskonnon opetus kokonaan kouluista pois, koska eivät ole koskaan opettanut sitä oikein.
Toinen vaihtoehto on se, että koulut järjestää koulun ulkopuolelta uskoa opettavan henkilön, mihin kaikki halukkaat voi mennä, ei kumminkaan tuntilla olo pakkoa.
Ei taitaisi olla koulun ulkopuolella tapahtuva uskonnonopetus mikään suksee, koska laki ei sellaiseen velvoittaisi menemään.
>>Itse perustelisin kouluun kuulumattomuutta siten, että uskontohan on perimmiltään kulttuurista perimää, joka siirtyy vanhemmilta lapselle. Eli vanhemmat ovat ensisijaisesti oikeat ihmiset uskonnon opettamiseen, he osaavat opettaa sen juuri niin, kuin suvussa on ollut tapana.